Suomalaisen Tiedeakatemian Covid-19 asiantuntijaryhmän jäseniää neuvotteluhuoneessa maskit kasvoilla

EAPN-Fin osallistui tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden vuoropuheluun kriisinkestävyydestä

Kuva: Klaus Elfving/Suomalainen Tiedeakatemia

EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä osallistui viime syksynä Suomalaisen Tiedeakatemian kanssa käytävään keskusteluun tieteellisen tiedon merkityksestä ja saatavuudesta kriisitilanteissa. Luotettavan tiedon saanti on ollut monelle haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiselle korona-aikana ongelmallista.

Suomalaisella Tiedeakatemialla on ollut COVID-19-asiantuntijaryhmä, jonka tehtävä oli esittää tiedeyhteisön näkemys Suomen pitkän aikavälin kriisinkestävyydestä. Työstä julkaistiin 8. helmikuuta kannanotto Taipuu vaan ei taitu.

Osana työtä kartoitettiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tieteellisen tiedon tarpeita ja kokemuksia sen käytöstä, etenkin korona- tai muussa kriisitilanteessa. Tiedekoordinaattori Rosa Rantanen Suomalaisesta Tiedeakatemiasta kävi asiasta keskustelua myös EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa. Hän vieraili ryhmässä 4. syyskuuta 2020.

Huolta haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnista

Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa aliedustettuina. Heidän perusoikeutensa ja hyvinvointinsa ovat muita ryhmiä useammin uhattuna, vaikka ne olisi kirjattu lainsäädäntöön ja ihmisoikeussopimuksiin. Rosa Rantanen kertoo, että koronakriisin aikana tiedeyhteisössä on nostettu esiin huoli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista sekä inhimillisen kärsimyksen että koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden, kuten kansanterveyden, talouden ja luottamuksen, näkökulmasta.

”Siitä puhutaan vähemmän, mitä heidän huomioimisensa voisi tarkoittaa käytännössä. Tiedeakatemian työ oli yritys pohtia yhdessä tätä kysymystä ja järjestää avointa vuoropuhelua tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden välillä luottamuksen ja ymmärryksen lisäämiseksi”, Rantanen kertoo.

Keskusteluja käytiin monia ryhmiä, kuten mielenterveyskuntoutujia, lapsia ja nuoria ja kehitysvammaisia ihmisiä, edustavien ryhmien tai järjestöjen kanssa. Keskusteluista nousi teemoja, jotka toistuivat lähes kaikissa tapaamisissa. Osa niistä liittyy arkipäivän kokemuksen muuttumiseen koronan aikana, osa taas tieteellisen tiedon käyttöön sekä tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan välisiin rakenteisiin tai niiden puutteeseen. Toistuvia teemoja olivat muun muassa palveluiden saatavuuden heikkeneminen, mielenterveys ja kriisiviestintä.

Tieto ei tavoita kaikkia

Viestintä on ollut kriisissä haaste, sillä tieto ei tavoita kaikkia edes järjestöjen kautta. Tieto esimerkiksi ruoka-avun jakopaikasta saattaa olla netissä, mutta kaikilla ei ole tarvittavia laitteita, liittymiä tai digitaitoja informaation saamiseksi. Korona-aikana monet tärkeät arjen palvelut, kuten pankkiasiointi, kokoukset ja kaupassakäynti, ovat siirtyneet kokonaan nettiin. Nuoret taas osaavat käyttää digilaitteita hyvin, mutta eivät välttämättä seuraa virallisia tiedotuskanavia. Monilta köyhiltä ihmisiltä jää tietoa saamatta lehtien maksumuurien takia – toki esimerkiksi Helsingin Sanomat avasi korona-aiheiset uutiset maksutta luettaviksi.

Muissakin keskusteluissa nousi esiin, että puutteita on ollut etenkin sellaisten ihmisten tavoittamisessa, jotka ovat jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi kielivähemmistöjen, luku- ja kirjoitustaidottomien, asunnottomien, lasten ja nuorten, digiosattomien, vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien ja päihdeongelmaisten tavoittaminen on ollut hankalaa.

Tutkimustietoa ihmisten liikkumisesta

Kansalaistoimintaryhmä toi esiin, että esimerkiksi toimeentulotuen saajista 70 prosenttia elää yhden ihmisen taloudessa. He ovat vaikeasti tavoitettava ryhmä. Lisää tietoa olisi hyvä kerätä esimerkiksi siitä, missä köyhät liikkuvat ja miten vaikeasti tavoitettavat ryhmät olisi mahdollista tavoittaa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää palveluiden sijoittamisessa ja suunnittelussa sekä viestinnässä, myös tulevissa kriiseissä.

Jos ihminen ei löydä tietoa virallisista lähteistä tai luota siihen, hän saattaa etsiä sitä sosiaalisesta mediasta ja ulkomaisista lähteistä. Ne taas ehkä soveltuvat huonosti suomalaisen yhteiskunnan tilanteeseen tai eivät perustu tieteelliseen tietoon. Todenperäinen ja tieteellisesti vahvistettukin tieto saattaa lisätä sellaisia pelkoja tai käsityksiä, jotka eivät päde Suomen oloissa. Asia ei liity vain vieraskielisiin, vaan ulkomailta tulevat uutiset ja uhkakuvat mietityttävät monia.

Vapaaehtoisilla suuri rooli tiedonvälittäjinä ja auttajina

Tieto on tutkijoiden ja asiantuntijoiden tuottamaa, mutta usein se välitetään lopulta suullisesti erilaisissa kohtaamisissa, esimerkiksi asiakastyössä tai vapaaehtoisten, perheen ja ystävien kautta. Suuri vastuu tiedon välittämisestä jää kansalaistoimijoille tai yksittäisille ihmisille.

Naapuriavulla ja yksittäisten ihmisten toisilleen tarjoamalla avulla on ollut kriisissä suuri merkitys. Moni köyhyyttä itse kokenut on auttanut muita koronan aikana. Esimerkiksi Facebookiin oli perustettu ryhmiä, joiden avulla kerättiin apua niille, joiden tilanne oli omaa tilannetta heikompi. Apua on annettu esimerkiksi maahanmuuttajaperheille, joissa kukaan ei osaa suomea sujuvasti tai vielä tunne suomalaista yhteiskuntaa.

Vapaaehtoisten jaksaminen on järjestöissä tunnistettu haasteeksi jo ennen koronaa ja sen merkitys on korostunut. Vapaaehtoisten kuormitusta lisää se, että he elävät itsekin kriisitilanteessa ja yrittävät arjessaan sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Kriisitilanne myös lisää huolta ja tarvetta ottaa vastuuta niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Usein vapaaehtoisella on läheinen suhde ihmisryhmään, jonka kanssa hän on tekemisissä tai hän kuuluu siihen itse.

Toisaalta auttaminen ja kansalaistoiminta ovat myös tärkeitä voimavaroja vapaaehtoisille.

Ruoka- ja muun materiaalisen avun tarve suurta

Keskustelussa EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa nousi esiin ruoka- ja muun materiaalisen avun tarpeen jyrkkä kasvu korona-aikana. Monia ruoka-apua tarjoavia paikkoja suljettiin koronan vuoksi, mutta tilalle jouduttiin kuitenkin luomaan vaihtoehtoisia palveluita. Niistä taas on voinut olla vaikea saada tietoa. Monilla on myös sairauksia, jotka estävät ruoka-avun hakemisen.

Ruoka-avun taso vaihtelee. Ryhmäläisistä olisi hyvä, että se olisi yhdenmukaisempaa ja ruoan lisäksi tarjolla olisi muun muassa hygieniatuotteita.

Esille nousi myös lemmikkieläinten hyvinvointi. Jotkut kertoivat, että jättävät itse mieluummin syömättä kuin lemmikin ruokkimatta. Joissakin ruoka-apupaketeissa oli ruokaa myös lemmikeille. Huolta aiheuttavat myös kalliit eläinlääkärikustannukset.

Koettiin, että sekä koronan aikana että muuten köyhien ihmisten lemmikkien omistamista moralisoidaan ja ajatellaan, että ”köyhällä ei saisi olla eläimiä”. Ne ovat kuitenkin ihmisille tärkeitä, auttavat yksinäisyyteen ja kannattelevat mielenterveyttä. Myös muissa asioissa köyhien valintoihin koettiin liittyvän paljon moraalista tuomitsemista.

Ilmainen maski, noutamisesta kuluja

Maskinkäyttösuositus on ollut monelle köyhälle haaste. Maskeja oli esimerkiksi jaossa työttömien yhdistyksen kautta, mutta kaupunki ei julkaissut tietoa siitä, mistä maskin voi hakea.

Ilmaisen maskin hakeminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta esimerkiksi Helsingin seudulla maski tulisi usein hakea kaukaa omasta asuinpaikasta. Se vaatii kulkemista kävellen, pyörällä tai julkisilla liikennevälineillä. Julkisen liikenteen lipun hinta on monelle kynnyskysymys. Ryhmästä ehdotettiinkin tukea maksuttomina julkisen liikenteen matkoina.

Maskin noutaminen pitkän matkan päästä on monelle sairaalle henkilölle liian raskasta.

Mielenterveys ja yksinäisyys huolestuttavat

Mielenterveyden ongelmista oli Rantasen mukaan puhetta kaikissa käydyissä keskusteluissa eri järjestöjen kanssa. Jotkut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kärsivät lähes poikkeuksetta mielenterveyden ongelmista elämäntilanteensa luoman stressin takia. Sosiaalisten kontaktien puute lisää ongelmia.

Monella haavoittuvassa asemassa olevalla turvaverkot ja sosiaaliset kontaktit ovat ainakin osittain sellaisten palveluiden varassa, joita on koronan takia rajoitettu tai keskeytetty. Yksinäisyys nousi esille monissa keskusteluissa.

Rantasen tapaamat kansalaistoimijat olivat sitä mieltä, että kansalaisyhteiskunnan – ja koko yhteiskunnan – kannalta on otettava huomioon koronan ja koronatoimien kerrannaisvaikutukset. Kun peruspalveluihin ei pääse entiseen tapaan, ongelmat kasaantuvat ja uusia haasteita jää tunnistamatta.

Kansalaistoimintaryhmässä tiedeyhteisön kiinnostus koettiin positiivisena ja todettiin että olisi hyvä, jos tiedeyhteisö jalkautuisi enemmän erilaisiin paikkoihin ja tilaisuuksiin.

Erja Saarinen