Euroopan komissio antaa jäsenmaille maakohtaiset suositukset keväällä. Maakohtaisissa suosituksissa EU-maille annetaan räätälöityjä ohjeita siitä, miten ne voivat edistää kasvua ja työllisyyttä ja samalla turvata julkisen talouden vakauden. SOSTE ja Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-FIN ovat laatineet omat varjosuosituksensa, joissa ne vaativat huomioimaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat.
1. Koronavirusepidemian aikana ja sen jälkeen on turvattava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien arjesta selviytyminen ja riittävä toimeentulo. Tämä tarkoittaa kattavaa perusturvaa, lisätukea kriisistä johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen sekä palveluja helpottamaan kriisin sosiaalisia vaikutuksia.
Koronakriisi osuu pahimmin köyhyyttä kokeviin ihmisiin, joilla ei ole taloudellista joustovaraa sopeutua tilanteeseen. Riski ulottuu heidän perheisiinsä ja koskee erityisesti lapsiperheitä. Suuri riski kohdistuu myös vanhoihin ja vammaisiin ihmisiin, pitkäaikaissairaisiin, asunnottomiin ja maahanmuuttajiin. Pienillä tuloilla ei esimerkiksi pysty hankkimaan kotiin suositeltua hätävaraa karanteenia varten, ylimääräisiin hygieniakuluihin ei ole rahaa, lasten kotiopiskelu vaatii erilaisia laitteita sekä lisää ruokakuluja ja etuuksien käsittelyaikojen pidentyminen sekoittaa nopeasti pienituloisen talouden. Yhä useamman joutuessa lomautetuksi lisääntyvät toimeentulo-ongelmat. Taloudellisten vaikutusten lisäksi kriisistä koituu sosiaalisia vaikutuksia ihmisten joutuessa eristyksiin muista.
Erityisen vaikea on asunnottomuutta kokevien tilanne: heillä ei ole paikkaa, jonne vetäytyä välttämään sosiaalisia kontakteja, siksi he altistuvat virukselle muita pahemmin. Heidän ja muiden köyhyyttä kokevien tilannetta vaikeuttaa se, että erilaiset tukipisteet ja ruokajakelut on ollut pakko sulkea.
Haavoittuvimpien ryhmien suojeluun tarvitaan hätäapua, mutta myös sellaisten tukirakenteiden luomista ja vahvistamista, jotka lievittävät pitkäkestoisesti kriisin vaikutuksia. Terveyskriisin sosiaaliset seuraukset voivat jatkua ihmisten ja heidän lastensa elämässä pitkään. Perusturvan riittävä taso on turvattava, myös yksinyrittäjille, itsensätyöllistäjille ja freelancereille. Kattavalla vähimmäisturvalla on varmistettava, ettei kukaan putoa tukiverkkojen ulkopuolelle. Kriisin vuoksi tarvitaan myös lisätukea ihmisille, joille se aiheuttaa ylimääräisiä kuluja muun muassa hygieniakulujen kasvaessa ja kouluruokailun puuttuessa. On esimerkiksi varmistettava, että ihmiset selviävät asumismenoista, niin vuokrista kuin lainanlyhennyksistä. Myös ihmisten velkojen järjestelyyn tulee varautua nopeasti. Pääsy päihdepalveluihin sekä ruoka-aputoiminnan jatkuminen myös poikkeusoloissa on turvattava.
Koronan leviämisen rajoittamiseksi tehdyt toimet rajoittavat ihmisten liikkumista. Ne eristävät muista ja lisäävät yksinäisyyttä. Myös esimerkiksi lähisuhdeväkivallan riski kasvaa. Tarvitaan palveluita, joilla helpotetaan näitä sosiaalisia vaikutuksia. Järjestöjen mahdollisuudet tarjota ihmisille tukea myös poikkeusoloissa on turvattava. Järjestöt tuntevat vaikeassa asemassa olevien arjen tilanteet ja tuen tarpeet ja vastaavat niihin matalalla kynnyksellä. Myös kuntien etsivään sosiaalityöhön on panostettava, jotta tavoitetaan apua tarvitsevat, muun muassa yksin asuvat vanhukset.
2. Lasten ja nuorten hyvinvointi on turvattava varmistamalla resurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin sekä opetuksen tukimuotoihin eri kouluasteilla.
Lasten ja nuorten osalta koronavirusepidemian aiheuttamille sosiaalisille riskeille ovat erityisen herkkiä köyhyydessä ja epävakaissa perheoloissa olevat lapset ja nuoret. Koulujen sulkeutumisen ja harrastustoiminnan keskeytymisen takia lapset ja nuoret joutuvat jäämään kotiin ja tilanteet kodeissa voivat kriisiytyä; esimerkiksi perheissä, joissa on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Lapset ovat kriisin aikana enenevässä määrin alttiitta fyysiselle ja psyykkiselle väkivallalle ja hoidon laiminlyönnille.
Suomessa on jo ennen koronavirusepidemiaa ollut vakavia puutteita lastensuojelun henkilöstöresursseissa. Kriisin aikana ja sen jälkeen on odotettavissa lastensuojelun tarpeen lisääntymistä. Lastensuojelun resurssit on turvattava koronakriisin aikana ja jatkossa, jotta pystyään mahdollisimman suurelta osin ehkäisemään kriisistä aiheutuvia haittoja sekä jo lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten tilanteen heikkenemistä.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet normaalitilanteessakin täysin riittämättömät varsinkin peruspalveluissa. Koronaepidemian aikana palvelujen saatavuus on heikentynyt ja kasvokkainen kohtaaminen vähentynyt. Epidemia on lisännyt joidenkin nuorten ahdistusta. Lähiopetuksen ja harrastusten poisjäänti ja lähikontaktien rajoittaminen ovat lisänneet lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Lasten ja nuorten mielenterveyden tukeen on varattava lisäresursseja ja etsivään työhön panostettava.
Myös kotona tapahtuva etäopetus epidemian aikana aiheuttaa osalle riskejä, erityisesti haavoittuvassa tilanteissa oleville lapsille ja nuorille. Koulujen mahdollisuudet etäopetuksen toteuttamiseen ovat erilaisia ja vanhempien mahdollisuudet tukea lasten etäopiskelua vaihtelevat. Perheissä, joissa vanhempien oma koulutustaso on matala ja voimavaroja kuluttaa vakava huoli toimeentulosta tai perheenjäsenen perussairaudesta, lapsen tukeminen jää luonnollisesti vähäiseksi. On vaarana, että osalle lapsista opetus jää heikoksi ja osa on riskissä jäädä opetuksen ulottumattomiin. Kriisin myötä opetuksen tukitoimien tarve kasvaa. Tukiopetuksen lisäksi koronaepidemian aikana tarvitaan sellaisia palveluita ja tukea, jotka mahdollistavat kaikkien lasten osallistumisen koulunkäyntiin ja kotona pärjäämiseen. Näitä tukimuotoja ovat esimerkiksi kouluruokailun järjestäminen sitä tarvitseville, ruuan ja hygieniatarpeiden jakelu vähävaraisille perheille sekä digitaalisten välineiden järjestäminen etäopiskeluun (esim. puhelimet, kannettavat tietokoneet).
Opetustoimen osalta on varauduttava riittäviin tukitoimiin kriisin jälkeen, jotta voidaan varmistaa opetuksesta jälkeen jääneiden oppilaiden saaminen mukaan opetukseen. Kriisin aikana on opetustoimen ja lastensuojelun yhteistyön tärkeyttä syytä korostaa tilanteissa, joissa opetustoimessa herää huoli lapsesta tai nuoresta.
3. Työllisyyspolitiikkaan on panostettava laaja-alaisesti.
Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työllisyyteen näyttävät uhkaavilta. Jo ennen epidemiaa alkoi työttömyysluvuissa olla pientä kasvua. Pitkäaikaistyöttömiä ja pitkäaikaistyöttömyyteen rinnastettavissa tilanteissa olevia ihmisiä oli edelleen n. 140 000. Epidemian myötä, työllisyysmahdollisuuksien heiketessä entisestään, on laaja-alainen panostaminen työllisyyspolitiikkaan yhä tärkeämpää.
Tulevina vuosina pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa on pyrittävä parantamaan monenlaisilla toimilla. Samalla on huolehdittava, etteivät työttömyysjaksot yleisesti pitene, eikä pitkäaikaistyöttömyys lähde kasvamaan. Keskeistä on se, että ihmisille on tarjolla oikeanlaista tukea oikea-aikaisesti. Toimintakykyä, työkykyä ja hyvinvointia, jotka ovat edellytyksiä työhön kiinni pääsemiseksi, tulee jatkossa tukea määrätietoisemmin sekä sosiaalietuusjärjestelmän että palvelujärjestelmän kautta. Ihmisten tarpeisiin aidosti vastaavia palveluita tulee tarjota laajemmin ja työllistymistä edistäviä tukia, kuten palkkatukea, tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Mitä nopeammin ihmiset saavat tilanteeseensa räätälöityä tukea, sitä lyhyemmäksi työttömyysjaksot jäävät ja sitä tehokkaammin työ- ja toimintakykyä pystytään vahvistamaan. Jatkossa on entistä tärkeämpää, että toimivaksi osoitettuja toimintamalleja ja palvelukokonaisuuksia pystytään levittämään uusille alueille.
4. Sosiaali- ja ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän toimintaedellytykset, yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.
Suomen on jatkettava koronavirusepidemiasta huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi. Virusepidemian aiheuttaman kriisin jälkitilassa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys korostuu entisestään. Kuntien talous tulee kriisin jäljiltä olemaan entistä heikommassa tilassa, mikä heijastuu kuntien kykyyn vastata sote-palveluiden kysyntään. Sote-palveluita järjestää nykyisellään kooltaan ja resursseiltaan hyvin kirjava joukko toimijoita, mikä asettaa palveluidenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella merkittävästi asuinpaikasta riippuen. Nykyistä suuremmat yksiköt mahdollistavat resurssien keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin.
Etenkin epidemiatilanteessa perusterveydenhuollon palvelujen oikea-aikainen ja riittävän laaja toiminta mahdollistaa sen, että erikoissairaanhoito pystyy keskittymään erikoissairaanhoitoa vaativiin potilaisiin. Perustason palveluita vahvistamalla voidaan nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää erityistason kustannuksia. Palveluiden laatu ja hoivan taso on turvattava riittävällä henkilöstömäärällä ja tarkoituksenmukaisella työnjaolla. Oikea-aikaisen avun, hoidon sekä hoivan turvaamisen näkökulmasta on tärkeää, että sote-keskukset ovat monialaisia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä tulee lisätä niissä kysymyksissä, joissa se on tarkoituksenmukaista.
Sote-uudistuksen tulee kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Sosiaalipalveluihin satsaamalla voidaan saada aikaan hyvinvointivaikutuksia, jotka pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisevät sairaanhoidon tarvetta. Erityisestä huomiota on kiinnitettävä huono-osaisten ja eri erityisryhmien palvelujen toteutumiseen ja aseman kohentamiseen. Kuntoutuksen merkitys ihmisten toimintakyvyn kannalta on merkittävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saa olla hoidon ja hoivan este tai aiheuttaa velkaantumista.
Palvelujen laatua on seurattava ja arvioitava säännöllisesti. Palvelurakennetta on kehitettävä asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä palvelun laadun vahvistamiseksi. Asiakaskokemukset arjen palvelutilanteista on dokumentoitava ja saatava hyödyttämään palvelujen kehittämistä. Erilaisille kansalais- ja asiakasryhmille on oltava käytössä räätälöityjä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Lisätietoja:
pääsihteeri Vertti Kiukas, SOSTE, 040 592 4287, [email protected]
puheenjohtaja Olavi Kaukonen, EAPN-Fin, 050 5286 189, [email protected]
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen noin 230 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteisöä. SOSTEn tavoitteena on sosiaalisesti eheä, terve ja aidosti osallistuva yhteiskunta, jossa järjestöillä on vahva rooli. www.soste.fi
EAPN-FIN – Suomen köyhyyden vastainen verkosto on avoin verkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. www.eapn.fi
