Elämme monikriisin keskellä, Minna Markkanen kuvasi köyhyystilannetta EAPN-Finin keskustelutilaisuudessa 13. kesäkuuta. Hän toimii johtajana talous- ja velkavaikeuksissa olevia ihmisiä auttavassa Takuusäätiössä.
Useat kriisit osuvat nyt samaan hetkeen, kytkeytyvät yhteen ja vahvistavat toisiaan. Ensin tuli pandemia, sitten Ukrainan sota ja siitä seurannut energia- ja elinkustannusten kriisi. Samaan aikaan ilmastonmuutos ja luontokato etenevät.
Hintojen nousu on heikentänyt suomalaisten ostovoimaa. Monet elävät nousseiden korkojen aiheuttamassa ahdingossa. Ruoka-avun tarve on kasvanut, mutta samaan aikaan sen määrä on vähentynyt. Jo vaikean tilanteen päälle hallitusneuvotteluissa suunnitellaan leikkauksia, muun muassa sosiaaliturvaan.
Takuusäätiössä nähdään erilaisia elämäntilanteita, joissa taloudellinen epävarmuus on lisääntynyt. Se koskettaa muun muassa nuoria aikuisia, yhä enemmän lainalla eläviä opiskelijoita, lapsiperheitä, keskituloisia asuntovelallisia ja yhä enemmän myös työssäkäyviä. Myös pienituloiset eläkeläiset ovat vaikeuksissa. Asiakasyhteydenotot lisääntyvät koko ajan.
Kaikki eivät ole samassa veneessä
Median otsikoita katsoessa tulee lähes dystooppinen kuva: Näyttää, että lähes kaikki ovat talouskriisissä, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, Markkanen painotti.
”Elinkustannusten nousu vaikuttaa eri tavoin eri tilanteissa: emme ole kaikki samassa veneessä. Esimerkiksi aiemmin tuloillaan sinnitelleet pienituloiset, esimerkiksi nk. duunariammateissa olevat, ovat nyt vaikeuksissa, koska heillä ei välttämättä ole taloudellista liikkumavaraa ja puskureita.”
Köyhyyskeskusteluun on tullut uusia jännitteitä ja vastakkainasettelua, Markkanen sanoi. Kysellään, kuka kärsii eniten: valmiiksi pienituloiset vai keskiluokka, johon hintojen nousu on myös osunut, esimerkiksi kasvaneiden asumiskustannusten vuoksi. Pohditaan, onko oikein, että keskiluokka ostaa kaupan punaliputettuja tuotteita.
Omistusasuminen on talousriski
Talousongelmien taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten terveys, sosiaaliset suhteet, talousosaaminen ja mahdollisuus sopeuttaa menoja tulojen mukaan. Asumisen kallistuminen on yksi keskeinen tekijä: sähkölaskut, vuokrat, vastikkeet ja asuntolainojen korot ovat nousseet.
Markkanen sanoi, että erityisesti uudiskohteissa omistusasuminen on uusi talousriski. Pankkien asuntolainojen stressitesteissä on testattu, että kotitalous kestää tietynsuuruisen korkojen nousun, mutta ei välttämättä sitä, että kaikki muut elinkustannukset nousevat samaan aikaan. Voikin kysyä, miten keskituloiset asuntovelalliset pärjäävät tulevaisuudessa.
Avun hakemista estävät stigma, häpeä ja yksin pärjäämisen eetos
Elinkustannusten nousun aiheuttamia talous- ja velkavaikeuksia kärjistävät avun hakemisen esteet, kuten talousvaikeuksiin liittyvä häpeä ja stigma. Myös yksin pärjäämisen eetos voi olla vahva. Monet kokevat myös, että on pakko pärjätä yksin. Näistä syistä apua haetaan usein liian myöhään. Muun muassa toimeentulotuessa on alikäyttöä – sitä ei haeta, vaikka siihen olisi oikeus.
Markkanen pohti, miten ihmiset saataisiin hakemaan palvelujärjestelmästä apua aiemmin. Pikavippien ja kulutusluottojen hakeminen on tehty hyvin helpoksi ja niitä voi hakea internetissä ilman henkilökohtaista kontaktia leimautumatta. Tämän vuoksi tilanteet pääsevät kärjistymään.
Lisää ymmärrystä taustatekijöistä ja niiden välisistä riippuvuuksista
Markkanen korosti, että tarvitaan lisää ymmärrystä ilmiöiden taustalla olevista tekijöistä ja niiden keskinäisriippuvuuksista niin yksilöiden, yhteiskunnan kuin eri organisaatioiden näkökulmista. Esimerkiksi työttömien kannustamista käsitellään yleensä yksilön näkökulmasta, vaikka pitäisi katsoa kokonaisuutta.
”Jotta saataisiin onnistuneita kokonaisratkaisuja, on tunnistettava asiaan vaikuttavien tekijöiden erilaiset toimintalogiikat ja otettava huomioon niiden väliset suhteet ja vuorovaikutus. Systeemin eri osien välillä on ristiriitoja: esimerkiksi ratkaisuilla, joilla haetaan pikaista helpotusta, on usein pitemmällä aikavälillä ei-toivottuja vaikutuksia.”
Markkanen kuvasi esimerkkinä systeemisestä lähestymistavasta sosiaaliturvaetuuksien ulosmittausta, jota ollaan uudistamassa. Lausuntopalvelussa on 31.7.2023 asti lausunnolla työryhmän mietintö sosiaaliturvaetuuksien ulosmittauksesta. Kyseessä on vaikeaselkoinen kokonaisuus, koska ulosottoa on uudistettu sirpaleittain.
Asiassa on löydettävä tasapaino velkojien oikeuden ja velallisen toimeentulon välillä. On arvioitava molempien osapuolten tosiasiallisia kannustimia, ulosoton suhdetta sosiaaliturvajärjestelmään ja velkatilanteen ratkaisukeinoja. Lisäksi on tehtävä monialaista vaikutusten arviointia.
Kohtuutta ja armollisuutta etsimään
Aktiivisesta yleisöstä tuli Minna Markkaselle henkilökohtainen kysymys: mitä hän tekisi, jos saisi päättää. Markkanen ei listannut yksittäisiä toimia vaan kertoi kaipaavansa talousasioihin ja kuluttamiseen kohtuullisuutta ja armollisuutta – keskustelua siitä, mikä olisi ilmastokriisin keskellä kohtuullinen kulutuksen taso, joka riittäisi kaikille.
”Nyt meillä on rinnakkain ylikulutus ja äärimmäinen niukkuus. Näitä eri ääripäitä pitäisi tuoda lähemmäksi toisiaan. Esimerkiksi viitebudjetit ovat itse kullekin hyvä tapa käsitellä asiaa. Missä menee niukkuusraja, josta ei voi enää kohtuudella tinkiä elämänlaadun kustannuksella?”
”Vierastan yleistä puhetapaa, jonka mukaan ihmisarvo tuntuu olevan kiinni ihmisen tuottavuudesta. Ihmisistä puhutaan vain työvoimana, osaajina ja käsipareina. Tähän kaipaan muutosta, jota kuvaan armollisuudeksi.”
Täyttyykö sosiaalisen luototuksen lupaus?
Yleisöstä kysyttiin, miten Markkanen arvioi sosiaalisen luototuksen merkitystä talousongelmissa olevien auttamisessa. Jokaisen hyvinvointialueen tulee järjestää sosiaalista luototusta 1. elokuuta 2023 alkaen. Hyvinvointialue saa itse päättää luototuksen järjestämisen laajuuden, luottopääoman määrän ja luottojen suuruuden paikallisten tarpeiden mukaan.
Markkasesta sosiaalisen luototuksen lupaus on suuri. Siitä voisi olla apua esimerkiksi työssäkäyville pienituloisille. Luototuksen resurssit ovat kuitenkin pienet ja välttämättä ei tiedetä, miten avuntarvitsijat löydetään ja miten paikallinen tarve määritellään. ”Sosiaalisen luototuksen merkitys on vielä suuri kysymysmerkki.”
Keskustelussa nostettiin esiin myös yksinasuvien tilanne, joka politiikassa ja käytännön toiminnassa usein sivuutetaan. Elinkustannusten, etenkin asumisen kustannusten nousu, on yksin hoidettavaksi kaksin verroin raskaampaa.
Erja Saarinen
