Sosiaalisen Euroopan vahvistaminen teemana köyhyyttä kokeneiden eurooppalaisessa tapaamisessa

Kuva: Suomen delegaatioon kuuluivat Anne Tyni (vas.), Irja Remekselä, Anna-Maija Tikkanen, Jouko Vatanen ja Hani Forsell.

Kuva: Erja Saarinen

”Emme halua vähemmän Eurooppaa vaan vahvemman, sosiaalisen Euroopan”, totesi köyhyyttä kokeneiden ihmisten eurooppalaisen tapaamisen avannut Fintan Farrell. Tapaaminen järjestettiin 19. kertaa 24.-25.11.2021, tällä kertaa etänä Brysselin tapaamisen sijaan. Kokouksen teemoja olivat asuminen, vähimmäistoimeentulo, terveyspalveluiden saatavuus ja digitalisaatio.

Tapaamisen järjestää Euroopan köyhyyden vastainen verkosto EAPN. Siihen kuuluu 32 kansallista köyhyyden vastaista verkostoa ja 13 Euroopan tasolla vaikuttavaa köyhyyttä sivuaviin asioihin vaikuttavaa järjestöä.

Kasvot Kanariansaarille saapuneille siirtolaisille

Tapaaminen alkoi kolmen ihmisen tarinalla ja analyysilla omasta köyhyydestään ja siitä, mikä heitä on vaikeissa tilanteissa auttanut eteenpäin.

Tilanteestaan kertoi muun muassa Famara Cham, joka on tullut 17-vuotiaana Gambiasta paperittomana Espanjaan. Nyt hän on 30-vuotias. Hän on yksi niistä, jotka ovat rantautuneet Kanariansaarille ja jatkaneet sieltä Espanjan mantereelle.

Cham pyrki alusta asti opettelemaan espanjaa ja hankkimaan töitä. Alaikäisenä hän sai asua järjestön avustuskeskuksessa, mutta 18-vuotiaana sieltä joutui kadulle ilman tukea ja papereita. Hän pääsi asumaan ulkomaalaisten ystäviensä luokse, mutta oli edelleen paperiton ja vailla terveyspalveluita. Silti hän opiskeli espanjaa ja työskenteli kaupoissa. 20-vuotiaana hän sai ystävänsä tukemana paperit, joilla voi asua ja työskennellä Espanjassa.

Cham sai myös sairausvakuutuskortin ja ensimmäisen virallisen työpaikkansa hotellialalla. Hän halusi opiskella parantaakseen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan, mutta tämä ei onnistunut, koska hän tarvitsi samaan aikaan tuloja työstä. Asunnon hankinta on ollut vaikeaa muun muassa ihonvärin vuoksi.

Kun työ kutistui osa-aikaiseksi, papereiden uusiminen vaikeutui ja tulot pienenivät. Kun työ päättyi, Famara otti yhteyttä moniin järjestöihin saadakseen apua koulutuksen ja työpaikan löytämisessä. Hän pääsikin ammatilliseen kehitysohjelmaan ja matkailualan kurssille, mikä tuotti osa-aikaisen työn. Hän alkoi myös tehdä yhteistyötä järjestöjen, kuten Punaisen Ristin, Salud Entre Culturas -järjestön ja Médicos del Mundo -järjestön, kanssa muun muassa tulkkina ja sosiaalisena välittäjänä, joka auttaa muita ihmisiä, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin missä hän oli ollut aiemmin.

Järjestöjen tuki ja asuminen

Nyt Famara Cham työskentelee Madridissa useamman järjestön yhteisöllisessä toimintaohjelmassa, jossa parannetaan kaupunkiympäristöä, lisätään terveyspalveluissa ja vanhustenkeskuksissa tietoisuutta yksinäisyyden vähentämiseksi, viedään vanhuksia ulos ja liikkumaan, sovitellaan naapuruston konflikteja ja järjestetään haavoittuvilla asuinalueilla nuorille digityöpajoja.

Famara Chamin tarinassa järjestöjen tuella ja vertaistuella on ollut suuri merkitys. Chamin kaltaiset siirtolaiset esitetään usein taakkana tai uhkana eurooppalaisille yhteiskunnille, mutta tarina osoittaa, että Cham on antanut paljon espanjalaiselle yhteiskunnalle.

Kaikki köyhyyttä kokeneiden ihmisten tarinat osoittivat, että ihmisiltä löytyy valtavasti kekseliäisyyttä, luovuutta ja joustavuutta, sitä paljon toisteltua resilienssiä. Chamin tarina myös osoitti, että rasismin poistamiseksi riittää paljon tehtävää.

Köyhyyttä kokeneiden ihmisten tarinoita kommentoi johtaja Katarina Ivanković Knežević komission työllisyyden, sosiaaliasioiden ja osallisuuden pääosastosta. Hän nosti kertomuksia yhdistävänä asiana esiin asunnottomuuden ja mahdollisuuden kohtuuhintaiseen asumiseen. Euroopan unionin asukkaista 10 prosenttia käyttää vähintään 40 prosenttia tuloistaan asumiseen. Tärkeää köyhyyden vähentämiseksi onkin taata kaikille mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen.

Terveyspalvelut ongelmissa jo ennen koronaa

Kolmessa erillisessä istunnossa delegaatiot 28 Euroopan maasta esittelivät omia kokemuksiaan ja näkökulmiaan kokouksen teemoista. Suomen delegaation teemoina olivat terveyspalveluiden saatavuus ja digitalisaatio. Kokouksen teemoista koottiin avainviestit unionin päättäjille.

Terveyspalveluissa ongelma tuntui lähes kaikkialla olevan pitkät odotusajat etenkin erikoissairaanhoitoon sekä lääkkeiden hinta. Myös yleislääkäreistä on joissain maissa pulaa samoin kuin sairaalapaikoista. Mielenterveyspalveluista oli pulaa jo ennen koronaa ja koronatilanne on sitä ja myös mielenterveysongelmia pahentanut.

Julkisissa terveyspalveluissa on otettu yhä enemmän käyttöön digipalveluita. Näitä monet köyhyyttä kokevat eivät pysty käyttämään, koska kaikilla ei esimerkiksi ole älypuhelinta. Tätä käsitellään myös Suomen delegaation tapaamista varten tekemässä videossa.

Komissiossa demokratiasta ja demografiasta vastaava varapuheenjohtaja Dubravka Suica kiitti EAPN:ää siitä, että se mahdollistaa vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten kuulemisen Euroopan tasolla. Hän johtaa komission työtä keskustelevan, ihmisten laajan osallistumisen mahdollistavan deliberatiivisen demokratian eteen. Ilman EAPN:n kaltaisia verkostoja osallistuminen olisi vaikeaa ihmisille , joilla ei ehkä ole asuntoa tai varaa edes välttämättömiin hyödykkeisiin.

Verkkotapaamisen toivottiin kovasti muuttuvan taas ihmisten kasvokkaiseksi tapaamiseksi ensi syksynä Brysselissä. Viime vuonna tapaamista ei koronan vuoksi järjestetty lainkaan. Sen jälkeen delegaatiot tuntuivat olevan tyytyväisiä myös tämänvuotiseen verkkotapaamiseen, vaikka se vaatikin melkoisesti sitä digiosaamista ja laitteita, joiden puutteita tapaamisessa käsiteltiin.

Erja Saarinen