Anna Järvinen: Mitä tekijöitä toimeentulotuen Kela-siirrossa pitäisi vielä huomioida?

19.3.2015

Eduskunnan viimeisten istuntopäivien rytäkässä, kaatuneiden lakiesitysten noustessa julkisuuteen, jäi vähälle huomiolle, että eduskunta päätti toimeentulotuen Kela-siirrosta. Laki, joka siirtää perustoimeentulotuen myöntämisen ja maksatuksen Kelalle, tulee voimaan 1.1.2017.

Myönteistä on, että päätös uudistuksen etenemisestä saatiin aikaan vielä tällä hallituskaudella. Nyt on kuitenkin tarpeen pohtia, tarvitaanko uuteen lakiin vielä korjauksia, ja mitä seikkoja lain toimeenpanossa pitää ottaa huomioon, jotta päästään asiakkaan kannalta toivottuihin tuloksiin. Paljon yksityiskohtia on vielä hiomatta.

Päätöksen myötä perustoimeentulotuen myöntää jatkossa Kela, harkintaa vaativat täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäävät edelleen kunnan myönnettäviksi. Perustoimeentulotukeen sisältyvät toimeentulotuen perusosa sekä muut perusmenot, mm. asumismenot, sähkö- ja kotivakuutusmaksut sekä terveydenhuoltomenot. Lakimuutoksessa sinne siirretään täydentävän toimeentulotuen puolelta myös mm. lasten päivähoitomaksut ja muuttokulut.

Uudistuksella on mahdollista lisätä toimeentulotukiasiakkaiden yhdenvertaisuutta ja helpottaa asiointia. Kuntien toisistaan poikkeavat soveltamisohjeet jäävät historiaan ja Kela antaa koko maata koskevat ohjeet. Myös etuuksien yhteensovituksen pitäisi olla jatkossa helpompaa, kun Kelalla on jo tiedot ensisijaisista etuuksista, joihin asiakas on oikeutettu. Näin vältetään etuuksien takaisinperintää, joka helposti romuttaa pienituloisen talouden, eikä samoja tositteita tarvitse toimittaa useaan paikkaan.

Kela-siirron myötä uskotaan myös toimeentulotuen alikäytön vähenevän. Uudistuksen on arvioitu säästävän hallintokuluissa, ja parhaimmillaan se antaa kunnille mahdollisuuden suunnata resursseja sosiaalihuollon asiakastyöhön. Kun sosiaalityön resurssit eivät mene perustoimeentulotuen myöntämiseen, aikaa jää asiakkaiden ja heidän ongelmiensa kohtaamiseen.

Yksi tärkeä pohdinnan aihe on se, miten sosiaalityön tarpeessa olevat henkilöt jatkossa tavoitetaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti mietinnössään kuntien ja Kelan yhteistyön tärkeyttä sosiaalihuollon palveluihin hakeutumisen mahdollistamisessa. Oman lisänsä tähän tuovat mahdolliset uudet rakenteet, jos sote-uudistuksen kanssa päästään seuraavalla hallituskaudella eteenpäin. Uudistuksen yhteydessä tulee kehittää yhteistyörakenteita ja miettiä myös uusia keinoja niiden tavoittamiseksi, joiden elämänhallinta on heikkoa. Kelan tulee panostaa asiakkaiden ohjaamiseen sosiaalihuollon palveluiden piiriin. Myös sosiaalihuollon työmenetelmiä tulee kehittää, lähteä liikkeelle toimistoista ja jalkautua sinne, missä avun tarvitsijat ovat, myös Kelan toimipisteisiin.

Uudistuksessa toimeentulotuen hakemismenettelyyn tulee kiinnittää huomiota, jotta se on asiakkaalle mahdollisimman sujuva ja selkeä. Toimeentulotukihakemukset toimitetaan jatkossa pääsääntöisesti Kelalle. Samalla hakemuksella voi hakea sekä perustoimeentulotukea että täydentävää tai ehkäisevää toimeentulotukea, ja Kela siirtää hakemuksen kuntaan täydentävän ja ehkäisevän tuen osalta. Jos asiakkaalla on voimassa oleva päätös perustoimeentulotuesta, tulee hänen hakea täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea suoraan kunnasta. Miten tämä järjestelmä tulee käytännössä toimimaan, miten välitetyt hakemukset ohjautuvat ja osaavatko ihmiset asioida oikealla luukulla?

Uudistuksen onnistumisen kannalta olennaista on myös se, miten Kela tulee normittamaan hyväksyttävät asumismenot. Jos hyväksyttävät asumismenot rajataan todellisia asumismenoja paljon matalammiksi, tulee asiakkaita valumaan kuntien täydentävän toimeentulotuen asiakkaiksi, eikä resursseja sosiaalityön asiakastyöhön vapaudun niin kuin uudistuksella on tavoiteltu. Tällä hetkellä kuntien myöntämän täydentävän toimeentulotuen puolella on myös paljon normitettuja kuluja, joita käytännössä myöntää etuuskäsittelijä (kodin peruskalustus, jääkaappi ja liesi, pyykinpesukone, astiat ja kodintekstiilit, lastenvaunut, lasten harrastusmenot, hautausmenot jne.). Miten näiden kulujen kanssa jatkossa toimitaan: katsotaanko ne sosiaalityöntekijän harkintaa ja päätöstä vaativiksi, vai pyritäänkö tällaisia menoja laajemmin sisällyttämään Kelan myöntämään perustoimeentulotukeen?

Yksi ongelmallinen kohta uudessa laissa on perusosan alentamisen menettely. Sen mukaan päätös perusosan alentamisesta tehdään ensin Kelassa ja asiakkaan kokonaistilannetta arvioidaan perusteellisemmin suunnitelman teon yhteydessä vasta jälkeenpäin kunnassa. Arvioidaanko Kelassa yksilökohtaisesti, vaarantaako alentaminen ihmisarvoisen elämän edellyttämän toimeentulon, vai aletaanko päätöksiä tehdä mekaanisesti tiettyjen kriteerien täyttyessä? Oma kysymyksensä on toki se, voiko toimeentulotuen perusosan alentaminen 40 prosentilla koskaan olla vaarantamatta ihmisarvoisen elämän edellyttävää toimeentuloa.

Uudistuksen käytännön toteutuksen suunnittelu jatkuu Kelassa ja sosiaali- ja terveysministeriön kokoamissa työryhmissä. Tarvittaessa lakiin tulee tehdä muutoksia jo ennen sen voimaan tuloa. Kun uudistusta aletaan toteuttaa käytännössä, tulee sen vaikutuksia seurata tiiviisti ja epäkohtiin puuttua aikailematta. Kaikkia asioita ei osata ennakoida etukäteen ja tarvittaessa muutoksia pitää olla valmiina tekemään ripeästi.

Anna Järvinen, EAPN-Finin sihteeri ja erityisasiantuntija SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry

p.s. Olen jäsenenä sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, jossa keskitytään pohtimaan lähinnä kuntiin jäävän toimeentulotuen kehittämistä jatkossa. Jos sinulla on konkreettisia ehdotuksia nyt hyväksyttyyn lakiin tarvittavista muutoksista tai toimeenpanossa huomioitavista asioista, otan niitä mielelläni vastaan eteenpäin välitettäväksi anna.jarvinen@soste.fi.