Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin Köyhyyskyselyn 2025 vastaukset kertovat karun kuvauksen sosiaaliturvaleikkausten mukanaan tuomasta ahdingosta, näköalattomuudesta ja arjessa selviytymisen tuskasta. Vastauksia verkossa avoinna olleeseen kyselyyn saatiin parin kuukauden aikana 152.

Kyselyn laativat keväällä EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmä ja Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkosto. Kyselyn ytimenä oli saada tietoa, miten hallituksen tekemät leikkaukset sosiaaliturvaan ovat vaikuttaneet niukassa taloudellisessa tilanteessa elävien ihmisten arkeen.

Vastaajista 86 % koki taloudellisen tilanteensa huonoksi tai erittäin huonoksi

Vastaajista taloudellisen tilanteensa vastaushetkellä koki huonoksi tai erittäin huonoksi 86 % ja 82 % kertoi kokevansa köyhyyttä tällä hetkellä. Perusmenoihin, kuten ruokaan, vuokraan/asumiseen, lääkkeisiin ja terveydenhoitoon tai harrastuksiin ei ole itsellä varaa 11 % vastaajista. Apua on haettu tai saatu sukulaisilta, diakonialta, ruoka-jakelusta ja toimeentulotuesta.

Suurimaksi syyksi taloudellisiin vaikeuksiin 35 % vastanneista kertoi sairauden tai vamman. Työttömyys oli syynä 29 %:lla, alhainen palkka 12 %:lla ja velat 8 %.lla vastanneista.

Mitä asioita tulisi parantaa köyhyyden vähentämiseksi? 28 % vastanneista toivoi parempia sosiaalitukia, 24 % parempia työllistymismahdollisuuksia, 14 % parempia kouluttautumismahdollisuuksia, 19 % terveydenhoidon saatavuutta ja 16 % velkaongelmien helpottamista.

Vastaajista naisia oli 78 %, miehiä 17 % ja 5 % ilmaisi muu/en halua kertoa. Töissä olevia vastaajista oli 15 %, työttömiä 35 %, opiskelijoita 5 %, eläkkeellä 27 % ja muu työllisyystilanne oli 18 % vastanneista.

Ikärakenteeltaan vastaajat olivat 18–25-vuotiaita 2 %, 26–35-vuotiaita 9 %, 36–50-vuotiaita 30 %, 51–65-vuotiaita 47 % ja yli 65-vuotiaita 13 %.

Miten taloustilanne on muuttunut hallituksen tekemien sosiaaliturvamuutosten myötä?

Avovastauksia kysymykseen tuli 121 kappaletta. Pääasiallisin viesti oli, että oma elämäntilanne on muuttunut selkeästi huonommaksi. Sitaateissa olevien kommenttien aiheet toistuivat useimmissa vastauksissa:

”Jouduin asunnottomaksi, kun ei ollut varaa asua omassa asunnossa eikä ollut varaa vuokraan. Enkä saa toimeentulotukea enkä sosiaalityöstä apua. Sekä kela ja ym. hylkää hakemukset ja hallitus kiristää kaikesta. Suojaosan 300e poistamin on liika. Asun yksin.”

”Ennen tulin toimeen, ja pystyin turvaamaan lapselle elämän. Nyt pitää pihistää ruuasta, vaatteista, lääkkeistä. Leikkaukset ovat iskeneet kovasti, ja olen huolissani, miten se näkyy lapsen elämässä.”

”Et koskaan enää tiedä mitä saat ja mitä hyväksytään. Ennakoiminen täysin mahdotonta. Kelan päätökset eivät enää noudata lakia. Ja mistään et tiedä ennen kuin saat päätöksen ja joudut sitä oikaiseen useasti joka kuukausi.”

”Työmarkkinarahan suojaosuuden poisto vei mahdollisuuden vähäiseltäkin aktivoitumiselta työnhaun ja -teon suhteen.”

”Ei varaa ruokaan, lääkkeisiin, bussilippuun joka pakollinen asioiden hoitoon. Jos puhelin hajoaa, tipun kokonaan asioiden hoidosta.”

”Talous romahti. Osa-aikainen työ ei riitä, kuitenkin olen osatyökykyinen. Pärjäsin ilman toimeentulotukea ennen leikkauksia.”

”Työttömyyskorvauksen lapsikorotus on leikattu, olen omaishoitaja ja siihen liittyvien tukitoimien selkeä heikentyminen, lääkkeiden omavastuun suureneminen.”

”Ei elämisen arvoista elämää – jos köyhällä edes on elämää.”

Toisessa avovastauksessa pyydettiin kertomaan omia ajatuksia ja kokemuksia köyhyydestä. Avovastauksia tuli 102. Osa kirjoituksista oli pitkiä avautumisia omasta tilanteesta, osassa todettiin lyhyesti oma tuska ja näköalattomuus.

”Sairastuminen ajanut taloudelliseen ahdinkoon vuosia sitten. Köyhyys latistaa ja turtuttaa vie ilon elämästä ja mahdollisuudet hyvin moneen asiaan. Tuottaa jatkuvaa stressiä ja joka päivä on selviytymistä. Jokaiset sentin laskettava. Mielenterveys koetuksella. Yksinäisyys. Erityisruokavalio luo haasteen, terveys sekä lääkkeet.  En käytä päihteitä. Surullista, että en saa tukea vaikka yritän kovasta pärjätä. Ikävää, että pompotetaan eikä eläkettä myönnetä”

”On kurjaa kun joutuu kituuttaman päivästä toiseen, viikosta toiseen ilman toivoa paremmasta. Lääkäriin ei pääse, joten terveys heikkenee. Työtä ei ole, eikä niitä täällä näytä tosin muillakaan olevan. Palkalliset saavat palkankorotuksia, itselle vain kiristyksiä.”

”Köyhällä yksineläjällä ei ole mahdollisuutta elää ihmisarvoista elämää. Osallisuuden kokemus on heikentynyt, kun ei pysty enää esim osallistumaan (maksullisiin) harrastuksiin entiseen tapaan tai käydä vaikka ulkona kahvilla ystävien kanssa. Köyhyys saa tuntemaan ett olen huonompi kuin muut, vaikka tiedän että se ei ole totta – silti tunne huonommuudesta on ja pysyy.”

”Köyhyyteen on aina useita syitä ja useimmiten ne ovat henkilöstä riippumattomia, kuten sairaudet, onnettomuudet. Lapsuuden traumat ja koetut vaikeat tapahtumat, jotka vaikuttavat loppuiän. Uskon, että hyvin harvat ovat itse valinneet työttömyyden ja vähäosaisuuden.”

”Surullisin olen lapsieni puolesta, joita tämä stressi ja köyhyys satuttaa, vaikka olen yrittänyt pitää sen heiltä piilossa. Miten nämä ihanat, fiksut, ahkerat, auttavaiset ja rakastavat lapset joutuvat jatkuvasti pettymään, ettei taaskaan päästä kesällä edes lintsille. Ovat pärjänneet koulussa huippuhyvin, pelkään että tämä syvenevä ahdinko vaikuttaa tähän ja heidän tulevaisuuteensa. Yksinhuoltajien lasten elämää kurjistettiin valtavasti, poistamalla yksinhuoltajakorotus.”

EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmä ja Kuka Kuuntelee Köyhää? -verkosto kiittävät kaikkia vastaajia kommenteista ja saadusta aineistosta. Saatua materiaalia tullaan hyödyntämään marraskuun Köyhyysviikon 10.11-16.11.2025 kampanjoinnissa.

Teksti: Leena Valkonen