Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 873 000 suomalaista, 16 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2019, ilmenee Tilastokeskuksen elinolotilaston ennakkotiedoista. Määrä kasvoi edeltävästä vuodesta.
Työikäisten köyhyysaste on pysynyt 2008-2018 noin 12 prosentissa, mutta köyhien kokema vakava aineellinen puute on vähentynyt. Tämä käy ilmi INVEST-tutkimushankkeen analyysista.
INVEST-tutkimushanke on julkaissut analyysin työikäisten köyhyyden kehityksestä 2008-2018 Suomessa ja muualla Euroopassa. Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen hanke INVEST keskittyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvointivaltion uudistamiseen. Sen analyysissa käsitellään nimenomaan työikäisten ihmisten köyhyyttä. Työssäkäyvien ihmisten köyhyys on Suomessa ollut vähäisempää, muutaman prosentin luokkaa.
Pienituloisia yhä enemmän
Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä kasvoi edeltävästä vuodesta noin 17 000 henkilöllä. Tämä johtui ennen kaikkea pienituloisuuden kasvusta. Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiin riittää, että yksi riskeistä toteutuu, mutta ne voivat olla myös yhtäaikaisia.
Pienituloisia oli 669 000, vajaatyöllisiä 376 000 ja vakavaa aineellista puutetta kokevia 139 000 vuonna 2019.
Suurin joukko köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista on ainoastaan pienituloisia. Heitä oli noin 425 000 eli 7,8 prosenttia väestöstä ja hieman alle puolet kaikista köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olleista. Toiseksi yleisintä on kokea samanaikaisesti sekä pienituloisuutta että vajaatyöllisyyttä. Tämä kosketti noin 182 000 henkilöä eli 3,3 prosenttia väestöstä. Pelkkä vajaatyöllisyys on kolmanneksi yleisintä, ja se koski noin 127 000 henkilöä eli 2,3 prosenttia väestöstä.
Naisten riski pieneni, miesten kasvoi
Naisten köyhyys- tai syrjäytymisriski pieneni ja miesten kasvoi 2019. Pitkällä aikavälillä naisten ja miesten välinen ero on kaventunut erityisesti siksi, että iäkkäimpien naisten ja miesten pienituloisuuserot ovat kaventuneet. Vajaatyöllisyys on hieman yleisempää miehillä, ja miehet myös kokevat hieman naisia useammin riskiä useammalla kuin yhdellä riskin osatekijällä.
Niin pienituloisuus, vajaatyöllisyys kuin vakava aineellinen puutekin ovat kotitalouskohtaisia mittareita. Tämän vuoksi sukupuolierot syntyvät valtaosin yksinasuvien henkilöiden välisistä eroista.
Riskissä olevista miehistä työikäisiä oli 65 prosenttia ja vain 15 prosenttia eläkeikäisiä, kun riskissä olevista naisista noin 58 prosenttia on työikäisiä ja 26 prosenttia eläkeikäisiä.
Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaa niin sanottu AROPE-indikaattori, At Risk of Poverty or Social Exclusion. Se on osa Eurooppa 2020 -strategian seurantaa. Tavoitteena oli vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrää EU:ssa 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2008 verrattuna. Tuolloin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 116 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2018 riskissä oli 108 miljoonaa ihmistä 28 EU-maassa.
Toimeentulo-ongelmat yleistyivät hieman vuonna 2020
Toimeentulo-ongelmia kokevia kotitalouksia oli 2020 hieman edellisvuotta enemmän: 7,3 prosentilla kotitalouksista oli vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada rahat riittämään menoihinsa, kun edellisvuonna osuus oli 6,8.
Kotitalouksista noin 73 prosenttia ilmoitti, että ne selviytyisivät yllättävästä suurehkosta menosta ilman ulkopuolista apua. Paras varautumiskyky on kahden aikuisen eläkeläistalouksilla, joista noin 91 prosenttia selviytyisi yllättävästä menosta. Heikoin varautumiskyky oli yhden huoltajan talouksilla, noin 47 prosenttia, ja nuorilla yhden hengen talouksilla, noin 56 prosenttia. Yllättävällä menolla tarkoitetaan yhden henkilön kotitalouden kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa. Se on viime vuosina ollut noin 1 200 euroa.
Työikäisten köyhien määrä pitkään ennallaan
Suomessa työikäisiä köyhiä on 2008-18 ollut suunnilleen saman verran kuin jakson alussa; noin joka kymmenes työikäinen, 12 prosenttia työikäisistä on köyhä. Vaikka määrä ei ole vähentynyt, kolmanneksella vakava aineellinen puute on vähentynyt. Suomessa työikäisten osuus kaikista köyhistä oli 59 prosenttia.
Euroopassa työikäisten köyhien määrä kasvoi ko. ajanjaksolla, mutta entistä harvempi koki vakavaa aineellista puutetta. Ylipäänsä työikäisten köyhien määrä vaihtelee paljon Euroopan maiden välillä: Islannin 8 prosentista Romanian 22 prosenttiin. Työikäisten köyhyys väheni tarkastelujaksolla neljässä maassa: Latviassa, Kroatiassa, Puolassa ja Sveitsissä.
Suomessa pienemmät panostukset riittäisivät nostamaan ihmisiä köyhyydestä
Köyhyyskuilu kuvaa köyhien ihmisten keskitulojen suhdetta maan vuotuiseen köyhyysrajaan. Se kertoo köyhyyden vakavuudesta: mitä suurempi köyhyyskuilu, sitä enemmän köyhien tuloja tulisi keskimäärin lisätä, jotta heidän tulonsa yltäisivät köyhyysrajalle ja sen yli.
Suomi lukeutuu maihin, joissa sekä köyhyysaste että köyhyyskuilu ovat molemmat suhteellisen matalia. Köyhyyden poistamisen näkökulmasta se on paras mahdollinen tilanne: moniin maihin verrattuna pienemmät taloudelliset panostukset köyhyydessä elävien toimeentuloon riittäisivät nostamaan ihmiset pois köyhyydestä.
Lue lisää
Tilastokeskus: Suomen virallinen tilasto. Elinolotilasto 9.2.2021