18.12.2014

European Minimum Income Network -hankkeen kokemuksia, saavutuksia ja tulevaisuudensuunnitelmia koottiin yhteen 11.–12.12.2014 Brysselissä järjestetyssä tapaamisessa. Kaksivuotinen hanke on nyt päättymässä, ja vähimmäistoimeentulon turvaamiseksi tehtävä työ jatkuu uusissa muodoissa. Tapaamisessa keskusteltiin monen muun asian ohella viitebudjetteihin liittyvän European Reference Budgets Network -projektin mahdollisuuksista. Suomessa hankkeen parissa työskentelee sosiaalipolitiikan professori Veli-Matti Ritakallio Turun yliopistosta.

Viitebudjettien hyvänä puolena on mahdollisuus tarjota konkreettisia laskelmia vähimmäistoimeentulon riittävyyden arviointiin. On mielenkiintoista verrata Suomen osalta syntyviä laskelmia suhteelliseen köyhyysrajaan, joka määritellään useimmiten 60 %:iin mediaanituloista. Suhteellinen määritelmä on erityisen ongelmallinen suurten tuloerojen maissa, joissa jo mediaanituloisen voi olla hankala selvitä arjen kustannuksista. Määritelmän hyvä puoli on toisaalta sen yksinkertaisuus.

Viitebudjettien kohdalla heikkous liittyy ehkä juuri yksinkertaisuuden puutteeseen. Laskelmat vaihtelisivat käytännössä ihmisten elämäntilanteiden ja asuinpaikkojen mukaan. Jos viitebudjetteja käytetään, on ensiarvoisen tärkeää määrittää ne kattamaan kaikki elämisen kustannukset ja myös päivittää laskelmat säännöllisesti.

Keskusteluissa tuli myös ilmi, että käytännössä viitebudjetin legitimiteetti saatetaan kyseenalaistaa etenkin silloin, jos summan katsotaan olevan ”liian suuri”. Yksi tapa legitimiteetin kasvattamiseen on laatia viitebudjetti kollegiaalista menetelmää käyttäen – kootaan siis väestöstä edustava otos keskustelemaan siitä, kuinka paljon ihmisarvoisen elämän eläminen maksaa kussakin elämäntilanteessa. Kollegiaalisen menetelmän edustuksellisuus auttaa syntyneen viitebudjetin legitimoinnissa, koska laskelmien voi katsoa ilmaisevan kansalaisten yleistä näkemystä vähimmäistoimeentulon vähimmäistasosta.

Viitebudjetit voivat tarjota arvokasta tietoa siitä, millainen nykyisen perusturvan taso on suhteessa todellisiin elinkustannuksiin. Voisiko viitebudjetin laatimiselle löytyä sellainen laajasti hyväksytty tapa, jonka pohjalta voisi tulevaisuudessa ajatella laskettavan myös perusturvaetuuksien määrää? Ainakin asiaa on syytä selvittää. Siksi sitä esitettiin myös Suomen kansallisessa EMIN-raportissa, jolle odotellaan komission julkaisulupaa aivan näinä päivinä.

Jaakko Kiilunen, European Minimum Income Network -hankkeen koordinaattori Suomessa,