Euroopan köyhyyden vastainen verkosto, EAPN on julkaissut kiinnostavan raportin koronapandemian vaikutuksista haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin eri Euroopan maissa. Siihen on myös koottu tietoa eri maiden hallitusten ja kansalaisyhteiskunnan ratkaisuista kriisin keskellä.

Pandemia paljasti eri maissa rakenteellisen eriarvoisuuden ja syvensi sitä. Suurin osa EAPN:n raportin pohjana olevaan kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kriisi on tuonut näkyviin terveydenhuoltojärjestelmien puutteet sekä alueellisen että sosiaalisen eriarvoisuuden. Myös sosiaali- ja hoivapalveluista, kuten pitkäaikaishoidosta on paljastunut puutteita.

Jo olemassa oleva eriarvoisuus ja järjestelmien rakenteelliset heikkoudet aiheuttivat sen, että itse virus ja sen aiheuttama kielteisten sosiaalisten seurausten vyöry osui suhteettomasti niihin, jotka ovat köyhiä tai suuressa riskissä joutua köyhyyteen ja haavoittuvaan asemaan.

Laajasti tietoa 25:stä maasta, myös suoraan köyhyyttä kokevilta ihmisiltä

EAPN julkisti raportin heinäkuun puolivälissä. Siinä analysoidaan sekä koronaa edeltävää aikaa, että koronakriisin vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin ja vähimmäistoimeentulon takaaviin järjestelmiin eri Euroopan maissa.

Raportti käsittelee taustaksi myös koronaa edeltävää aikaa: Sen liite1 sisältää hyvän tilastovertailun EU-maiden tilanteista ennen pandemiaa. Siihen on koottu muun muassa EU-maiden sosiaaliturvaa ja terveydenhuoltoa koskevia EUROSTATin tilastoja.

Raportti perustuu laajaan kyselyyn, jonka EAPN lähetti toukokuussa jäsenverkostoilleen 32 maassa sekä Euroopan tasolla toimiville järjestöille, jotka ovat sen jäseniä. Raporttia varten haastateltiin myös köyhyyttä kokeneita ihmisiä eri maista.

Kyselyllä kerättiin tietoa koronapandemian vaikutuksista eri ihmisryhmiin ja pyydettiin myös arvioimaan sitä, miten eri maiden hallitukset ovat ongelmiin tarttuneet. Vastaus saatiin 25 maan verkostoilta sekä kolmelta eurooppalaiselta järjestöltä. Suomen köyhyyden vastainen verkosto vastasi kyselyyn Anna Järvisen johdolla. Hän on EAPN:n sosiaalipoliittisen työryhmän, EUISG:n jäsen.

Kriisin erityisesti koettelemia ryhmiä asunnottomat, paperittomat, köyhät lapsiperheet…

Aiemman köyhyyden ja syrjäytymisen vuoksi virukselle ja epidemian kielteisille vaikutuksille altistuivat etenkin asunnottomat ihmiset, monet maahanmuuttajat ja romanit, jotka elävät heikoissa ja ahtaissa asuinoloissa, joissa on vaikea välttää tartuntaa tai toipua siitä eristyksessä.

Rakenteellinen rasismi ja eriarvoisuus esimerkiksi työmarkkinoilla ja asumisessa tai instituutioista esimerkiksi poliisissa, aiheutti sen, että esimerkiksi jotkut etniset vähemmistöt joutuivat kärsimään muita enemmän. Monissa maissa on raportoitu rotuprofiloinnista ja poliisin kovista otteista.  Tähän yhdistyi joissain maissa rasistinen väkivalta ja puhe niin verkossa kuin sen ulkopuolella.

Kriisi on myös vaikuttanut suhteettoman paljon köyhien perheiden lapsiin, joille koulun tuki ja myös kouluateriat ovat tärkeitä.

Terveyskriisi toi päivänvaloon pitkäaikaissairaiden, vammaisten ihmisten ja mielenterveyskuntoutujien eristyksen ja haavoittuvuuden. Heidän tukenaan on liian vähän sosiaalipalveluita ja virallisen ja epävirallisen hoivan järjestelmissä on heikkouksia. Niitä on pitänyt täydentää järjestöjen vapaaehtoisten ja työntekijöiden avulla.

Eettisiä ongelmia on paljastunut, kun hoivakodeissa on kuollut paljon ihmisiä. On kyseenalaistettu vanhojen ihmisten pistämistä laitokseen “erikoistuneeseen hoivaan”, jossa heidät on erotettu tutusta ympäristöstään ja jossa heitä kohdellaan holhoavasti ja jopa heidän ihmisoikeuksiaan loukataan.

Sukupuolten tasa-arvo heikentynyt

Kaikissa vastanneissa maissa paitsi Norjassa naisten köyhyysriski oli miehiä suurempi jo ennen pandemiaa. Suuri osa vastaajista on sitä mieltä, että sukupuolten tasa-arvo on kriisin vuoksi heikentynyt.

Naiset ovat yliedustettuina viruksen torjunnan ja yhteiskunnan toimivuuden takaavissa etulijan tehtävissä, usein matalapalkkaisissa töissä sairaaloissa, hoivakodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Heillä on myös suurin työ- ja hoivataakka kotona.

Monissa maissa suojavarusteiden hankinta ja niiden hankinnan ja jakelun koordinaatio oli heikkoa. Tämä johti siihen, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ja ylipäänsä etulinjassa työskentelevät altistuivat tarpeettomasti virukselle, joka voi vaarantaa heidän henkensä.

Kielteiset vaikutukset ja riskit kasvavat, jos kyseessä ovat köyhät naiset mustista tai etnisistä vähemmistöistä, maahanmuuttajat ja turvapaikanhakijat tai vammaiset naiset.

Lähisuhdeväkivalta lisääntyi Europarlamentin arvion mukaan kolmanneksella yhteiskuntien laajan sulkemisen aikana.

Terveydenhuollossa ongelmia jo ennen pandemiaa

Kyselyn mukaan jo ennen pandemiaa 20:n siihen vastanneen maan terveydenhuoltojärjestelmissä oli ongelmia. Niillä oli haasteita ja puutteita laadukkaiden palveluiden tarjoamisessa kattavasti kaikille, etenkin köyhille ja haavoittuvassa asemassa oleville. Ongelmia oli etenkin pienituloisten, maaseudun väestön ja syrjäseuduilla asuvien palveluissa. Monissa maissa on suuria alueellisia eroja palveluihin pääsyssä.

Mielenterveyspalvelut olivat alikehittyneitä suurimmassa osassa vastanneista maista.

Asunnottomille ihmisille ja paperittomille siirtolaisille ja turvapaikanhakijoille ei monissa maissa ollut tarjolla kunnon sosiaali- ja terveyspalveluita.

Vastaajat toivat esiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon rajat ovat hämäriä. Tämän vuoksi etenkin ikäihmisten ja vammaisten ihmisten laadukkaisiin palveluihin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Terveyspalveluiden ja lääkkeiden kalleus vaikuttavat monissa maissa kielteisesti pienituloisten terveyteen.

Terveydenhuollon lisäksi myös sosiaaliturvajärjestelmät olivat puolessa vastanneista maista riittämättömästi rahoitettuja: ne eivät kata kaikkia tukea tarvitsevia ryhmiä ja etuuksien taso on liian matala. Järjestelmien monimutkaisuus estää ihmisiä hakemasta etuuksia, joihin heillä olisi oikeus. Monissa maissa etuudet ja tulonsiirrot eivät merkittävästi vähennä köyhyyttä.

Hallituksilla myönteisiä terveystoimia, mutta niillä kielteisiä vaikutuksia haavoittuvassa asemassa oleviin

Kyselyn vastauksissa arvioitiin melko myönteisesti niitä toimia, joihin hallitukset ryhtyivät pandemian hillitsemiseksi ja ihmisten terveyden suojelemiseksi. Vastaajilla oli kuitenkin yhtenäinen näkemys siitä, että toimilla oli kielteinen vaikutus köyhyyttä kokeviin ja sosiaalisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. He joutuivat pandemian ja rajoitus- ym. toimien keskelle jo valmiiksi heikommassa asemassa kuin muut.

Heillä oli aiempia pitkäaikaissairauksia tai vammoja, diagnosoimattomia sairauksia ja muita heikompi hyvinvointi. Monet ovat velkaantuneita tai ainakaan heillä ei ole säästöjä. Monet ovat epävarmoissa työsuhteissa, jos työtä on lainkaan. Monien kotitalouksien tuloina ovat vain riittämättömät etuudet. Myös asuminen voi olla epävarmaa.

Välttämättömien hoitojen, kuten leikkausten lykkääminen, päiväkeskusten sulkeminen, terapioiden ja kuntoutusten katkeaminen aiheuttavat todennäköisesti kielteisiä terveysvaikutuksia tulevina kuukausina.

Samantapainen keinovalikoima eri maissa

Eri maissa otettiin kriisin keskellä käyttöön hyvin samantapaisia toimia:

Toimeentuloa tuettiin muun muassa laajentamalla työttömyyskorvausta eri ryhmille tai tukemalla muuten esimerkiksi itsensä työllistäjiä ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevia. Uusia tukia alettiin maksaa ihmisille, jotka joutuivat päiväkotien ja koulujen sulkeuduttua jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan.

Työttömyyden kasvua yritettiin estää muun muassa antamalla työnantajille helpotuksia sosiaaliturvamaksuista, edistämällä etätyötä tai kieltämällä irtisanomisia.

Asumista on pyritty turvaamaan muun muassa asuntolainalyhennysten ja vuokranmaksun siirtämisellä ja häätöjen kieltämisellä. Sosiaalisia ongelmia lievitettiin muun muassa tarjoamalla ruoka-apua, kun kouluateriat jäivät pois, jakamalla oppilaille tietokoneita ja nettiyhteyksiä, järjestämällä asunnottomille uudenlaisia palveluita, jakamalla rahaa järjestöille ruokajakelua ja hätäapua varten.

Vaikka toimia pidettiin yleisesti hyvinä ja nopeina, huolena on, etteivät ne ole riittäviä köyhyyden estämiseksi eikä niillä ole aina tavoitettu kaikkein vaikeimmissa tilanteissa olevia. Huolta on myös siitä, että toimet ovat väliaikaisia.

Järjestöjen tärkeys esiin, mutta myös ne kärsivät kriisistä

Kansalaisyhteiskunta ja järjestöt ovat osoittaneet kriisin aikana ratkaisevan tärkeän roolinsa köyhyyttä kokevien ihmisten tukijana, mutta kriisi on myös vaikuttanut vakavasti kansalaisyhteiskuntaan.

Vastaajat toivat esiin, että järjestöjen on ollut pakko sulkea tai lykätä toimintojaan. Osa järjestöistä on pystynyt siirtämään niitä osin verkkoon, mutta sähköiset palvelut eivät tavoita kaikkia.

Vapaaehtoisten panos on vähentynyt sairausriskin vuoksi ja ryhmät, jotka palveluita tarvitsisivat, ovat joutuneet eristyksiin. Henkilöstöä on lomautettu. Työntekijät ovat saaneet tartuntoja ja henkisiä traumoja. Mielialat ovat alavireisiä.

Järjestöt ovat menettäneet rahoitustaan, koska lahjoittajat ovat lykänneet tai peruuttaneet lahjoituksiaan, kampanjoita on jouduttu perumaan ja yhteiskunnallisten yritysten tuottoja on menetetty.

Kriisi myös opettaa ja näyttää myönteisiä asioita

Kriisistä on saatu tärkeitä opetuksia. Monet vastaajat korostavat, että selvästi näkyy tarve satsata kiireesti julkiseen terveydenhuoltoon, johon on integroitu hoivapalvelut. Sen pitäisi kattaa koko väestö, olla hyvälaatuista ja kansalaisille kohtuuhintaista.

Vastauksissa toistuvia myönteisiä kokemuksia ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden arvostuksen kasvu, kansalaisyhteiskunnan valtava toimintakyky ja sen yhteistyö viranomaisten kanssa, vapaaehtoistyön suuri merkitys muun muassa ruoan ja eri välttämättömyyshyödykkeiden jakelussa ja kyvyssä tavoittaa hädässä olevat ihmiset.

Suurin osa hyvistä käytännöistä liittyy työlleen omistautuneeseen terveydenhuollon henkilöstöön ja kansalaisyhteiskunnan nopeaan uudelleen organisoitumiseen.

Kansallisia ja EU-tason suosituksia

Raportti sisältää runsaasti sekä vastaajien että EAPN:n toimintasuosituksia kansallisille ja eurooppalaisille päättäjille.

Vastaajien ehdotukset kansalliseksi kehittämiseksi sisältävät ihmisten oikeuksien vahvistamista ja niiden ryhmien suojelua, joihin koronapandemia iskee pahiten. Mukana on myös ehdotuksia toimeentulon turvaavien tukien korottamiseksi ja kestävien pitkän aikavälin sosiaaliturvajärjestelmien rakentamiseksi. Myös strategioita köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi kaivataan.

Vuonna 2008 eri maissa aloitettua leikkaus- ja niukkuuslinjaa vastustetaan. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari nähdään “majakkana” ja vertailukohtana, joka voisi ohjata maita tarjoamaan hyvinvointia ja oikeuksia kaikille.

EU-tasolla on tärkeää, että lyhytaikainen tuki muuttuu pysyviksi parannuksiksi hyvinvointivaltioihin ja ansiotyöhön. EU:lta odotetaan köyhyyden vastaista strategiaa, joka perustuu sosiaalisiin oikeuksiin ja tukee Agenda 2030 -mukaista ajattelua kestävästä kehityksestä.  Sitä korostetaan, että myös köyhyyttä kokevien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten pitää hyötyä siirtymisestä ekologisesti kestäviin yhteiskuntiin ja koronapandemian jälkeisestä elpymisestä. He eivät saa joutua maksamaan niistä esimerkiksi tukien leikkauksina.

Erja Saarinen

Tutustu raporttiin:

Graciela Malgesini & EU Inclusion Strategies Group, EUISG: The impact of Covid-19 on people experiencing poverty and vulnerability. Rebuilding Europe with a social heart. EAPN Report, July 2020

Tutustu EAPN:n koronakriisiä koskeviin suosituksiin.