Koronapandemia lisää köyhyyttä Euroopassa: 2019 joka viides eurooppalainen, noin 92 miljoonaa ihmistä, eli köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Määrän on arvioitu pandemian vuoksi kasvavan 125-130 miljoonaan. EAPN:n tammikuun lopussa julkistama Köyhyysvahti-raportti Supercharging poverty? käsittelee köyhyyttä Euroopassa ja pandemian vaikutuksia siihen.
Kansallisen Köyhyysraportin tekivät 2020 syksyllä 27 Euroopan maan köyhyyden vastaiset verkostot. Omansa teki myös kaksi Euroopan laajuisesti toimivaa järjestöä, Kansainvälisen sosiaalityöntekijöiden liiton Euroopan alueen järjestö sekä Age Platform Europe. Näiden pohjalta Euroopan EAPN kokosi oman raporttinsa, joka julkistettiin tammikuussa. Tilaisuutta isännöi EAPN:n uusi väliaikainen johtaja Helder Ferreira.
Harvinainen raportti, jossa kuuluu asianosaisten ääni
”Köyhyysvahti on tärkeä ja erityinen siksi, että se tehdään köyhyyttä kokevien ihmisten näkökulmasta ja heitä kuullaan sitä varten”, totesi webinaarin avannut europarlamentaarikko Cindy Franssen Belgiasta. Niiden ihmisten kuuleminen, joita asia oikeasti koskettaa, ei ole kovin yleistä eri asioiden valmistelussa.
Franssen listasi haavoittuvassa asemassa olevia ihmisryhmiä, jotka kärsivät kovimmin pandemiakriisin seurauksista. Hän mainitsi muun muassa yksinhuoltajat sekä nuoret ja vanhat ihmiset ja totesi, ettei heitä voida jättää yksin kärvistelemään seurausten kanssa vaan nyt tarvitaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täyttä toimeenpanoa.
Franssen vakuutti, että köyhyyden vähentäminen säilyy korkealla EU:n asialistalla ja se voi kulkea mukana nk. vihreässä siirtymässä.
Samana päivänä Euroopan Köyhyysvahdin julkistamisen kanssa, 29. tammikuuta, YK:n erityisraportoija köyhyysasioissa Olivier De Schutter julkisti näkemyksiään köyhyyden vähentämisestä unionissa. Hän on käynyt tapaamassa EU-instituutioiden edustajia. Hänestä EU tarvitsee uuden köyhyyden vastaisen strategian, jonka tavoitteena olisi vähentää köyhyyttä 50 prosenttia kussakin jäsenmaassa vuoteen 2030 mennessä. EU ei saavuttanut Eurooppa 2020-ohjelman tavoitetta nostaa 20 miljoonaa ihmistä pois köyhyydestä 2020 mennessä.
De Shutter on sitä mieltä, että vielä nk. vihreässä siirtymässä ei näy sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Webinaarissa tuotiin esiin, että myös nk. elpymispaketista puuttuu painotus torjua sosiaalista eriarvoisuutta. Komission työllisyys, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston sosiaaliasioiden johtaja Katarina Ivankovic-Knezevic kertoi työskentelevänsä sen eteen, että EU:n elvytyspakettiin tulee vahva sosiaalipoliittinen panostus, muun muassa koulutukseen.
EU köyhyyden vähentämisen käännekohdassa
Raportin esitteli EAPN:n politiikka- ja vaikuttamistyön asiantuntija Anna Krozser. Hän korosti, ettei kyseessä ole akateeminen tutkimus vaan tietoja eri maiden köyhyysraporteista kokoava julkaisu, joka tuo esiin köyhyystrendejä. Raportti lähestyy asiaa köyhyyttä kokeneiden näkökulmasta. Sen tarkoituksena on lisätä tietoisuutta köyhyydestä ja köyhyyttä kokevien ihmisten tilanteista sekä esittää konkreettisia ratkaisuja köyhyyden vähentämiseksi.
Krozser korosti, että EU on nyt käännekohdassa: se joko puuttuu köyhyyteen tehokkaasti tai antaa sen kasvaa hallitsemattomasti. Vuonna 2019 köyhyysriskissä oli yli 92 miljoonaa ihmistä ja luku voi koronan vuoksi nousta 125-130 miljoonaan. EAPN vaatiikin YK:n erityisraportoijan tapaan EU:lle uutta köyhyyden vastaista strategiaa.
Köyhyysvahdit osoittivat, ettei eri maissa ole tehty kunnollista tai läpinäkyvää pandemian sosiaalisten ja köyhyysvaikutusten analyysia. EAPN korostaakin, että kaikkien politiikkatoimien sosiaaliset vaikutukset on arvioitava läpinäkyvästi.
Jo aiemmin olemassa ollut eriarvoisuus syvenee
Köyhyysriski vaihtelee eri maissa, esimerkiksi Bulgarissa, Romaniassa ja Kreikassa kolmannes väestöstä on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä. Suomessa luku oli 15,6 prosenttia 2018.
Vaikka köyhyydessä elävien ihmisten määrät vaihtelevat, pandemialla näyttää olevan eri maissa samantapaisia vaikutuksia. Kriisi on esimerkiksi nostanut esiin jo aiemmin esiintynyttä eriarvoisuutta ja syventänyt sitä.
Pandemia on koetellut kovimmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, kuten asunnottomia ja leireissä eläviä siirtolaisia ja pakolaisia. Covid-19-tauti on tarttunut helpommin pienituloisiin ihmisiin esimerkiksi ammateissa, joissa ei voi tehdä etätyötä.
Naiset ovat monissa maissa jo muutoinkin miehiä suuremmassa köyhyysriskissä, muun muassa pienempien palkkojen vuoksi, ja pandemia on osunut heihin pahemmin kuin miehiin. He toimivat palvelualoilla, joilta on menetetty työpaikkoja. Heitä on myös esimerkiksi hoitotyössä, jossa ei voi tehdä etätyötä. Erityisen vaikeassa asemassa ovat yksinhuoltajat.
Työmarkkinoilla suurimmat vaikutukset ovat osuneet ihmisiin, joilla on työ epävarmaa, väliaikaista ja usein osa-aikaista.
Ahtaan asumisen haittoja ja asumiskulujen nousua
Raportista nousee esiin nuorten monella tapaa vaikea tilanne. Esimerkiksi kaikki opiskelijat eivät pysty rahoittamaan opintojaan, kun ovat menettäneet työnsä. Raastavaa on tulevaisuuden näkymien puute: kukaan ei tiedä, milloin pandemia loppuu, koska saa töitä tai edes pääsee pois eristyksistä. Myös vanhat ihmiset ja vammaiset ovat kärsineet eristyksestä.
Monilapsiset perheet ovat monissa maissa suurissa vaikeuksissa, kun koko perhe on jatkuvasti kotona ahtaissa tiloissa. Kotona oleminen on lisännyt ihmisten ruoka- ja tietotekniikkakuluja ja nostanut sähkö- ja vesimaksuja kohtuuttomiksi. Velkaantuminen on kasvanut huolestuttavasti.
Kansalaisyhteiskunta auttajana, mutta itsekin vaikeuksissa
Ruoka-avun tarve on kaikkialla kasvanut huomattavasti. Kansalaisyhteiskunta ja järjestöt ovat helpottaneet ihmisten tilanteita, mutta ne ovat myös itse joutuneet vaikeuksiin: rahoitusta on leikattu ja ne joutuvat toimimaan hankalaksi muuttuneissa oloissa.
Väkivalta on monissa maissa lisääntynyt. Fyysisen terveyden uhan rinnalla monien mielenterveys on heikentynyt ja samaan aikaan avunsaanti on vaikeutunut, kun palveluihin ei pääse rajoitusten vuoksi. Pandemia on myös tuonut esiin sen, ettei kaikilla ole ollut alun perinkään pääsyä kohtuuhintaisiin terveyspalveluihin.
Pandemian vaikutusten taustalla on rakenteellisia ongelmia
Kansainvälisen sosiaalityöntekijöiden järjestön edustaja Fran McDonnell toi esiin rakenteellisia ongelmia, joita on pandemian vaikutusten taustalla. Järjestön Köyhyysvahtikyselyyn vastasi edustajia 12 maasta.
Pandemia paljasti säröjä, joita sosiaali- ja terveyspalveluissa on ollut vuodesta 2009 lähtien: vuoden 2008 talouskriisin jälkeen rahoitus on ollut liian vähäistä ja palveluita on markkinoistettu. Tämä on lisännyt sosiaalista, taloudellista ja terveyden eriarvoisuutta.
Esimerkiksi vanhat ihmiset ovat jo pitkään saaneet apua kotiin liian vähän ja myöhään. Sen vuoksi heidän kuntonsa on huonontunut ja monet ovat joutuneet laitokseen. Niissä taas on ollut liian vähän henkilökuntaa. Kaikki tämä on hoitokotien asukkaiden ylikuolleisuuden taustalla.
Digitaalinen eriarvoisuus nousi esiin
Digitaalinen eriarvoisuus on noussut kriisissä esiin. Jos ei ole laitteita tai osaamista käyttää niitä ja sähköisiä palveluita, ei pääse muiden tapaan osallistumaan koulutukseen, käyttämään sosiaalipalveluita tai hakemaan etuuksia. Sosiaalityökin on muuttunut kriisissä etäauttamiseksi, mutta se ei taas palvele eniten apua tarvitsevia ryhmiä, kuten köyhimpiä perheitä, oppimisvaikeuksista kärsiviä, monia vanhuksia ja maahanmuuttajia.
Asunnottomuus ja huonolaatuiset, ahtaat asunnot ovat olleet olemassa ennen pandemiaa, ja ne ovat osoittautuneet sen oloissa erityisen ongelmallisiksi.
McDonnell esitti, että sosiaaliturvajärjestelmien kattavuutta pitäisi parantaa ja sosiaaliturva ja ennaltaehkäisevät ja muut sosiaalipalvelut tulisi nähdä investointina eikä kuluna. Sosiaalipalvelut pitäisi lisätä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteeseen numero 20, joka käsittelee peruspalvelujen saatavuutta.
Erja Saarinen
Lue lisää
EAPN:n raportti
Supercharging poverty? EAPN 2020 Povertywatch Report, pdf
Kansalliset Köyhyysraporti ja eurooppalaisten järjestöjen raportit