Aihearkisto: Blogi

Jaana Saikkonen: Musertavan häpeän yli kokemusasiantuntijaksi ja vaikuttajaksi

Mitä olinkaan mennyt lupaamaan? Jännittää niin, että vatsaa vääntää. Olen matkalla Helsingin yliopiston Tiedekulmaan ”Metropolialueen köyhyys ja sosiaaliala” -tilaisuuteen panelistiksi kertomaan kokemusasiatuntijana köyhyyden vaikutuksista elämääni.

Olin talven aikana päässyt eroon valtavasta, musertavasta häpeäntunteesta, jonka elämäntilanteeni oli niskaani rojauttanut. En ollut aiemmin kertonut ajatuksiani kovinkaan julkisesti, ainoastaan EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmän kokouksissa pienelle tutulle porukalle. Olen kyllä utelias luonteeltani, kokeilunhaluinen ja haluan haastaa itseäni tekemään uusia asioita. Olinko kuitenkin liian optimistinen?

Työttömyys ja köyhyys nakertavat itseluottamusta

Työttömyys, yksinäisyys, köyhyys sekä viime vuosina koetut surut olivat nakertaneet itseluottamusta, kalunneet elämännälkääni ja kasvattaneet epävarmuutta. Ne tekivät minusta varovaisen ja mieluummin syrjään vetäytyvän kuin esillä olevan.

Nyt yliopiston Tiedekulmassa kokoontuvassa porukassa olen ainoa, joka ei ole tottunut puhumaan isoille joukoille. On THL:n tutkija, Kuntaliiton strategia- ja kehitysjohtaja, yliopistolehtori. Kansalaistoimintaryhmän koordinaattorin, Jouni Kylmälän pyynnöstä olin päättänyt lähteä mukaan. Näitä pohtien ja rohkeutta keräten saavuin paikalle.

Ystävällinen vastaanotto. Puhujille oli varattu lavan vierestä oma pöytä. Paikalla olijat esittäytyivät, sanoivat muutaman sanan luontevasti. Hälinää ja viime hetken säätöä, ihmisiä työssään, tulijoita, kyselijöitä, odottava ilmapiiri.

Jännitys katosi hiljalleen. Kuuluin tänään tähän joukkoon. Katselin ympärilleni. Väkeä oli saapunut yllättävän paljon. Bongasin muutaman tutun henkilön yleisöstä.

Valtaisa helpotus: en ollutkaan se ”outo”

Tilaisuus alkoi. THL:n tutkijan avaus köyhyyttä kokeneiden kokemuksista. Minun elämästänikö hän kertoo?

Valtaisa helpotus. En ollutkaan se ”outo”, jota ystäväni hieman vierastavat. Yllättävä huomio, kuinka samoja asioita ihmiset kotikaupungissani ovat kokeneet. Tiesin toki, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa, mutta lähipiirissäni tai ystävistäni kukaan ei koskaan ollut puhunut mitään tuollaista. Tosin eivät he olisi voineetkaan, sillä kaikki toiset ovat työelämässä.

Seuraavat puhujat tarkastelevat asiaa hieman eri suunnista. Sieltäkin löydän yhtymäkohtia nykyiseen elämääni. Tässä kohtaa uteliaisuuteni on herätetty. Haluan kuulla lisää. Haluan tietää lisää. ”Vanha” sisäinen tuttu minä.

Ilahdun. Eihän tässä muuta voi, kuin ilahtua. Tämä tuli nyt parhaaseen mahdolliseen hetkeen, sillä seuraavana on vuorossa se osuus, jossa olen mukana. Jounilta saan viimehetken rohkaisut ja ystävälliset sanat. Olimme saaneet etukäteen kysymykset, joita paneelikeskustelussa pohdittaisiin. Keskustelu sujuu luontevasti, puheenvuoroja jaetaan jokaiselle. Enää ei jännitä, tämä on mielenkiintoista.

”Köyhyyttä ei pääse pakoon eikä siitä saa lomaa”

”Pikkuhiljaa joutuu luopumaan niin monesta asiasta. Sitten jää vaan pakolliset menot, joita ei niitäkään pysty enää hoitamaan. Se haavoittaa monella tavalla ja syvästi. Eläminen työmarkkina-, toimeentulo- ja asumistuella on ihmisarvoa alentavaa. On erittäin stressaavaa ja kuluttavaa miettiä pelonsekaisin tuntein, jos jotakin yllättävää rahanreikää syntyy, kuinka siitä selviää. Köyhyyttä ei pääse pakoon eikä siitä saa lomaa. Elät sen kanssa 24/7.”

Keskustelu päättyy. Moni asia jäi käsittelemättä. Tämä oli hyvä alku Pääkaupunkiseudun Praksiksen ja Soccan, pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen ”Metropolialueen köyhyys ja sosiaaliala” kaksivuotiselle teemakaudelle.

Haluan antaa kanssakulkijoille kertomuksellani lohtua, uskoa siihen, että vaikka taloudellinen tilanne on roimasti pakkasella elämän näyttäessä surkeaa sekä kurjaa puoltaan, niin jonakin päivänä saatat olla puhumassa kipeistäkin asioista, tilaisuudessa, jota et muuten olisi edes noteerannut aiemmin. Siitä alkaa voimien kerääminen, taistelu selviytymisestä.

Kiehtova kokemus voimaannutti vaikuttamaan ja kouluttautumaan

Tämän ensimmäisen voimaannuttavan ja kiehtovan kokemuksen jälkeen olen käynyt tilaisuuksissa kuuntelemassa ja puhumassa. Olen osallistunut muun muassa Ihmisoikeusliiton seminaariin ”Riittävä toimeentulo – kyse on ihmisoikeudesta!” ja käynyt kertomassa tarinaani Praksiksen ”Köyhyyden anatomia” -seminaarissa. Olen antanut haastattelun sekä MTV:lle että YLE:lle.

Olen osallistunut Euroopan EAPN:n järjestämään ”Capacity Building” -koulutukseen, jossa avautui täysin uusi sosiaalisen median maailma. Opin kuinka some taipuu kampanjoiden rakentamiseen, viestintään sekä oman tärkeän asian esille tuomiseen.

Kuulun Malmin seurakunnan ”Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena” -projektiin. Osallistun kokemusasiantuntijakoulutukseen. Olen mukana Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajan valitsijaraadissa.

Olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, oppinut uusia asioita. Näiden vapaaehtoistöiden toivon auttavan palkallisen työn löytymisessä ensi kevään aikana, jolloin palkkatukityöni päättyy. Olen kokonaan uuden kynnyksellä ihmeissäni ja iloisena. Minä, joka en 1,5 vuotta sitten nähnyt huomiseen musertavan häpeän läpi. Elämännälkäni on löytynyt uudelleen.

Kirjoittaja on palkkatukityössä Helsingin Työkanava HETY ry:ssä. Hän on mukana muun muassa EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmässä ja Kunnioittavasti köyhyydestä -raadissa.

Jouni Kylmälä: Kuuluva, kirkas ja vaikuttava köyhän ääni

Köyhyys on hankala aihe ja politiikan kohde siksi, että kaikki eivät koe sitä. Köyhyys on niin hiljaista, koska se on joidenkin toisten, ’niiden’ ongelma. Outo elämäntapasaareke, vieras maa. EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä rikkoo köyhyyden hiljaisuutta ja tavoittelee yhteiskunnassa kuuluvaa ja vaikuttaa köyhän ääntä.

Köyhyys on satojen tuhansien ihmisten ongelma Suomessakin. Köyhyysrajan alapuolella elää yli 600 000 ihmistä. Köyhyysraja on yhden hengen taloudella noin 1 200 euroa kuussa. Köyhyydessä eläviä lapsia on noin 120 000. Noin joka kymmenes suomalainen elää köyhyydessä. EU:ssa on pitkälti toista sataa miljoonaa köyhää. Köyhyys on siis iso yhteiskunnallinen ongelma.

Häpeä tukahduttaa monelta rohkeuden

Miksi köyhät eivät sitten pidä enempää ääntä itsessään ja tilastaan? Häpeä tukahduttaa rohkeuden esiintyä omilla kasvoillaan, kun köyhyyskokemuksista keskustellaan. Häpeä kääntyy usein yksinäisen ihmisen sisäiseksi tuskaksi, masentavaksi tilaksi joka halvaannuttaa.

Toisaalta häpeä on kuitenkin yhteisöllisesti, kollektiivisesti tuotettua. Yhteisöt, paikalliset ja poliittiset, tarvitsevat ’niitä toisia’, epäonnistujia, luusereita ikään kuin varoitukseksi. Suomea on pidetty myös häpeäkulttuurina. Jos köyhä kieltäytyy olemasta nöyrä ja häpeissään, syntyy skandaali.

Miksi köyhä olisi määritelmällisesti laiska ja saamaton?

Köyhyyttä koskevassa tutkimuksessa on puhuttu köyhyyskulttuurista. Sillä tarkoitetaan sellaista sopeutumista köyhyyteen, josta on vaikea päästä pois, koska köyhyys koetaan ikään kuin ainoana mahdollisena ja ’luonnollisena’ tilana. Tila on yleensä ylisukupolvinen. Tätä on myös käytetty politiikan välineenä: no eiväthän ’ne’ edes halua tai osaa muuta.

Kun aikoinaan jäin työttömäksi, minua varoiteltiin: älä jää sinne sohvalle. No en jäänyt. Mistä se johtuu että köyhä tai pudonnut olisi jotenkin määritelmällisesti laiska tai saamaton? Pienillä resursseilla sinnittely vaatii paitsi vaivaa myös kekseliäisyyttä – paljon vaivaa ja kekseliäisyyttä myös byrokratian kanssa painiessa. Ja sitä resilienssiä, yllätysten ja pettymysten sietokykyä ja niistä palautumista.

Köyhyys hajoaa erilaisiksi elämäntilanteiksi ja alapolitiikoiksi

Köyhyydestä ei ole ollut yhteisöllisen saati poliittisen identiteettityön välineeksi. Köyhyys hajoaa erilaisiksi elämäntilanteiksi: opiskelijan köyhyys on erilaista kuin pitkäaikaistyöttömän.

Suomessa eikä oikein muuallakaan ole vahvoja köyhyysjärjestöjä eikä liikkeitä: köyhyys jakaantuu erilaisiksi ’alapolitiikoiksi’, kuten asunnottomuudeksi, työttömyydeksi, palvelujenkäyttäjäryhmien ongelmiksi, maahanmuuttokysymyksiksi. Onko köyhyyspolitiikka ylipäätään mahdollinen? Pitäisikö sen olla oma keskitetty politiikkansa vai eri politiikkasektoreita läpäisevä ohjelma?

Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto, EAPN, European Anti-Poverty Network toimii myös Suomessa – verkosto piti vastikään yleiskokouksensa Suomessa. Suomen verkosto, EAPN-Fin on 55 sosiaali- ja terveysalan järjestön ja toimintaryhmän foorumi. Sen idea on ylläpitää kriittistä köyhyysnäkökulmaa eri hyvinvointisektoreilla ja vahvistaa köyhyyttä kokeneiden ääntä yhteiskunnassa.

Tuskanhuuto ja tutkimus yhteen

Idea kuuluvasta, kirkkaasta ja vaikuttavasta köyhän äänestä elää verkoston kansalaistoimintaryhmässä. Ryhmä on parinkymmenen aktivistin kuukausittain kokoontuva ’yhtä köyttä -yhdistys’. Ryhmässä on ihmisiä pääkaupunkiseudulta ja muun muassa Lahden seudulta ja Turusta.

Olemme huomanneet, että liian usein köyhän ääni sortuu keskinäiseksi tuskaiseksi valitukseksi, ellei ole jo tukahtunut kokonaan. Vertaishuudolle on oltava paikkansa. Muun muassa Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkosto, 3K-verkosto, on koonnut jo kymmenisen vuotta köyhien kokemuspuhetta. Aristoteles kutsui tällaista puhetta pathokseksi, tuskanhuudoksi.

Köyhyystutkimuksen ääntä voidaan kutsua Aristoteleen logokseksi. Kun logos ja pathos löytävät toisensa, voisi odottaa, että köyhän ääni vähän kirkastuisi. 1800-luvun loppupuolella syntyi setlementtiliike Englannissa ja kansankorkeakoululiike muun muassa Tanskassa ja Saksassa. Ajatuksena oli, että akateeminen maailma antaa valistusta köyhille.

Nyt on jo dialogisemman vuorovaikutuksen aika. Köyhyyttä kokeneet ovat erityisasiantuntijoita, joiden ekspertiisiä on käytettävä lainsäädäntötyössä, suunnittelussa ja palvelujen arvioinnissa. Tältä pohjalta voisi syntyä ohjelmia hyvästä elämästä ja myös köyhempiä kansalaisia kunnioittavaa politiikkaa. Sitä Aristoteleen ethosta.

Tulla kuulluksi ja saada kuultu vastaanotetuksi ja ymmärretyksi

Eurooppalainen EAPN verkosto järjestää syksyisin Brysselissä köyhyyttä kokeneiden eurooppalaisen tapaamisen, People experiencing Poverty, PeP , tänä vuonna 18.-19. marraskuuta. Tapaamiseen tulee EU-päättäjiä kuulemaan ihmisten sanomaa.

Myös Suomeen valmistellaan vastaavaa köyhyyttä kokeneiden ihmisten ja päättäjien tapaamista. Jospa joskus meillä olisi kerran vuodessa tapahtuma, johon köyhät ovat kirkastaneet äänensä ja puhuisivat selkeästi siitä, mistä voivat puhua. Tulla kuulluksi. Mutta sanottua pitäisi myös vastaanottaa ja, kuullun pitää tulla ymmärretyksi: tutkimuksen, hallinnon, lainsäätäjän ja yhteiskunnallisten vaikuttajien olisi syytä kiinnostua siitä. Muuten se jää huutavan ääneksi korpeen, maan hiljaisten ääneksi.

Kirjoittaja on EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori.

Kuvateksti

Kuvassa EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmän jäsenet Jouko Vatanen (vas.) Jaana Saikkonen ja Jouni Kylmälä haastattelevat EAPN Euroopan yleiskokoukseen osallistujia 14. syyskuuta 2019.

Olli Soppela: Energiaköyhyyttä on Suomessakin

Osalla ihmisistä on vaikeuksia tyydyttää perustarpeitaan energiakustannusten vuoksi. Monilla on vaikeuksia suoriutua energialaskuista ja jotkut asuvat liian kylmissä huoneissa pienentääkseen laskuja. Tällaisia energiaköyhyyden kysymyksiä kohdataan myös Suomessa.

Ympäristöministeriö arvioi vuonna 2015, että Suomessa on 60 000–100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta. Energiaköyhiä on meillä arvioitu olevan kaksi prosenttia väestöstä.

Energiakulut muuttuvat rasitteeksi etenkin iäkkäissä, ajan kanssa eristyskyvyltään heikentyvissä pientaloissa asuville henkilöille, joiden tulotaso laskee esimerkiksi työttömäksi jäämisen, eläkkeelle siirtymisen tai sairastumisen vuoksi.

Euroopassa keskustellaan laajasti energiaköyhyydestä

Henkilökohtaisen talouden hallinnassa ja raha-asioiden hoidossa on kyse tulojen ja menojen kartoittamisesta, elämisen ja hankintojen rahoituksesta sekä maksujärjestelyiden aikataulutuksesta. Arjen rahoittamiseen liittyy toistaiseksi Suomessa vähemmän tunnettu ilmiö, energiaköyhyys.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama paine uusia Euroopan energiajärjestelmä hiilettömäksi aiheuttaa kustannuksia, jotka ovat nostaneet ajankohtaiseksi keskustelun energiaköyhyydestä. Sillä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä tarkkaa määritelmää eikä kaikissa maissa myönnetä ongelman olemassaoloa.

Energiaköyhyydeksi lasketaan valtaosassa Eurooppaa tilanne, jossa kotitalouden tuloista yli 10 prosenttia kuluu energiamenoihin, kuten sähköön ja polttoaineisiin. Suomessa Ympäristöministeriö on tehnyt selvitykset 21/2013 ja 6/2015, joissa energiaköyhyys määritellään seuraavasti:

”Kotitalouden vaikeudet ylläpitää tai tyydyttää perustarpeita energian kustannusten takia. Energiaköyhyys voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena ylläpitää riittävää huonelämpötilaa tai maksaa energialaskuja.”

Energiaköyhyyden erikoispiirteitä ovat ratkaisujen tekninen luonne ja yksinkertaisuus. Asuntojen energiatehokkuusparannuksilla ja niihin liittyvillä hankinnoilla saavutetaan haastavassa asemassa oleville henkilöille taloudellista etua ja asumismukavuutta, vaikka elämäntilanne esimerkiksi talousasioiden suhteen ei muuten parantuisi. Vähentynyt vetoisuus asunnossa, riittävän valoisuuden ja lämpötilan ylläpito pienemmillä maksuilla sekä energian hinnannousun pienemmät vaikutukset omaan talouteen edesauttavat hyvinvointia ja vähentävät energiankäytöstä aiheutuvia rasitteita.

Lämpöä vuotava asunto usein syynä energiaköyhyyteen

Kotitalouksien lämmitysenergian käyttö vastaa Suomessa yli 50 prosenttia asuntojen energiankulutuksesta. Nopeasti muuttuvassa elämäntilanteessa, kuten sairastuessa tai työttömäksi jäädessä, kasvavat energiakustannukset saattavat johtaa kohtuuttomaan lisätaakkaan.

Pidemmät ajanviettoajat kotioloissa lisäävät asunnon lämmitystarvetta, joka vie lisää energiaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Toisaalta rahan säästö lämmityksestä tinkimällä tuo mukanaan kylmyys-, kosteus- ja sisäilmaongelmia, jotka voivat johtaa vielä suurempiin haasteisiin.

Nopeasti muuttuvassa elämäntilanteessa, kuten sairastuessa tai työttömäksi jäädessä, kasvavat energiakustannukset saattavat johtaa kohtuuttomaan lisätaakkaan.

Tiedon puute helpoista ja hyödyllisistä toimenpiteistä on usein suuri este ongelmien ratkaisemiselle. Asuntojen energiankäyttöä koskevien neuvontapalveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen, kansalaisten mielenkiinnon herättäminen energiatehokkuutta kohtaan sekä erilaiset poliittiset päätökset kannustimineen ovat tehokkaita tapoja kannustaa kotitalouksia energiankäytön tehostamiseen.

Sähkösopimuksen kilpailuttaminen kannattaa

Yksityishenkilöt ovat voineet vapaasti kilpailuttaa sähköntuottajansa Suomessa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. VaasaETT:n keräämien tilastojen mukaan sähkösopimuksensa vuonna 2017 vaihtoi 11 prosenttia suomalaisista ja keskimäärin 10,5 prosenttia eurooppalaisista. Energiaviraston arvion mukaan yli 30 prosenttia suomalaisista ei ole koskaan vaihtanut sähköntoimittajaa, vaikka kilpailuttamalla perussopimuksen markkinoiden halvimpaan sopimukseen säästöä syntyy keskimäärin jopa 29 prosenttia.

Sähkösopimuksen voi kilpailuttaa helposti kaupallisesti sitoutumattoman Energiaviraston Sähkön hinta -palvelun avulla. Kulutustaan seuraavan asiakkaan kannattaa valita kiinteähintaisen sähkön sijasta pörssisähkö, jonka hinta muodostuu tuntikohtaisen kysynnän ja tarjonnan tasapainosta sähköpörssissä. Pörssisähkö on suurimman osan ajasta kiinteähintaista sähköä halvempaa.

Ajastamalla sähköä paljon kuluttavia laitteita, kuten sähkölämmittimiä halvan sähkön tunneille voi saada merkittäviä lisäsäästöjä. Sähkön pörssihintaa voi halutessaan seurata reaaliajassa esimerkiksi Fingridin Tuntihinta-sovelluksen tai sähköyhtiön verkkopalveluiden kautta.

Onnistunut energiaremontti maksaa itsensä takaisin

Sähkö- ja polttoainesopimusten kilpailutuksesta syntyneet säästöt voi sijoittaa asunnon energiatehokkuuden parannuksiin. Ikkunoiden ja ovien karmien eristysten parannuksia tai vaihtoja voi tehdä itse tai ammattilaisen avustuksella esimerkiksi kotitalousvähennystä hyödyntäen.

Rakennusten yläpohjien sekä kellarillisten asuntojen alapohjien lisäeristykset pitävät lämmön paremmin asunnossa eivätkä vaadi valtavia toimenpiteitä. Lämmittiminä käytettäviä sähkövastuksia energiatehokkaampien ilmavesi- ja ilmalämpöpumppujen hankinta kannattaa, mikäli omat säästöt tai matalakorkoiset luottopalvelut sen sallivat. Asunnon valaisimet kannattaa vaihtaa pitkäikäisi LED-lampuiksi, jotka tuottavat hyvän valotehon vähäisellä energiankulutuksella.

Omia kulutustottumuksiaan voi myös uusia. Sähkö- ja polttoainelaskujaan voi pienentää pitämällä käyttämättömät valot sammutettuina, pitämällä ovet ja ikkunat tiiviisti kiinni kylmällä säällä, kohtuullistamalla lämpimän veden käyttöä etenkin suihkujen yhteydessä, lämmittämällä kohtuullisesti aktiivisessa käytössä olevia huoneita, pyörittämällä vain täysiä pesukoneellisia, pitämällä käyttämättömät laitteet virrattomassa tilassa ja irrottamalla käyttämättömät sähkölaitteet pistorasioista.

Kodinkoneet kannattaa valita kotitalouden koon ja käyttötarpeen kannalta sopivan kokoisiksi, huoltaa suodattimet säännöllisesti ja sulattaa kertyneet jääkerrokset.

Kutsu Energiatuutori-koulutukseen

Energiaköyhyyttä Suomessa tutkiva ja lievittävä Assist-hanke kutsuu sinut maksuttomaan Energiatuutori-koulutukseen. Verkkokurssina toteutettava koulutus perehdyttää oppijat energia-alan ja energiaköyhyyden perusteisiin, asuntojen energiatehokkuuteen sekä riskiryhmille soveltuvien palveluketjujen tarjoajiin. Liity kurssille tästä:

  1. Mene osoitteeseen https://assist2020.eu/login/signup.php ja luo itsellesi käyttäjätunnukset
  2. Vahvista tilin luonti sähköpostistasi
  3. Kirjaudu sisään palveluun osoitteessa https://assist2020.eu/course/view.php?id=26 luomillasi tunnuksilla, kirjautumiskoodi on ”ASSIST

Kirjoittaja on eurooppalaisen ASSIST-hankkeen Suomen hankevastaava. Se pyrkii lievittämään energiaköyhyyttä.

Minna Markkanen: Kohtuullisen minimin viitebudjetit turvaavat arjen sujumisen ja toimintamahdollisuudet

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus on päivittänyt kohtuullisen minimin viitebudjetit vuodelle 2018. Niiden lähtökohtana ovat vahvasti inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet. Tämä näkökulma on tervetullut lisä myös perusturvasta, sen riittävyydestä ja kannustavuudesta käytävään keskusteluun.

Viitebudjettien tarkoituksena on määrittää se kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan nykypäivän Suomessa. Esimerkkilaskelmat on laadittu 13 eri kotitaloustyypille. Ne sisältävät arjen sujumiselle välttämättömät tavarat ja palvelut, niiden määrän ja laadun sekä hinnan.

Asiantuntijat ja tutkijat ovat osallistuneet viitebudjettien laatimiseen, mutta keskeisessä asemassa ovat olleet eri elämäntilanteissa olevat kuluttajat. Kuluttajalähtöisellä menetelmällä on haluttu varmistaa se, että viitebudjeteilla on yhteys kuluttajien todelliseen arkeen ja niihin taloudellisiin realiteetteihin, joiden perusteella arvioidaan rahojen riittävyyttä kohtuulliseen elämään.

Kohtuullisen minimikulutuksen määrittely on vaikeaa nykyisessä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, joka tarjoilee meille lukemattomia ja alati vaihtuvia kulutusmahdollisuuksia. Käsitys tarpeellisesta (tarve) ja tarpeettomasta (halu) hämärtyy helposti.

Toisaalta valinnanmahdollisuus voi myös kaventua kulutuspakoksi. Esimerkiksi älypuhelin ei ole digiyhteiskunnassa enää ylimääräinen luksustuote, vaan välttämättömyyshyödyke. Ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja laitteita on jo miltei mahdotonta pysyä yhteiskunnassa mukana. Maailman muuttuminen ja siitä seuraava kulutustapojen muutos onkin otettava huomioon aina, kun määritellään kohtuullisen minimin mukaista kulutusta.

Lähtökohtana inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet

Viitebudjetit eivät varsinaisesti määritä köyhyysrajaa. Kohtuullinen minimikulutus kuvaa toimeentuloa kuitenkin tarkoituksenmukaisemmin kuin pelkkä tuloköyhyys. Viitebudjettien avulla voidaankin arvioida syrjäytymistä ja perusturvan riittävyyttä. Jos kulutus jää alle kohtuullisen minimin, kotitaloudella on puutetta taloudellisista resursseista, mutta myös toiminta- ja osallistumisresurssit ovat puutteelliset. Tällöin kysymys on esimerkiksi siitä, ettei voi ruokailla yhdessä muiden kanssa, osallistua siististi pukeutuneena sukujuhliin tai harrastaa vapaa-aikanaan muuta kuin kävelyä.

Viitebudjettien ansio on, että niiden lähtökohtana ovat vahvasti inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet. Tämä näkökulma on tervetullut lisä myös perusturvasta, sen riittävyydestä ja kannustavuudesta käytävään keskusteluun.

Heikkoutena keskittyminen perusterveisiin

Viitebudjettien heikkous on siinä, että henkilön oletetaan olevan perusterve. Viitebudjetit ottavat huomioon ainoastaan jo ennestään hyvän terveydentilan ylläpitämisen. Jatkossa olisikin tarpeen määritellä budjetti myös niille henkilöille, joilla on terveyteen liittyviä erityistarpeita. Monia mielenkiintoisia jatkopohdintoja avautuu myös asumiseen ja ekologisesti kestävään kuluttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kuluttajalähtöisyytensä johdosta viitebudjetteja voi hyödyntää myös käytännön talousneuvonnassa. Ne auttavat hahmottamaan oman talouden tarpeita ja niiden avulla voi helposti vertailla sitä, mitä kohtuullinen minimikulutus pitää sisällään. Tämän havainnollistamiseksi Takuusäätiön sivuilta löytyy viitebudjeteista laadittuja infograafeja neljälle eri kotitaloustyypille. Sivuilta voi myös tulostaa tyhjän budjettipohjan oman henkilökohtaisen budjetin laatimista varten.

Lähde

Lehtinen, Anna-Riitta & Aalto, Kristiina (2018) Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018. Helsinki: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101.

Kirjoittaja on Takuusäätiön kehittämispäällikkö.

Tarja Pajunen: Asiakasmaksulain uudistus etenee – lakiesityksessä myönteisiä asioita, mutta myös uhkia

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnos on ollut lausunnolla kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin. Asia on ollut monien huulilla. Lain luonnoksessa on monia asioita, joista voi olla ilahtunut, mutta huolestuttaviakin piirteitä on. Etäpalveluiden ja niiden maksullisuuden vahva esiin tuleminen ja terveyskeskuskäyntimaksujen kasvun uhka huolestuttavat. Kiitettävää on seurannan ja neuvonnan vahvistuminen esimerkiksi maksujen seurannan tai kohtuullistamispykälän velvoittavuuden osalta.

Kiireetön hoito kallistuu, etäpalvelu maksulliseksi

Lakiluonnoksessa esitetään tulevien sosiaali- ja terveyskeskusten, nykyisten terveyskeskusten käyntimaksujen perimistä jokaiselta käynniltä ja ns. kolmen käynnin kattomaksumahdollisuuden poistamista. Lisäksi hoitajakäyntejä esitetään maksullisiksi.

Kasvavat käyntimaksut vaikuttavat erityisesti pienituloisten ja ikääntyneiden mahdollisuuteen käyttää palveluita ja saada tarvitsemaansa apua. Tätä ei voi kannattaa. Terveyskeskusmaksuissa tulisi noudattaa Helsingin nykyistä mallia olla perimättä maksuja.

Digitaaliset palvelut mahdollistavat palvelujen ja niiden tarjoamisen monipuolistumisen. Tulevaisuudessa etäpalvelut ovat yksi tapa tarjota sosiaali- ja terveyspalveluita. On kuitenkin kohtuutonta, että ne on lisätty lakiluonnokseen yhteismitallisina kasvokkaisen palvelun kanssa. Etäpalvelujen soveltuvuutta eri palveluihin ja maksun matalampaa tasoa tulee pohtia huolella.

Maksujen seuranta maakunnalle

Asiakasmaksujen omavastuuosuuden ns. maksukaton täyttymisen seuranta siirtyisi lakiesityksen mukaan viranomaisen vastuulle. Maksukatosta säädettäisiin pykälässä 10. Lisäksi maksukattoon sisältyisi uusia palvelumaksuja muun muassa hammashoidosta, mikä on kiitettävä lisäys maksukattoon. Maksukatto tasaa kustannuksia ja osaltaan varmistaa sitä, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut tosiasiallisesti ja oikea-aikaisesti.

Nykyisin viranomaisella ei ole maksukaton seurantavelvoitteita ja moni palvelun käyttäjä ei tiedä maksukaton olemassaolosta tai kuinka sen täyttyessä tulisi toimia. Tuore THL:n tutkimus kertoo useamman kuin joka kymmenennen pienituloisen ikääntyneen jättävän lääkärissäkäynnin väliin rahan takia. Lisäksi meillä on noin 55 000 ihmistä, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon kulut ovat katastrofaalisia eli asiakasmaksut, lääkkeet ja matkat vievät heidän käytettävissä olevista tuloistaan peräti 40 prosenttia.

Neuvontaa ja ohjausta

Monia myönteisiä muutoksia on tulossa, muun muassa neuvonta- ja ohjausvelvoitetta vahvistetaan. Tehostetulle palveluasumiselle luodaan kauan odotetut maksusäännökset ja raamit.

Asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ns. kohtuullistamispykälää, § 5, esitetään vahvennettavaksi ja velvoittavammaksi. Tulosidonnaisten maksujen lisäksi myös tasasuuruisia, lyhytaikaisen laitoshoidon maksuja eli sairaalahoitopäivämaksuja voidaan jatkossa kohtuullistaa, jos ne vaarantavat toimeentulon edellytyksiä.

Kohtuullistamisen ensisijaisuus suhteessa toimeentulotukeen vaatii vielä kuitenkin arjessa vahventamista. Sitä on tosiasiallinen tiedottaminen, neuvonta ja valmiit kirjalliset lomakkeet ja ohjeistukset. Jatkossa onkin paneuduttava oikea-aikaisen neuvontaan. Sitä olisi esimerkiksi maksujen ja maksukyvyn arviointi jo silloin, kun palveluita suunnitellaan ja niistä päätetään.

Maksujen siirtyminen perintätoimistojen hoidettavaksi saattaa vaikeassa tilanteessa olevat pienituloiset sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, josta saattaa olla erittäin vaikea päästä ulos. Tuleviin maakuntiin tulisikin saada omat keskitetyt laskutusta ja myös perintää hoitavat yksiköt, joilla on selkeät toimintamallit.

Tässä vain muutamia huomioita laajasta lakipaketista. Lain voimaantuloa tavoitellaan vuoden 2020 alusta.

Tarja Pajunen

Kirjoittaja on EAPN-Finin varapuheenjohtaja, joka työskentelee sosiaalipoliittisena asiantuntijana Eläkkeensaajien Keskusliitossa. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän varajäsen.

EAPN-Finin jäsenten näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnoksesta

Asiakasmaksujen uudistukselle sekä ruusuja että risuja, SOSTEn erityisasiantuntijan Anne Perälahden blogi 11.9.2018. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän jäsen.

SOSTEn lausunto luonnoksesta sosiaali-ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista annettavaksi hallituksen esitykseksi 10.9.2018

SOSTEn eriävä mielipide asiakasmaksutyöryhmän esitykseen uudeksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksulaiksi 17.6.2018

Suomen sosiaalioikeudellisen seuran lausunto asiakasmaksulakiluonnoksesta 4.9.2018

Jouni Kylmälä: Puolassa ruokapankit tekevät muutakin kuin jakavat ruokaa

Viime päivät olemme kolunneet Puolassa: Wroclawissa, Lodzissa ja Olsztynissä. Seminaareja, lehdistötilaisuuksia, keskusteluja, visiittejä. Vaikutuksen on tehnyt erityisesti mittava ruokapankkitoiminta.

Ruokaa, valistusta, ekologista sanomaa

Olsztynin ruokapankki jakaa ostareiden ja tuottajien ylijäämäruokaa 70 000 ihmiselle kymmenien järjestöjen kautta. Lisäksi tulee EU:n FEAD-ruoka-apu.  FEAD tulee sanoista Fund for European Aid to the Most Deprived,  Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto.

Kyse ei ole vain elintarvikkeiden jakamisesta. On ravitsemusvalistusta ja ruuanlaiton opetusta tuhansille omissa workshop-keittiöissä, taloudenhallinnan ja kierrätyksen opetusta. Myös kauppaa ja tuottajia valistetaan ruokahävikin vähentämiseksi.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että köyhä ei osaa, vaan siitä, että rahaa on yksinkertaisesti liian vähän. Toiminnalla on vahva ekologinen sanoma.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja, koulutustiloja, jopa hostelli sekä tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden hautomona pankki toimii.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja. Lisäksi sinne tulee koulutustiloja sekä  tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden inkubaattorina, hautomona pankki toimii. Keskukseen tulee myös hostelli.

Olsztyn on Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Pelkästään kaupungissa on 17 järveä.  Edellisenä kesänä yhdellä kaupungin monista uimarannoista järjestettiin downshiftning-piknik, green party. Tuhannet osallistuivat. Samalla rannalla EMIN-bussikin vieraili.

EMIN-bussi vieraili Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Jo Olsztynin kaupungissa on 17 järveä.

Puolasta bussin matka jatkuu Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Bussi on Helsingissä keskiviikkona 13.6.

Euroopan halki ajaa kaksi kuukautta kaksi bussia, joiden erimaalaiset matkustajat kampanjoivat köyhyyttä vastaan. Kiertueen tapaamisissa kertyy tietoa köyhyyskysymyksistä eri maissa. EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori Jouni Kylmälä matkustaa bussin kyydissä Puolasta Suomeen.