Kuva: Tutkija Mikko Jakonen korosti, ettei työssäkäyvien köyhyys ole jättisuuri ongelma, muttase on kasvussa.

Perheen huoltajalla voi olla vakituinen kokopäivätyö ja silti perhe sinnittelee päivästä toiseen köyhyydessä. Työssäkäyviä köyhiä on Suomessa yhä enemmän, selvisi EAPN-Finin, Eduskunnan köyhyysverkoston ja SOSTEn järjestämässä seminaarissa 24. lokakuuta Eduskunnan Kansalaisinfossa.

Kahden tuhannen euron bruttopalkka ja lapsi yksin huollettavana. Kun lapsi sitten lähtee opiskelemaan, perhe tippuu entistä syvemmälle köyhyyteen. Äiti tekee kaikkensa, menee kesälomallaan töihin, tinkii omastaan, jotta lapsen kolmen vuoden opiskelu onnistuisi: ammattiin opiskelevalle saataisiin esimerkiksi hankittua kirjat ja työtakki. Hän käy leipäjonossa, saa vaatteet lahjoituksina. Elämä on ennakoimatonta ja jatkuvasti stressaavaa, mitään yllätysmenoja se ei kestä.

Näin elämästään kertoi seminaarissa yksi köyhyyttä kokeva ihminen. Työssäkäyvät köyhät -ilmiötä analysoivat köyhyyttä kokeneiden ihmisten lisäksi tutkija, sosiaali- ja terveysministeriön virkamies ja poliitikot.

Perinteisesti matala köyhyysriski, mutta tilanne on muuttunut

Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa työssäkäyvillä on ollut matala köyhyysriski. Työssäkäyvien köyhien määrästä on erilaisia näkemyksiä, mutta yksimielisiä ollaan siitä, että määrä on ollut kasvussa. Seminaarissa ilmiöön perehdytti tutkija, yliopistonlehtori Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta.

Työssäkäyvien köyhyyden taustalla on muun muassa osa- ja määräaikaisten työsuhteiden lisääntyminen. Ne lisääntyivät Euroopassa tasaisesti vuoden 2005 16,5 prosentista 19 prosenttiin vuonna 2015. Taustalla on talouspolitiikan muutos: Sotien jälkeen pyrittiin täystyöllisyyteen. Viime vuodet keskeinen tavoite on ollut maksimoida työvoiman tarjonta.

Yhä enemmän on tarjolla matalapalkkaisia silpputöitä – epävarmoja ja epäsäännöllisiä töitä – joilla ei selviä esimerkiksi korkeista asumiskustannuksista. Ja yhä enemmän on työmarkkinoiden käytössä ihmisiä, joiden on pakko ottaa näitä vastaan.

Euroalueen työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut vuoden 2006 7,3 prosentista 9.4 prosenttiin vuonna 2015. Vähiten työssäkäyviä köyhiä on Pohjoismaissa: Ruotsissa 7,1 prosenttia ja Suomessa 4 prosenttia työllisistä vuonna 2016. Tämä tarkoittaisi Jakosen mukaan Suomessa noin 100 000 ihmistä.

Tarkkaa määrää vaikea selvittää

Mikko Jakonen korosti, että työssäkäyvien köyhien tarkkaa määrää on vaikea selvittää. Käytettyihin käsitteisiin ja sen mukana myös tilastointiin liittyy paljon kysymyksiä. Suomessa on esimerkiksi osa-aikaisia palkansaajia 306 000, joista noin 100 000 haluaisi kokopäivätyötä. Vastentahtoisia itsensä työllistäjiä tai yksinyrittäjiä on noin 30 000 – yhteensä heitä on noin 150 000. Erilaisissa työllistymispalveluissa olevia on 98 000. He voivat tehdä kokopäivätyötä hyvin pientä korvausta vastaan.

Jakonen arvioi, että tilastoidun 100 000 työssäkäyvän köyhän lisäksi voi olla 200 000 –400 000 ihmistä, jotka eivät todennäköisesti tule ansiotuloillaaan kohtuullisesti toimeen. He haluaisivat joko isompaa palkkaa, pysyvää työtä tai molempia. He joutuvat ainakin silloin tällöin turvautumaan sosiaaliturvaan, sukulaisten apuun tai lainaan.

Jakonen määritteli yksinkertaisimmillaan työssäkäyvän köyhän ihmiseksi, jolla kuukauden palkka tai markkinatulot eivät riitä elämiseen. Siihen eivät aina riitä myöskään palkan ja etuuksien yhdistelmä.

Köyhyyteen voi joutua kuka tahansa

Työssäkäyvät köyhät eivät ole yhtenäinen ryhmä: On yksinasuvia, yksinhuoltajia, mutta myös kahden työssäkäyvän ihmisen talouksia. Nuorten työssäkäyvien köyhien määrä on kasvussa.

Työssäkäyvä ja köyhä voi olla millä hyvänsä koulutustaustalla. Seminaarissa tilanteestaan kertoi taiteiden maisteri, jolta opetustyöt ovat vähentyneet koulutusleikkausten vuoksi. Tämän takia hän kouluttautui yli 50-vuotiaana vartijaksi ja meni töihin vastaanottokeskukseen. Hän ajeli päivittäin töihin edestakaisin yli sadan kilometrin työmatkan ansaitakseen hieman yli 10 euroa tunnissa. Hän teki töitä, kunnes vastaanottokeskus suljettiin.

Vuosia kansainvälisissä yrityksissä työskennellyt nainen taas kertoi nykyisestä myyntityöstään nollatuntisopimuksella. Koskaan ei tiedä, kuinka paljon työtä ja vastaavasti palkkaa on tulossa. Aina pitää olla valmis tarttumaan lyhyeenkin työhön. Kun palkkatodistukset saa jälkikäteen, yhteensovitus työttömyyspäivärahan kanssa on vaikeaa – joutuu joka kuukausi jännittämään, saako ”yhdistelmäansiot” ajoissa käyttöön kuukauden laskujen maksua varten.

Tulorekisteri helpottaa erilaisten tulojen yhteensovitusta

Tilaisuudessa korostettiin hallinnollisten esteiden poistamista siltä, että ihminen pystyisi tekemään työnteon suhteen itselleen järkeviä ratkaisuja. Myös sen pitäisi olla mahdollista, että voi ilman tulojen menettämistä samaan aikaan olla vaikkapa opiskelija, työntekijä ja yrittäjä.

Osa ongelmista johtuu siitä, että nykyinen järjestelmä on byrokraattinen ja hidas. Yksi parannus on ajantasainen tulorekisteri, joka otetaan käyttöön vuoden 2019 alussa. Siitä selviävät välittömästi muun muassa maksetut palkat – palkkakuitteja ei enää tarvitse odottaa soviteltua ansiopäivärahaa varten. Rekisteriä käyttävät kaikki työnantajat ja esimerkiksi Kela. Muun muassa työttömyyskassat tulevat sen käyttäjiksi vuoden 2020 alusta.

Perustulo voi olla osittainen ratkaisu

Perustulo voi olla ratkaisu joidenkin työssäkäyvien köyhien, esimerkiksi pätkätyöläisten ongelmiin siltana kahden työpaikan välillä. Se ei kuitenkaan ratkaise sitä, ettei silpputöitä tekevälle juuri kerry eläketurvaa ja ansioturvaa kartuttavaa tuloa. Esimerkiksi itsensätyöllistäjät ja lyhyestä työsuhteesta toiseen siirtyvät ovat myös työterveyshuollon ulkopuolella.

Ellei sosiaaliturvan väliinputoajien ongelmia ratkota, käsissä on köyhyysongelma, joka jatkuu vanhuuteen, kun eläkettä ei kartu. Yhteiskunta maksaa tämän kustannukset joka tapauksessa.

Seminaarissa todettiin, että työn murroksen – tarjolla olevan työn muuttumisen – yhteys eriarvoisuuteen sivuutetaan usein. Kun silpputyö ei ole katoamassa minnekään, on etsittävä kestäviä tapoja lisätä osallistumista työmarkkinoille ilman, että joutuu köyhyysriskiin.

On katsottava ansiotulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista, eri etuuksien suojaosia, ulosottoa, verotusta, työsuhteiden ja työsopimusten ongelmia, palveluita jne. sekä etsittävä aivan uusia ratkaisuja. Kuka huolehtii epätyypillisissä työsuhteissa olevien eduista esimerkiksi kolmikantapöydissä?

Vaikka kaikilla palkka ei ole rokotus köyhyyttä vastaan, se on sitä kuitenkin suuressa mittakaavassa, Mikko Jakonen korosti. Hänestä työssäkäyvien köyhyys ei ole jättisuuri ongelma eikä se ole sellaiseksi paisumassa, mutta kasvussa se on. Se lisääntyy työn murroksen lisäksi myös siksi, että etuuksia on leikattu.

Työssäkäyvien köyhyyteen puuttuminen on esillä köyhyyttä kokeneiden ihmisten EU-tapaamisessa Brysselissä 9.–10. marraskuuta 2017.

Tutustu seminaarin esityksiin.