Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus Yleen Seppo Heikkiselle ja Sami Kieksille

Köyhyyden anatomia – tältä näyttää suomalainen köyhyys tilastoissa -kokonaisuus tuotti toimittaja Seppo Heikkiselle ja ohjaaja-käsikirjoittaja Sami Kieksille Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen. Kunniamaininnalla Kunnioittavasti köyhyydestä -raati huomioi Sanna Puhdon artikkelin Kotiliedessä ja Asta Lepän artikkelin Kotivinkin sivuilla. Toimittajat palkittiin 25.11.2019 pidetyssä tilaisuudessa.

Köyhyyden anatomia -kokonaisuus sisältää tilastojen ja tutkimustiedon lisäksi kolme videota, dokumenttia köyhän elämästä Suomessa. Jutun on tehnyt Seppo Heikkinen ja videot Sami Kieksi. Kokonaisuuteen kuuluu myös testi, jolla voi selvittää, kärsiikö vakavaa aineellista puutetta.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajan päättää Köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati. Se kiittää Ylen juttukokonaisuutta laajuudesta, perusteellisuudesta ja monipuolisuudesta.

Erityistä kiitosta saavat videot, joissa köyhyyttä kokevat ihmiset kertovat itse tilanteestaan. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että mukana on myös työssäkäyvän köyhän kokemuksia.

Seppo Heikkinen (vasemmalla) ja Sami Kieksi pohtivat kiitospuheessaan sitä, kuinka vaikeaa on asettua toisen asemaan ja ymmärtää köyhyyttä kokevan arkea ja elämää. Pintaan nousevat helposti erilaiset asenteet – esimerkiksi sinänsä hvyäntahtoinen neuvominen, jota köyhyyttä kokenut ei todellakaan kaipaa. Myös erilaisista köyhyyden määrittelyistä on työlästä päästä selville.

Jutun lopussa oleva testi sen sijaan keskustelutti raatia. Sillä voi testata, kärsiikö vakavaa aineellista puutetta. Testi perustuu Eurostatin aineellisen puutteen indikaattoreihin. Niitä on aiemmin ollut yhdeksän ja nyt kehitellään kansainvälistä vertailua varten mittaria, jossa olisi 13 ulottuvuutta.

”Tuntui loukkaavalta kysellä muun muassa siitä, onko varaa omistaa autoa, kun ei ole koskaan ollut mahdollisuutta edes ajokorttiin. Ei ole ikinä voinut edes unelmoida testissä mainituista ylellisyyksistä”, testiä kommentoitiin.

Paljon samantapaisia juttuja

Ehdolle tunnustuksen saajaksi esitettiin 53 artikkelia, ohjelmaa, kolumnia tai verkkojuttuja. Monissa ehdokkaissa oli yhden köyhyyttä kokeneen ihmisen tarina, jonka taustaksi esiteltiin tilastoja ja tutkittua tietoa. Rakenne vastaa Kunnioittavasti köyhyydestä -kriteereitä, joiden mukaan jutuissa tulee analysoida laajasti köyhyyden syitä ja seurauksia ja yksilötarinoiden tulee laajeta yhteiskunnallisiksi.

Raadista juttujen ”kaava” tuntuu kuitenkin usein olevan liian samanlainen. Videot tuovat tunnustuksen saaneessa työssä esiin useamman ihmisen tilanteen ja oman äänen.

Eläin voi olla paras ystävä, mutta saako köyhällä olla lemmikkiä?

Raati palkitsi kunniamaininnalla toimittaja Sanna Puhdon Kotilieteen kirjoittaman artikkelin Köyhän paras ystävä. Se puuttuu monelle köyhyyttä kokevalle kipeään asiaan: lemmikistä aiheutuvista kuluista selviämiseen. Esimerkiksi toimeentulotuessa niitä ei oteta huomioon.

Rakkaan lemmikin hoitaminen menee vaikeassa elämäntilanteessa monien rahareikien edelle, vaikka muut ihmiset sitä paheksuvat. Ja tämä on paitsi ymmärrettävää myös järkevää, sillä eläimillä on ihmisiin lukuisia, tieteellisesti osoitettuja hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia. Toimittaja oli paneutunut laajasti tutkimustuloksiin. Kiitosta saivat myös Vesa Tynin valokuvat.

Elisa Ruuskasta (vas.) kosketti Sanna Puhton artikkeli eläimien merkityksestä ihmiselle. Sanna Puhto kiitti artikkelin onnistumisesta Sastamalan seurakunnan diakoni Marja Wiikaria. Hän on nähnyt, kuinka monelle köyhyyttä kokevalle eläimistä on paljon apua, mutta myös sen, millaisiin vaikeuksiin ihmiset joutuvat lemmikistä aiheutuvien menojen vuoksi.

Jutussa on esillä eri ikäisiä, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä eläinystävineen: nuori, onnettomuuden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nainen, masentunut ihminen ja koko ikänsä yksin asunut vanhempi ihminen. Heitä kaikkia eläimet ovat auttaneet monin tavoin: hoitaneet kuntoa, ennakoineet epileptisia kohtauksia, lievittäneet kipua ja yksinäisyyttä.

Jutussa pohditaan myös keinoja, joilla köyhätkin ihmiset selviäisivät eläimenpidon kustannuksista. Joissain maissa vapaaehtoiset eläinlääkärit hoitavat koiria ilmaiseksi tai järjestöt tarjoavat hoitoa lahjoitusvaroilla.

Samaa tematiikkaa käsitteli ehdolla olleista jutuista myös Riikka Aapalahden kolumni Saako köyhällä olla koiraa?

Myös muissa jutuissa, kuten Päivi Köngäksen artikkelissa, käsiteltiin sitä, mitä köyhä ihminen saa ja ei saa tehdä tai mitä hän saa omistaa.

Myös jotain myönteistä köyhyydessä

Toisen kunniamaininnan sai toimittaja Asta Leppä Kotivinkin sivuilla julkaistusta omakohtaisesta jutusta Pienituloisuus kutisti elämäni minimiin. ”Kaksikymmentä vuotta sitten Asta Leppä oli tuhlaileva sinkku. Nyt hän on kahden teinin yksinhuoltaja ja silpputyöläinen.”

Raati kiittää juttua siitä, että se kertoo paitsi sanoin myös kuvin köyhän arjesta ruikuttamatta, olematta nyyhkytarina. Jutussa sivutaan arjen rinnalla köyhyyden rakenteellisia syitä – mukana on yhteiskuntateoriaa.

Toimittaja Asta Leppä (oikealla) on kirjoittanut paljon omasta köyhyydestään. Hänestä avoin  kertominen on helpotus: muut tietävät, missä mennään – millaiset asiat voivat olla pienituloisille perheille vaikeita. Raija Puumalaa viehättivät palkitun jutun arkiset kuvat, muun muassa kuva 30 prosentin alennuksella myytävistä elintarvikkeista. Ne veivät lukijan suoraan pienituloisten arkeen.

Raatia viehätti ajatus, että pienet asiat tekevät kaikesta huolimatta elämästä elämisen arvoista: elämän vaatimattomuus voi joskus tuntua lohdulliselta. Jutussa ajatus vie myös tulevaisuuteen lasten kautta.

Lapsiperheköyhyys paljon esillä

Tämän vuoden ehdokkaissa käsiteltiin paljon lapsiperheköyhyyttä eri näkökulmista. Useammassa artikkelissa oli esillä yksinhuoltajien tilanne, muun muassa Sanna Puhdon Seurassa julkaistussa artikkelissa, jossa käsitellään sitä, miten neljän lapsen yksinhuoltaja saa 1 800 euron palkan riittämään.

Raati kiitti Avun laajaa kokonaisuutta lapsiperheköyhyydestä. Sen jutut ovat tehneet Ulla Veirto ja Eve Hietamies. Niissä pohditutti kuitenkin lasten esiintyminen omilla nimillään ja kasvoillaan. ”Voiko se aiheuttaa kiusaamista koulussa? Vaikka perhe ja lapset nyt olisivat valmiita esiintymään nimillään ja kasvoillaan, muuttuvatko ajatukset lasten tullessa teini-ikään?”

Raati piti hyvänä myös Ylen sivuilla julkaistua Anu Heikkisen artikkelia siitä, kuinka huonosti kouluissa tunnetaan köyhyyden vaikutukset lasten elämään.

Voiko köyhä elää ekosti?

Raadin tapaamisessa virisi vilkasta keskustelua Suomen Kuvalehdessä julkaistusta Asta Lepän artikkelista Voiko köyhä elää ekosti, ministeri? Siinä pohditaan, koskettaako julkisuuden ekologisia valintoja koskeva keskustelu mitenkään köyhyyttä kokevia.

Jutun mukaan kestävän kehityksen elämänvalintoja tekevät eniten erinomaisesti toimeentulevat, mutta heillä on myös suurin hiilijalanjälki. Jutussa siteeratussa Tuuli Hirvilammin tutkimuksessa vain mukana olleen asunnottoman kulutus ei ylittänyt ekologisesti kestävää rajaa. Yksi raadin jäsen tiivisti köyhyyttä kokeneen kokemuksen: ”Ei tarvitse miettiä, ostaako kaura- vai tavallista maitoa, kun on varaa vain veteen.”

Kuukautisköyhyys ja muita uusia näkökulmia

Tämän vuoden ehdokkaissa raati näki kiinnostavina uusina asioina tai näkökulmina muun muassa yksinhuoltajamiesten tilanteen käsittelyn Pauliina Grönholmin Helsingin Sanomiin kirjoittamassa artikkelissa ja naisten asunnottomuuden käsittelyn Kirkko ja kaupunki -lehdessä Taneli Kylätaskun artikkelissa. Naisten asunnottomuus oli esillä myös Anna Kivisen jutussa Keskisuomalaisessa.

Yksi mielenkiintoinen näkökulma oli kuukautisköyhyys, jonka on usein ajateltu olevan ongelma vain kehitysmaissa. Myös Suomessa moni nainen joutuu miettimään, laittaako rahan ruokaan vai kuukautissuojiin. Asiaa käsitteli Tiina Karppi Ylen sivuilla julkaistussa jutussaan.

Viime vuonna raati palkitsi tunnustuksella Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykäsen artikkelin siitä, mitä niukkuudessa eläminen tekee ihmiselle. Tänäkin vuonna Nykäsen artikkeli Niukka elämä lyö maahan oli parhaiden juttujen joukossa.

Myös toissa vuonna tunnustuksen saaneen Jani Kaaron kahta Ylen sivuilla julkaistua kolumnia Nöyryytyksen tunne on miltei pahinta mitä on ja Miksi maailma on pilalla ja juusto juuttuu kurkkuun, raati piti erinomaisina.

Tunnustus jaetaan vuosittain

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen jakaa Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin. Se nostaa esiin laadukasta journalismia ja tuo näkyviin köyhyyttä kokeneiden ihmisten näkemyksiä siitä, miten media kuvaa heidän todellisuuttaan. Tunnustuksen saaja sai Helena Korkan tekemän palkinnon Hyvä kello kauas kuuluu ja Huoltaja-säätiön tuhannen euron palkinnon.

Ehdokkaita tunnustuksen saajaksi voi esittää kuka vaan. Raadin jäsenet seuraavat aktiivisesti köyhyyttä koskevaa kirjoittelua ja uutisointia. Tätä haittaa kuitenkin se, että heillä ei ole varaa maksumuurin takana olevaan sisältöön. Osittain tästä syystä ehdokkaissa korostuu Ylen sisältö.

Lista ehdokkaista löytyy tästä

Erja Saarinen
Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin sihteeri