Menin itseeni, aika syvälle. Ymmärsin taas vähän enemmän rajallisesta ymmärryksestäni köyhyydestä ja siinä arkeaan elävien ihmisten elämästä.
Istuin kaksi iltapäivää köyhyyttä kokeneiden ihmisten kanssa. Kuuntelin, mitä he kertoivat elämästään ja siitä, miten media sen todellisuuden tavoittaa. He ovat raati, joka päättää EAPN-Finin Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajan. Luin tai katsoin lähes 30 toimittajan työtä köyhyydestä. Ne ovat ehdolla ehdolla tunnustuksen saajaksi.
Miten ihmeessä köyhyyden kanssa jaksaa elää?
Useampi artikkeli näyttää kouriintuntuvasti, miten muut määrittelevät köyhyyttä kokevan ihmisen elämää. Itsemääräämisoikeus on heikko.
Viranomaiset ”valitsevat” asunnon ja asuinalueen – on muutettava ensimmäiseen tarjolla olevaan edulliseen asuntoon, vaikka se rikkoisi omat naapuruus- ja ystävyyssuhteet. On syötävä sitä, mitä ruokajakelussa on tarjolla tai kaupassa punaisiksi liputettuina tuotteina.
Onko vapaus oikeus, kysyttiin raadin tapaamisissa. Onko köyhällä ihmisellä oikeutta hankkia lapsia? Sitä pohditaan muun muassa Anni Tolosen Ylelle tekemässä Perjantai-dokumentissa ja siitä tehdyssä artikkelissa.
Muut ihmiset myös kertovat hanakasti, millainen köyhä ihminen saa olla, miltä hän saa näyttää. Tämä näkyy Samppa Raution artikkelissa Iltasanomissa. Köyhyydestään kertonutta Suvi Kokkosta kritisoitiin ja kiusattiin somessa, kun hänen elämästään kertovasta artikkelista kävi ilmi, että hänellä on hoidetut kynnet ja kallis käsilaukku.
Kun tulevaisuudelta ei voi odottaa mitään
Henkisen raskauden huippuna näyttäytyy se, kun taloudelliseen tilanteeseen ei ole odotettavissa muutosta. ”En odota ensi vuodelta tai ensi vuosikymmeneltä mitään”, sanoo Eija Salo Kata-Riina Heinonen-Tricaricon artikkelissa. Se on julkaistu Kirkko ja kaupunki -lehdessä.
”Tulevaisuus masentaa ja pelottaa. Samaa kituuttamista on edessä eläkkeelle asti, ja sitten eläkekin on pieni”, Auli Viitalan haastattelema Virpi Hyttinen kertoo Kotiliedessä. Edes yllätykset, periaatteessa positiiviset, eivät ilahduta, sillä vaikkapa hääkutsusta tulee niin paljon kuluja, ettei osallistuminen ole mahdollista. Ja siitä taas stressiä, kun ystävää loukkaa häistä poisjäänti.
Hyvää tarkoittavia huonoja neuvoja
Köyhyyttä kokeville satelee parempiosaisilta ”hyviä neuvoja” niin arkielämässä kuin mediassa; kalliiden elinkustannusten aikaan erityisen paljon säästövinkkejä. Yleinen on myös kehotus mennä töihin.
Jos köyhyyttä kokevan tilanne näyttää oikein vaikealta, muistutetaan, että tärkeimpiä asioita ei saa rahalla, vaikka oikeasti rahalla saa vaikkapa kodin, ruokaa ja pääsee tapaamaan rakastettuaan, kuten Auli Viitala muistuttaa.
Tämän nk. richsplainingin raatilaiset tunnistavat ja siitä kirjoittavat Viitalan lisäksi muun muassa Emma Heinonen varallisuuserojen vaikutuksia käsittelevässä artikkelissaan Voimassa. Hänen haastattelemansa Hanna kertoo, kuinka radiossa puhuttiin, että on oma valinta, ottaako neljänsadan euron ruoka- ja bensalaskun vai matkan Alanyaan. ”Miten se on oma valinta, syökö vai ei?”
Onko median ääni keskiluokkainen?
Katja Raunio sai viime vuonna Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen LongPlayn julkaisemasta esseestä Köyhän perheen lapsi. Tänä vuonna ehdokkaissa oli hänen haastattelunsa Voima-lehdessä. Sen on kirjoittanut Emilia Männynväli.
Haastattelussa Raunio kertoo esseen lähteneen liikkeelle kokemuksesta, että suomalaisen nykyesseen ääni on hyvin keskiluokkainen: ”Tulee vaikka sellaisia ´kuten kaikki tiedämme´, että en minä kyllä ole kokenut tuollaista. Että rajattiinko minut juuri lukijakunnan ulkopuolelle.”
Kuinka paljon tätä on mediassa? Kuinka ikään kuin tavalliseen elämäntapaan kuuluvina esitetyt asiat, nyt vaikkapa hiihtolomista pohjoisessa tai etelässä, rajaavat ihmisiä ulkopuolelle. Entä miten käytetty kieli jakaa ihmisiä?
Erja Saarinen
Kirjoittaja on Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin sihteeri. Hän työskentelee erityisasiantuntijana SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä ja osana työtään Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin sihteerinä.
Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus toimittajille jaetaan keskiviikkona 15. maaliskuuta kello 10 alkavassa tilaisuudessa. Sen paneelikeskustelussa tunnustuksen saajan päättävän raadin jäsenet kertovat näkemyksiään köyhyyden käsittelystä mediassa. Tilaisuus on avoin kaikille kiinnostuneille, mutta siihen pitää ilmoittautua.
Ilmoittaudu Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen jakotilaisuuteen