Jiri Sironen: Kääntääkö Stubbin hallitus köyhyyden kasvuun myös Suomessa?

Jiri Sironen duuni16.10.2014

Köyhyys on viime vuodet kasvanut huolestuttavasti lähes koko Euroopassa. Suomi on ollut niitä harvoja maita, jossa kehitys on ollut päinvastainen ja jossa myös tuloerojen kasvu on pysähtynyt. YK:n köyhyyden vastaisen päivän 17.10. aattona on syytä muistuttaa, että nyt näyttää uhkaavasti siltä, että köyhyys ja eriarvoisuus alkavat lisääntyä myös Suomessa.

Yksi EU:n kymmenvuotisen Eurooppa 2020-strategian viidestä yleistavoitteesta kuuluu ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta – Poistetaan köyhyys- tai syrjäytymisvaara vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä”. Viisi vuotta tavoitteiden asettamisen jälkeen köyhyys on kasvanut 6,5 miljoonalla koskien jo neljäsosaa eurooppalaisista. Strategian köyhyystavoitteeseen ei tulla pääsemään ilman suuria muutoksia tehdyssä politiikassa. Lisää Eurooppa 2020-strategian puolivälitarkastelusta ja Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston EAPN:n näkemyksistä on luettavissa Marjatta Kauralan blogikirjoituksesta.

Suomessa pääministeri Kataisen kevään 2011 hallitusohjelman ensimmäinen painopistealue oli ”Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen”. Hallitus lupasi kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa toimeentuloturvaa. Hallituskauden alussa muun muassa peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin sadalla eurolla. Kataisen hallituksen tavoitteena oli myös työllisyyden parantaminen.

Eurooppa 2020-strategian mukaisesti Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyysriskissä elävien ihmisten määrää 150 000:lla vuoteen 2020 mennessä. Kataisen hallituksen aloittaessa suunta oli oikea ja köyhyysriskissä olevien määrä on pudonnut 900 000 henkilöstä noin 50 000 henkilöllä vuoden 2012 tilastojen mukaan. Myös pitkään kasvanut lapsiköyhyys kääntyi laskuun vuonna 2012.

Kevään 2014 kehysriihessä Kataisen hallitus päätti kuitenkin perusturvan ja pienituloisiin väestönryhmiin kohdistuvien tukien indeksileikkauksista. Työttömyysetuuksista, opintotuesta ja eläkkeistä leikataan indeksikorotus pääosin pois. Tämä tarkoittaa, että perusturva jää jälkeen muun muassa hintojen ja ansiotulojen kehityksestä. Indeksileikkaus on väliaikainen, mutta periaatteellisesti suuri muutos suhteessa Kataisen hallitusohjelman edellä kuvattuun linjaan.

Kataisen ilmoitettua lähdöstään EU-komissaariehdokkaaksi, kesän 2014 minihallitusneuvotteluissa pääministeri Stubbin hallitukselle laadittiin kuusisivuinen miniohjelma, joka perustuu aiempaan Kataisen hallituksen ohjelmaan ja tavoitteisiin. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen mainitaan edelleen esipuheessa painopistealueena, mutta ohjelma ei sisällä muita konkreettisia toimenpiteitä kuin aiemmin päätettyjen lapsilisäleikkausten osittainen palauttaminen verovähennyksellä pienituloisille (mutta ei kaikista pienituloisimmille, eli tulottomille!) perheille. Aiempi kunnianhimoinen painopistealue on jäänyt huomiotta.

Ei tarvita kummoisia ennustajanlahjoja nähdäkseen, että pienituloisten toimeentuloturvan indeksileikkaukset, lapsilisäleikkaus, kuntien miljardisäästöt ja erityisesti lisääntyvä työttömyys johtavat jälleen köyhyyden ja lapsiköyhyyden lisääntymiseen.

Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Heikki Taimio kirjoittaa uusimmassa Talous & Yhteiskunta -lehdessä ”ettei pitkäaikaistyöttömyyttä saa päästää repeämään niin kuin 1990-luvun lamassa ja sen jälkeen. Se tulee monella tavalla erittäin kalliiksi työttömälle, hänen perheelleen ja koko yhteiskunnalle. Näin on kuitenkin taas käymässä. Miksi?” Lehdessä olevasta taulukosta käy ilmi, ettei palkkatuella työllistettyjen määrä ole työttömyyden kasvusta huolimatta kasvanut. Aktiivista työvoimapolitiikkaa on ajettu alas, vaikka sitä olisi pitänyt lisätä.

Perjantaina 17.10. on YK:n köyhyyden vastainen päivä, jonka kansainvälisenä teemana on äärimmäisen köyhyyden poistaminen. Äärimmäisen köyhyyden vähentäminen on myös yksi YK:n vuosituhattavoitteista ja siinä onkin onnistuttu 2000-luvullla globaalisti suhteellisen hyvin. Euroopassa äärimmäinen köyhyys on sitä vastoin kasvamassa. Yksi äärimmäisen köyhyyden ilmentymä on asunnottomuus, ja vaikka Suomessa äärimmäistä köyhyyttä onkin hyvin vähän, Asunnottomien yö -kansalaisliike on joutunut muistuttamaan maamme asunnottomuustilanteesta jo vuodesta 2002 alkaen. Suomessa on tänä päivänä noin 7500 ihmistä vailla vakinaista asuntoa.

Asunnottomien yön tapahtumat eri puolilla Suomea ovat hyvä esimerkki kansalais- ja vaikuttamistoiminnasta, joka kerää yhteen niin asunnottomuutta ja köyhyyttä kokeneita, järjestöväkeä kuin päättäjiäkin. Tällaiselle toiminnalle kaipaamme vahvistusta, etteivät köyhyys ja eriarvoisuus lähde kasvuun ja jotta niiden vähentäminen ei jäisi pysyvästi vain juhlapuheiden tasolle.

Jiri Sironen, EAPN-Finin varapuheenjohtaja 16.10.2014

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *