Kuva: Sami Liukkonen
Kuvassa vasemmalta raadin jäsenistä Anne-Mari Burakoff ja Vera Valtonen, kunniamaininnan saanut valokuvaaja Jani Laukkanen, Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saanut toimittaja Kata-Riina Heinonen-Tricarico sekä kunniamaininnan saanut toimittaja Päivi Lehtomurto ja raadin jäsenet Kari Aro ja Katja Rantala-Airola.

Ihmiset, jotka eivät tunne köyhyyttä tai sitä kokevia ihmisiä, leimaavat ja luokittelevat köyhät helposti tietynlaisiksi. Köyhyys voi kuitenkin koskettaa ketä tahansa. Ihmisen elämäntilanteet voivat muuttua äkillisestikin työttömyyden, sairauden tai jonkin muun syyn vuoksi.

Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin on pyrkinyt herättämään keskustelua köyhyydestä ja sen ilmiöistä jakamalla Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuspalkintoa medialle. Palkittavan valitsee raati, joka koostuu köyhyyttä kokeneista henkilöistä. Artikkeleja ja juttuja tunnustuksen saajaksi verkosto on koonnut julkisilla kyselyillä.

Tänä vuonna ehdokkaana oli lähes 30 juttua tai dokumenttia. Raatilaiset Kari Aro, Anne-Mari Burakoff, Katja Rantala-Airola ja Vera Valtonen valitsivat tunnustuksen saajaksi Kata-Riina Heinonen-Tricaricon Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun artikkelin Köyhyys riisuu ihmiseltä määräysvallan omaan elämään – Sairauseläkkeellä elävä Eija Salo tekee lisätienestejä kirpputorimyynnillä, mutta rahat eivät riitä. Valokuvaaja Jani Laukkanen sai kunniamaininnan jutun kuvista.

Artikkeli on ihmisläheinen, konkreettinen ja syvältä koskettava. Se vie suoraan työkyvyttömyyseläkkeellä elävän Eija Salon arkeen ja epäoikeudenmukaiseen elämäntilanteeseen, arvioi raati artikkelia. Kuvat olivat raadin mielestä merkittävä ja konkreettinen lisä juttukokonaisuudessa.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus on taiteilija Helena Korkan teos Hyvä kello kauas kuuluu.

Kunniamaininta nuorten köyhyyden käsittelystä

Raati jakoi myös kunniamaininnan, joka osoitettiin Päivi Lehtomurron artikkelille Ikuisesti peeaa? Artikkeli on julkaistu Me Naisissa.

Raadin mielestä artikkeli havahdutti näkemään, kuinka paljon nuoria elää köyhyydessä ja kuinka helposti siitä syntyy syrjäytymiseen johtava kierre, etenkin jos vanhemmat eivät kykene tukemaan nuorta.

Raati kiitti Me Naisia myös viime keväänä julkaistusta köyhyyttä käsittelevästä juttu- ja kuvakokonaisuudesta.

Kuuleeko media köyhää?

Kunnioittavasti köyhyydestä -raatilaisten paneelikeskustelussa analysoitiin köyhyyden käsittelyä mediassa.

Raatilaiset olivat ilahtuneita ilmoitettujen artikkelien ja juttujen määrästä sekä laadullisesta tasosta. Juttuja oli ilmoitettu noin 30 tavoittelemaan tunnustuspalkintoa. Raatilaiset kokivat, että useissa tarinoissa kuultiin köyhää ja yksilön ääni ja kokemukset tulivat selvästi esiin.

Kritiikkiäkin nousi. Usein tai lähes aina köyhyys esitetään ihmisen omana vikana ja siten se esitetään myös mediassa. Köyhää katsotaan alaspäin, ei vertaisena.

Lapsia ja nuoria kiusataan varallisuuseroista. Se vaikuttaa koko perheeseen. Yksinäisenä, rahattomana tai pienituloisena osallistumismahdollisuudet kapenevat ja köyhä alkaa lopulta hävetä omaa tilannettaan niin paljon, että syrjäytymiskierre on valmis. Olisiko tähän mitään keinoa tuoda muutosta? Miten lievittää stigmaa sanan köyhyys ympärillä?

Mitä jäi käsittelemättä?

Naisten näkökulmia tuotiin jutuissa esiin huomattavasti useammin kuin miesten, raatilaiset totesivat. Miten voivat köyhät miehet? He, jotka kenties ovat velkaantuneita ja ulosotossa. Erotilanteessa, miten saat rakennettua elämää, jos on koti, mutta ei huonekaluja. Vaikka saisi roskalavalta jotain, ei ole millä kuljettaa. Jos lapset vuoroasuvat, tulisi molemmissa kodeissa olla niin sängyt kuin muutkin tarpeelliset kodin huonekalut ja välineet. Suomalaiset ovat velkaantuneempia kuin ikinä. Pikavipit ovat huono keino rakentaa vakaata elämää.

Pien- ja yksinyrittäjien asema ja ahdinko jäi raatilaisten mielestä mediassa liian vähälle huomiolle. Koronakriisi ja Ukrainan sodan aiheuttama maailmanlaajuinen energian ja muiden hintojen nousu on päättänyt monen työuran. Tukea on ollut vaikea saada ja velkaantuminen painaa monia yrittäjiä.

Virkamieskieli köyhdyttää, digiköyhyys on ongelma

Digiköyhyys on ongelma, vaikka monet yrittävät muuta väittää. Köyhillä ei ole varaa välineisiin ja riittävä osaaminen edes omien asioiden hoitamiseksi verkossa puuttuu. Virkamieskieli köyhdyttää myös, etuuksia tai palveluita ei osata hakea.

Jäävätkö työttömät kannustinloukkuihin vai miksi he eivät työllisty, vaikka työpaikkoja on avoinna? Olisiko yksi syy terveyspalveluissa ja siinä, että omaa työkykyä ei pääse arvioimaan ja hoitamaan rahan puutteen vuoksi. Köyhät itse kertovat usein, että ei ole varaa mennä lääkäriin eikä ostaa lääkkeitä.

Nämä esimerkit kertovat, että köyhyys on sitkeä ilmiö. Puhukaamme siitä avoimesti, niin tarvittavat ratkaisutkin voivat löytyä.

Leena Valkonen

Kirjoittaja on EAPN-Fin verkoston puheenjohtaja

Lue lisää

Tunnustuksen saajaksi ehdotetut artikkelit koottu linkkeinä EAPN-Finin verkkosivuille. Osa jutuista on maksumuurin takana.

Tiedote Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksenjaosta 15.3.2023