Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustusta toimittajille jaetaan noin kymmenessä Euroopan maassa. Myös uusia maita, kuten Liettua ja Tsekki, on ottamassa tunnustuksen käyttöön. Tarkoituksena on kannustaa toimittajia käsittelemään köyhyyttä entistä laajemmin, analyyttisemmin ja köyhyyttä kokevia ihmisiä kunnioittavasti kuullen.

Eri maissa tunnustuksen jakavien verkostojen edustajat jakoivat kokemuksiaan 24.-25. toukokuuta 2023 Unkarin Budapestissä pidetyssä tapaamisessa. Suomesta siihen osallistuivat Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin jäsen Kari Aro ja raadin sihteerinä vuodesta 2017 työskennellyt Erja Saarinen. Suomessa tunnustus jaettiin maaliskuussa, nyt seitsemättä kertaa.

Unkarissa tunnustus on erityisen tärkeä

Tapaamisen osallistujat pääsivät mukaan Unkarin tunnustuksenjakoseremoniaan. Unkarissa tunnustus on toimittajille erityisen tärkeä, sillä he tekevät työtään vaikeissa oloissa.

Suuria medioita on lakkautettu tai otettu valtapuolue Fideszin hallintaan, kun ne ovat käsitelleet vaikkapa korruptiota ja julkisten varojen väärinkäyttöä. Monet toimittajat ovat menettäneet työnsä ja osa on lähtenyt ulkomaille. Maahan jääneet yrittävät löytää julkaisukanavia erilaisista verkkoalustoista ja ujuttaa hankalia aiheita naistenlehtiin.

Vapaata mediaa ei Unkarissa juuri ole ja tilanne heikkenee koko ajan, kertoi toimittaja Kata Sandor. Hän on tätä nykyä töissä Civic College Foundationissa, joka tukee monin tavoin Unkarin kansalaisyhteiskuntaa. Hän työskenteli aiemmin radiossa, kunnes hallitus sulki kanavan ja 500 ihmistä menetti työnsä. Hän listasi köyhyysjournalismin historiaa Unkarissa:

• Sosialismin aikana köyhyyttä ei saanut käsitellä, koska sitä ei virallisesti ollut. Sitä käsiteltiin kuitenkin kielletyissä lehdissä.
• Vuoden 1990 jälkeen köyhyydestä tuli tärkeimpiä sosiaalisia kysymyksiä Unkarissa ja sitä alettiin käsitellä laajasti. Syntyi paljon uutta kaupallista mediaa, jossa köyhyys ja muut sosiaaliset kysymykset olivat paljon esillä, koska ne olivat uusi ilmiö, josta voi puhua.
• Nyt sosiaaliset kysymykset ovat vähentyneet tai lähes kokonaan hävinneet mediasta, koska hallitus hallitsee sitä.
• Internet-muoto on hallitseva, koska siihen on helpompi tehdä kalliita, tutkivaa työtä vaativia juttuja.
• Riippumaton media on rakentanut läheisiä suhteita kansalaisyhteiskunnan toimijoihin, mutta usein yhteydenpitoa on vain tuttuihin toimijoihin. Uusia aiheita ja tarinoita on vaikea saada esiin.

Unkarin lisäksi esimerkiksi Serbiassa media on hyvin jakautunut: on hallituksen omistama tai kontrolloima kansallinen ja valtakunnallinen media ja sen vastapainona tiukasti oppositiota edustava media. Välissä ei ole laadukasta mediaa.

Kansalaiset eivät pääse käsiksi julkiseen tietoon

Kata Sandor kertoi, että hallituksen toimet vaikeuttavat jatkuvasti toimittajien työtä. Tämän vuoksi ihmiset eivät enää pääse käsiksi julkiseen tietoon.

Maaseudulla tietoa saa vielä heikommin kuin pääkaupungissa. Aiemmin julkisen palvelun medialla oli aluetoimitukset, jotka käsittelivät sosiaalisia kysymyksiä myös paikallisesta ja alueellisesta näkökulmasta.  Kun nämä mediat ovat nyt hallituksen kontrollissa, sosiaaliset kysymykset jäävät alueellisesta näkökulmasta käsittelemättä, sillä itsenäisellä medialla ei ole resursseja aluetoimituksiin. Maaseudulla valtapuolueen asema onkin vahvin.

Sandorin edustama säätiö on Unkarin köyhyyden vastaisen verkoston kumppani Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen jakamisessa. Toinen kumppani on journalisteja kouluttava yliopisto.

Köyhyyttä ei virallisesti ole, vaikka elinkustannukset nousevat pikavauhtia

Median tilanteesta kertoi myös Zita Szopkó, joka kirjoittaa tutkivan journalismin portaali Atlatszoon. Se käsittelee korruptiota, julkisen rahan väärinkäyttöä, ihmisoikeusloukkauksia sekä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tilanteita.

Köyhyyttä ei sovi valtamedioissa käsitellä, koska sitä ei virallisen tulkinnan mukaan ole. Kansalaisjärjestötoimijat kuitenkin kertoivat, että köyhyys ja esimerkiksi asunnottomuus ovat selvästi lisääntyneet, kun kaikki kallistuu nopeasti. Inflaatio on viime ajat ollut noin 25 prosenttia.

Tapaamisessa kävi ilmi, että yllättäen myös Pohjoismaa Norjassa on samaa ongelmaa köyhyyden käsittelyssä: köyhyys on tabu yhdessä maailman rikkaimmista valtioista. Honoratte Muhanzi kertoi, että Norjassa palkinto on tärkeä tuomaan ongelmaa esiin.

Kun elinkustannukset nousevat, köyhyysaiheita syntyy koko ajan lisää

Tunnustuksen palkintoraadin sihteeri Annamária Kovács kertoi, että köyhyysaiheita syntyy koko ajan lisää: esimerkiksi yhä enemmän on köyhyyttä kokevia maanviljelijöitä ja työssäkäyviä köyhiä, joille on tarjolla vain lyhytaikaisia, epävarmoja työsuhteita.

Oman tarinansa kertominen on yksi keino nostaa uusia asioita esiin, mutta tämä on tarinansa kertovalle vaativaa. Monet pelkäävät, mitä siitä seuraa omassa elämässä. Monet valitsevat, etteivät puhu medialle. Ne, jotka puhuvat, tarvitsevat tukea.

Tunnustus jaettiin Unkarissa nyt 7. kertaa. Annamária Kovács kertoi, että median valtava muutos tuona aikana näkyy tunnustuksessa. Viisi vuotta sitten ehdokkaita oli noin 20. Ehdolla ei juuri ollut itsenäisen median juttuja. Koko ajan on lakkautettu medioita, joskus jopa kesken ehdokkuuden toimittajalta on mennyt media alta.

Rahoitusta on yhä vaikeampaa saada itsenäiselle medialle. Viestintätoimistot kontrolloivat mediatilaa. Ne eivät nosta köyhyyttä esiin.

Ehdokkaat tunnustuksen saajaksi tulevat vielä jäljellä olevista riippumattomista medioista. Tänä vuonna ehdokkaita oli 60.

Myös kansalaisjärjestöt ovat muuttuneet paljon seitsemässä vuodessa. Jos järjestöä epäillään ulkomaisesta rahoituksesta, sen on vaikea toimia. Sosiaalisia kysymyksiä työssään käsittelevät vaihtavat ammatteja, esimerkiksi koodareiksi kaupallisiin yrityksiin. Monelta loppuvat voimat, kun oma työ tulee yhä vaikeammaksi.

Maksumuurit ja jäsenten löytäminen raatiin ongelmia monissa maissa

Eri maissa tunnustusta jakavilla verkostoilla on samantapaisia asioita ratkottavana:

Vuodesta toiseen ehdolla on samojen toimittajien juttuja samoista medioista. Köyhyysaiheesta kiinnostuneet toimittajat palaavat aiheeseen, kun uusia näkökulmia löytyy ja vain joissain medioissa on varaa tehdä teemaan kunnolla paneutuvia juttuja.

Serbiassa on pohdittu sitä, että köyhyys liitettäisiin muihin ajankohtaisiin ongelmiin, kuten mielenterveysongelmiin, lähisuhdeväkivaltaan tai kiusatuksi joutumiseen. Syntyisikö näin uudenlaisia juttuja uusilta tekijöiltä?

Monissa maissa raatiin on vaikea löytää jäseniä. Heidän tulee olla köyhyyttä kokeneita. Esimerkiksi Portugalissa raatiin haetaan jäseniä EAPN:ssa jo muutenkin mukana olevista vapaaehtoisista.

Lähes kaikki media on maksumuurin takana. Tämä on ongelma köyhyyttä kokeville ja pienin varoin toimiville verkostoille. Julkisen palvelun yhtiöiden media on maksutonta käyttäjille ja se on köyhyyttä kokeville siksi erittäin tärkeä. Unkarissa tilannetta heikentää se, että julkisen palvelun kanavat ovat hallituksen kontrollissa.

Kaikkialla toimittajat arvostavat kovasti palkintoa, jonka saajan päättävät köyhyyttä kokeneet ihmiset itse.

Erja Saarinen