Aihearkisto: Ajankohtaista

Ovi, josta sisäänkäynti työttömien työnhakijoiden terveydenhuoltoon

Kunnissa käyttöön kaikki keinot köyhyyden vähentämiseksi

Köyhyydessä elämisellä on laajoja ja pitkälle ulottuvia kielteisiä vaikutuksia niin yksittäisiin ihmisiin kuin paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan. Sen vähentämisen pitää olla myös kuntapolitiikassa keskeistä, EAPN-Fin korostaa kuntavaalitavoitteissaan.

Verkostoon kuuluu 54 jäsentä, jotka ovat enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Köyhyys koskettaa monia niiden edustamista ihmisryhmistä. Verkostossa on mukana myös köyhyyttä kokevia ihmisiä. Verkosto on poliittisesti riippumaton.

Verkosto on tehnyt alla olevat tiiviit kuntavaalitavoitteet ja laatinut niistä myös pitemmän version.

EAPN-Finin kuntavaalitavoitteet:  
Kunnissa käyttöön kaikki keinot köyhyyden vähentämiseksi

Köyhyydessä elämisellä on laajoja ja pitkälle ulottuvia kielteisiä vaikutuksia niin yksittäisiin ihmisiin kuin paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan, siksi sen vähentämisen pitää olla myös kuntapolitiikassa keskeistä. Se tulee kirjata kuntastrategiaan ja kaikkien päätösten vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin on seurattava järjestelmällisesti. Köyhyyden vähentämiseksi on syytä tehdä ohjelma, joka sisältää konkreettiset keinot ongelmaan puuttumiseksi.

1. Kaikille mahdollisuuksia osallistua ja tuntea kuuluvansa yhteisöön

Kuntalaisille on kehitettävä monipuolisia osallistumis- ja vaikuttamistapoja, joilla myös heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ja ihmiset pääsevät vaikuttamaan – myös ne, jotka eivät pysty osallistumaan sähköisissä kanavissa.

Lähipalvelut ovat köyhyyttä kokeville ihmisille erityisen tärkeitä. Ne myös rakentavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Lähikirjaston pitää olla kaikkien kuntalaisten ulottuvilla. Kirjasto on köyhyyttä kokeville ihmisille tärkeä paitsi tiedon lähteenä myös digi- ja muuta opastusta antavana tietokoneasiointipisteenä.

Köyhyyttä kokevat ihmiset ovat paljolti julkisten palveluiden varassa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee olla lähellä, laadukkaita ja niihin ei pidä joutua jonottamaan kohtuuttomia aikoja.

Digitaidot sekä yhteydet ja laitteet niiden hyödyntämiseksi ovat välttämättömiä, mutta kaikilla ei ole niihin varaa. Harkinnanvaraista täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea on syytä käyttää osallistumisen mahdollistamiseksi.

2. Asumis- ja terveydenhuoltomenot kohtuullisiksi

Kunta voi päättää terveyspalveluiden maksuttomuudesta. Helsingissä tehty terveyskeskusmaksujen poisto edistää asukkaiden yhdenvertaisuutta ja helpottaa pieni- ja keskituloisten palveluiden käyttöä. Työttömille on tarjottava aktiivisesti maksuttomia terveystarkastuksia. Mahdollisuutta alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja tai jättää ne perimättä on syytä käyttää asiakkaan tilanteen mukaan ja siitä on viestittävä laajasti ja ymmärrettävästi.

Kunnan tulee toteuttaa sellaista asuntopolitiikkaa, joka mahdollistaa kaikille kohtuuhintaisen asumisen.

3. Tukea työllistymiselle ja työssäkäynnille

Kunnan on syytä tukea eri ryhmien työllistymistä ja työssäkäyntiä esimerkiksi työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä, maksamalla työllistämisen kuntalisää, toimivalla ja kohtuuhintaisella joukkoliikenteellä ja lapsiperheiden palveluilla, jotka helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista.

4. Akuuttia apua nopeasti ja ihmisiä leimaamatta

Kunnan tulee varata riittävästi rahaa täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen ja käyttää niitä ja sosiaalityötä tukemaan ihmisiä pitkäjänteisesti ulos köyhyydestä. Toimeentulotukiasioissa on syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Kelan kanssa, jotta perustoimeentulotukea laajempaa apua tarvitsevat sitä saavat.

Kunnan on syytä ottaa käyttöön sosiaalinen luototus, joka ehkäisee ihmisten joutumista pikavippikierteisiin. Kunnan kannattaa myös tarjota ennakoivaa talousneuvontaa, joka helpottaa talouden hallintaa ja ehkäisee velkaantumista.

Järjestöjä ja seurakuntia on syytä tukea ruokajakeluiden järjestämisessä.

5. Määrätietoisesti torjumaan lapsiperheköyhyyttä

Köyhyys on lisääntynyt lapsiperheissä. Lapsena koettu köyhyys voi haavoittaa ihmistä monin tavoin ja heijastua pitkälle aikuisikään. Lapsiperheköyhyyden torjuminen on kunnissa ensiarvoista. Sen vähentämiseksi on syytä tehdä konkreettinen toimenpideohjelma.

6. Tukea järjestöille ja yhteistyötä niiden kanssa

Järjestöt edustavat monia ryhmiä, jotka elävät vaikeassa elämäntilanteessa. Järjestöavustuksilla ja tarjoamalla edullisia tai maksuttomia toimintatiloja järjestöille, kunta saa kuntalaisten hyvinvointia monipuolisesti edistäviä toimintoja käyttöönsä.

Järjestöt tarjoavat muun muassa matalan kynnyksen tukea ja apua kriisiavusta digineuvontaan, tilaisuuksia, neuvontaa ja materiaaleja kaikille kuntalaisille, vaikkapa eri sairauksista tai muistisairaan kohtaamisesta sekä virkistys- ja harrastustoimintaa, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia, muun muassa vähentää yksinäisyyttä.

EAPN-Finin jäsenjärjestöjen kuntavaalitavoitteita täydentyy

Anna ääni lapselle. Lapsi- ja perhejärjestöjen kuntavaalikampanja

Monimuotoiset perheet -verkoston kuntavaalitavoitteet

Pelastakaa Lapset: kuntavaalitavoitteet

Työttömien Keskusjärjestön kuntavaaliteesit 18.4.2021

Täyttä elämää hyvinvoivassa kunnassa. Eläkkeensaajien Keskusliiton kuntavaalitavoitteet

Yhdenvertaista palvelua kaikille. Invalidiliiton kuntavaalitavoitteet

Mielenterveyspoolin kuntavaalitavoitteetSOSTEn kuntavaalitavoitteet: aktiivinen kansalaisyhteiskunta on kunnan sydän

5 euron seteli ja kolikoita

873 000 henkilöä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 2019, määrä kasvoi edellisvuodesta

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 873 000 suomalaista, 16 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2019, ilmenee Tilastokeskuksen elinolotilaston ennakkotiedoista. Määrä kasvoi edeltävästä vuodesta.

Työikäisten köyhyysaste on pysynyt 2008-2018 noin 12 prosentissa, mutta köyhien kokema vakava aineellinen puute on vähentynyt. Tämä käy ilmi INVEST-tutkimushankkeen analyysista. 

INVEST-tutkimushanke on julkaissut analyysin työikäisten köyhyyden kehityksestä 2008-2018 Suomessa ja muualla Euroopassa. Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen hanke INVEST keskittyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvointivaltion uudistamiseen. Sen analyysissa käsitellään nimenomaan työikäisten ihmisten köyhyyttä. Työssäkäyvien ihmisten köyhyys on Suomessa ollut vähäisempää, muutaman prosentin luokkaa. 

Pienituloisia yhä enemmän 

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä kasvoi edeltävästä vuodesta noin 17 000 henkilöllä. Tämä johtui ennen kaikkea pienituloisuuden kasvusta. Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiin riittää, että yksi riskeistä toteutuu, mutta ne voivat olla myös yhtäaikaisia.  

Pienituloisia oli 669 000, vajaatyöllisiä 376 000 ja vakavaa aineellista puutetta kokevia 139 000 vuonna 2019. 

Suurin joukko köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista on ainoastaan pienituloisia. Heitä oli noin 425 000 eli 7,8 prosenttia väestöstä ja hieman alle puolet kaikista köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olleista. Toiseksi yleisintä on kokea samanaikaisesti sekä pienituloisuutta että vajaatyöllisyyttä. Tämä kosketti noin 182 000 henkilöä eli 3,3 prosenttia väestöstä. Pelkkä vajaatyöllisyys on kolmanneksi yleisintä, ja se koski noin 127 000 henkilöä eli 2,3 prosenttia väestöstä. 

Naisten riski pieneni, miesten kasvoi 

Naisten köyhyys- tai syrjäytymisriski pieneni ja miesten kasvoi 2019. Pitkällä aikavälillä naisten ja miesten välinen ero on kaventunut erityisesti siksi, että iäkkäimpien naisten ja miesten pienituloisuuserot ovat kaventuneet. Vajaatyöllisyys on hieman yleisempää miehillä, ja miehet myös kokevat hieman naisia useammin riskiä useammalla kuin yhdellä riskin osatekijällä. 

Niin pienituloisuus, vajaatyöllisyys kuin vakava aineellinen puutekin ovat kotitalouskohtaisia mittareita. Tämän vuoksi sukupuolierot syntyvät valtaosin yksinasuvien henkilöiden välisistä eroista. 

Riskissä olevista miehistä työikäisiä oli 65 prosenttia ja vain 15 prosenttia eläkeikäisiä, kun riskissä olevista naisista noin 58 prosenttia on työikäisiä ja 26 prosenttia eläkeikäisiä.  

Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaa niin sanottu AROPE-indikaattori, At Risk of Poverty or Social Exclusion. Se on osa Eurooppa 2020 -strategian seurantaa. Tavoitteena oli vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrää EU:ssa 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2008 verrattuna. Tuolloin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 116 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2018 riskissä oli 108 miljoonaa ihmistä 28 EU-maassa. 

Toimeentulo-ongelmat yleistyivät hieman vuonna 2020 

Toimeentulo-ongelmia kokevia kotitalouksia oli 2020 hieman edellisvuotta enemmän: 7,3 prosentilla kotitalouksista oli vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada rahat riittämään menoihinsa, kun edellisvuonna osuus oli 6,8. 

Kotitalouksista noin 73 prosenttia ilmoitti, että ne selviytyisivät yllättävästä suurehkosta menosta ilman ulkopuolista apua. Paras varautumiskyky on kahden aikuisen eläkeläistalouksilla, joista noin 91 prosenttia selviytyisi yllättävästä menosta. Heikoin varautumiskyky oli yhden huoltajan talouksilla, noin 47 prosenttia, ja nuorilla yhden hengen talouksilla, noin 56 prosenttia. Yllättävällä menolla tarkoitetaan yhden henkilön kotitalouden kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa. Se on viime vuosina ollut noin 1 200 euroa. 

Työikäisten köyhien määrä pitkään ennallaan  

Suomessa työikäisiä köyhiä on 2008-18 ollut suunnilleen saman verran kuin jakson alussa; noin joka kymmenes työikäinen, 12 prosenttia työikäisistä on köyhä. Vaikka määrä ei ole vähentynyt, kolmanneksella vakava aineellinen puute on vähentynyt. Suomessa työikäisten osuus kaikista köyhistä oli 59 prosenttia. 

Euroopassa työikäisten köyhien määrä kasvoi ko. ajanjaksolla, mutta entistä harvempi koki vakavaa aineellista puutetta. Ylipäänsä työikäisten köyhien määrä vaihtelee paljon Euroopan maiden välillä: Islannin 8 prosentista Romanian 22 prosenttiin. Työikäisten köyhyys väheni tarkastelujaksolla neljässä maassa: Latviassa, Kroatiassa, Puolassa ja Sveitsissä.  

Suomessa pienemmät panostukset riittäisivät nostamaan ihmisiä köyhyydestä 

Köyhyyskuilu kuvaa köyhien ihmisten keskitulojen suhdetta maan vuotuiseen köyhyysrajaan. Se kertoo köyhyyden vakavuudesta: mitä suurempi köyhyyskuilu, sitä enemmän köyhien tuloja tulisi keskimäärin lisätä, jotta heidän tulonsa yltäisivät köyhyysrajalle ja sen yli.  

Suomi lukeutuu maihin, joissa sekä köyhyysaste että köyhyyskuilu ovat molemmat suhteellisen matalia. Köyhyyden poistamisen näkökulmasta se on paras mahdollinen tilanne: moniin maihin verrattuna pienemmät taloudelliset panostukset köyhyydessä elävien toimeentuloon riittäisivät nostamaan ihmiset pois köyhyydestä. 

Lue lisää 

Tilastokeskus: Suomen virallinen tilasto. Elinolotilasto 9.2.2021 

Saija Iivonen & Maria Vaalavuo: Joka kymmenes suomalainen työikäinen elää köyhyydessä – miltä tilanne näyttä eurooppalaisessa vertailussa? INVEST Policy brief 10.12.2020 

Suomalaisen Tiedeakatemian Covid-19 asiantuntijaryhmän jäseniää neuvotteluhuoneessa maskit kasvoilla

EAPN-Fin osallistui tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden vuoropuheluun kriisinkestävyydestä

Kuva: Klaus Elfving/Suomalainen Tiedeakatemia

EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä osallistui viime syksynä Suomalaisen Tiedeakatemian kanssa käytävään keskusteluun tieteellisen tiedon merkityksestä ja saatavuudesta kriisitilanteissa. Luotettavan tiedon saanti on ollut monelle haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiselle korona-aikana ongelmallista.

Suomalaisella Tiedeakatemialla on ollut COVID-19-asiantuntijaryhmä, jonka tehtävä oli esittää tiedeyhteisön näkemys Suomen pitkän aikavälin kriisinkestävyydestä. Työstä julkaistiin 8. helmikuuta kannanotto Taipuu vaan ei taitu.

Osana työtä kartoitettiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tieteellisen tiedon tarpeita ja kokemuksia sen käytöstä, etenkin korona- tai muussa kriisitilanteessa. Tiedekoordinaattori Rosa Rantanen Suomalaisesta Tiedeakatemiasta kävi asiasta keskustelua myös EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa. Hän vieraili ryhmässä 4. syyskuuta 2020.

Huolta haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnista

Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa aliedustettuina. Heidän perusoikeutensa ja hyvinvointinsa ovat muita ryhmiä useammin uhattuna, vaikka ne olisi kirjattu lainsäädäntöön ja ihmisoikeussopimuksiin. Rosa Rantanen kertoo, että koronakriisin aikana tiedeyhteisössä on nostettu esiin huoli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista sekä inhimillisen kärsimyksen että koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden, kuten kansanterveyden, talouden ja luottamuksen, näkökulmasta.

”Siitä puhutaan vähemmän, mitä heidän huomioimisensa voisi tarkoittaa käytännössä. Tiedeakatemian työ oli yritys pohtia yhdessä tätä kysymystä ja järjestää avointa vuoropuhelua tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden välillä luottamuksen ja ymmärryksen lisäämiseksi”, Rantanen kertoo.

Keskusteluja käytiin monia ryhmiä, kuten mielenterveyskuntoutujia, lapsia ja nuoria ja kehitysvammaisia ihmisiä, edustavien ryhmien tai järjestöjen kanssa. Keskusteluista nousi teemoja, jotka toistuivat lähes kaikissa tapaamisissa. Osa niistä liittyy arkipäivän kokemuksen muuttumiseen koronan aikana, osa taas tieteellisen tiedon käyttöön sekä tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan välisiin rakenteisiin tai niiden puutteeseen. Toistuvia teemoja olivat muun muassa palveluiden saatavuuden heikkeneminen, mielenterveys ja kriisiviestintä.

Tieto ei tavoita kaikkia

Viestintä on ollut kriisissä haaste, sillä tieto ei tavoita kaikkia edes järjestöjen kautta. Tieto esimerkiksi ruoka-avun jakopaikasta saattaa olla netissä, mutta kaikilla ei ole tarvittavia laitteita, liittymiä tai digitaitoja informaation saamiseksi. Korona-aikana monet tärkeät arjen palvelut, kuten pankkiasiointi, kokoukset ja kaupassakäynti, ovat siirtyneet kokonaan nettiin. Nuoret taas osaavat käyttää digilaitteita hyvin, mutta eivät välttämättä seuraa virallisia tiedotuskanavia. Monilta köyhiltä ihmisiltä jää tietoa saamatta lehtien maksumuurien takia – toki esimerkiksi Helsingin Sanomat avasi korona-aiheiset uutiset maksutta luettaviksi.

Muissakin keskusteluissa nousi esiin, että puutteita on ollut etenkin sellaisten ihmisten tavoittamisessa, jotka ovat jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi kielivähemmistöjen, luku- ja kirjoitustaidottomien, asunnottomien, lasten ja nuorten, digiosattomien, vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien ja päihdeongelmaisten tavoittaminen on ollut hankalaa.

Tutkimustietoa ihmisten liikkumisesta

Kansalaistoimintaryhmä toi esiin, että esimerkiksi toimeentulotuen saajista 70 prosenttia elää yhden ihmisen taloudessa. He ovat vaikeasti tavoitettava ryhmä. Lisää tietoa olisi hyvä kerätä esimerkiksi siitä, missä köyhät liikkuvat ja miten vaikeasti tavoitettavat ryhmät olisi mahdollista tavoittaa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää palveluiden sijoittamisessa ja suunnittelussa sekä viestinnässä, myös tulevissa kriiseissä.

Jos ihminen ei löydä tietoa virallisista lähteistä tai luota siihen, hän saattaa etsiä sitä sosiaalisesta mediasta ja ulkomaisista lähteistä. Ne taas ehkä soveltuvat huonosti suomalaisen yhteiskunnan tilanteeseen tai eivät perustu tieteelliseen tietoon. Todenperäinen ja tieteellisesti vahvistettukin tieto saattaa lisätä sellaisia pelkoja tai käsityksiä, jotka eivät päde Suomen oloissa. Asia ei liity vain vieraskielisiin, vaan ulkomailta tulevat uutiset ja uhkakuvat mietityttävät monia.

Vapaaehtoisilla suuri rooli tiedonvälittäjinä ja auttajina

Tieto on tutkijoiden ja asiantuntijoiden tuottamaa, mutta usein se välitetään lopulta suullisesti erilaisissa kohtaamisissa, esimerkiksi asiakastyössä tai vapaaehtoisten, perheen ja ystävien kautta. Suuri vastuu tiedon välittämisestä jää kansalaistoimijoille tai yksittäisille ihmisille.

Naapuriavulla ja yksittäisten ihmisten toisilleen tarjoamalla avulla on ollut kriisissä suuri merkitys. Moni köyhyyttä itse kokenut on auttanut muita koronan aikana. Esimerkiksi Facebookiin oli perustettu ryhmiä, joiden avulla kerättiin apua niille, joiden tilanne oli omaa tilannetta heikompi. Apua on annettu esimerkiksi maahanmuuttajaperheille, joissa kukaan ei osaa suomea sujuvasti tai vielä tunne suomalaista yhteiskuntaa.

Vapaaehtoisten jaksaminen on järjestöissä tunnistettu haasteeksi jo ennen koronaa ja sen merkitys on korostunut. Vapaaehtoisten kuormitusta lisää se, että he elävät itsekin kriisitilanteessa ja yrittävät arjessaan sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Kriisitilanne myös lisää huolta ja tarvetta ottaa vastuuta niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Usein vapaaehtoisella on läheinen suhde ihmisryhmään, jonka kanssa hän on tekemisissä tai hän kuuluu siihen itse.

Toisaalta auttaminen ja kansalaistoiminta ovat myös tärkeitä voimavaroja vapaaehtoisille.

Ruoka- ja muun materiaalisen avun tarve suurta

Keskustelussa EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa nousi esiin ruoka- ja muun materiaalisen avun tarpeen jyrkkä kasvu korona-aikana. Monia ruoka-apua tarjoavia paikkoja suljettiin koronan vuoksi, mutta tilalle jouduttiin kuitenkin luomaan vaihtoehtoisia palveluita. Niistä taas on voinut olla vaikea saada tietoa. Monilla on myös sairauksia, jotka estävät ruoka-avun hakemisen.

Ruoka-avun taso vaihtelee. Ryhmäläisistä olisi hyvä, että se olisi yhdenmukaisempaa ja ruoan lisäksi tarjolla olisi muun muassa hygieniatuotteita.

Esille nousi myös lemmikkieläinten hyvinvointi. Jotkut kertoivat, että jättävät itse mieluummin syömättä kuin lemmikin ruokkimatta. Joissakin ruoka-apupaketeissa oli ruokaa myös lemmikeille. Huolta aiheuttavat myös kalliit eläinlääkärikustannukset.

Koettiin, että sekä koronan aikana että muuten köyhien ihmisten lemmikkien omistamista moralisoidaan ja ajatellaan, että ”köyhällä ei saisi olla eläimiä”. Ne ovat kuitenkin ihmisille tärkeitä, auttavat yksinäisyyteen ja kannattelevat mielenterveyttä. Myös muissa asioissa köyhien valintoihin koettiin liittyvän paljon moraalista tuomitsemista.

Ilmainen maski, noutamisesta kuluja

Maskinkäyttösuositus on ollut monelle köyhälle haaste. Maskeja oli esimerkiksi jaossa työttömien yhdistyksen kautta, mutta kaupunki ei julkaissut tietoa siitä, mistä maskin voi hakea.

Ilmaisen maskin hakeminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta esimerkiksi Helsingin seudulla maski tulisi usein hakea kaukaa omasta asuinpaikasta. Se vaatii kulkemista kävellen, pyörällä tai julkisilla liikennevälineillä. Julkisen liikenteen lipun hinta on monelle kynnyskysymys. Ryhmästä ehdotettiinkin tukea maksuttomina julkisen liikenteen matkoina.

Maskin noutaminen pitkän matkan päästä on monelle sairaalle henkilölle liian raskasta.

Mielenterveys ja yksinäisyys huolestuttavat

Mielenterveyden ongelmista oli Rantasen mukaan puhetta kaikissa käydyissä keskusteluissa eri järjestöjen kanssa. Jotkut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kärsivät lähes poikkeuksetta mielenterveyden ongelmista elämäntilanteensa luoman stressin takia. Sosiaalisten kontaktien puute lisää ongelmia.

Monella haavoittuvassa asemassa olevalla turvaverkot ja sosiaaliset kontaktit ovat ainakin osittain sellaisten palveluiden varassa, joita on koronan takia rajoitettu tai keskeytetty. Yksinäisyys nousi esille monissa keskusteluissa.

Rantasen tapaamat kansalaistoimijat olivat sitä mieltä, että kansalaisyhteiskunnan – ja koko yhteiskunnan – kannalta on otettava huomioon koronan ja koronatoimien kerrannaisvaikutukset. Kun peruspalveluihin ei pääse entiseen tapaan, ongelmat kasaantuvat ja uusia haasteita jää tunnistamatta.

Kansalaistoimintaryhmässä tiedeyhteisön kiinnostus koettiin positiivisena ja todettiin että olisi hyvä, jos tiedeyhteisö jalkautuisi enemmän erilaisiin paikkoihin ja tilaisuuksiin.

Erja Saarinen

rivärisiä tyhjiä puhekuplia

Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää? – lähde järjestämään tapahtumia

Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto haluaa tuoda köyhyyttä kokevien äänen kuuluviin kuntavaaleissa. Se järjestää 15.-19.3. teemaviikolla Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää? -tapahtumia, joissa käydään vuoropuhelua köyhyyttä kokevien ja kuntapäättäjiksi pyrkivien välillä. Verkosto hakee nyt ihmisiä mukaan järjestämään tapahtumia. Tilaisuuksien ”asialista” voi nousta niin kunnan, asuinalueen, asukastalon, päiväkeskuksen kuin vaikka harrasteryhmän kuumottavista asioista

Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto on jo vuodesta 2008 kehittänyt toimintamalliaan, jolla tuetaan köyhyyttä kokeneita ryhtymään yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi. Tutkimusten mukaan pienituloisuus laskee äänestysaktiivisuutta: mitä pienemmät tulot, sitä harvempi äänestää. Hyväosaisten ääni kuuluu paremmin päättäjille.

Lisätietoja asiasta antaa hankekoordinaattori Arja Tyynelä, arja.tyynela(at)3kverkosto.fi. Tietoa löytyy myös Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää? Facebook-ryhmästä, jossa ideoidaan poikkeusolojen toimintamalleja.

Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto on EAPN-Finin jäsen.

Kuvassa vihreällä pohjalla teksti Sosiaaliturva verkossa. Järjestöt yhdessä. Tutustu! www.sosiaaliturvaopas.fi

Järjestöjen Sosiaaliturvaopas 2021: kootusti tietoa etuuksista ja palveluista

Tietoa pitkäaikaissairaiden ja vammaisten henkilöiden sekä ikääntyneiden henkilöiden sosiaaliturvasta, palveluista ja etuuksista, löytyy yhdestä paikasta 19 järjestön tekemästä Sosiaaliturvaoppaasta. Se on selkeä ajantasainen esitys sosiaaliturvan kiemuroista.

Tavoitteena on tehdä sosiaaliturvaa tunnetuksi ja helpottaa sen käyttöä. Sosiaaliturva koostuu ihmisen huolenpidon kaikissa elämäntilanteissa antavista palveluista ja toimeentuloa turvaavista rahallisista etuuksista.

Ajantasaiset tiedot koronan vaikutuksista sosiaaliturvaan löytyvät osoitteesta www.kela.fi/korona. Myös monien järjestöjen sivuilla on tietoa koronasta ja sen vaikutuksista palveluihin ja sosiaaliturvaan.

Opas on hyödyllinen kaikille asiasta kiinnostuneille ja voi olla avuksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille. Opas on hyvä työväline järjestöjen työntekijöille ohjausta ja neuvontaa varten. Lähteinä on käytetty julkisia asiakirjoja sekä asiantuntijatietoa.

Julkaisun on kirjoittanut 19 järjestöstä koostuva työryhmä, johon kuuluvat Aivoliitto, Aivovammaliitto, Eläkeliitto, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Hengitysliitto, IBD ja muut suolistosairaudet ry, Invalidiliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Mielenterveyden keskusliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Näkövammaisten liitto, Omaishoitajaliitto, Psoriasisliitto, Suomen CP-liitto, Suomen Diabetesliitto, Suomen Nivelyhdistys, Suomen Sydänliitto ja Suomen Syöpäpotilaat.

Tikkumies pallon sisällä liekki kädessä

EAPN:n köyhyysraportti: Koronapandemia kiihdyttää köyhyyden kasvua

Koronapandemia lisää köyhyyttä Euroopassa: 2019 joka viides eurooppalainen, noin 92 miljoonaa ihmistä, eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Määrän on arvioitu pandemian vuoksi kasvavan 125-130 miljoonaan. EAPN:n tammikuun lopussa julkistama Köyhyysvahti-raportti Supercharging poverty? käsittelee köyhyyttä Euroopassa ja pandemian vaikutuksia siihen.  

Kansallisen Köyhyysraportin tekivät 2020 syksyllä 27 Euroopan maan köyhyyden vastaiset verkostot. Omansa teki myös kaksi Euroopan laajuisesti toimivaa järjestöä, Kansainvälisen sosiaalityöntekijöiden liiton Euroopan alueen järjestö sekä Age Platform Europe. Näiden pohjalta Euroopan EAPN kokosi oman raporttinsa, joka julkistettiin tammikuussa. Tilaisuutta isännöi EAPN:n uusi väliaikainen johtaja Helder Ferreira.

Harvinainen raportti, jossa kuuluu asianosaisten ääni

”Köyhyysvahti on tärkeä ja erityinen siksi, että se tehdään köyhyyttä kokevien ihmisten näkökulmasta ja heitä kuullaan sitä varten”, totesi webinaarin avannut europarlamentaarikko Cindy Franssen Belgiasta. Niiden ihmisten kuuleminen, joita asia oikeasti koskettaa, ei ole kovin yleistä eri asioiden valmistelussa.

 Franssen listasi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä, jotka kärsivät kovimmin pandemiakriisin seurauksista. Hän mainitsi muun muassa yksinhuoltajat sekä nuoret ja vanhat ihmiset ja totesi, ettei heitä voida jättää yksin kärvistelemään seurausten kanssa vaan nyt tarvitaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täyttä toimeenpanoa.

Franssen vakuutti, että köyhyyden vähentäminen säilyy korkealla EU:n asialistalla ja se voi kulkea mukana nk. vihreässä siirtymässä.

Samana päivänä Euroopan Köyhyysvahdin julkistamisen kanssa, 29. tammikuuta, YK:n erityisraportoija köyhyysasioissa Olivier De Schutter julkisti näkemyksiään köyhyyden vähentämisestä unionissa. Hän on käynyt tapaamassa EU-instituutioiden edustajia. Hänestä EU tarvitsee uuden köyhyyden vastaisen strategian, jonka tavoitteena olisi vähentää köyhyyttä 50 prosenttia kussakin jäsenmaassa vuoteen 2030 mennessä. EU ei saavuttanut Eurooppa 2020-ohjelman tavoitetta nostaa 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä 2020 mennessä.

De Shutter on sitä mieltä, että vielä nk. vihreässä siirtymässä ei näy sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Webinaarissa tuotiin esiin, että myös nk. elpymispaketista puuttuu painotus torjua sosiaalista eriarvoisuutta. Komission työllisyys, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston sosiaaliasioiden johtaja Katarina Ivankovic-Knezevic kertoi työskentelevänsä sen eteen, että EU:n elvytyspakettiin tulee vahva sosiaalipoliittinen panostus, muun muassa koulutukseen.

EU köyhyyden vähentämisen käännekohdassa

Raportin esitteli EAPN:n politiikka- ja vaikuttamistyön asiantuntija Anna Krozser. Hän korosti, ettei kyseessä ole akateeminen tutkimus vaan tietoja eri maiden köyhyysraporteista kokoava julkaisu, joka tuo esiin köyhyystrendejä. Raportti lähestyy asiaa köyhyyttä kokeneiden näkökulmasta. Sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta köyhyydestä ja köyhyyttä kokevien ihmisten tilanteista sekä esittää konkreettisia ratkaisuja köyhyyden vähentämiseksi.

Krozser korosti, että EU on nyt käännekohdassa: se joko puuttuu köyhyyteen tehokkaasti tai antaa sen kasvaa hallitsemattomasti. Vuonna 2019 köyhyysriskissä oli yli 92 miljoonaa ihmistä ja luku voi koronan vuoksi nousta 125-130 miljoonaan. EAPN vaatiikin YK:n erityisraportoijan tapaan EU:lle uutta köyhyyden vastaista strategiaa.

Köyhyysvahdit osoittivat, ettei eri maissa ole tehty kunnollista tai läpinäkyvää pandemian sosiaalisten ja köyhyysvaikutusten analyysia. EAPN korostaakin, että kaikkien politiikkatoimien sosiaaliset vaikutukset on arvioitava läpinäkyvästi.

Jo aiemmin olemassa ollut eriarvoisuus syvenee

Köyhyysriski vaihtelee eri maissa, esimerkiksi Bulgarissa, Romaniassa ja Kreikassa kolmannes väestöstä on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Suomessa luku oli 15,6 prosenttia 2018.

Vaikka köyhyydessä elävien ihmisten määrät vaihtelevat, pandemialla näyttää olevan eri maissa samantapaisia vaikutuksia. Kriisi on esimerkiksi nostanut esiin jo aiemmin esiintynyttä eriarvoisuutta ja syventänyt sitä.

Pandemia on koetellut kovimmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten asunnottomia ja leireissä eläviä siirtolaisia ja pakolaisia. Covid-19-tauti on tarttunut helpommin pienituloisiin ihmisiin esimerkiksi ammateissa, joissa ei voi tehdä etätyötä.

Naiset ovat monissa maissa jo muutoinkin miehiä suuremmassa köyhyysriskissä, muun muassa pienempien palkkojen vuoksi, ja pandemia on osunut heihin pahemmin kuin miehiin. He toimivat palvelualoilla, joilta on menetetty työpaikkoja. Heitä on myös esimerkiksi hoitotyössä, jossa ei voi tehdä etätyötä. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajat.

Työmarkkinoilla suurimmat vaikutukset ovat osuneet ihmisiin, joilla on työ epävarmaa, väliaikaista ja usein osa-aikaista.

Ahtaan asumisen haittoja ja asumiskulujen nousua

Raportista nousee esiin nuorten monella tapaa vaikea tilanne. Esimerkiksi kaikki opiskelijat eivät pysty rahoittamaan opintojaan, kun ovat menettäneet työnsä. Raastavaa on tulevaisuuden näkymien puute: kukaan ei tiedä, milloin pandemia loppuu, koska saa töitä tai edes pääsee pois eristyksistä. Myös vanhat ihmiset ja vammaiset ovat kärsineet eristyksestä.

Monilapsiset perheet ovat monissa maissa suurissa vaikeuksissa, kun koko perhe on jatkuvasti kotona ahtaissa tiloissa. Kotona oleminen on lisännyt ihmisten ruoka- ja tietotekniikkakuluja ja nostanut sähkö- ja vesimaksuja kohtuuttomiksi. Velkaantuminen on kasvanut huolestuttavasti.

Kansalaisyhteiskunta auttajana, mutta itsekin vaikeuksissa

Ruoka-avun tarve on kaikkialla kasvanut huomattavasti. Kansalaisyhteiskunta ja järjestöt ovat helpottaneet ihmisten tilanteita, mutta ne ovat myös itse joutuneet vaikeuksiin: rahoitusta on leikattu ja ne joutuvat toimimaan hankalaksi muuttuneissa oloissa.

Väkivalta on monissa maissa lisääntynyt. Fyysisen terveyden uhan rinnalla monien mielenterveys on heikentynyt ja samaan aikaan avunsaanti on vaikeutunut, kun palveluihin ei pääse rajoitusten vuoksi. Pandemia on myös tuonut esiin sen, ettei kaikilla ole ollut alun perinkään pääsyä kohtuuhintaisiin terveyspalveluihin.

Pandemian vaikutusten taustalla on rakenteellisia ongelmia

Kansainvälisen sosiaalityöntekijöiden järjestön edustaja Fran McDonnell toi esiin rakenteellisia ongelmia, joita on pandemian vaikutusten taustalla. Järjestön Köyhyysvahtikyselyyn vastasi edustajia 12 maasta.

Pandemia paljasti säröjä, joita sosiaali- ja terveyspalveluissa on ollut vuodesta 2009 lähtien: vuoden 2008 talouskriisin jälkeen rahoitus on ollut liian vähäistä ja palveluita on markkinoistettu. Tämä on lisännyt sosiaalista, taloudellista ja terveyden eriarvoisuutta.

Esimerkiksi vanhat ihmiset ovat jo pitkään saaneet apua kotiin liian vähän ja myöhään. Sen vuoksi heidän kuntonsa on huonontunut ja monet ovat joutuneet laitokseen. Niissä taas on ollut liian vähän henkilökuntaa. Kaikki tämä on hoitokotien asukkaiden ylikuolleisuuden taustalla.

Digitaalinen eriarvoisuus nousi esiin

Digitaalinen eriarvoisuus on noussut kriisissä esiin. Jos ei ole laitteita tai osaamista käyttää niitä ja sähköisiä palveluita, ei pääse muiden tapaan osallistumaan koulutukseen, käyttämään sosiaalipalveluita tai hakemaan etuuksia. Sosiaalityökin on muuttunut kriisissä etäauttamiseksi, mutta se ei taas palvele eniten apua tarvitsevia ryhmiä, kuten köyhimpiä perheitä, oppimisvaikeuksista kärsiviä, monia vanhuksia ja maahanmuuttajia.

Asunnottomuus ja huonolaatuiset, ahtaat asunnot ovat olleet olemassa ennen pandemiaa, ja ne ovat osoittautuneet sen oloissa erityisen ongelmallisiksi.

McDonnell esitti, että sosiaaliturvajärjestelmien kattavuutta pitäisi parantaa ja sosiaaliturva ja ennaltaehkäisevät ja muut sosiaalipalvelut tulisi nähdä investointina eikä kuluna. Sosiaalipalvelut pitäisi lisätä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteeseen numero 20, joka käsittelee peruspalvelujen saatavuutta.

Erja Saarinen

Lue lisää

Esitykset 29.1.2020 pidetystä webinaarista ”Covid-19 Supercharging Poverty?” Data and experiences from the ground

EAPN:n raportti

Supercharging poverty? EAPN 2020 Povertywatch Report, pdf

Kansalliset Köyhyysraporti ja eurooppalaisten järjestöjen raportit