Raportti PeP-tapaamisesta (People experiencing Poverty) Brysselissä 19.-20.11.2015

Tämän vuotinen Euroopan köyhyyttä kokeneiden tapaaminen kokosi noin 200 ihmistä (delegaatteja, esiintyjiä ja EU-instituutioiden edustajia) Brysseliin jakamaan ajatuksia ja kokemuksia eurooppalaisesta köyhyydestä. Tavoitteena oli ”strateginen dialogi” EU-komission kanssa. Kokous oli EAPN:n (European Anti-Poverty Network) järjestämä.

Tällä kertaa Suomen neljän hengen ryhmä (Sari Siimes, David Lee, Rauno Haapanen ja Jouni Kylmälä) rakentui Helsingin työttömien (HeTy ry) tiloissa teollisuus-Vallilassa. Valmistautuminen kokoukseen alkoi toukokuussa. Avoimella ryhmäprosessilla kiteytimme neljä teemaa, joista olimme valmiita jakamaan kokemuksiamme ja käsityksiämme. Painatimme niistä Finland-posterin.

Posterimme oli ainoa, jossa siirtolaisuus otettiin esille, ja vielä positiivisesti mahdollisuutena, ei vain köyhyyttä ja uhkia luovana voimana. Ainoana taisimme myös esittää työreformia, jossa lähtökohtana on työajan lyhentäminen ja työn jakaminen esimerkiksi ns. 6+6 -mallilla. Tästä tehtiin Suomessa kiinnostava kokeilu 1990-luvun laman pyörteissä. Samoin halusimme kysyä mitä EU aikoo tehdä, kun köyhyys todennäköisesti vain kasvaa: millaista skenaariota tarvitaan tilanteessa, jossa köyhyyden vähentäminen osoittautuu liian vaikeaksi. Esitimme myös ajatuksen perustulosta hyvinvoinnin ja ihmisarvon mahdollistajana. Tästä keskustelimme paljon valmistelukokouksissamme HeTyn kahvilassa, mutta Brysselissä keskustelut käytiin vähimmäistoimeentulo -käsitteen pohjalta.

Monta Eurooppaa koolla

Paikan päällä oli edustettuina 26 EU-maata (Slovakian ja Kyproksen delegaatiot puuttuivat), sekä neljä EU:n ulkopuolista maata (Islanti, Norja, Makedonia ja Serbia). Valmistautumista hieman hämäsi se, että ensin valmisteluasiakirjoissa mainittiin tapaamisen teemaksi ”Social Pillar of the EU”, jonka sisällöstä ei ollut saatavilla tietoa. Sitten nimi vaihtui muotoon ”Social Convergencein the EU”, vain pari päivää ennen kokousta. Ymmärsimme että kyseessä on EU:n ja Euroopan – jotka ovat kaksi eri asiaa – sosiaalisen ulottuvuuden pohtiminen ja vahvistaminen. Oma alustava ajatuksemme oli, että konvergenssi (yhdenmukaistuminen, lähentyminen) on sosiaalisesti haastava kysymys Euroopassa: olosuhteet ja hyvinvointirakenteet ovat niin erilaisia eri puolilla Eurooppaa.

Niinpä päätimme jo ennen lähtöä Brysseliin esittää työryhmässä regionaalisen yhteistyön luomista EAPN:n puitteissa. (Hieman pohdimme, millä valtuuksilla voimme moista esittää, mutta koska olemme vapaaehtoisia aktivisteja, voimme sen tehdä ihan omissa nimissämme.) Makedonian ryhmä innostui tästä: Makedonia, kuten myös muut entisen Jugoslavian osavaltiot sekä Albania ovat toisaalta EU:n ulkopuolella, mutta samalla osa Balkania. Köyhyys on monessa suhteessa käsittämättömän suurta tuolla alueella. Omalta osaltamme puhuimme ”Fennoscandian” yhteistyöstä. Virolaiset ja ruotsalaiset ”ostivat” ideamme ja olemme mahdollisesti tapaamassa Tukholmassa keväällä 2016.

How to give a good speech?

Näin kysyi Aleksander Stubb lentokoneen Bluewings -julkaisun kolumnissaan, jota selasimme menolennolla. Kolme pointtia: ethos, pathos ja logos, klassisen puheen kolme ulottuvuutta.

Ne olivat vahvasti läsnä tšekkiläisen Evgenin puheenvuoroissa. Seitsemän vuotta asunnottomana Ostravan kaduilla oli jättänyt vahvat jäljet miehen tunnetalouteen, mikä ei estänyt esittämästä viisaita kommentteja jopa koko EU:n arvopohjasta. Hänen selviytymistarinansa on klassinen: kaikki lähtee inhimillisestä arvostuksesta nousevasta auttamishalusta (ethos) ja sen synnyttämästä muutoshalusta, siihen yhdistyy ongelman tiedollinen (logos) käsittely yliopiston eräässä projektissa ja vaihtoehtojen etsiminen, ja kun tämä kaikki esitetään koskettavasti, riipaisevastikin, on puheella vaikuttavuutta (pathos).

Evgeni tarjosi hienon esityksen siitä, kuinka tehdä kokemuksista politiikkaa, kuinka saada köyhän ääni niin selväksi että se kuuluu, tulee ymmärrettäväksi ja osaksi yhteiskunnallista dialogia. Kun keskustelimme workshopissamme EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta sosiaalisen pilarin (Social Pillar) kielikuvan kautta, kysyi Evgeni viisaasti, mille perustalle tuo pilari rakennetaan: onko se rakennettu hiekalle vai kalliolle.

Social Pillar

Sosiaalisen ulottuvuuden teema on lähtöisin EU:n komission halusta luoda sosiaalista vahvistavia aloitteita osaksi 2020-strategiaansa. Nyt siinä painottuu talous(kriisi). Tavoite on vähentää köyhyyttä 24 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Suomen osalta tavoite merkitsee köyhyyden vähentämistä nykyisestä reilusta 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävästä 150 000:lla.

Esitimme työryhmässä osaltamme, että tarvitsemme regulaatiota, asioiden ohjaamista ja säätämistä markkinapohjaisen vapauttamisen ja deregulaation sijaan. Tarvitsemme leikkauspolitiikan uudelleenarviointia asettamalla köyhät oikeudenmukaisempaan asemaan. Kyse ei ole köyhyydestä, nyt on pula ratkaisuista ja mielikuvituksesta löytää niitä, totesi Stanislav (Tšekki). Eikä köyhyydessä ole kysymys vain rahasta, vaan siitä mitkä mahdollisuudet kansalaisillaon päästä muiden resurssien (sosiaalisten, poliittisten, kulttuuristen) äärelle. Toisaalta köyhyydessä on kyse tilasta, jolle on olennaista rahan, toimeentulon vähäisyys. Silloin riittävät tulot on iso osa ongelman ratkaisua. Poliittisesti on viisaampaa ajatella köyhyyttä asiantilana kuin köyhien olemuksellisena ominaisuutena. Elävätkö köyhät (”poor people”) omassa köyhyyskulttuurissaan (”poverty culture”), jonne on taipumusta vajota ylisukupolviseksi ghetoksi. Vai onko köyhyydessä kyse asiaintiloista (”people in poverty”) joihin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikalla tehokkaastikin?

Keskustelusta poimittuja ongelmakokonaisuuksia:

1. Työelämän ongelmat: Työ ei sinänsä takaa köyhyydestä eroon pääsemistä, vaan matalapalkka-alat ja pätkätyöt tuottavat sitä. Työelämän joustovaatimukset koskevat vain palkkatyöläisiä. Nälkäpalkalla tehdään usein erittäin kuluttavaa ja kovatahtista työtä. Pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut EU:ssa 2007-2104 ja jo 60 % kaikista työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Nuorisotakuu on joltisestikin epäonnistunut kaikkialla.Ratkaisuja: Vähimmäistulonaikaansaaminen ja samalla tuloerojen kaventaminen. Maksimituloista säätäminen. Määritellään uudestaan työntekijä, joka on mukana työelämän päätöksenteossa, ottaa vastuuta ja on itseohjautuva, katsoo tulevaisuuteen ja voi kehittää taitojaan.Elämänkokemukset sisällytettäväCVhen.

2. Asuminen: Asuminen, myös sosiaalinen, on kallista. Se johtaa vakaviin velkaantumisongelmiin.Ratkaisuja: Paitsi että tarvitaan riittävästi asuntoja on kehitettävä sosiaalisen yhteisöllisen asumisen muotoja. Vuokrakontrollia tarvitaan.

3. Kaiken kaikkiaan ryhmissä tuotettiin pitkiä ”puutelistoja” Euroopan sosiaalisen tilan haasteista: sukupuolisen epätasa-arvon vähentämien, koulutustasa-arvon parantaminen, terveydenhuollon epätasa-arvon vähentäminen…

Tämän jälkeen hahmottelimme keinoja ja prosesseja, joita tarvitaan em. ongelmien ratkaisemiseksi.

1. Lähtökohtana on yhteisyys, communio. Kommunikaatiota köyhien asioista tarvitaan enemmän, sillä Euroopassa hyvinvointipulmien erot ovat suuria.
2. Köyhien suora ääni on tuotava esille politiikkojen kaikilla tasoilla. Esimerkiksi työttömille tuoli kolmikantapöytiin. On kehitettävä suorempaa kasvokkaistadialogia.
3. Tarvitaan uusia sosiaali- ja työpoliittisia ohjelmia. Olemassa olevin ohjelmien jatkuvuus on turvattava.
4. Työttömien kokemusten dokumentointi on tarpeen.
5. Tarvitaan lisää verkostoyhteyksiä EUn tasolla mutta myös sen alueilla.
6. EUn sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen dialogissa järjestöjen, instituutioiden ja kansalaisten kesken on tarpeen.

Social Pillar by Suomen delegaatio

Aktiivisen delegaatiomme aktiivinen jäsen Rauno jäsensi ryhmäkeskustelujamme nopeasti malliksi. Tälle oli tarvetta etenkin kun paikalla olleet komission toimenhaltijat kertoivat että sosiaalisen pilarin kehittely on aivan alussa. Ensimmäinen etappi dialogiseksi ajatellussa prosessissa on maalis-huhtikuulla 2016, jolloin komissio kokoustaa asian tiimoilta.

Raunon rakennelma kuudesta askeleesta, joilla voisi hahmottaa sosiaalisen tasoja, herätti kiinnostusta. Mallin mukaanensin pohditaan eurooppalaisia arvoja, niille rakentuvia inhimillisiä ja sosiaalisia oikeuksia, niiden mahdollistamia inhimillisen arvokkuuden ja sosiaalisten taitojen elementtejä, jotka puolestaan mahdollistavat työelämän ja asumisen onnistumisen, arjen ja työn tasapainoisen kehityksen ja lopputuloksena on hyvä elämä. Nämä ovat siis teemoja joiden pohjalta on hyvä edetä jatkokehittelyihin. Raunon Social Pillar onkin saanut luurankonsa ympärille jo runsaasti ainesta (kts. kuva).

Jatkosuunnitelma

Ajatus kansallisesta köyhyyttä ja syrjäytymistä kokeneiden tapaamisesta on ollut EAPN-Finin agendalla jonkin aikaa ja sitä on edistetty Sipilän hallituksen ministereille. Tapahtuma rakentuisi huolellisen alueellisen /paikkakuntakohtaisen valmistautumisen varaan. Paikalliset delegaatiot, koskettaen laajasti köyhyyden ja syrjäytymisen ilmiöitä, voisivat erilaisten yhteisövalmennusprosessien kautta luoda omaa käsitystään paikkakunnan tai alueen sosiaalisista kysymyksistä, niiden pullonkauloista ja omista panoksistaan ratkaisujen luomiseksi. Nämä ehdotukset tulisivat kansalaisten yhteiseen käsittelyyn Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston luomalla metodilla: kansalaiset, järjestöt, hallinnon ja tutkimuksen asiantuntijat, poliittiset päättäjät ja paikallinen media prosessoisivat kysymyksiä erilaisin dialogisin menetelmin. Näin syntyneet paikalliset aloitteet ja ideat kootaan kansallisesti esimerkiksi YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. pidettävään ihmisoikeusforumiin. Sen työskentelyn alustavana jäsennyksenä voisi käyttää yllä esiteltyä sosiaalista pilaria.

Jouni Kylmälä