Mikä European Semester? – vaikuttaminen EU-ohjausjaksoon

Euroopan unioni otti vuonna 2011 käyttöön eurooppalaisen ohjausjakson, European Semester, jolla seurataan ja koordinoidaan jäsenmaiden talouspolitiikkaa. Ohjausjakso syntyi yhtenä vastauksena talous- ja eurokriisiin, ja sen ydintavoitteena on talousongelmien ehkäiseminen. Ohjausjaksolla seurataan myös Eurooppa 2020 -strategian toteutumista, ja se on vuonna 2017 sovitun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanon keskeinen väline.

Ohjausjaksolla unioni seuraa jäsenmaiden taloudellisia ja sosiaalisia tilanteita, niiden toimia Eurooppa 2020 ­strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, analysoi jäsenmaiden talous­ ja rakenneuudistuksia sekä antaa niille suosituksia. Ohjausjakso perustuu lisäksi vakaus­ ja kasvusopimukselle – se asettaa 3 pro­sentin rajan julkisen talouden alijäämälle ja 60 prosentin rajan julkisen talouden velalle suhteessa kokonaistuotantoon.

Eurooppa 2020 -strategiaa toimeenpannaan mm. vuosittaisella talous- ja finanssipolitiikan koordinoinnin EU-ohjausjaksolla, European Semester (eurooppalainen ohjausjakso). EU-ohjausjakson tärkeimpiä osia ovat vuotuinen kasvuselvitys (AGS), kansalliset uudistusohjelmat (NRP) ja maasuositukset (CSR).

EAPN pyrkii yhdessä kansallisten jäsenverkostojensa kanssa vaikuttamaan talouspoliittiseen ohjausjaksoon kokoamalla kansalaisyhteiskunnan ääntä erityisesti köyhyyden vähentämiseksi.

Miten ohjausjakso toimii?

Ohjausjakso käynnistyy marraskuussa komission julkaisemalla syyspaketilla, eli kasvuselvityksellä, Annual Growth Survey eli AGS, ja työllisyysraportilla, Joint Employment Report JER. Kasvuselvityksessä komissio analysoi unionin talouden tilaa ja määrittelee alkavan jakson prioriteetit. Vuoden 2020 syyspaketti. EAPN pyrkii vaikuttamaan keskusteluun omilla näkemyksillään (kts. Working for a Green and Social Deal that ends poverty! EAPN Response to the Annual Sustainable Growth Strategy 2020).

Helmi–maaliskuussa komissio julkaisee talvipaketin, jonka tärkeimmän osan muodostavat jäsenmaiden maaraportit, Country Reports. Niiden pohjalta ar­vioidaan jäsenvaltioiden edistymistä talous­, työllisyys­ ja sosiaalialan tavoitteissa. Maaraportti on komission näkemys kunkin maan taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä, haasteista ja mahdollisuuksista. Suomen maaraportti 2020.

Maaliskuussa Eurooppa­neuvosto määrittelee talouspolitiikan keskeiset haasteet ja poliittiset suuntaviivat, jotka jäsenmaiden tulee ottaa huomioon, kun ne julkai­ sevat huhtikuussa kansalliset uudistusohjelmansa, National Reform Program NRP, joissa ne raportoivat toimistaan ja suunnitelmistaan unionilta saamiensa suositusten toimeenpanoksi ja Eurooppa 2020 ­strategian toteuttamiseksi. Suomen uudistusohjelman laatimisesta vastaa valtiovarainministeriö. Huhtikuussa julkaistaan myös kunkin jäsenmaan vakausohjelma, Stability Program. Suomessa vuosittain julkaistava nelivuotinen julkisen talouden suunnitelma sisältää vakausohjelman. Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2019

Toukokuussa komissio julkistaa kevätpaketin, eli maakohtaiset suosituksensa jäsenmaille, Country Specific Recommendations CSR. Niissä maaraporttien analyysi tiivistyy tavallisesti muutaman sivun esipuheeseen ja kolmeen kiteytettyyn politiikkasuositukseen. Jäsenmaat keskustelevat suosituksista ja hyväksyvät ne Eurooppa­neuvostossa kesällä. Jäsenmaita kehotetaan huomioimaan suositukset, kun ne laativat budjettinsa, ja euromaat esittävät suunnitelmat budjeteistaan ko­ missiolle syys–lokakuussa. Komission vuoden 2019 suositukset Suomelle.

EAPN ja sen kansalliset jäsenverkostot laativat keväällä omat vaihtoehtoiset maasuosituksensa, joiden kautta pyritään vaikuttamaan komission maakohtaisiin suosituksiin. Komission lopullisia uudistusohjelmia myös kommentoidaan niiden köyhyysvaikutusten näkökulmasta.

EAPN-Finin ja SOSTEn omat maakohtaiset suositukset vuonna 2019 olivat:

  1. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on käännettävä laskuun. Se vaatii perusturvan tason korottamista ja muun muassa lisää tukea kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiperheiden kokeman köyhyyden vähentämiseen.
  2. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista on huolehdittava lisäämällä resursseja koulutukseen, riittäviin palveluihin lapsiperheille ja lastensuojeluun.
  3. Työllisyyspolitiikkaan on edelleen panostettava laaja-alaisesti. Palveluiden resursseja on lisättävä ja kohdennettava uudelleen.
  4. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

EAPN laatii vuosittain arvionsa maakohtaisista suosituksista ja kansallisista ohjelmista suhteessa köyhyyden ja syrjäytymisen torjuntaan liittyviin tavoitteisiin. Is the European 2019 European Semester More Social? – an assessment on how far the European Semester in 2019 

EU-ohjausjakson merkitys köyhyyden vähentämiselle

Eurooppalaisen ohjausjakson voi nähdä vahvimpana poliittisena mekanismina, jolla unioni ohjaa jäsenmaidensa sosiaalipolitiikkaa. Määrittelemällä julkistalouden puitteet se rajaa ensinnäkin merkittävästi sosiaalipolitiikan liikkumavaraa. Toisek­si se vaikuttaa myös sosiaalipolitiikan sisältöihin antamalla suoria sosiaalipolitiikan alaan kuuluvia suosituksia.

Sosiaaliset kysymykset ovat olleet komission kasvavan kiinnostuksen kohteena viime vuoina. Ohjausjakso on vuonna 2017 sovitun Euroopan sosiaa­listen oikeuksien pilarin keskeinen toimeenpanon väline. Vuonna 2018 jo 63 prosenttia suosituksista si­sälsi ainakin yksittäisiä osia, jotka liittyvät sosiaalialaan. Suomen suosituksista kaksi kolmasosaa on liittynyt jollain tapaa sosiaalikysymyksiin (Clauwaert 2018).

Kuitenkin ohjausjakson kova ydin muodostuu talousohjauksesta, jonka keinovalikoima laajenee jopa jäsenmaille langetettaviin sakkoihin ja maiden bud­jettiesitysten hyväksymättä jättämiseen. Ohjausjakson sosiaalinen puoli jää taas helposti suositusten tasolle. Makrotalous dominoi ohjausjaksossa suhteessa muihin politiikan aloihin, koska se nojaa sitovaan lainsäädäntöön. Makrotalouslainsäädännön johdosta julkisen talouden vakaus ja velkakestävyys painavat vaakakupissa enemmän kuin työllisyys­ ja sosiaalitavoitteet.

Eurooppa 2020-strategiassa on kunnianhimoinen tavoite köyhyyden vähentämiselle: poistaa köyhyys- tai syrjäytymisriski vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä. EU-ohjausjaksoa on kritisoitu siitä, että köyhyystavoitteen on jäänyt sivuosaan. Koko Euroopan tasolla köyhyystavoitteessa on edistytty vain vähän, noin 5 miljoonalla. Suomessa tavoitteena oli vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrää 150 000:lla niin, että vuonna 2020 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olisi 770 000 ihmistä. Tavoite jää kauas toteutumisesta. Vuonna 2018 köyhyys- tai syrjäytymisriski kosketti 856 000 ihmistä.

Suomessa tunnetaan melko huonosti EU-ohjausjakoa ja julkista keskustelua siitä käydään vähän. On myös arvioitu, että Suomen hallitusohjelmalla ja omalla budjettivalmistelulla on paljon suurempi merkitys harjoitettuun politiikkaan ja siksi kansalaisjärjestöjen vaikuttamistoiminnot ovat keskittyneet siihen. Toisaalta on todettava, että monet EU-komission maakohtaisista suosituksista on lähivuosina toteutettu Suomessa.

Köyhyystavoitteen seurannan näkökulmasta on outoa, että vuosittaisen Suomen kansallisen ohjelman laatii valtiovarainministeriö, eikä kansalaisjärjestöillä ole siihen juuri vaikutus- tai kommentointimahdollisuutta. Suomen ohjelmassa köyhyystavoitteen seurantaa käsitellään ylimalkaisesti.

Lisälukemista: