Kuva: Jouko Vatanen

Köyhyyttä kokeneita kansalaisia ja eduskunnan päättäjiä kohtasi 21. lokakuuta. Köyhyyttä kokeneet toivat esiin palvelujärjestelmän puutteita ja tilanteita, joissa ihmisen on oikeastaan mahdotonta toimia oikein. Näihin tilanteisiin etsittiin yhdessä mahdollisia ratkaisuja.

Pienryhmissä käsiteltiin viiden ihmisen tarinaa etuuksien ja palveluiden viidakossa. Yksi yleinen mahdoton mahdoton tilanne on se, kun vuokra ylittää toimeentulotuessa hyväksytyn tason, mutta halvempi vuokraisia asuntoja ei ole tarjolla. Silti asiakasta vaaditaan muuttamaan kodistaan.

Miksi työttömälle esitetään vaatimuksia, jos TE-palvelut eivät toimi?

Tilaisuudessa pohdittiin myös tilanteita, joissa jatkuvasti tarjotaan asiakkaan kannalta vääränlaista työllisyyspalvelua, joka ei auta häntä työllistymään. Miksi esimerkiksi ulkomaalaistaustainen ei saa tarvitsemaansa ruotsin kielen kurssia, jotta pystyisi hakemaan valtion virkoihin. Miksi TE-toimisto ei voi edistää molempia kotimaisia kieliä?

Miksi työtöntä vaaditaan toimimaan tai häntä rangaistaan karenssein, jos TE-palvelut eivät pysty tarjoamaan järkeviä koulutuksia tai jos työnantajat eivät palkkaa tietyn iän ylittäneitä.

Byrokratia tuntuu suurelta möykyltä

Kaikille tarinoille oli yhteistä, ettei apua saa nopeasti tai oikea-aikaisesti silloin, kun sitä tarvitsisi. Odottaminen epävarmuudessa ja hankalasti kirjoitetut päätökset, joita ei itse edes ymmärrä, kasvattavat ahdistusta. Byrokratia tuntuu suurelta möykyltä. Lopulta pelkää avata kirjekuoria tai vastata puhelimeen. Ahdistuneisuus on silloin jokapäiväinen tunne.

Näin tarinansa kertonut Potilas K kuvaa byrokratiahelvetiksi kokemaansa tilannetta:

Koin erittäin kovaa stressiä ja ahdistusta enkä kyennyt nukkumaan kunnolla kuukausiin. Jouduin käyttämään kaiken kapasiteettini valtavasta byrokratiamyllystä selviytymiseen toisten avun varassa.

Väärässä lokerossa järjestelmässä

Potilas K on joutunut pyörimään järjestelmän väärässä lokerossa vuosia: hänellä juridinen asema – työtön työnhakija – ei vastaa terveydentilaa. Tästä seuraa hänen mukaansa byrokratiahelvetti ja köyhyys. Köyhyyden ja sairauden yhdistelmä on piinallinen. Sen tämäkin tilaisuus näytti selvästi.

Potilas K on siinä mielessä hyvässä asemassa, että hän saa sairauteensa kuntoutusta ja myös vammaispalveluita. Hän ei kuitenkaan saa rauhaa keskittyä kuntoutukseen, koska vakuutuslääkäreiden mielestä hän on työkykyinen. Kuitenkaan hänen kätensä eivät sairauden vuoksi toimi ja hän tarvitsee henkilökohtaisen avustajan jo pystyäkseen tekemään etuushakemuksia, ylipäänsä jotain tekstiä. Hyvänä asiana hän toi esiin mahdollisuuden hakea Kelan etuuksia puhelimitse. Monenlaisia asiointikanavia tarvitaan.

Potilas K on kokenut vakuutusoikeuden kohtuuttomaksi. Se on vinoutunut torjumaan ”turhia” hakemuksia eikä sen päätöksistä ole valitustietä korkeimpaan oikeuteen.

Tosiallisesti työkyvyttömien vuosikausia kestävä ristiriitainen pompottelu on järjetöntä julkistaloudelle ja ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille.

Sairauspäivärahaa niin kauan kuin on sairas

Potilas K:n tarinan pohjalta nousi yhtenä ratkaisuna esiin se, että sairauspäivärahaa voisi saada niin kauan kuin sairastaa. Tämä helpottaisi monien asemaa. Nyt kun sairauspäivärahakausi päättyy, ihminen siirtyy eläkepuolelle kuntoutustuelle, vaikka hänellä itsellään olisi tavoitteena palata työmarkkinoille.

Kuntoutustuki pitäisi saada erilleen työeläkejärjestelmästä, kohdistumaan selvästi kuntoutukseen. Tärkeää olisi myös turvata kuntoutuksen saaminen ja sen jatkuvuus siihen asti, että sen tavoitteet saavutetaan.

Esille nousi myös se, että työttömyysturvaan tarvitaan lisää sellaisia elementtejä, joiden turvin voisi tehdä pieniä töitä ilman, että joutuu kohtuuttomiin tilanteisiin: on hyvin tärkeää pysyä jotenkin mukana työmarkkinoilla. Nyt jos Potilas K tekisi kuntoutuksen lomaan jonkin pienen tehtävän, työttömyysturva uhkaisi katketa, ja taas oltaisiin byrokratiakriisissä: olisi tehtävä lisää hakemuksia ja selvityksiä, joiden tekemiseen tarvitaan taas enemmän avustajan apua.

Vastuuvirkailija yhtenä ratkaisuna

Yhteinen toivomus helpottaa avun saantia monisyisiin ongelmiin oli niin kansaedustajilla kuin köyhyyttä kokeneilla ja järjestöedustajilla, että tarvitaan vastuuvirkailija, jolla on kokonaisvastuu asiakkaan tilanteen edistämisestä ja seuraamisesta. Hän olisi ikään kuin asiakkaan asianajaja. Kuinka paljon rahoja säästettäisiin, jos tarjottaisiin oikea-aikaista ja laadukasta palvelua sen sijaan, että asiakkaita pompotellaan byrokratian rattaissa vuosikausia?

Yksi keino parantaa palveluita olisi köyhyyttä kokeneiden ihmisten asiantuntemuksen hyödyntäminen niiden kehittämisessä.

Tilaisuuden videotervehdyksellä aloittanut sisäministeri Maria Ohisalo korosti, että köyhyyttä on ymmärrettävä sen kaikissa muodoissa, jotta yhteiskuntamme kompastuskivet löydetään.

Hän kiitti ihmisiä tarinansa jakamisesta: Muutoksen on tapahduttava teidän lähtökohtanne huomioiden, ei ylhäältä käsin.

Tilaisuuteen osallistui kolme kansanedustajaa ja kuusi avustajaa, muun muassa työministerin erityisavustaja. Tilaisuuden järjestivät Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin, Kuka kuuntelee köyhää -verkosto ja Työttömien Keskusjärjestö.

Leena Valkonen ja Erja Saarinen

Tutustu köyhyyttä kokeneiden tarinoihin

Köyhyyttä kokeneiden tarinat – Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat samassa pöydässä 21-10-2020

Elisa taisteli työkyvyttömyyseläkkeestään liki 20 vuotta – MTV Liven artikkeli ja video