Kuva Erja Saarinen: Kuvassa vasemmalta raadin jäsen Anne Tyni, toinen Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen saaneista toimittajista Sarita Blomqvist Ylestä, raadin jäsen Johanna Laakso, kunniamaininnan saanut toimittaja Sakri Pölönen ylioppilaslehti Visiiristä ja raadin jäsen Ee Eisen.

”Paljon asiaa suoraan sanottuna, ilman kaunistelua hyvin ajankohtaisesta aiheesta”, raati toteaa perusteluissaan antaa Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus Sarita Blomqvistin ja Mia Gertschin Ylelle tekemästä artikkelista Köyhistä on aina puhuttu rumasti, mutta nyt se on aiempaa hyväksytympää.

Raatiin kuuluivat Kari Aro, Annukka Berg, Selda Demirtas, Ee Eisen, Johanna Laakso ja Anne Tyni. Tunnustus annettiin 19. huhtikuuta pidetyssä tilaisuudessa. Sen jakaa Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin, nyt kahdeksatta kertaa. Tunnustuksen saajan päättää köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati. Tänä vuonna ehdokkaana oli lähes 30 artikkelia tai kolumnia.

Tiukkaa asiaa köyhiin suhtautumisesta

Ylen palkitussa artikkelissa saa kiitosta uusi näkökulma ja sen selventäminen, mikä on köyhiin suhtautumisessa uskomusta, mikä faktaa. Siinä tuodaan esiin muun muassa puolue- ja luokkaeroja köyhyyteen ja köyhiin ihmisiin suhtautumisessa. Empatiakuilu ihmisten välillä tuodaan hyvin esiin. Mukana on myös köyhyyttä kokeneen ihmisen haastatteluvideo.

Raatilaiselta saavat kiitosta myös tekstin katkaisevat faktalaatikot ja videohaastattelu. Juttu ei ole puuduttavaa pötköä, johon esimerkiksi neuropsykiatrisia haasteita omaavan ihmisen on vaikea keskittyä. Erilaisten lukijoiden tarpeisiin toivotaan ylipäänsä kiinnitettävän enemmän huomiota.

Palkittu artikkeli on osa laajempaa köyhyyttä käsittelevää kokonaisuutta, joka on osa Hyvin sanottu – Bra sagt -hanketta. Se on Ylen ja Erätauko-säätiön viisivuotinen hanke, jolla pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistetaan suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan. Köyhyys-juttukokonaisuudessa tehty kysely tuotti myös tutkimusaineiston Tampereen yliopistolle.

Köyhyyttä kokevilla on myös kulttuurisia oikeuksia

Raati päätti antaa kunniamaininnan Tampereen yliopiston ylioppilaslehden Visiirin jutusta Koodauskurssi vai kalligrafiaa – väitöskirja pureutui köyhien oikeuteen kehittää itseään. Jutun on kirjoittanut Sakri Pölönen ja kuvittanut Kimmo Lust. Myös artikkelin kuvitusta kiitettiin ja ylipäänsä sitä, että kuvitukseen oli panostettu.

Artikkeli haluttiin huomioida, koska aihe on niin tärkeä, kiinnostava ja näkökulma köyhyyteen uusi. Raati kysyykin, miksei myös köyhyyttä kokevien kulttuurisia oikeuksia, oikeutta sivistykseen, käsitellä enemmän mediassa, myös suuremmissa medioissa.

Artikkeli käsittelee Iina Järvisen viime vuonna valmistunutta väitöskirjaa. Järvinen esitelmöi siitä EAPN-Finin yleiskokouksessa viime syksynä.

Ison Numeron myyjä ensimmäistä kertaa taidenäyttelyssä

Köyhyyttä kokevan oikeutta kulttuuriin käsitteli myös tunnustuksen saajaksi ehdolla ollut Veera Vehkasalon tekemä Ison Numeron juttu, jossa kerrotaan Ison Numeron myyjän Gabriela Blancutan käynnistä Amos Rex -museon Hiljainen paraati -näyttelyssä. Hans op de Beeckin teoksiin tutustuminen oli hänen elämänsä ensimmäinen käynti taidenäyttelyssä. Juttu on hänen näyttelyarvionsa. Esimerkiksi sohvalla nukkuvaa lasta kuvaavaa veistosta Blancuta kuvaa näin:

”Tuntuu siltä, että tämä lapsi on köyhä ja koditon, koska ympärillä on puita ja kiviä. Sohva on siis varmaan ulkona, ehkä hän sai sen lahjaksi ja nukkuu siis kadulla. Uskon, että lapsi haluaisi kodin ja hän uneksii siitä, että saisi nukkua siellä rauhassa. Kodittomien lasten pitäisi saada apua ja koti. Ehkä tämä lapsi on orpo, mutta tulkintoja voi olla monia.”

Raati toivoi, että tällaista näkökulmaa nähtäisiin myös valtavirran kulttuurijulkaisuissa ja -kulttuurisivuilla. Taidetta tulkitaan helposti vain omista keskiluokkaisista näkökulmista.

Raati muistutti, että leikkaukset kulttuuriin ovat suuria ja niillä on suuri vaikutus myös ihmisten hyvinvointiin ja pärjäämiseen. Esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ihmiset opiskelevat paljon työväenopistoissa, joihin leikkaukset osuvat.

Valkoinen, hetero, keski-ikäinen, keskiluokkainen

Raati kritisoi monissa artikkeleissa sitä, että haastateltavana on joskus elämässään köyhyyttä kokeneita ja sittemmin koulutettuun keskiluokkaan nousseita ihmisiä. Tärkeää olisi kuulla heitä, jotka joutuvat nyt elämään köyhyydessä. Toisaalta sosiaalisesta noususta kertovat artikkelit näyttävät, ettei ihmisen tarvitse jäädä köyhäksi.

Ehdolla olleissa artikkeleissa ei näkynyt juuri lainkaan maahanmuuttajien tai muiden vähemmistöjen näkökulmia. Iso Numerosta ehdolla olleista useammasta artikkelista välittyi lehteä myyvien ihmisten näkökulmia.

Ehdokasjuttujen perusteella media näyttää valkoiselta, heterolta, keski-ikäiseltä ja keskiluokkalaiselta. Raati arveli syyksi sitä, että myös lukijakunta on enimmäkseen tällaista. Esimerkiksi seksuaalivähemmistöt näkyivät yhdessä ehdokasjutussa, Auli Viitalan kolumnissa. Myös esimerkiksi nuorten näkökulmia oli vähän.

Vammaisia ja pitkäaikaissairaita koskevissa jutuissa keskitytään liikaa lääkkeiden ja asiakasmaksujen kalleuteen. Heidän tilanteitaan ei käsitellä laajemmin, esimerkiksi täsmätyökykyisten työllistymisen vaikeutta.  

Raati ehdotti medioille yhdenvertaisuustarkastelua: joissain medioissa on arvioitu naisten ja miesten näkymistä mediassa. Tällaista tarkastelua pitäisi laajentaa myös esimerkiksi maahanmuuttajiin.

Kokonaiskuva myönteinen ja ajankohtainen

Kokonaisuutena raati piti ehdokkaita ajankohtaisina ja varsin hyvinä: tökeröä tai loukkaavaa sanankäyttöä tai sisältöä ei esiintynyt.

Lapsiperheköyhyys oli paljon esillä ja raadin mielestä perustellusti. Saga Sinisalon Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli Köyhä lapsuus oli ehdokkaista useamman raatilaisen suosikkeja.

Erityistä kiitosta sai myös Marko Lempisen Urheilulehteen tekemä artikkeli Äiti harkitsi äärimmäisiä toimia lapsensa puolesta – näin harrastamisen järkyttävät hinnat piinaavat perheitä. Harrastaminen, ainakin urheiluseuroissa, näyttää olevan yhä enemmän mahdollisuus vain ylemmän keskiluokan perheiden lapsille. Urheilutoimittajat tarttuvat raadin mielestä liian harvoin yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Raati muistutti järjestörahoituksen leikkausten seurauksista: ne heikentävät myös kohtuuhintaisen harrastamisen mahdollisuuksia sen lisäksi, että heikentävät ylipäänsä kaikenlaisia yhteentulemisen mahdollisuuksia ja koordinoidun vertaistuen saamista – koko kansalaisyhteiskuntaa.

Raadin keskusteluista nousi monia kysymyksiä köyhyyden käsittelystä mediassa. Eveliina Linkoheimon MeNaiset lehteen tekemässä artikkelissa Elämää tukien varassa kuvailtiin tuilla elämistä. Raati pohti, tekevätkö tällaiset artikkelit enemmän hallaa köyhyyttä kokeville – vahvistavatko ne kielteisiä mielikuvia köyhyyttä kokevista ja aiheuttavat lisää vihapuhetta. Toisaalta Journalistin ohjeiden mukaan ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Köyhyyttä kokevien näkemykset ja ratkaisut esiin

Ihmiset, jotka eivät tunne köyhyyttä tai sitä kokevia, leimaavat ja luokittelevat köyhät ihmiset helposti tietynlaisiksi ja ovat tuntevinaan köyhyyden syitä ja sitä, mitä sille pitäisi tehdä. Köyhyys voi kuitenkin koskettaa ketä tahansa erilaisissa elämäntilanteissa.

Tunnustus haluaa rikkoa tätä toisten puolesta tietämistä. Se tuo keskusteluun köyhyyttä kokevien ihmisten näkemyksiä siitä, miten mediassa käsitellään ja pitäisi käsitellä köyhyyttä. Köyhyyttä kokevilla on myös ratkaisuehdotuksia köyhyyden poistamiseksi.

Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus on taiteilija Helena Korkan teos Hyvä kello kauas kuuluu.

Erja Saarinen
Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin sihteeri

Lisätietoja

raadin sihteeri Erja Saarinen, p. 050 433 4202, erja.saarinen(at)soste.fi