Kuvassa Anni Alatalo (vas.) ja Katri Jaalamaa.
Kuva: Satu Kemppainen

Tämän vuoden Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus on annettu Helsingin Sanomien toimittajille Anni Alatalolle ja Katri Jaalamaalle ”Ei samalta viivalta” -artikkelista. Se on julkaistu ensimmäisen kerran Meidän perhe -lehdessä. Köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati päätti tunnustuksen saajasta.  Tunnustus jaettiin 24.11.2020.

EAPN-Fin jakaa tunnustuksen vuosittain toimittajille, jotka ovat tehneet juttuja köyhyydestä taloudellisia ja sosiaalisia syitä analysoiden ja köyhyyttä kokeneita ihmisiä kunnioittaen. Se on jaettu vuodesta 2016. Raatiin kuuluivat Raija Puumala, Irene Roivas, Aino Taipalus ja Anne Tyni.

Ehdokkaita saa esittää kuka vaan. Tänä vuonna niitä kertyi 34. Ehdolle esitettiin myös joitain muiden kuin toimittajien tekemiä kirjoituksia. Mukana ei tänä vuonna ollut yhtään tv-ohjelmaa ja radio-ohjelmiakin oli vain yksi.

Konkretiaa lasten eriarvoistumisesta

Raati perustelee ”Ei samalta viivalta” -artikkelin palkitsemista aiheen tärkeydellä: Se tuo monesta näkökulmasta esiin vanhempien aseman vaikutuksen lasten tulevaisuuteen, minäkuvaan ja mahdollisuuksiin kokea itsensä aktiivisiksi osallistujiksi yhteiskunnassa työssä ja sosiaalisessa elämässä.

Koulutus- ja sosiaalialan leikkaukset haittaavat vieläkin niitä, joilla on eniten tarvetta palveluille. Myös lasten ja nuorten kanssa tekemisissä olevien työ vaikeutuu. Artikkeli avaa sitä, miten eriarvoistumiskehitys näkyy lasten ja näiden ammattilaisten arjessa.

Artikkeli on laaja-alainen, mitä raati pitää sen suurimpana ansiona. Se on selkeä, sujuvaa luettavaa. Ajassa ei mennä ihan kehdosta hautaan, vaan rajaus tehdään synnytysosastolta aikuiseksi kasvamiseen.

Raati on ilahtunut siitä, lapsiperheköyhyyttä ja lasten eriarvoisuutta käsitellään monissa artikkeleissa. Yrjö Raution kolumni Helsingin Sanomissa tiivistää olennaisen: ”Köyhyys pilaa lapsuuden, eikä koulutus toimi sosiaalisen nousun moottorina entiseen tapaan”.

Myös koronakriisin vaikutuksia käsitellään ehdolla olleissa jutuissa eniten lapsiperheiden ja nuorten näkökulmasta, muun muassa Kirsi Jääskeläisen artikkelissa Iltasanomissa ”Korona iskee kipeästi Suomen lapsiin ja nuoriin”. Asunnottomien koronaepidemian vuoksi vaikeutunut tilanne ja ruoka-avun ja toimeentulotuen tarpeen kasvu ovat lisäksi esillä.

Digiköyhyys ja köyhyyden vaikutukset ihmissuhteisiin uusia teemoja

Raati päätti, ettei se jaa tänä vuonna kunniamainintoja, mutta haluaa nostaa esiin artikkeleita, jotka tuovat esiin tärkeitä uusia näkökulmia:

Oona Mynttisen Ylelle tekemässä jutussa nostetaan esiin digiköyhyys: puoli miljoonaa suomalaista pelkää syrjäytyvänsä, koska heillä ei ole varaa digilaitteisiin tai taitoa käyttää niitä. Tämä ongelma on korostunut keskellä koronakriisin digiloikkaa.

Toinen uusi näkökulma on köyhyyden vaikutukset ihmissuhteisiin. Asiaa sivuttiin useammissa jutuissa. Muun muassa Auli Viitalan artikkeli ”Onko minulla enää varaa rakastua?” Kotivinkissä avaa köyhyyden vaikutuksia parisuhteeseen. Kira Gronowin artikkeli Helsingin Sanomissa taas käsittelee erossa köyhtymistä.

Palveluseteli voi tuoda yllätyksen

Palveluseteleitä on otettu käyttöön monissa palveluissa, muun muassa helpottamaan hoitoon pääsyä. Tuomo Mäenpään Ylelle tekemässä jutussa ”Köyhä kunta meni vanhusten kukkarolle” käsitellään sitä, miten kunnan päätös laskea palvelusetelin arvoa palveluasumisessa kasvattaa yllättäen ikäihmisten hoivamenoja useammalla sadalla eurolla kuukaudessa.

Raati toivoo, että tällaista ihmisiä laajasti koskevaa palvelutuotannon muutosta, jollainen palvelusetelin käyttöönotto on, käsiteltäisiin vastaisuudessa laajemmin niin asiakkaiden, palveluntuottajien kuin vaikkapa julkisen puolen menojen näkökulmasta.

Analyysiä köyhyyteen vaikuttavista rakenteista

Ylipäänsä raati toivoo laajempia tarkasteluita rakenteista ja asioista, jotka pitävät köyhyyttä yllä. Tällainen kysymys on muun muassa asumisen kalleus. Köyhyyttä kokevia ihmisiä ”auttamassa” on monia toimijoita, mutta köyhyys ei silti vähene, miksi.

Monissa köyhyyttä käsittelevissä jutuissa toistuu samantapainen kaava: esitellään köyhyyttä kokevan ihmisen tilanne ja sitä selittämään haastatellaan tutkijoita, järjestöjen edustajia, päättäjiä. Raati toivoisi, ettei kaikkia juttuja tehtäisi yksilön kautta, sillä tällainen käsittely voi estää vastaanottajaa ymmärtämästä, että kyseessä on vahvasti myös rakenteellinen ongelma.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus on taiteilija Helena Korkan teos ”Hyvä kello kauas kuuluu”. Lisäksi tunnustuksen saaja saa Huoltaja-säätiön tuhannen euron stipendin.

Erja Saarinen

Kirjoittaja on toiminut Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin sihteerinä.