Kirjoittajan arkistot: Erja Saarinen

Lainauksia eri järjestöjen kuntavaalitavoitteista

EAPN-Fin verkoston jäsenet aktiivisia kuntavaalivaikuttajia

EAPN-Fin korostaa kuntavaalitavoitteissaan sitä, että kunta voi vähentää köyhyyttä monin keinoin ja sen pitää niin myös tehdä: kunnissa on otettava kaikki keinot käyttöön köyhyyden vähentämiseksi. Se on kaikkien kuntalaisten ja kuntayhteisön etu.

EAPN-Fin verkostoon kuuluu 53 jäsentä, enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Myös monet niistä ovat tehneet omat kuntavaalitavoitteensa edustamiensa ihmisryhmien näkökulmasta. Näitä tavoitteita on kerätty EAPN-Finin kuntavaalitavoitteiden yhteyteen.

Monet verkoston jäsenet ovat jo järjestäneet tai järjestävät vaalipaneeleita. Jotkut ovat olleet tekemässä vaalikoneita. Osa järjestää materiaalien tuottamisen lisäksi kuntavaaliehdokkaille koulutusta.

Kuntavaalitilaisuuksia tulossa

Eläkeläisliittojen etujärjestön EETUN kuntavaalipaneeli järjestetään virtuaalisena 12. toukokuuta. Teemana on Hyvinvoiva kunta on ikäystävällinen. Mukana ovat kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat. Eetun jäsenistä Eläkkeensaajien Keskusliitto on EAPN-Finin jäsen.

Invalidiliitto järjestää 20. toukokuuta webinaarina kuntavaaliehdokaskoulutuksen teemalla Yhdenvertaista palvelua kaikille! Se on avoin kaikille kiinnostuneille. Siinä käsitellään alkavan kuntavaalikauden kysymyksiä erityisesti vammaisten ihmisten näkökulmasta. Mukana alustamassa ovat perhe- ja peruspalveluministerin erityisavustaja Laura Lindeberg sekä Invalidiliiton asiantuntijoita.

Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto järjestää toukokuussa Kuunteleeko kuntapäättäjä köyhää? -tilaisuuksia verkossa.

SOSTE järjestää torstaina 27. toukokuuta etävaalipaneelin, jonka otsikkona on Puolueiden reseptit kuntalaisten parempiin palveluihin – terveys, hyvinvointi ja järjestöt. Paneelia voi seurata kuka tahansa kiinnostunut SOSTEn verkkosivujen kautta. Ennakkoilmoittautumista ei edellytetä.

Jo pidettyjä paneeleja voi katsoa tallenteina

Monet EAPN-Finin jäsenet ovat jo pitäneet vaalipaneelinsa, mutta niitä voi edelleen katsoa tallenteina.

Anna ääni lapselle on Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima 40 lapsi- ja perhejärjestön yhteinen kampanja. Sen tarkoituksena on varmistaa, etteivät kunnat leikkaa lasten hyvinvoinnista tulevalla valtuustokaudella. Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa lasten hyvinvoinnista kiinnostunut henkilö, kuntavaaliehdokas tai organisaatio tilaamalla ja hyödyntämällä kampanjan materiaaleja. Kuntavaaliehdokkaat voivat myös julkisesti sitoutua kampanjan tavoitteisiin Ääni lapselle -ehdokkaina.

Kampanjan vaalipaneeli pidettiin 17. helmikuuta. Kysymykset esittivät lapset ja tilaisuuden juonsi toimittaja Valtteri Parikka yhdessä 9-vuotiaan Valdemar Saloniemen kanssa. Tilaisuuden tallenteen voi katsoa Helsingin Sanomien sivuilta. Useat EAPN-Finin jäsenjärjestöt ovat kampanjassa mukana.

Omaishoitajaliiton vaalipaneeli Omaishoidolla on väliä pidettiin 3. maaliskuuta. Sen voi edelleen katsoa tallenteena. Omaishoitajaliitolla on myös omaishoitoa tutuksi tekevä omaishoitovisa.

Yhden Vanhemman Perheiden liitto järjesti kuntavaalipaneelin maaliskuun lopussa yhdessä Pienperheyhdistyksen kanssa. Paneelin voi katsoa Youtubesta.

SOSTEn kuntavaalipaneeli järjestettiin 14. huhtikuuta osana SOSTEtalk-tapahtumaa ja senkin voi edelleen katsoa tallenteena. Siinä puolueet arvioivat suhdettaan kuntatalouteen ja hyvinvointi-investointeihin, hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen sekä järjestöihin. Paneelissa oli mukana pääministeri Sanna Marin.

Eurooppanaisten kuntavaalipaneeli Naisten äänet kunnissa järjestettiin 27. huhtikuuta. Mukana oli kuntavaaliehdokkaita Helsingistä, Oulusta, Tampereelta, Enontekiöltä ja Kemiönsaaresta. Paneelin voi katsoa tallenteena.

Vaalikoneella voi selvittää ehdokkaiden sitoutumista terveystekoihin

Toukokuussa päättyneessä Yksi elämä -hankkeessa on tehty terveyden edistämisen vaalikone terveysehdokas.fi. Siinä kuntavaaliehdokkaat voivat kertoa, mihin terveystekoihin he päättäjinä sitoutuvat.

Toukokuun alussa vaalikoneeseen oli tehnyt profiilin 1 500 ehdokasta. Kuntavaaliehdokkaat voivat ilmoittautua koneeseen 25. toukokuuta saakka. Yksi elämä -terveystalkoissa olivat EAPN-Finin jäsenistä mukana Aivoliitto ja Suomen Sydänliitto.

Katri Jaalamaa vasemmalla vieressään Anni Alatalo

Taas haetaan ehdokkaita Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajaksi

Kuvassa viime vuonna tunnustuksen saaneet Helsingin Sanomien toimittajat Katri Jaalamaa (vas.) ja Anni Alatalo. He saivat tunnustuksen lasten eriarvoisuutta käsittelevästä artikkelista  ”Ei samalta viivalta” .

EAPN-Fin jakaa loppuvuodesta kuudetta kertaa Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen toimittajille. Nyt etsitään ehdokkaita tunnustuksen saajaksi – kuka vaan voi niitä ehdottaa. Nyt voi myös ilmoittautua tunnustuksen saajan päättävään raatiin.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus annetaan jutuista ja ohjelmista, joissa lähestytään kunnioittavasti köyhyyttä kokeneita ihmisiä ja analysoidaan laajasti köyhyyden taloudellisia ja sosiaalisia syitä. Tunnustuksella köyhyyttä kokeneet ihmiset tuovat esiin näkemyksensä siitä, miten media kuvaa heidän todellisuuttaan. Sillä tuodaan myös esille tahoja, jotka tekevät köyhyydestä laadukasta journalismia.

Tärkeintä on pitää satoja tuhansia suomalaisia koskettavaa köyhyyttä esillä suurelle yleisölle ja päättäjille – asiallisesti ja analyyttisesti. Tarkoituksena on myös kyseenalaistaa köyhyyttä koskevia stereotypioita ja ennakkoluuloja.

Ehdokkaita voi esittää kuka vaan

Etsimme journalistisia töitä – artikkeleita, kolumneja, blogeja, tv- ja radio-ohjelmia ehdolle tunnustuksen saajaksi. Niitä voi esittää marraskuun 2. päivään 2021 saakka. Niiden pitää olla julkaistu 1.11.2020 – 31.10.2021 välisenä aikana kotimaisessa mediassa.

Ehdokkaita voivat ilmoittaa niin journalistit itse kuin kuka tahansa muukin, joka arvioi ehdotuksensa olevan tunnustuksen kriteerien mukainen. Tunnustus annetaan artikkelille tai ohjelmalle. Myös juttujen kuvat huomioidaan. Esimerkiksi kirjoja tai toimittajan koko tuotantoa ei oteta ehdolle.

Ehdotukset pitää lähettää 2.11.2021 mennessä osoitteeseen eapn(at)soste.fi

Tule mukaan raatiin

EAPN-Fin kokoaa nyt myös tunnustuksen saajasta päättävää raatia. Sen jäseniltä edellytetään omakohtaisia kokemuksia köyhyydestä, ehdolle tulleisiin juttuihin ja ohjelmiin tutustumista ja osallistumista raadin työskentelyyn.

Raati on normaalisti kokoontunut kolme kertaa syksyn aikana. Koronatilanteen mukaan katsotaan, ovatko fyysiset tapaamiset mahdollisia.

Tapaamiset on pidetty Helsingin keskustassa SOSTEn tiloissa Yliopistonkatu 5:ssä. Raatilaisten matkakulut korvataan edullisimman liikennevälineen mukaan, myös muualta Suomesta.

Ilmoittaudu raatiin lähettämällä viesti verkoston sihteerille Erja Saariselle erja.saarinen(at)soste.fi mieluiten heinäkuun alkuun mennessä.

Lisätietoa

EAPN-Finin sihteeri Erja Saarinen erja.saarinen(at)soste.fi, p. 050 433 4202.

Lue lisää tunnustuksesta

Eeva-Mari Grekula graffitin edessä

Köyhyys vaikuttaa toimeentulon lisäksi osallistumiseen ja voi katkeroittaa

Köyhyyttä kokeneet pitävät köyhyyden esittämistä mediassa pinnallisena ja yksilökeskeisenä. Köyhyyden vaikutuksista ja sen käsittelystä mediassa puhui Sosiaalitoimittajat ry:n vuosikokouksessa tutkija Eeva-Maria Grekula, joka on toiminut aktiivisesti EAPN-Finissa.

Eeva-Maria Grekula on nykyajan köyhyyttä kokenut köyhyystutkija ja kansalaisvaikuttaja. Hän on ollut mukana EAPN-Finin toiminnassa Suomessa ja myös EAPN-verkoston Euroopan tason toiminnassa. Lisäksi hän on kuulunut raatiin, joka valitsee Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saajan. Tunnustuksella kiinnitetään huomiota siihen, miten köyhyydestä ja köyhistä ihmisistä julkisuudessa puhutaan. Sen lisäksi, että Grekula on itse kirjoittanut köyhyydestä, häntä on haastateltu eri medioihin niin asiantuntijana ja tutkijana kuin köyhyyden kokijanakin.

Tutkimuksessaan hän on kiinnostunut nykyajan suomalaisesta köyhyydestä sitä kokevien näkökulmasta. Mitä ajatuksia ja tunteita köyhyys herättää? Millaisia ovat köyhyyttä kokeneiden omat ratkaisuehdotukset tilanteensa kohentamiseksi? Mikä yhtäältä estää ja toisaalta tukee köyhyyttä kokevien poliittista ja muuta osallisuutta?

Köyhyys rajoittaa osallistumista muille normaaliin elämäntapaan

Grekula toteaa, että köyhyyden vuoksi on vaikea noudattaa elämäntapaa, joka on muille yhteiskunnan jäsenille normaali. Köyhyys rajoittaa esimerkiksi harrastuksia, vaatteiden hankintaa tai maksullisiin tilaisuuksiin osallistumista. Se rajoittaa mahdollisuuksia kouluttautumiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja vaikeuttaa myös omasta terveydestä huolehtimista muun muassa lääkekulujen vuoksi.

Köyhyyteen liittyy tutkimusten mukaan usein häpeää.

”Omassa tutkimuksessani Suomalaiset eläkeläisnaiset ja köyhyyteen liittyvä häpeä, naiset kertoivat häpeästä, mutta sitäkin enemmän vihasta ja katkeruudesta.”

Vuonna 2019 Grekula julkaisi raportin Kertomuksia nykyajan köyhyydestä. Se perustuu nettikyselyyn, johon tuli yli 500 vastausta köyhyyttä kokeneilta henkilöiltä. Vastauksista nousee esiin, etteivät ihmisten perustarpeet tule tyydytettyä, heidän osallistumismahdollisuutensa ovat heikentyneet ja köyhyys vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.

Grekula avasi 2. maaliskuuta 2021 pitämässään esityksessä myös kyselyyn vastanneiden käsityksiä köyhyyden syistä, näkemyksiä tulevaisuudesta ja keinoista, joilla köyhyyttä voisi yhteiskunnassamme vähentää.

Tänä syksynä julkaistaan Grekulan uusi raportti köyhyyttä kokeneiden osallisuudesta. Se perustuu vuoden 2019 raportin nettikyselyn aineistoon. Lisäksi hän on haastatellut köyhyyttä kokeneita ihmisiä, jotka ovat tehneet kansalaisvaikuttamista köyhyyden vähentämiseksi. Raportin julkaisee Vasemmistofoorumi.

Grekula kävi esityksessään läpi kyselyä, jonka Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto teki 2018. Sillä selvitettiin köyhyyttä kokeneiden näkemyksiä köyhyyden käsittelystä mediassa ja myös heidän kokemuksiaan mediassa esiintymisestä. Kyselyssä kävi ilmi, että köyhyyttä kokeneet ovat pettyneitä siihen, miten aihetta käsitellään mediassa. Se esitellään usein yksipuolisesti, esimerkiksi leipäjonoina ja yksilöiden tragediana, ei yhteiskunnallisena ilmiönä.

Lue lisää

Köyhyydestä. Eeva-Maria Grekula. Sosiaalitoimittajat ry 2.3.2021

Köyhä mediassa – opas köyhyyttä kokeneelle. Julkaisu sisältää yhteenvedon Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston vuonna 2018 tekemästä kyselystä, jolla selvitettiin köyhyyttä kokeneiden näkemyksiä köyhyyden käsittelystä mediassa.

Ovi, josta sisäänkäynti työttömien työnhakijoiden terveydenhuoltoon

Kunnissa käyttöön kaikki keinot köyhyyden vähentämiseksi

Köyhyydessä elämisellä on laajoja ja pitkälle ulottuvia kielteisiä vaikutuksia niin yksittäisiin ihmisiin kuin paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan. Sen vähentämisen pitää olla myös kuntapolitiikassa keskeistä, EAPN-Fin korostaa kuntavaalitavoitteissaan.

Verkostoon kuuluu 53 jäsentä, jotka ovat enimmäkseen sosiaali- ja terveysjärjestöjä. Köyhyys koskettaa monia niiden edustamista ihmisryhmistä. Verkostossa on mukana myös köyhyyttä kokevia ihmisiä. Verkosto on poliittisesti riippumaton.

Verkosto on tehnyt alla olevat tiiviit kuntavaalitavoitteet ja laatinut niistä myös pitemmän version.

EAPN-Finin kuntavaalitavoitteet:  
Kunnissa käyttöön kaikki keinot köyhyyden vähentämiseksi

Köyhyydessä elämisellä on laajoja ja pitkälle ulottuvia kielteisiä vaikutuksia niin yksittäisiin ihmisiin kuin paikallisyhteisöön ja koko yhteiskuntaan, siksi sen vähentämisen pitää olla myös kuntapolitiikassa keskeistä. Se tulee kirjata kuntastrategiaan ja kaikkien päätösten vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin on seurattava järjestelmällisesti. Köyhyyden vähentämiseksi on syytä tehdä ohjelma, joka sisältää konkreettiset keinot ongelmaan puuttumiseksi.

1. Kaikille mahdollisuuksia osallistua ja tuntea kuuluvansa yhteisöön

Kuntalaisille on kehitettävä monipuolisia osallistumis- ja vaikuttamistapoja, joilla myös heikoimmassa asemassa olevat ryhmät ja ihmiset pääsevät vaikuttamaan – myös ne, jotka eivät pysty osallistumaan sähköisissä kanavissa.

Lähipalvelut ovat köyhyyttä kokeville ihmisille erityisen tärkeitä. Ne myös rakentavat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Lähikirjaston pitää olla kaikkien kuntalaisten ulottuvilla. Kirjasto on köyhyyttä kokeville ihmisille tärkeä paitsi tiedon lähteenä myös digi- ja muuta opastusta antavana tietokoneasiointipisteenä.

Köyhyyttä kokevat ihmiset ovat paljolti julkisten palveluiden varassa. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulee olla lähellä, laadukkaita ja niihin ei pidä joutua jonottamaan kohtuuttomia aikoja.

Digitaidot sekä yhteydet ja laitteet niiden hyödyntämiseksi ovat välttämättömiä, mutta kaikilla ei ole niihin varaa. Harkinnanvaraista täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea on syytä käyttää osallistumisen mahdollistamiseksi.

2. Asumis- ja terveydenhuoltomenot kohtuullisiksi

Kunta voi päättää terveyspalveluiden maksuttomuudesta. Helsingissä tehty terveyskeskusmaksujen poisto edistää asukkaiden yhdenvertaisuutta ja helpottaa pieni- ja keskituloisten palveluiden käyttöä. Työttömille on tarjottava aktiivisesti maksuttomia terveystarkastuksia. Mahdollisuutta alentaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja tai jättää ne perimättä on syytä käyttää asiakkaan tilanteen mukaan ja siitä on viestittävä laajasti ja ymmärrettävästi.

Kunnan tulee toteuttaa sellaista asuntopolitiikkaa, joka mahdollistaa kaikille kohtuuhintaisen asumisen.

3. Tukea työllistymiselle ja työssäkäynnille

Kunnan on syytä tukea eri ryhmien työllistymistä ja työssäkäyntiä esimerkiksi työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä ja osatyökykyisiä, maksamalla työllistämisen kuntalisää, toimivalla ja kohtuuhintaisella joukkoliikenteellä ja lapsiperheiden palveluilla, jotka helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista.

4. Akuuttia apua nopeasti ja ihmisiä leimaamatta

Kunnan tulee varata riittävästi rahaa täydentävään ja ehkäisevään toimeentulotukeen ja käyttää niitä ja sosiaalityötä tukemaan ihmisiä pitkäjänteisesti ulos köyhyydestä. Toimeentulotukiasioissa on syytä tehdä tiivistä yhteistyötä Kelan kanssa, jotta perustoimeentulotukea laajempaa apua tarvitsevat sitä saavat.

Kunnan on syytä ottaa käyttöön sosiaalinen luototus, joka ehkäisee ihmisten joutumista pikavippikierteisiin. Kunnan kannattaa myös tarjota ennakoivaa talousneuvontaa, joka helpottaa talouden hallintaa ja ehkäisee velkaantumista.

Järjestöjä ja seurakuntia on syytä tukea ruokajakeluiden järjestämisessä.

5. Määrätietoisesti torjumaan lapsiperheköyhyyttä

Köyhyys on lisääntynyt lapsiperheissä. Lapsena koettu köyhyys voi haavoittaa ihmistä monin tavoin ja heijastua pitkälle aikuisikään. Lapsiperheköyhyyden torjuminen on kunnissa ensiarvoista. Sen vähentämiseksi on syytä tehdä konkreettinen toimenpideohjelma.

6. Tukea järjestöille ja yhteistyötä niiden kanssa

Järjestöt edustavat monia ryhmiä, jotka elävät vaikeassa elämäntilanteessa. Järjestöavustuksilla ja tarjoamalla edullisia tai maksuttomia toimintatiloja järjestöille, kunta saa kuntalaisten hyvinvointia monipuolisesti edistäviä toimintoja käyttöönsä.

Järjestöt tarjoavat muun muassa matalan kynnyksen tukea ja apua kriisiavusta digineuvontaan, tilaisuuksia, neuvontaa ja materiaaleja kaikille kuntalaisille, vaikkapa eri sairauksista tai muistisairaan kohtaamisesta sekä virkistys- ja harrastustoimintaa, joka edistää terveyttä ja hyvinvointia, muun muassa vähentää yksinäisyyttä.

EAPN-Finin jäsenjärjestöjen kuntavaalitavoitteita täydentyy

Anna ääni lapselle. Lapsi- ja perhejärjestöjen kuntavaalikampanja

Eläkkeensaajien Keskusliiton kuntavaalitavoittee: Täyttä elämää hyvinvoivassa kunnassa

Hope ry:n vinkit kuntapäättäjille: Kuntapäättäjä varmista, että jokainen lapsi saa harrastaa

Invalidiliiton kuntavaalitavoitteet: Yhdenvertaista palvelua kaikille

Kuuloliiton kuntavaaliteesit 2021

Lastensuojelun Keskusliiton kuntapoliittinen tavoiteohjelma 2021-2024: Kunnan tärkein tehtävä on huolehtia lapsista

Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntavaalisivut: Tulevaisuuden kunta on lasten ja nuorten kunta

Mielenterveyspoolin kuntavaalitavoitteet 2021

Monimuotoiset perheet -verkoston kuntapoliittiset tavoitteet 2021-2025

Pelastakaa Lapset: kuntavaalitavoitteet
Pelastakaa Lapset: Nuorten suosituksia kuntapäättäjille: Parempaa vapaa-aikaa kaikille

Omaishoitajaliiton kuntavaalitavoitteet – Omaishoidolla on väliä

SOSTEn kuntavaalitavoitteet: Aktiivinen kansalaisyhteiskunta on kunnan sydän

Talentian kuntavaalitavoitteet: Haluamme tekoja!

Työttömien Keskusjärjestön kuntavaaliteesit 2021: Työttömät ovat tasa-arvoisia kuntalaisia ja heillä on oikeus yhdenvertaisiin palveluihin!

5 euron seteli ja kolikoita

873 000 henkilöä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä 2019, määrä kasvoi edellisvuodesta

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 873 000 suomalaista, 16 prosenttia kotitalousväestöstä vuonna 2019, ilmenee Tilastokeskuksen elinolotilaston ennakkotiedoista. Määrä kasvoi edeltävästä vuodesta.

Työikäisten köyhyysaste on pysynyt 2008-2018 noin 12 prosentissa, mutta köyhien kokema vakava aineellinen puute on vähentynyt. Tämä käy ilmi INVEST-tutkimushankkeen analyysista. 

INVEST-tutkimushanke on julkaissut analyysin työikäisten köyhyyden kehityksestä 2008-2018 Suomessa ja muualla Euroopassa. Eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksen hanke INVEST keskittyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseen ja hyvinvointivaltion uudistamiseen. Sen analyysissa käsitellään nimenomaan työikäisten ihmisten köyhyyttä. Työssäkäyvien ihmisten köyhyys on Suomessa ollut vähäisempää, muutaman prosentin luokkaa. 

Pienituloisia yhä enemmän 

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä kasvoi edeltävästä vuodesta noin 17 000 henkilöllä. Tämä johtui ennen kaikkea pienituloisuuden kasvusta. Köyhyys- tai syrjäytymisriski tarkoittaa, että henkilö on suhteellisesti pienituloisen, vajaatyöllisen tai vakavaa aineellista puutetta kokevan kotitalouden jäsen. Köyhyys- tai syrjäytymisriskiin riittää, että yksi riskeistä toteutuu, mutta ne voivat olla myös yhtäaikaisia.  

Pienituloisia oli 669 000, vajaatyöllisiä 376 000 ja vakavaa aineellista puutetta kokevia 139 000 vuonna 2019. 

Suurin joukko köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista on ainoastaan pienituloisia. Heitä oli noin 425 000 eli 7,8 prosenttia väestöstä ja hieman alle puolet kaikista köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olleista. Toiseksi yleisintä on kokea samanaikaisesti sekä pienituloisuutta että vajaatyöllisyyttä. Tämä kosketti noin 182 000 henkilöä eli 3,3 prosenttia väestöstä. Pelkkä vajaatyöllisyys on kolmanneksi yleisintä, ja se koski noin 127 000 henkilöä eli 2,3 prosenttia väestöstä. 

Naisten riski pieneni, miesten kasvoi 

Naisten köyhyys- tai syrjäytymisriski pieneni ja miesten kasvoi 2019. Pitkällä aikavälillä naisten ja miesten välinen ero on kaventunut erityisesti siksi, että iäkkäimpien naisten ja miesten pienituloisuuserot ovat kaventuneet. Vajaatyöllisyys on hieman yleisempää miehillä, ja miehet myös kokevat hieman naisia useammin riskiä useammalla kuin yhdellä riskin osatekijällä. 

Niin pienituloisuus, vajaatyöllisyys kuin vakava aineellinen puutekin ovat kotitalouskohtaisia mittareita. Tämän vuoksi sukupuolierot syntyvät valtaosin yksinasuvien henkilöiden välisistä eroista. 

Riskissä olevista miehistä työikäisiä oli 65 prosenttia ja vain 15 prosenttia eläkeikäisiä, kun riskissä olevista naisista noin 58 prosenttia on työikäisiä ja 26 prosenttia eläkeikäisiä.  

Köyhyys- tai syrjäytymisriskiä mittaa niin sanottu AROPE-indikaattori, At Risk of Poverty or Social Exclusion. Se on osa Eurooppa 2020 -strategian seurantaa. Tavoitteena oli vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien määrää EU:ssa 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä vuoteen 2008 verrattuna. Tuolloin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 116 miljoonaa ihmistä. Vuonna 2018 riskissä oli 108 miljoonaa ihmistä 28 EU-maassa. 

Toimeentulo-ongelmat yleistyivät hieman vuonna 2020 

Toimeentulo-ongelmia kokevia kotitalouksia oli 2020 hieman edellisvuotta enemmän: 7,3 prosentilla kotitalouksista oli vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada rahat riittämään menoihinsa, kun edellisvuonna osuus oli 6,8. 

Kotitalouksista noin 73 prosenttia ilmoitti, että ne selviytyisivät yllättävästä suurehkosta menosta ilman ulkopuolista apua. Paras varautumiskyky on kahden aikuisen eläkeläistalouksilla, joista noin 91 prosenttia selviytyisi yllättävästä menosta. Heikoin varautumiskyky oli yhden huoltajan talouksilla, noin 47 prosenttia, ja nuorilla yhden hengen talouksilla, noin 56 prosenttia. Yllättävällä menolla tarkoitetaan yhden henkilön kotitalouden kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa. Se on viime vuosina ollut noin 1 200 euroa. 

Työikäisten köyhien määrä pitkään ennallaan  

Suomessa työikäisiä köyhiä on 2008-18 ollut suunnilleen saman verran kuin jakson alussa; noin joka kymmenes työikäinen, 12 prosenttia työikäisistä on köyhä. Vaikka määrä ei ole vähentynyt, kolmanneksella vakava aineellinen puute on vähentynyt. Suomessa työikäisten osuus kaikista köyhistä oli 59 prosenttia. 

Euroopassa työikäisten köyhien määrä kasvoi ko. ajanjaksolla, mutta entistä harvempi koki vakavaa aineellista puutetta. Ylipäänsä työikäisten köyhien määrä vaihtelee paljon Euroopan maiden välillä: Islannin 8 prosentista Romanian 22 prosenttiin. Työikäisten köyhyys väheni tarkastelujaksolla neljässä maassa: Latviassa, Kroatiassa, Puolassa ja Sveitsissä.  

Suomessa pienemmät panostukset riittäisivät nostamaan ihmisiä köyhyydestä 

Köyhyyskuilu kuvaa köyhien ihmisten keskitulojen suhdetta maan vuotuiseen köyhyysrajaan. Se kertoo köyhyyden vakavuudesta: mitä suurempi köyhyyskuilu, sitä enemmän köyhien tuloja tulisi keskimäärin lisätä, jotta heidän tulonsa yltäisivät köyhyysrajalle ja sen yli.  

Suomi lukeutuu maihin, joissa sekä köyhyysaste että köyhyyskuilu ovat molemmat suhteellisen matalia. Köyhyyden poistamisen näkökulmasta se on paras mahdollinen tilanne: moniin maihin verrattuna pienemmät taloudelliset panostukset köyhyydessä elävien toimeentuloon riittäisivät nostamaan ihmiset pois köyhyydestä. 

Lue lisää 

Tilastokeskus: Suomen virallinen tilasto. Elinolotilasto 9.2.2021 

Saija Iivonen & Maria Vaalavuo: Joka kymmenes suomalainen työikäinen elää köyhyydessä – miltä tilanne näyttä eurooppalaisessa vertailussa? INVEST Policy brief 10.12.2020 

Suomalaisen Tiedeakatemian Covid-19 asiantuntijaryhmän jäseniää neuvotteluhuoneessa maskit kasvoilla

EAPN-Fin osallistui tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden vuoropuheluun kriisinkestävyydestä

Kuva: Klaus Elfving/Suomalainen Tiedeakatemia

EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä osallistui viime syksynä Suomalaisen Tiedeakatemian kanssa käytävään keskusteluun tieteellisen tiedon merkityksestä ja saatavuudesta kriisitilanteissa. Luotettavan tiedon saanti on ollut monelle haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiselle korona-aikana ongelmallista.

Suomalaisella Tiedeakatemialla on ollut COVID-19-asiantuntijaryhmä, jonka tehtävä oli esittää tiedeyhteisön näkemys Suomen pitkän aikavälin kriisinkestävyydestä. Työstä julkaistiin 8. helmikuuta kannanotto Taipuu vaan ei taitu.

Osana työtä kartoitettiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tieteellisen tiedon tarpeita ja kokemuksia sen käytöstä, etenkin korona- tai muussa kriisitilanteessa. Tiedekoordinaattori Rosa Rantanen Suomalaisesta Tiedeakatemiasta kävi asiasta keskustelua myös EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa. Hän vieraili ryhmässä 4. syyskuuta 2020.

Huolta haavoittuvassa asemassa olevien hyvinvoinnista

Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ovat julkisessa ja tieteellisessä keskustelussa aliedustettuina. Heidän perusoikeutensa ja hyvinvointinsa ovat muita ryhmiä useammin uhattuna, vaikka ne olisi kirjattu lainsäädäntöön ja ihmisoikeussopimuksiin. Rosa Rantanen kertoo, että koronakriisin aikana tiedeyhteisössä on nostettu esiin huoli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyvinvoinnista sekä inhimillisen kärsimyksen että koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden, kuten kansanterveyden, talouden ja luottamuksen, näkökulmasta.

”Siitä puhutaan vähemmän, mitä heidän huomioimisensa voisi tarkoittaa käytännössä. Tiedeakatemian työ oli yritys pohtia yhdessä tätä kysymystä ja järjestää avointa vuoropuhelua tiedeyhteisön ja kansalaistoimijoiden välillä luottamuksen ja ymmärryksen lisäämiseksi”, Rantanen kertoo.

Keskusteluja käytiin monia ryhmiä, kuten mielenterveyskuntoutujia, lapsia ja nuoria ja kehitysvammaisia ihmisiä, edustavien ryhmien tai järjestöjen kanssa. Keskusteluista nousi teemoja, jotka toistuivat lähes kaikissa tapaamisissa. Osa niistä liittyy arkipäivän kokemuksen muuttumiseen koronan aikana, osa taas tieteellisen tiedon käyttöön sekä tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan välisiin rakenteisiin tai niiden puutteeseen. Toistuvia teemoja olivat muun muassa palveluiden saatavuuden heikkeneminen, mielenterveys ja kriisiviestintä.

Tieto ei tavoita kaikkia

Viestintä on ollut kriisissä haaste, sillä tieto ei tavoita kaikkia edes järjestöjen kautta. Tieto esimerkiksi ruoka-avun jakopaikasta saattaa olla netissä, mutta kaikilla ei ole tarvittavia laitteita, liittymiä tai digitaitoja informaation saamiseksi. Korona-aikana monet tärkeät arjen palvelut, kuten pankkiasiointi, kokoukset ja kaupassakäynti, ovat siirtyneet kokonaan nettiin. Nuoret taas osaavat käyttää digilaitteita hyvin, mutta eivät välttämättä seuraa virallisia tiedotuskanavia. Monilta köyhiltä ihmisiltä jää tietoa saamatta lehtien maksumuurien takia – toki esimerkiksi Helsingin Sanomat avasi korona-aiheiset uutiset maksutta luettaviksi.

Muissakin keskusteluissa nousi esiin, että puutteita on ollut etenkin sellaisten ihmisten tavoittamisessa, jotka ovat jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa. Esimerkiksi kielivähemmistöjen, luku- ja kirjoitustaidottomien, asunnottomien, lasten ja nuorten, digiosattomien, vakavista mielenterveyden ongelmista kärsivien ja päihdeongelmaisten tavoittaminen on ollut hankalaa.

Tutkimustietoa ihmisten liikkumisesta

Kansalaistoimintaryhmä toi esiin, että esimerkiksi toimeentulotuen saajista 70 prosenttia elää yhden ihmisen taloudessa. He ovat vaikeasti tavoitettava ryhmä. Lisää tietoa olisi hyvä kerätä esimerkiksi siitä, missä köyhät liikkuvat ja miten vaikeasti tavoitettavat ryhmät olisi mahdollista tavoittaa. Tätä tietoa voitaisiin hyödyntää palveluiden sijoittamisessa ja suunnittelussa sekä viestinnässä, myös tulevissa kriiseissä.

Jos ihminen ei löydä tietoa virallisista lähteistä tai luota siihen, hän saattaa etsiä sitä sosiaalisesta mediasta ja ulkomaisista lähteistä. Ne taas ehkä soveltuvat huonosti suomalaisen yhteiskunnan tilanteeseen tai eivät perustu tieteelliseen tietoon. Todenperäinen ja tieteellisesti vahvistettukin tieto saattaa lisätä sellaisia pelkoja tai käsityksiä, jotka eivät päde Suomen oloissa. Asia ei liity vain vieraskielisiin, vaan ulkomailta tulevat uutiset ja uhkakuvat mietityttävät monia.

Vapaaehtoisilla suuri rooli tiedonvälittäjinä ja auttajina

Tieto on tutkijoiden ja asiantuntijoiden tuottamaa, mutta usein se välitetään lopulta suullisesti erilaisissa kohtaamisissa, esimerkiksi asiakastyössä tai vapaaehtoisten, perheen ja ystävien kautta. Suuri vastuu tiedon välittämisestä jää kansalaistoimijoille tai yksittäisille ihmisille.

Naapuriavulla ja yksittäisten ihmisten toisilleen tarjoamalla avulla on ollut kriisissä suuri merkitys. Moni köyhyyttä itse kokenut on auttanut muita koronan aikana. Esimerkiksi Facebookiin oli perustettu ryhmiä, joiden avulla kerättiin apua niille, joiden tilanne oli omaa tilannetta heikompi. Apua on annettu esimerkiksi maahanmuuttajaperheille, joissa kukaan ei osaa suomea sujuvasti tai vielä tunne suomalaista yhteiskuntaa.

Vapaaehtoisten jaksaminen on järjestöissä tunnistettu haasteeksi jo ennen koronaa ja sen merkitys on korostunut. Vapaaehtoisten kuormitusta lisää se, että he elävät itsekin kriisitilanteessa ja yrittävät arjessaan sopeutua sen tuomiin muutoksiin. Kriisitilanne myös lisää huolta ja tarvetta ottaa vastuuta niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Usein vapaaehtoisella on läheinen suhde ihmisryhmään, jonka kanssa hän on tekemisissä tai hän kuuluu siihen itse.

Toisaalta auttaminen ja kansalaistoiminta ovat myös tärkeitä voimavaroja vapaaehtoisille.

Ruoka- ja muun materiaalisen avun tarve suurta

Keskustelussa EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kanssa nousi esiin ruoka- ja muun materiaalisen avun tarpeen jyrkkä kasvu korona-aikana. Monia ruoka-apua tarjoavia paikkoja suljettiin koronan vuoksi, mutta tilalle jouduttiin kuitenkin luomaan vaihtoehtoisia palveluita. Niistä taas on voinut olla vaikea saada tietoa. Monilla on myös sairauksia, jotka estävät ruoka-avun hakemisen.

Ruoka-avun taso vaihtelee. Ryhmäläisistä olisi hyvä, että se olisi yhdenmukaisempaa ja ruoan lisäksi tarjolla olisi muun muassa hygieniatuotteita.

Esille nousi myös lemmikkieläinten hyvinvointi. Jotkut kertoivat, että jättävät itse mieluummin syömättä kuin lemmikin ruokkimatta. Joissakin ruoka-apupaketeissa oli ruokaa myös lemmikeille. Huolta aiheuttavat myös kalliit eläinlääkärikustannukset.

Koettiin, että sekä koronan aikana että muuten köyhien ihmisten lemmikkien omistamista moralisoidaan ja ajatellaan, että ”köyhällä ei saisi olla eläimiä”. Ne ovat kuitenkin ihmisille tärkeitä, auttavat yksinäisyyteen ja kannattelevat mielenterveyttä. Myös muissa asioissa köyhien valintoihin koettiin liittyvän paljon moraalista tuomitsemista.

Ilmainen maski, noutamisesta kuluja

Maskinkäyttösuositus on ollut monelle köyhälle haaste. Maskeja oli esimerkiksi jaossa työttömien yhdistyksen kautta, mutta kaupunki ei julkaissut tietoa siitä, mistä maskin voi hakea.

Ilmaisen maskin hakeminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta esimerkiksi Helsingin seudulla maski tulisi usein hakea kaukaa omasta asuinpaikasta. Se vaatii kulkemista kävellen, pyörällä tai julkisilla liikennevälineillä. Julkisen liikenteen lipun hinta on monelle kynnyskysymys. Ryhmästä ehdotettiinkin tukea maksuttomina julkisen liikenteen matkoina.

Maskin noutaminen pitkän matkan päästä on monelle sairaalle henkilölle liian raskasta.

Mielenterveys ja yksinäisyys huolestuttavat

Mielenterveyden ongelmista oli Rantasen mukaan puhetta kaikissa käydyissä keskusteluissa eri järjestöjen kanssa. Jotkut haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät kärsivät lähes poikkeuksetta mielenterveyden ongelmista elämäntilanteensa luoman stressin takia. Sosiaalisten kontaktien puute lisää ongelmia.

Monella haavoittuvassa asemassa olevalla turvaverkot ja sosiaaliset kontaktit ovat ainakin osittain sellaisten palveluiden varassa, joita on koronan takia rajoitettu tai keskeytetty. Yksinäisyys nousi esille monissa keskusteluissa.

Rantasen tapaamat kansalaistoimijat olivat sitä mieltä, että kansalaisyhteiskunnan – ja koko yhteiskunnan – kannalta on otettava huomioon koronan ja koronatoimien kerrannaisvaikutukset. Kun peruspalveluihin ei pääse entiseen tapaan, ongelmat kasaantuvat ja uusia haasteita jää tunnistamatta.

Kansalaistoimintaryhmässä tiedeyhteisön kiinnostus koettiin positiivisena ja todettiin että olisi hyvä, jos tiedeyhteisö jalkautuisi enemmän erilaisiin paikkoihin ja tilaisuuksiin.

Erja Saarinen