Suomen Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen monivuotisena raatilaisena sain mahdollisuuden osallistua tsekkiläisille journalisteille jaettavaan palkintotilaisuuteen Prahassa Anita Salosen kanssa. Minulla ei ole vertailukohdetta muualla Euroopassa pidetyistä seremonioista kuin Suomen vastaavista tilaisuuksista, joten kerron siitä, miltä minusta Prahassa tuntui kuumina kesäpäivinä.
Lehdistöpalkinnon jaon juuret vievät Itävaltaan, jossa sen Köyhyyden vastainen -verkosto (Armutskonferenz) päätti levittää köyhyyden olemusta lehdistön kautta. Ensimmäisen kerran vuonna 2010 siellä päätettiin myöntää palkinto toimittajille, jotka tuovat esille laajasti köyhyyden monet kasvot asiallisesti ja kunnioittavasti valtaväestön tietouteen. Nytkin Itävallan Robert Rybaczek-Schwarz toimii kaksipäiväisen kokoontumisemme isäntänä.
Tällä kertaa eurooppalaiseen tapaamiseen osallistuivat Itävalta, Tsekki, Unkari, Slovakia, Kroatia, Puola, Pohjois-Makedonia, Saksa ja Suomi. Palkintoa jakavat myös EAPN:n Islannin ja Portugalin verkostot, mutta heidän edustajansa eivät päässeet paikalla. Saksassa ei ole vielä jaettu lehdistöpalkintoa, mutta sen edustajat olivat tutustumassa käytäntöihin ja aikovat ryhtyä tunnustusta jakamaan.
Suomessa palkintoa on jaettu jo yhdeksän kertaa vuodesta 2019 alkaen. Suomalaisesta tunnustuksesta voi lukea verkkosivuiltamme Kunnioittavasti köyhyydestä palkinto Carina Bruun-Meyerille asunnottomuutta käsittelevästä artikkelista.
Seremonia upeissa puitteissa
Prahan palkintojakotilaisuuden puitteet olivat mahtavassa palatsimaisessa pankkirakennuksessa, jossa toimii myös mm. itävaltalainen Erste -säätiö. Stiftungen Erste sponsoroi koko tilaisuuden ja tarjosi myös tilat kokoontumisillemme kahtena päivänä. Jakotilaisuuden jälkeisessä palautekeskustelussa tuli kritiikkiä liian prameista puitteista. Itse pidin tuota turhana, sillä sponsori toimi yhtä kunnioittavasti kuin vaadimme itse toimittajien kirjoittavan köyhyydestä.
Kuulijoita paikalla oli arviolta 80 henkeä. Huomioni kiinnittyi suhteellisen suureen ikääntyneiden miesten määrään, vastapainona ohjelmassa esiintyivät nuoret Prahan yksityisestä katolisesta musiikkikoulusta. He esittivät opettajansa ohjauksella tunnettuja biisejä mm. Leonard Cohenilta ja Ray Charlesilta. Yhteisyyttä lisättiin kannustamalla yleisöä osallistumaan lauluihin. Itse seremonian ohjelmaa ei ollut valitettavasti painettuna ja seurasimme ulkomaalaisina tapahtumaa simultaanitulkkauksen avulla, mikä toi meille hieman sekavuuden tunnetta. Aina en ollut kartalla kuinka arvovaltainen henkilö piti puhetta. Tsekin miesvaltaiseltaisella raadillakin on oma puheenjohtajansa – naisia oli mukana yksi “raadin kaunistuksena”, kuten puheenjohtaja asian ilmaisi. Sukupuolijakauma herättää ajatuksia, jotka jätän lukijan pohdittavaksi.
Media on tärkeä elin nostamaan esiin köyhyyttä
Tilaisuus oli paitsi juhlallinen myös tavallaan sydäntäsärkevä. Pohjois-Makedonian edustaja kertoi tämän päivän tilanteesta Euroopan laajuisesti ja muistutti, ettei mikään kansa ole yksin. Lehdistö on joka maassa tärkeä elin tuomaan esiin lisääntyvää köyhyyttä kaiken kansan tietoisuuteen. Erste -säätiön edustaja totesikin päivien aikana, että myönnettävä palkinto on väline, ei saavutus!
Prahan tilaisuudessa palkittavia journalisteja oli seitsemän, joista neljä sai kunniamaininnan. Varsinaisia journalistipalkintoja jaettiin kolme, lehdistölle ja radion sekä TV:n edustajille. Mieleeni jäi erityisesti palkinto seksuaalisen hyväksikäytön uhreille tarkoitetun selvitymisoppaan laatijalle.Radion edustaja sanoi etsivänsä EAPN:n kautta aiheita ja henkilöitä, jotka kertovat kokemusperäisesti köyhyydestä ja sen aiheuttamista ongelmista. Samaa painotti TV:n edustaja lisäten, että media on yksi tapa yrittää vaikuttaa poliitikkoihin.
Palkitut saivat böömiläistä kristallia olevan esineen, joka muistutti minusta mikrofonia, mutta sehän se ei ollut. Kysyin nimittäin yhdeltä palkituista ja hän osoitti pientä ihmistä, joka oli kaiverrettu kuution alakulmaan. Kuvasivatko siitä lähteneet aallot huutoa kuin Munchin maalauksessa vai jäikö hahmo eristyksiin? En tiedä.
Tilaisuuden päätteeksi nautitun herkullisen cocktail-tarjoilun olivat valmistaneet Prahan asunnottomat naiset.
Köyhyys ja asunnottomuus lisääntyy Euroopassa
Yhteisissä keskusteluissamme ennen tapahtumaa olimme jo huomanneet, että köyhyys tuntuu lisääntyvän rajusti Euroopassa kautta linjan Saksaa lukuun ottamatta. Kaksipäiväisen kokoontumisemme aikana, kuten myös palkintotilaisuudessa, tuli esille varsinkin nuorten ja naisten lisääntynyt asunnottomuus. Taloudellinen ahdinko, maahanmuuttajien ongelmat ja työllistymisen ongelmat ovat läsnä joka valtiossa. Kokonaistilanne varsinkin Serbiassa ja Unkarissa on erittäin vakava ja sananvapautta kahlitseva.
Kokoontumisessa eri maiden edustajat esittelivät koosteet omista palkinnonjakotilaisuuksistaan, jotka tuntuvat noudattavan pitkälti samaa kaavaa kuin omammekin. Vakavan keskustelun ja palkintojen jaon lomassa on keventäviä musiikkiesityksiä. Meidän palkintomme erottuu minusta muista edukseen. Emme jaa lamppuja tai muita esineitä piiloon kodin kätköihin vaan kauniin hopeisen rintaneulan, joka asusteen yksityiskohtana hohtaa kaikkien silmiin kantajan niin halutessa.
Palkintokriteerit tuntuvat olevan suhteellisen yhtenäisiä eri maissa, mutta palkintokategoriat vaihtelevat maittain. Mietimme Anitan kanssa, että kuvamateriaali saattaisi olla meilläkin yksi erillinen palkintokategoria.
Media on merkittävä vallankäytön muoto. Hyvä, että saamme sen näin palkitsemisella vangittua puhumaan demokratian puolesta köyhyyttä vastaan.
Anne Tyni
