10.3.2015

Lapsiperheköyhyys ja sen ehkäiseminen tulee ottaa vakavasti. Lapsiperheköyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Köyhyys kaventaa lapsen mahdollisuuksia osallistua elinpiirinsä tavanomaisiin toimintoihin ja valintoihin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemässä laajassa tutkimuksessa on selvitetty vuonna 1987 syntyneen ikäluokan hyvinvointia sikiökaudelta 21 vuoden ikään saakka. Vanhempien matala koulutus, heikko työmarkkina-asema ja toimeentulovaikeudet ovat yhteydessä heidän lastensa hyvinvointiongelmien yleisyyteen. Erityisesti perheen pitkäaikaiset taloudelliset ongelmat heijastuvat lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on monia syitä, kuten työttömyyttä. Köyhyyttä on kuitenkin myös sellaisissa perheissä, joissa vanhemmat ovat töissä. Joka toisessa köyhässä lapsiperheessä ainakin toinen vanhempi käy töissä, kun sen sijaan lapsettomissa köyhissä kotitalouksissa on vain vähän työssä käyviä. Osa-aikatyöllä voi olla vaikea tulla toimeen alueilla, joissa asumiskustannukset ovat korkeat.

Köyhyysriski liittyy vahvasti perherakenteeseen. Yksinhuoltajaperheillä on huomattavasti korkeampi köyhyysriski kuin kahden vanhemman perheillä. Köyhyysriski on suurempi myös monilapsisilla perheillä. Pienten lasten perheiden köyhyysriski on myös korkeampi, koska silloin ollaan lasten hoidon takia perhevapailla. Pikkulapsivaiheessa vanhempainpäivärahojen ja kotihoidon tuen merkitys on suuri perheen toimeentulossa.

Mitä vähäisempiä ovat perheen muut tulot sitä enemmän painottuu tulosiirtojen merkitys perheen taloudelle. Perhe-etuuksien leikkaukset iskevät kipeimmin pienituloisiin perheisiin. Lapsilisän leikkaus kohdistui myös pienituloisiin lapsiperheisiin, mutta leikkausta kompensoivasta verotuksen lapsivähennyksestä he eivät hyötyneet. Pienituloisimpien perheiden tulot jäävät verotettavan tulon rajan alle, joten heillä ei ole veroa, josta vähentää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen helmikuun lopulla julkaiseman perusturvan riittävyyttä arvioivan raportin mukaan perustuvan varassa elävien käytettävissä olevat tulot ovat vuosina 2011-2015 jonkin verran kasvaneet. Tähän on erityisesti vaikuttanut vuonna 2012 toteutetut työttömyysturvan tasokorotus, asumistuen tulorajojen korotus ja toimeentulotuen perusosan korotus. Parannuksista huolimatta perusturvan taso on edelleen matala. Perusturvaetuuksien varassa olevien kotitalouksien tulot eivät riitä kattamaan kohtuullista minimikulutusta. Perusturvan matala taso lisää myös lapsiperheköyhyyttä.

Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on vastikään todennut Suomen perusturvan tason olevan riittämätön, vaikka perusturvaan on tehty joitakin korotuksia viime vuosien aikana. Lapsiperheiden kohdalla on tehty myös leikkauksia, kuten lapsilisän indeksijäädytys ja lapsilisän määrän leikkaus. Lapsilisän taso oli jo ennen tämän vuoden alussa toteutettua 8 prosentin leikkausta huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten. Myös kotihoidon tuen taso on huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Toimeentuloetuuksien ohella peruspalveluiden merkitys korostuu lapsiperheköyhyyden ehkäisemisessä. On tärkeää, että arjen kasvuympäristöt, kuten päivähoito, koulu ja harrastukset toimivat lasten hyvinvointia tukien ja suojaavia tekijöitä vahvistaen. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat heikentäneet kuntien mahdollisuuksia palvelujen järjestämiseen. Perheiden kannalta erityisenä haasteena on myös lasten ja nuorten harrastusten kallistuminen. On yhä tärkeämpää varmistaa, että jokaisella kunnassa on tarjolla maksuttomia ja kohtuuhintaisia lasten ja nuorten harrastuksia ja muita vapaa-ajantoimintoja.

Kouluttamattomuus aiheuttaa työttömyyttä ja työttömyys köyhyyttä. Peruskoulupohjalta on entistä vaikeampi löytää paikkaa työmarkkinoilta. Toisen asteen koulutuksen eli lukioiden ja ammattioppilaitosten rahoitukseen ollaan parhaillaan kohdistamassa suuria leikkauksia. Leikkaukset johtavat oppilaitosten sulkemiseen, opetuksen määrän vähenemiseen ja opinto-ohjauksen heikkenemiseen. Koulutuksen alueellinen saavutettavuus heikkenee ja opintojen keskeyttäminen lisääntyy. Leikkausten sijaan olisi varmistettava, että mahdollisimman moni nuori suorittaisi vähintään toisen asteen koulutuksen opinnot.

Esa Iivonen, EAPN-Fin:in hallituksen jäsen ja johtava asiantuntija, vaikuttamistyö ja lasten oikeuksien edistäminen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto