Kirjoittajan arkistot: Erja Saarinen

Jaana Saikkonen: Köyhän arkielämää koronavirusrajoitusten aikaan

Miten arki sujuu koronarajoitusten kanssa? Millaisia vaikutuksia sillä on pikkuriikkisellä budjetilla elävälle? Asia nousi esiin eräässä keskustelussa heti ensimmäisten rajoitusten tultua voimaan. Olisiko niillä jo näin pian vaikutuksia? Kysyin Facebook-ryhmässä ihmisten kokemuksia, mielipiteitä, havaintoja. Sain kolmessa päivässä yli viisikymmentä vastausta. Kiitos kaikille, jotka jaoitte kokemaanne.

Ei voi ostaa varastoon, koska rahaa ei ole varastossa

Ensimmäiset kommentit koskivat ruokaa ja hamstraamista.

Minua varakkaammat ovat hamstranneet edullista ruokaa kaupasta.

Ei sitä mitään varastoon voi ostaa, koska ei ole sitä rahaa varastossa!

Mielestäni köyhyyttä kokevat ihmiset tulevat maksamaan tästä kriisistä kovimman hinnan monella tapaa. He ei edes saa edullista hankittua koska joku on ostanut kaiken tukussa.

Muuten nyt ei näy myöskään punasilla lapuilla olevia ruokia lainkaan. Ruoka-avut ovat käytännössä myös pulassa itse ruoan suhteen.

Pelikoneista säästyneet rahat ruokaan

Jotain positiivistakin nousi esiin: Pelikoneet on suljettu. Ravintolat ja kahvilat on suljettu. Säästyneet rahat voi käyttää vaikka ruokaan.

Pelikoneet ovat kiinni kaupoissa. Rahat voi nyt käyttää vaikka makkaraan ja kalliiseen salaattipussiin.

Tälläkin kolikolla on kaksi puolta. Pelihaitat ehkä vähenevät, jos pelaaminen ei siirry nettiin, mutta ketkä loppupeleissä joutuvat jäämään paitsi jostakin tärkeästä, kun rahaa ei peliautomaateista kerry jaettavaksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteiseen hyvään samalla tavalla kuin aiemmin. Köyhätkö?

Ryhmässä ehdotettiin sellaisten avustuskassien kohdennettua jakoa, joissa olisivat mukana käsidesit ja muut nyt ylimääräisiä kuluja tuovat tuotteet:

Meille suoraan kohdennettua avustuskassien jakoa, mukana varmuusvarastot, desit yms!

Kriisissä voi syntyä myös entistä parempia toimintatapoja

Tulkitsen, että huoli ruokahuollosta on suuri, mutta onko se aiheellinen. En usko, että meiltä loppuu ruoka. Totutut toimintatavat kyllä joutuvat mullistuksiin, mutta löytyy uusia tapoja, keinoja, joista saattaa tulla hyvinkin toimivia, jopa parempia tapoja. Epätietoisuus ja epävarmuus ovat tässäkin suurina huolina.

Ruokakassien jako on Helsingissä siirtynyt Myllypurosta ja Veikko Hurstilta seurakunnille. Jako toimii hyvin, sillä seurakunnilla on diakoniatyöntekijöiden apuna vapaaehtoisia. Olen keskustellut asiasta Malmin seurakunnan henkilöiden kanssa.

Totta on, että rahaa ei ole varastossa, joten ei voi ostaa ruokaakaan varastoon. Mutta onko hamstraaminen ylipäätänsäkään tarpeellista? Ymmärrän toki, että helposti hurahtaa hysteriaan, kun sitä näkee ympärillään. Itselläni on ollut jo vuosia tapana käydä kaupassa kerran pari viikossa. Pidän aina kotona muutaman päivän ”varmuusvarastoa” monista eri syistä.

Mutta nyt tietysti mieltä kiertää huoli sairastumisesta ja siihen varautumisesta. Jos en saakaan apua mistään. Jos tukiverkostoni väki on myös sairaana. Jos tilanne pitkittyy kuukausiksi, voidaanko taata, että ruokaa todella riittää.

Lapsiperheiden ruokalasku voi kasvaa ylivoimaisen suureksi

Huoli lasten kouluruokailun loppumisesta on aiheellinen. Monelle vähävaraisen perheen lapselle se on ollut päivän ainoa lämmin ruoka. Kun köyhän kotitalouden lapset eivät saa kouluruokaa, voi ruokalaskun kasvu olla ylivoimainen.

Eräs ystäväni kertoi, että hänen lastensa koululla pyritään järjestämään ruokailu sitä haluaville. Etukäteisilmoittautuminen on välttämätöntä, että osataan varata riittävä määrä ruokaa. Oppilaita on ystäväni kertoman mukaan ruokailemassa 30–40 päivässä.

Toinen ystäväni, jolla on kaksi kouluikäistä poikaa, nyt kotiopetuksessa, kertoi, että etätyönteko jää usein iltapäivään, iltaan, kun on vahdittava lasten koulutehtävät ja laitettava kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ruokalasku on kasvanut parissa viikossa merkittävästi. Huolena on, että raha ei välttämättä riitä koko kuukaudeksi. Lomautuskin on uhkana.

Missä skannata ja tulostaa?

Toisena pääaiheena nousi esiin kirjastojen ja muiden yhteisten tilojen, kuten palvelukeskusten sulkeminen. Ongelma on mittava.

Harvalla työttömällä tai köyhällä on kotonaan mahdollisuus skannaamiseen tai tulostamiseen. Nyt koronan takia lähes kaikki palvelut on viety kiireen vilkkaa oikeastaan täysin nettiin. Tämä lisää huolta toimeentulosta, etuuksien hakemisesta ja asioiden hoitamisesta.

Ongelma kun ei oo omaa skanneria eikä älypuhelinta jolla lähettelis laskuja kelaan ttt:n maksettavaks. Riskiryhmäläinen ei sais liikkua ulkona.

Miten saan asiani hoidettua? Katsooko Kela tai sossu nyt yhtään sormien läpi? Enpä usko!

Venyneet tukien käsittelyajat ovat kuolinisku monen taloudelle

Mieltä kiertää myös ajatus, riittävätkö Kelan rahat koronakriisissä. Miten käy sairauspäivärahojen ja toimeentulotuen? Entä TE-toimiston toiminta?

Venyneet käsittelyajat ovat kuolinisku työttömän, lomautetun, sairaan taloudelle. Ei ole jäänyt yhtään vararahastoa sukanvarteen.

Tukien viivästyminen on aina henkisesti raskasta. Se lisää epävarmuutta, jota kriisitilanteessa on muutenkin vaikka kuinka. Se nostaa pintaan tunteiden kirjon toiveikkuudesta synkkyyteen ja alistuneisuudesta taistelutahtoon, jos voimia vielä on jäljellä.

Ymmärrän huolen ja hädän toimeentulosta, murehdin sitä itsekin. Kohtuuttoman pitkät käsittelyajat sekä ongelmat toimittaa tarvittavat selvitykset Kelalle ilman ”kotitoimistoa” on huomioitava toimeentulotuessa!

Jossain on asuttava, maksettava säännölliset asumiskulut, puhelinlasku, lääkkeet. Laskujen kasaantuessa viivästysmaksut ja -korot lisäävät menoja huomattavasti. Korvaako toimeentulotuki ne? Ei todellakaan!

Kaikkien pitäisi tulla vastaan, ihan kaikkien

Tässä pitäisi kaikkien tulla vastaan: vuokranantajien, teleoperaattoreiden, sähköyhtiöiden…kaikkien. Laskujen kasaantuessa kasaantuvat murheetkin. Yksin niistä selviäminen voi olla monelle liikaa.

Viruskaaoksen seurauksena liikevaihtoaan menettävistä yrittäjistä ja lomautetuksi joutuvista työntekijöistä kannetaan huolta ja heille järjestetään tukea. Hyvä niin. Vähemmälle huomiolle jäävät ne, joille seuraukset voivat olla kohtalokkaita, nimittäin yhteisnimikkeellä köyhät.

Valtio tukee yrityksiä. Miksi ei suoraan myös meitä köyhiä?

Palataanko normaaliin vai suurempaan niukkuuteen?

Kriisitilanteissa ihmisten henkiset voimavarat punnitaan. Miten saan voimavaroja kasvatettua? Kun on elänyt vuosia ahdingossa, onko enää voimavaroja uudesta kriisistä selviytymiseen?

Kun kriisin jälkeen joskus palataan takaisin ”normaaliin” elämään, jatkuvatko huolet silloinkin? Useat elävät vain tukien varassa. Leikataanko niitä, kun maan talous on vaikeuksissa? Saavatko ihmiset silloin vielä tarvitsemansa avun?

Enkä tarkoita vain taloudellista apua. Onhan selvää, että näin epävarmat ajat kuormittavat myös henkistä puolta. Mielenterveys horjuu, päihdeongelmat lisääntyvät.  Epävarmuus johtaa liian usein epätoivoon, näköalattomuuteen. Tilanteesta kärsivät lapset, vanhukset, perheet, me kaikki, jotka elämme ”kiikun kaakun -tilannetta”. Jaksaako kukaan huutaa loputtomiin apua? Kaikkein heikoimmat on helppo unohtaa.

Kirjoittaja on Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori. Ryhmässä toimii köyhyyttä kokeneita ihmisiä.

EAPN vetoaa EU-johtajiin: Nyt keskityttävä haavoittuvimpien ryhmien suojeluun

Eurooppalaisten johtajien on keskityttävä suojaamaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia koronavirusepidemian vaikutuksilta, vaativat Euroopan köyhyyden vastaiset toimijat. Ne ovat huolissaan paitsi kriisin terveys- myös sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten köyhyyttä kokeviin ihmisiin.

Euroopan köyhyyden vastainen verkosto EAPN on huolissaan sosiaalisista ja taloudellisesta vaikutuksista, joita korona-kriisistä koituu köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa oleville ihmisille, heidän perheilleen ja muille hyvin haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille, joihin kriisi osuu pahiten. Se vetoaa EU-maiden ja EU-päättäjiin, joilla on Eurooppa-neuvoston videokokous 26. maaliskuuta. Siinä käsitellään koronavirustilanteen hallintaa.

EAPN kehottaa ministerineuvostoa lähettämään painavan viestin, että haavoittuvimmat ryhmät ja heitä tukevat kiireelliset toimet asetetaan ensisijalle ja että neuvoston jäsenet tunnistavat tarpeen vahvistaa sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta myös tulevista kriiseistä selvitään.

EAPN, European Anti-Poverty Network on köyhyyttä vastaan toimivien organisaatioiden ja verkostojen suurin eurooppalainen yhteenliittymä. Se edustaa yli 6 000 organisaatiota 32 Euroopan maasta. Nämä toimijat tekevät suoraan työtä köyhyyttä kokeneiden ihmisten kanssa. Suomen köyhyyden vastainen verkosto on osa EAPN:ää.

Suurimmassa riskissä koronakriisin vuoksi ovat köyhyyttä kokevat ihmiset, jotka ovat työttöminä tai töissä matalapalkka-aloilla ja epävarmoissa työsuhteissa. Riski ulottuu heidän perheisiinsä ja koskee erityisesti lapsiperhekotitalouksia. Suuri riski kohdistuu myös vanhoihin ja vammaisiin ihmisiin, asunnottomiin ja maahanmuuttajiin. Heille koituu kriisistä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia: tulot pienenevät ja he joutuvat eristyksiin muista.

Erityisen vaikea on asunnottomuutta kokevien tilanne: heillä ei ole paikkaa, jonne vetäytyä välttämään sosiaalisia kontakteja, siksi he altistuvat virukselle muita pahemmin. Heidän ja muiden köyhyyttä kokevien tilannetta vaikeuttaa se, että erilaiset tukipisteet ja ruokajakelut on ollut pakko sulkea.

EAPN tuo esiin neljä kiireellisintä tehtävää:

  1. Koordinoidut terveystoimet, jotka suojaavat haavoittuvimmassa asemassa olevia.
  2. Toimet työntekijöiden suojelemiseksi ja riittävän toimeentulon turvaamiseksi kaikille. Tämä sisältää taloudellisen tuen, jolla säilytetään työpaikkoja ja taataan tulot, lisätukea, jolla ihmiset selviävät kriisin tuomista ylimääräisistä kuluista ja toimeentulon turvaamisen itsensä työllistäjille ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville, jotka menettävät tulojaan kriisin vuoksi.
  3. Toimet köyhyysriskissä olevien suojelemiseksi, muun muassa maksamattomien vuokrien tai lainanlyhennysten vuoksi tehtävien häätöjen keskeyttäminen, tuki asumismenoista ja sähkölaskuista selviämiseksi, maksuttomien kouluruokailujen jatkaminen niillä, jotka niitä tarvitsevat.
  4. Toimet, joilla lievitetään ihmisten liikkumisen rajoitusten sosiaalisia vaikutuksia. Ne eristävät muista ja lisäävät yksinäisyyttä. Tarvitaan pikaista tukea järjestöille, jotka tarjoavat tukea ja hoitoa. On perustettava valtakunnallisia neuvonta- ja tukipuhelimia, joista saa sosiaalista ja psykologista tukea, koska esimerkiksi lähisuhdeväkivallan ja hyväksikäytön riskit etenkin naisia kohtaan kasvavat karanteenioloissa.

Hätäapua ja tukijärjestelmien vahvistamista

EAPN kiittää EU:n jo tekemiä taloustoimia, mutta korostaa, että lisää tarvitaan. Se vaatii laajaa julkisten investointien pakettia, toisen maailmansodan jälkeisen Marshall-avun tapaan. Tätä on esittänyt Espanjan hallitus ihmisten suojaamiseksi köyhyydeltä, kansallisten julkisten terveydenhuoltojärjestelmien ja sosiaaliturvan vahvistamiseksi ja talouden tukemiseksi kriisin läpi.

Vuoden 2008 finanssikriisissä käytettiin valtavia summia pankkien tukemiseksi. Nyt on tärkeää näyttää, että Eurooppa välittää ihmisistä ja tukee heitä kriisistä selviämiseksi suurella taloudellisella avulla, EAPN korostaa.

Haavoittuvimpien ryhmien suojelu kriisin ajan tarkoittaa hätäapua, mutta myös sellaisten tukirakenteiden luomista ja vahvistamista, jotka lievittävät kriisin vaikutuksia. EAPN painottaa, että vain maat, joissa on vahva, universaali julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ja vahva sosiaaliturva pystyvät käsittelemään tällaisia kriisejä.

EAPN toivoo EU-jäsenmaiden keskinäistä solidaarisuutta seuraavina viikkoina ja kuukausina, jotta esimerkiksi lääkkeitä, testejä, suojavarusteita, laboratoriokapasiteettia ja teknistä osaamista on saatavilla niissä maissa ja niillä alueilla, jotka niitä eniten tarvitsevat.

EAPN-Fin on toimittanut EAPN:n avoimen kirjeen pääministeri Sanna Marinille.

Lue EAPN:n avoin kirje englanniksi.

EAPN julkaisi 17. maaliskuuta lausunnon, jolla vaadittiin hallituksia koordinoimaan toimia jäsenmaissa ja EU:n tasolla, jotta viruksen leviäminen estettäisiin, ihmisten terveyttä ja elämään ja köyhyyttä kokevia, sairaita ja muita haavoittuvassa asemassa olevia suojeltaisiin.

Kasvokkaiset tapaamiset peruttu – työ jatkuu verkkoalustoilla

EAPN-Fin on luopunut kasvokkaisista tapaamisista ja kokouksista toukokuun loppuun. Erilaisilla alustoilla jatketaan asioiden valmistelua ja uutta on tulossa, muun muassa raportti terveydenhuollon asiakasmaksujen vaikutuksista ihmisten selviytymiseen.

Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin hallitus kokoontui perjantaina 13. maaliskuuta. Kokouksessa todettiin, että verkoston kaikki tapaamiset, seminaarit ja työryhmien kokoukset perutaan toukokuun loppuun saakka. Suunnitteilla olivat muun muassa EU-aiheiset aamukahvit kaikille verkoston jäsenille. Ne siirretään myöhemmäksi.

Myös EAPN Euroopan kaikki kevään kokoukset on peruttu.

Verkoston työ sen sijaan jatkuu: tosin yhteisten työskentelyalustojen löytäminen on vaativaa, koska toiminnassa on mukana muun muassa köyhyyttä kokevia vapaaehtoistoimijoita, joilla ei ole kaikkia mahdollisia tietoteknisiä välineitä ja maksullisia ohjelmia. Köyhyys tulee tässäkin vastaan.

Verkosto kokoaa kokemuksia ja tietoa siitä, miten poikkeustilanne vaikuttaa köyhyyttä kokevien elämään. Se pohtii myös ratkaisuehdotuksia ahdingon helpottamiseksi. Molempia voi lähettää verkoston sihteerille: erja.saarinen(at)soste.fi

Asiakasmaksuraportti tulossa keväällä

Kevään aikana valmistuu Terveys ja köyhyys -työryhmän tekemä kysely sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen vaikutuksista ihmisten arkiseen selviytymiseen.

Tällä erää valmistellaan yhdessä SOSTEn kanssa Suomelle varjosuosituksia EU:n maaraportissa esitetyille suosituksille. Maaraportin tekeminen on osa eurooppalaista ohjausjaksoa. EAPN-Finin hallituksen jäsen Anna Järvinen ja SOSTEn pääekonomisti Jussi Ahokas kirjoittavat maaraportista SOSTEn sivuilla. Myös viime vuonna suositukset tehtiin yhdessä SOSTEn kanssa.

Eurooppalaiseen ohjausjaksoon perehdyttää Jiri Sirosen artikkeli Eurooppalainen ohjausjakso ja sosiaalinen Eurooppa. Se on Inhimillisempi Eurooppa -julkaisussa, jota EAPN-Fin oli mukana tekemässä.

Verkoston tämän vuoden toiminnan painopiste on sosiaaliturvauudistuskantojen valmistelu ja uudistukseen vaikuttaminen. Tämän valmistelemiseksi otamme käyttöön sähköisen kanavan, josta viestitään myöhemmin. Sosiaaliturvauudistusta valmisteleva komitea asetettiin 19. maaliskuuta.

EAPN-Finin strategian voimassaolo päättyy tämän vuoden lopussa. Nyt aletaan valmistella uutta strategiaa ja myös sen mukaista viestintäsuunnitelma.

Yleiskokous 24. marraskuuta

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus jaetaan tänäkin vuonna. Laadukkaina pitämiään köyhyyttä koskevia artikkeleita ja ohjelmia voi lähettää ehdolle tunnustuksen saajaksi osoitteeseen eapn(at)soste.fi.

Tänä vuonna valmistellaan myös entiseen tapaan Köyhyysvahti, Suomen köyhyysraportti 2020. Tätä alamme valmistella ja kyselemme valmisteluun jäsentemme näkemyksiä.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus jaetaan ja myös EAPN-Finin yleiskokous pidetään tiistaina 24.11.2020 SOSTEssa. Päivämäärä kannattaa jo laittaa kalenteriin.

Erja Saarinen

Köyhien ja riskiryhmien suojelemiseksi ja tukemiseksi tarvitaan pikaista koordinoitua toimintaa EU:lta ja jäsenmailta

Euroopan EAPN vetoaa EU:hun ja sen jäsenmaihin, jotta ne saisivat aikaan pikaista koordinoitua toimintaa köyhien, sairaiden ja muista syistä suuressa koronariskissä olevien ryhmien riittäväksi suojelemiseksi ja ja tukemiseksi.

EAPN on huolissaan paitsi taudin leviämisestä myös sen sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista ihmisille, joilla on suuri köyhyys- tai syrjäytymisriski. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi lapsiperheet, pitkäaikaissairaat, vammaiset ihmiset ja perusturvan varassa elävät. Heillä on vähemmän resursseja ja vaihtoehtoja käytettävissään. He eivät selviä ylimääräisistä menoista, joita tulee vaikkapa hygieniatuotteista, hoidosta tai ylimääräisistä ruokamenoista, kun lapset eivät saa kouluaterioita.

EAPN kiinnittää huomiota asunnottomien ihmisten erityisen haavoittuvaan asemaan. Heidän terveydentilansa on jo valmiiksi huonompi. He eivät välttämättä pysty itse ottamaan etäisyyttä muihin ihmisiin, koska erilaiset hätämajoitukset ovat täynnä ihmisiä. Usein neuvonta ei tavoita heitä. Tämän vuoksi he altistuvat sairastumiselle. Myös osa hätämajoituksista ja päiväkeskuksista on suljettu.

Naisiin kohdistuu koronaepidemian aikana lisää paineita, erityisesti pienten lasten äiteihin ja etenkin yksinhuoltajiin. Heidän täytyy selvitä arjesta, kun koulut ja päivähoito ovat suljettuja. Monilla työtunnit saattavat tämän vuoksi vähentyä. Naiset kantavat paljon vastuuta myös ikäihmisistä. Kaikkialla Euroopassa enemmän naisia kuin miehiä on muutenkin osa-aikatöissä. Heitä työskentelee myös paljon sosiaali- ja terveys- ja opetussektorilla, joilla ei juuri ole mahdollisuuksia etätöihin.

EAPN kiinnittää huomiota myös vanhojen ihmisten ja perussairaiden ihmisten sosiaaliseen eristämiseen. He voivat elää jo ennen epidemiaa melko eristäytynyttä elämää ja toimet heidän suojelemisekseen lisäävät eristäytymistä entisestään.

EAPN korostaa, että näille jo valmiiksi huonommassa asemassa taloudellisesti ja usein myös terveydeltään oleville ryhmille on nyt järjestettävä riittäviä taloudellisia puskureita ja suojaa epidemialta.

EAPN:llä on monia ehdotuksia tilanteen helpottamiseksi. Niitä löytyy mediatiedotteesta:

EAPN-Statement-on-Covid-19

Monet polut köyhyyteen näkyvät Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailun teksteissä

”Olen 29-vuotias perheellinen mies. Olen elänyt aikuisikäni vähävaraiseksi luokiteltavana. Toimeentuloni on koostunut toimeentulotuesta, sairauspäivärahasta ja kuntoutustuesta. Mikä tähän oikein johti?”, pohtii Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailussa palkittu Ville Venesmäki.

Kirjoituskilpailun teksteissä näkyvät moninaiset polut köyhyyteen. Kilpailuun osallistui 99 kirjoittajaa ympäri Suomea. Sillä kerättiin kokemuksia köyhyydestä nyky-Suomessa.

Kilpailun tulokset julkistettiin 12. maaliskuuta 2020 Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston seminaarissa Helsingissä. Kilpailussa palkittiin kolme parasta ja kolme toiseksi parasta kirjoitusta.

Ensimmäisen palkinnon saanut Venesmäki kuvaa sitä, miten hänestä tuli köyhä, mikä siihen johti ja millaista on köyhän arki. Pohjalla oli koulukiusaaminen.

Palkinnonsaajat valitsi raati, johon kuuluivat puheenjohtajana köyhyystutkija Jouko Karjalainen, MIELI ry:n johtava asiantuntija Meri Larivaara, Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen sekä kilpailun suojelijana sisäministeri Maria Ohisalo.

Kirjoituksia myös ”virheitä tehneiltä”

Kilpailun raati totesi, että enää köyhyydestä eivät kerro ja kirjoita vain niin sanotut kunnialliset köyhät. Siis he, jotka tekevät selväksi, ettei köyhyys ole heidän omaa syytään, ja jotka sinnikkäästi käytännön kikoilla ja nokkeluudella selviävät köyhänäkin. Nyt mukana oli kirjoituksia myös heiltä, jotka olivat omien sanojensa mukaan tehneet virheitä ja tyrineet.

Kirjoituksista nousi köyhyyteen liittyvinä esiin monia ajankohtaisia asioita, kuten lapsettomuus, homeongelmat, koulukiusaaminen, akateeminen työttömyys ja keskustelu kansalaispalkasta.

Anna-Stina Nykänen korosti, että raatilaiset olivat kaikista kirjoituksista hyvin vaikuttuneita – olisivat halunneet palkita kaikki. Osa oli taidokkaasti kirjoitettuja, osa taas kosketti autenttisina teksteinä suoraan hädän keskeltä.

Kuusi palkittua kirjoitusta voi lukea kilpailun sivuilta.

Kilpailun järjestivät tutkijaryhmä, Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin  ja Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto kansalaisjärjestöjen tuella.

Lue lisää

Ihmisoikeusliiton vetoomus riittävän toimeentulon puolesta

Hallitus nosti vuoden alussa joitain perusturvaetuuksia, mutta korotukset eivät ole riittäviä. Tämän osoittaa muun muassa VTT Pentti Honkasen SOSTElle tekemä selvitys. Sen mukaan tulonsiirtojen ja verotuksen muutosten yhteisvaikutus on ollut hyvätuloisia suosiva ja pienituloisille kielteinen vuodesta 2015 vuoteen 2019. Kehitys kääntyy 2020, mutta tehdyt muutokset korjaavat vain osittain aiempien vuosien heikennyksiä pienituloisille.

Perusturvan taso on Suomessa yhä alle suhteellisen köyhyysriskirajan. Perusturvan varassa elävä ihminen ei selviä arjen välttämättömistä kuluista. Tämän vuoksi Ihmisoikeusliitto on avannut nettivetoomuksen, joka on osoitettu sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekoselle ja valtiovarainministeri Katri Kulmunille.

Hallitukseen vedotaan, jotta se turvaisi oikeuden riittävään toimeentuloon. Hallitusta vaaditaan tekemään kehysriihessä välittömiä korotuksia perusturvaetuuksiin sekä pitkän ajan suunnitelma perusturvan tason asteittaiseksi nostamiseksi kattamaan arjen välttämättömät menot.

Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä.