Brysselissä on järjestetty jo 17 vuonna köyhyyttä kokeneiden ihmisten, People experiencing poverty, Pep, eurooppalainen tapaaminen. EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän edustajat ovat osallistuneet tapaamisiin aktiivisesti. Viimeisimmässä tapaamisessa marraskuussa 2018 teemana oli Köyhyys ja koulutus, Poverty & Access to Education.

Suomen delegaatioon kuuluivat koordinaattorina Mikko Siltanen (kuvassa vasemmalla) sekä Kansalaistoimintaryhmän jäsenet Hani Forssell (kuvassa toinen vasemmalta), Lea Korja (kuvassa oikealla), Martin-Éric Racine (kuvassa keskellä) ja Jaana Saikkonen (kuvassa toinen oikealta).

Ensi syksynä tapaamisen teemana ovat poliittiset tavoitteet, joita köyhyyttä kokeneet ihmiset toivovat EU:n europarlamenttivaalien jälkeen uusiutuvien instituutioiden työlistalle. Euroopan parlamentin vaalit pidetään toukokuun lopussa. Uusi parlamentti aloittaa työnsä heinäkuussa ja komissio lokakuussa. Tapaamista valmisteltiin Helsingissä 6.–7.5.2019.

Koulutuksen hankkimisen esteitä

Tapaamisen valmisteluvaiheessa ryhmä nosti esiin muutamia asioita, jotka ovat haasteita tai suoranaisia esteitä koulutukseen pääsylle:

Kalliit elinkustannukset, kuten kallis asuminen ja ruoka, estävät opiskelun.

Monimutkainen tukijärjestelmä vaikeuttaa koulutukseen hakeutumista. Järjestelmä ei myöskään kannusta uusien taitojen oppimiseen. Työttömät tarvitsevat uusia taitoja, mutta tutkinnot ja todistukset, kuten ajokortti maksavat.

Muutamia viikkoja ennen Brysselin tapaamista kansalaistoimintaryhmän kaksi edustajaa, Rauno Haapanen ja Mikko Siltanen kävivät Kööpenhaminassa pohjoismaisessa PeP-tapaamisessa, jossa valmisteltiin pohjoismaisia kantoja Brysselin tapaamista varten. Sen tuotoksena syntyi vihkonen, jota Brysselissä jaettiin.

Osallistujien esille nostamia teemoja käsiteltiin päättäjien kanssa

Puheenvuorojen jälkeen jalkauduttiin pyöreisiin pöytiin, joita oli 15. Nk. World café -menetelmällä käytiin dialogia ison joukon kesken. Kussakin pöydässä pohdittiin aina yhtä kysymystä 10–12 hengen voimin. Tarkoitus oli ehtiä ainakin kolmeen eri pöytään päivän aikana.

Kaksi kokouspäivää olivat täyteen buukattuja. Tilaisuuden avasivat EAPN:n johtaja Leo Williams yhdessä varapuheenjohtaja Vera Hinterdorferin kanssa. Komission tervehdyksen esitti videolla työllisyys- ja sosiaaliasioista vastaava komissaari Marianne Thyssen. Sen jälkeen kolme köyhyyttä kokenutta kertoi tarinansa. Lavalla olivat myös johtaja Katarina Ivankovic-Knezevic komissiosta sekä Itävallan pysyvästä EU-edustustosta koulutuksesta tieteestä ja tutkimuksesta vastaava johtaja Florian Pecenka.

Kaikissa pöydissä käsitellyistä teemoista ratkaisuineen neljä valittiin esitettäviksi seuraavana päivänä tapaamisen osallistujille. Ryhmäkeskusteluiden käsittelyä johti politiikkakoordinaattori Sian Jones EAPN:stä.

Esille nousseisiin asioihin ja ratkaisuihin olivat vastaamassa muun muassa koulutuksesta ja monikulttuurisuudesta vastaavan yksikön päällikkö Michael Teutsch komission koulutuksen ja kulttuurin pääosastolta.

Toisen päivän alkajaisiksi järjestettiin Freeze Flashmob Brysselin keskusrautatieasemalla. Sen nimi oli Superheroes against poverty ja se nosti esiin köyhyyden olemassaolon ja sen vähentämisen tarpeen joka puolella Eurooppaa.

Kokemusten jakaminen päättäjille tarpeen niin Suomessa kuin EU:ssa

Tapaaminen oli onnistunut ja innostava. Varsinkin virallisen tapaamisen ulkopuolella käydyt keskustelut avarsivat maailmankuvaamme köyhyys- ja koulutusasioissa. Miten monimuotoisia haasteita eri maissa onkaan! Monista puutteista huolimatta meillä Suomessa on nämäkin asiat aika hyvällä mallilla.

Toisaalta mitä voimakkaammin jaamme kokemuksiamme poliittisille päättäjille myös Suomessa ja Suomen edustajille EU:ssa, sitä paremmin saamme heidät ymmärtämään koulutuksen tärkeyttä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnassa.

Mikko Siltanen & Hani Forssell
Mikko Siltanen on EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori ja Hani Forssell ryhmän jäsen.

Tunnelmia matkalta

Jaana Saikkonen

Hotellin takana törmäämme ensimmäiseen ”leiriin”: patjat, peitot, kassit ja pussukat ja niiden keskellä kaksi hahmoa. Asunnoton pariskunta on laittanut yösijansa syvennykseen pienen lipan alle. Järkytys! En tohtinut katsoa kovin tarkkaan. En osannut ajatella, että asunnottomuus olisi noin näkyvää näin keskellä kaupunkia. Matkamme jatkuu seuraavaan kortteliin. Taas uusi leiri, ja kohta kolmaskin. Eikö heille ole mitään paikkaa minne mennä? Surullista!

Kiertelen aulaa ja tutustun muiden maiden delegaatioihin. Ihmisiä saapuu lisää, tunnelma tiivistyy. Olen iloisella mielellä. Juttelen serbialaisen sekä unkarilaisen rouvan kanssa. Molemmat ovat kiinnostuneita suomalaisten koulutusjärjestelmästä.

Alkupuheet ja world cafe. Uteliaana kuuntelen toisten kertomuksia aiheista. Lounas. Pöytäseurueessa tutustumista, taustoja, kokemuksia, puheliaita nuorempia naisia. World cafe jatkuu uusilla aiheilla. Pöydän ”puhenainen” on innostava, huomioi jokaisen ohjaten keskustelua takaisin aiheeseen, mikäli rönsyt leviävät liian lavealle. Loppupäivä sujuu tiivistäen ajatuksia, valiten aiheita, joita työstetään huomista viimeistelyä sekä parlamentin jäsenille esittelyä varten. Päivän päätteeksi juhlaillallinen.

Flashmob keskusasemalla

Aikainen, viileä, aurinkoinen aamu. Lähtö jo ennen kahdeksaa Brysselin keskusasemalle ” Freeze Flashmob” -mielenilmaukseen. Asemalla kokoonnumme muiden delegaatioiden kera odottelemaan komentoa ”freeze”. On lippuja, kylttejä, töihin kiiruhtavia ihmisiä.

Sotilaat aseman ovella muistuttavat terrori-iskun mahdollisuudesta – ääh. No, täällä ollaan tuli mitä tuli.

”Freeze” -komento kuuluu. Väki jähmettyy paikalleen, asemalta tulvii ihmisiä puuhiinsa puikkelehtien meidän välistä. Hauskaa! Mielenkiintoista! Pari minuuttia on pian ohi ja meidän oma suunniteltu ”tempaus” vielä. Takit pois, valkoiset Suomi-paidat päällä nostamme jättilipun ylös. Muillakin delegaatioilla on omia lippujaan. Pongaan myös sateenkaarilipun. Pisteet sen nostajalle. Perhekuvan jälkeen kiiruhdamme takaisin busseille ja konferenssikeskukseen. ”

Viimeistelemme päättäjille esiteltävät asiat, kuuntelemme päivän ohjelmasta tiivistelmää ja muutamia muita puheenvuoroja. Juttelen Maltan ja Romanian delegaatioiden jäsenten kanssa. Suomi saa taas kehuja koulutusjärjestelmästä. Kyselen, miten heillä on samat asiat hoidettu. Keskustelemme köyhyydestä. Huh – heidän tilanteensa on valovuosien päässä Suomesta. Vaikeaa kuvitella millaista olisi elää tuollaisissa olosuhteissa.

Sitten on vuorossa itse ”asia”. Viestimme ja ajatuksemme päättäjille luetaan julki.  Olemme saaneet paljon asiaa tiivistettyä, selkeytettyä. Päätössanat. Nytkö tämä jo loppui! Perhekuvan jälkeen lounas. Kyyti lentokentälle.”

Jaana Saikkonen on EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmän jäsen.