Europarlamentaarikko Li Andersson osallistui EAPN-Finin Köyhyysvahti 2025 julkaisemisen miniseminaariin 14.11.2025. Andersson työskentelee tällä hetkellä Euroopan parlamentissa työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtajana. Hän esitti katsauksen Euroopan köyhyysohjelmasta ja sen etenemisestä sekä työllisyyteen ja sosiaaliturvaan liittyvistä aiheista. Alla tiivistelmä puheenvuorosta.
Euroopan unionin virallisena tavoitteena on vähentää köyhyysriskissä olevia ihmisiä vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä. Tästä viisi miljoonaa on lapsia.
Köyhyysriskillä viitataan ihmisiin, joiden käytettävät tulot ovat tulonsiirtojen jälkeen alle 60 % kansallisesta mediaanitulosta. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä vuonna 2024 yli 93 miljoonaa eurooppalaista oli riskissä pudota köyhyyteen tai syrjäytyä – tämä tarkoittaa yli viidesosaa koko EU:n väestöstä. Erityisen suuri riski on Bulgarian ja Romanian kaltaisissa itäisen Euroopan maissa tai toisaalta etelässä, esimerkiksi Kreikassa. Näitä maita yhdistää vähän yksinkertaistaen erityisesti yhteiskunnallinen haavoittuvuus, heikommat yhteiskunnalliset turvaverkot sekä yleisesti verraten matala elintaso.
Köyhyyden taustatekijöinä EU-tasolla korostuvat erityisesti työttömyys sekä matala koulutustaso – nämä ovat tietysti helposti ymmärrettävissä olevia syitä. Myös naisten osuus on hieman miehiä suurempi. Mutta mikä on erityisesti maininnan arvoista, on nuorten, erityisesti 18–24-vuotiaiden korostuminen köyhyysriskissä. Tästä on perusteltua kantaa erityistä huolta, sillä tiedämme, että nuoruudessa tai lapsuudessa koettu sosiaalinen tai taloudellinen huono-osaisuus seuraa herkästi mukana elämässä ja muuttuu jopa pysyväksi olosuhteeksi.
EU:ssa valmisteilla historian ensimmäinen köyhyysstrategia
EU:ssa ollaan parhaillaan valmistelemassa historian ensimmäistä strategiaa köyhyyteen liittyen. Köyhyysohjelma liittyy suoraan aiempiin tavoitteisiin köyhyyden vähentämisestä. Tavoite on tärkeä osa eurooppalaista sosiaalisten oikeuksien pilaria, joka toimii kehyksenä EU:n ja jäsenmaiden työllisyys- ja sosiaalipolitiikalle.
On syytä todeta se tosiasia, että näillä alueilla EU:lla on vain vähän sitovaa lainsäädäntöä suhteessa politiikkaan, jota jäsenvaltiot viime kädessä harjoittavat. Esimerkiksi Suomi on saanut toistuvia huomautuksia liian matalasta perusturvan tasosta, jolla se rikkoo Euroopan sosiaalisten oikeuksien peruskirjaa ja jonka vuoksi Suomi on Euroopan neuvoston erityistarkkailussa.
On kuitenkin samalla tärkeää ja huomion arvoista mainita, että kuitenkin työelämään ja palkkaan liittyvissä kysymyksissä EU voi direktiivien avulla vaikuttaa kansalliseen politiikkaan velvoittavalla tavalla.
EU:n köyhyystrategiaan aloite tuli parlamentilta vuonna 2021 ja se on osa myös nykyisen Ursula von der Leyenin komission poliittisia prioriteetteja kaudelle 2024–2029, jossa se kytkeytyy uuteen toimintaohjelmaan sosiaalisten oikeuksien pilarista.
Köyhyysstrategian tarkemmasta sisällöstä ei ole vielä tietoa, mutta käynnistimme työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnassa tänä vuonna oman aloitteen, jossa muodostamme parlamentin kannanoton köyhyyden torjumiseen vaadittavasta politiikasta jäsenmaissa. Tähän liittyy paitsi politiikkaa ohjaavat arvot ja periaatteet sekä köyhyyden muotojen tunnistaminen, niin myös välineet ja institutionaaliset väylät, jolla tätä työtä tehdään.
Saimme kesällä valmiiksi raporttiluonnoksen, jota vielä työstämme ennen sen viemistä parlamentin äänestettäväksi ja hyväksyttäväksi.
Raportissa esitetään viisi yleistä tavoitetta komission esitykselle tulevaan köyhyystrategiaan:
- Köyhyys tulee tunnistaa ihmisoikeusrikkomukseksi
- Tavoite köyhyyden poistamisesta viimeistään vuoteen 2035 mennessä
- EU:n ja jäsenmaiden tulee läheisyysperiaatteen mukaisesti, alueiden merkityksen tunnistaen, koordinoida tämän tavoitteen toteutumista
- Tarvitsemme laaja-alaisen ja eri politiikkasektoreita yhdistävää lähestymistapaa ja politiikkatoimia köyhyyden poistamiseksi.
- Köyhyyttä kokevien ihmisten tulee päästä määrittelemään, toteuttamaan ja arvioimaan itseään koskevia poliittisia päätöksiä avoimella ja läpinäkyvällä tavalla.
Tarvitsemme jäsenmaissa aitoja ja tarpeeksi laajoja vaikutusarviointeja erilaisten poliittisten toimenpiteiden vaikutuksesta köyhyyteen – jos tiedämme, niin pystymme puuttumaan ja myös toimimaan toisin.
Suositamme myös, että köyhyysstrategian toteuttamiseksi niin komission kuin jäsenmaiden tasolla nimitetään vastuuhenkilö, joka hoitaa strategian koordinointia ja kansallisen toimintasuunnitelman laatimista yhdessä paikallisten ja alueellisten toimijoiden ja viranomaisten kanssa.