Kuva: Erja Saarinen
Jiri Sironen (vas.), Irja Remekselä ja Jussi Ahokas kannustavat järjestöjä seuraamaan EU-politiikkaa ja vaikuttamaan siihen. EU-politiikan keskeiset teemat on hyvä kytkeä muuhun vaikuttamistyöhön ja järjestöjen kesken kannattaa tehdä yhteistyötä.
EU-päätöksillä ja linjauksilla on vaikutuksia myös Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, vaikka lähtökohtaisesti ne ovat kansallisesti jäsenmaissa hoidettavia politiikanlohkoja. Ekonomisti Jussi Ahokas ja erityisavustaja Jiri Sironen avasivat EAPN-Finin teema-aamukahveilla 25.3.2022 EU-politiikan sosiaalista ulottuvuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa köyhyyden vähentämiseksi.
Vaikutuksia Suomen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan on sekä EU:ssa tehtävällä politiikalla että Suomen ja muiden jäsenmaiden omalla EU:ta kohti suuntautuvalla politiikalla, Jussi Ahokas painotti. Hän on ekonomisti ja väitöskirjatutkija BIOS-tutkimusyksikössä.
EU:ssa tehtävälle politiikalle Euroopan komissio on valmistellut kuusi painopistettä kaudeksi 2019-2024. Näitä ovat muun muassa vihreän kehityksen ja digitalisaation edistäminen.
Yksi keskeisistä EU:n politiikan ohjausvälineistä on eurooppalainen ohjausjakso, European semester, jota Jussi Ahokas ja Jiri Sironen esittelivät teemakahveilla. Sironen on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen erityisavustaja. Hänen vastuullaan ovat muun muassa EU-asiat.
Ohjausjakso on ”reikä”, josta kansalaisyhteiskunta pääsee mukaan vaikuttamaan
Ohjausjakso kuulostaa ja näyttää monimutkaiselta eri vaiheineen ja selvityksineen. Paljon käytetään yleiskielelle vieraita käsitteitä, ja englannista tulevat lyhenteet vilisevät teksteissä. Perusideana on kuitenkin komission ja jäsenmaiden dialogi siitä, miten jäsenmaiden taloudet voivat ja miten ne toteuttavat EU:n yhteistä politiikkaa.
Ohjausjakso on EU:n ”pääprosessi”, joka periaatteessa kerää kaikki politiikkalohkot ympärilleen. Sitä hallitsee talouspolitiikka, joka luo rajoja ja kehikkoja, muille politiikkalohkoille – määrittää niiden liikkumavaran.
Ahokkaan ja Sirosen mukaan kansalaisyhteiskunnan on tärkeää seurata EU-politiikkaa ja yrittää vaikuttaa siihen, vaikka se on välillä työlästä. Sitä seuraamalla saa laajaa kuvaa Suomen ja EU:n politiikasta ja siitä, millaisilla silmälaseilla EU katsoo Suomea.
Kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat päässeet entistä enemmän mukaan ohjausjakson aikana käytävään dialogiin. Ahokkaan mielestä jaksossa olisi laajemman demokratian mahdollisuus.
”Ohjausjakso on reikä, josta kansalaisyhteiskunta pääsee vaikuttamaan sekä EU-tasolle että kansallisesti. Kun sanoo jotain EU:n suuntaan, hyvässä lykyssä se tulee sieltä takaisin komission suosituksena kansalliseen politiikkaan.”
Kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta yksi esimerkki ovat olleet komission nk. fact finding -matkat Suomeen. Alkuvuoteen sijoittuneilla matkoilla on kuultu laajasti järjestöjä. Tänä vuonna kuuleminen tosin tehtiin aiempia vuosia suppeampana ja pikavauhtia.
Järjestöt ovat myös antaneet varjosuosituksia nk. maakohtaisille suosituksille, joita komissio antaa ohjausjakson aikana jäsenmaille. Kun niissä tuodaan esiin joitain pitemmän aikavälin tavoitteita, kuten köyhyyden vähentäminen, ne voivat jäädä elämään eri yhteyksissä.
Dialogia EU:n ja jäsenmaiden välillä
Komission ja jäsenmaiden dialogina etenevä ohjausjakso alkaa aina loppuvuodesta, kun komissio julkaisee vuosittaisen kasvuselvityksen, jota tätä nykyä kutsutaan kestävän kasvun selvitykseksi, The Annual Sustainable Growth Survey, ASGS. Se käsittelee koko EU:n talouden tilaa.
Kevätpuolella komissio antaa kullekin jäsenmaalle maaraportin jäsenmaan tilanteesta. Kukin maa vastaa tähän komission näkemykseen. Tämän dialogin pohjalta komissio taas antaa kullekin jäsenmaalle maakohtaiset suositukset.
Syksy alkaa taas sillä, että jäsenmaat lähettävät komissiolle talousarviosuunnitelmansa, jotka se arvioi ja valmistelee sitten kestävän kasvun selvityksen.
Korona-aikana komissio ei tehnyt maaraportteja eikä antanut maakohtaisia suosituksia. Tänä vuonna maaraportti tulee toukokuussa ja samassa yhteydessä annetaan maakohtaiset suositukset. Ohjausjakso on tänä vuonna entistä tiiviimpi prosessi.
Talouspolitiikasta laajeneminen työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan
EU:n talous- ja finanssipolitiikan ohjausjakso otettiin käyttöön vuonna 2010. Finanssikriisi oli alkanut 2008 ja sen vuoksi unionin talouspoliittiset säännöt haluttiin iskostaa vahvemmin kansallisten päättäjien mieliin ja niiden toteutumista valvoa entistä paremmin. Näin uskottiin jatkossa vältettävän talouskriisit. Tämä merkitsi tiukkaa talouskuria unionin eteläisissä jäsenmaissa.
Pian kuitenkin kävi ilmi, että tulojen ja menojen tasapainottaminen mihin hintaan hyvänsä aiheuttaa kestämättömiä sosiaalisia vaikutuksia. Ymmärrettiin, että ohjausjaksolla tulee ottaa huomioon muitakin politiikkalohkoja kuin talouspolitiikka. Ensimmäisenä lisänä mukaan otettiin työllisyyspolitiikka.
Seuraavana ohjausjakson virstanpylväänä Ahokas otti esille vuoden 2017, jolloin EU:n neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio allekirjoittivat julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista, EPSR. Tämä toi ohjausjaksoon sosiaalipoliittisia painotuksia nk. sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun, social scoreboard, kautta. Esimerkiksi tuloerot ja köyhyyskysymykset tulivat entistä enemmän käsiteltäviksi.
”Sosiaalipolitiikka on enemmän esillä pilarin ansiosta, mutta on epäselvää, kuinka vakavasti se otetaan”, Ahokas sanoi.
Pandemian vuoksi yhteistä velkaa rakenneuudistuksiin
Koronapandemia aiheutti EU:n politiikassa seuraavan suuren käänteen. Kesällä 2020 sovittiin elpymis- ja palautumistukivälineestä, Recovery and Resilience Facility, RRF. Sillä halutaan lieventää pandemian taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ja tehdä EU:n talouksista kestävämpiä, selviytymiskykyisempiä ja paremmin valmistautuneita vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen haasteisiin.
EU-maat päättivät ottaa yhteisvelkaa toteuttaakseen rakenneuudistuksia. Myös tämä toteutus sidottiin mukaan ohjausjaksoon, jonka kautta sitä myös valvotaan.
Edelleen ohjausjaksossa painottuvat talous- ja työllisyyspolitiikka, mutta myös sosiaali- ja terveyspolitiikka ovat entistä vahvemmin näkyvissä, Ahokas sanoi. Sen sijaan ympäristö- ja ilmastopolitiikka puuttuvat lähes kokonaan. Niiden koordinaatiossa ei hyödynnetä ohjausjaksoa. Myös eurooppalaisen lapsitakuun etenemistä seurataan ohjausjaksosta irrallaan. YK:n kestävän kehityksen Agenda2030-tavoitteet on kuitenkin sovitettu entistä paremmin mukaan ohjausjaksoon.
Sirosen mielestä hyvinvointitalous olisi ohjausjaksolle keskeinen konsepti, koska se yhdistää taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden.
Suomi korostanut kansallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa
Suomen EU-politiikan linjaukset on koottu 2021 valmistuneeseen Valtioneuvoston EU-selontekoon. Ahokas ja Sironen arvioivat, että Suomella on ollut aika varautunut EU-politiikan pitkä linja.
Suomi osallistuu aktiivisesti ja korostaa, että sosiaalinen ulottuvuus on EU:ssa tärkeä, mutta toisaalta se pitää tärkeänä, että kukin jäsenmaa vastaa ensisijaisesti itse omasta taloudestaan ja sosiaali- ja terveyspolitiikastaan. Ne ovat kansallisvaltiolähtöisiä ja niiden kansalliset erityispiirteet on huomioitava. Esimerkiksi köyhyyden vähentämistavoitteen asettamisessa Suomi on kuitenkin ollut aktiivinen.
”Jonkinlainen jännite on olemassa: toivotaanko EU-tason sosiaalipoliittisia toimia vai nähdäänkö EU uhkana sosiaali- ja terveyspolitiikassa”, Jiri Sironen sanoi.
Suomen kannat ohjausjaksoon muodostetaan Ahokkaan ja Sirosen mukaan melko teknokraattis-virkamiesvetoisesti valtiovarainministeriön johdolla. Valtiovarainministeriö koordinoi ohjausjaksoa, vaikka siinä käsitellään myös muita politiikkalohkoja. Talouspoliittiset toimijat käyttävät eniten valtaa.
Osa Suomen kannoista käydään läpi EU-jaostoissa ja siellä niihin pääsevät vaikuttamaan myös kansalaisjärjestöt. EAPN-Finilla on paikka sosiaaliasioita käsittelevässä EU25-jaostossa.
Väheneekö köyhyys EU:ssa?
Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelman mukaan tavoitteena on, että EU:ssa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on vuonna 2030 vähintään 15 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin nyt. Kolmasosan vähennyksestä tulee olla lapsia. Suomen köyhyyden vähentämistavoite on 100 000 ihmistä nykyistä vähemmän köyhyys- tai syrjäytymisriskissä.
Sironen kertoi, että suurin osa jäsenmaista on jo ilmoittanut tavoitteensa köyhyyden vähentämiseksi ja aiheesta keskustellaan kesäkuussa ministerineuvostossa. Kansallisista tavoitteista ei välttämättä tule 15 miljoonaa yhteensä. Tämä sama ongelma oli aiemmassa EU 2020 -strategiassa, jolla ei onnistuttu saavuttamaan silloisia köyhyyden vähentämisen tavoitteita.
Nyt esillä on myös Belgian ja Espanjan esittämä aloite sosiaalisesta epätasapainosta varoittavasta menettelystä, Social Imbalance Proceduresta, SIB. Sillä tunnistettaisiin ja seurattaisiin erilaisia vakavampia sosiaalisia uhkia jäsenmaissa. Ranska pyrkii nyt EU-puheenjohtajamaana edistämään tätä. Sironen arvioi, että menettely voisi vahvistaa unionin sosiaalista ulottuvuutta.
Yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan vaikuttamiseen
Vaikka EU-politiikan ja sen keskeisen ohjausvälineen, ohjausjakson, seuraaminen ja siihen vaikuttaminen on työlästä, Ahokas ja Sironen kannustavat siihen. Keskeiset teemat kannattaa kytkeä muuhun vaikuttamistyöhön, kuten vaali-, hallitusohjelma- ja kehysriihivaikuttamiseen.
Yhteistyötä kannattaa tehdä suurempien järjestöjen ja vaikkapa ay-liikkeen kanssa, jolla on EU-vaikuttamisessa suuremmat voimavarat kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveysjärjestöillä.
Tulevina vuosina on keskeistä seurata köyhyyden vähentämisen tavoitteita ja vaikuttaa niihin. Suunnitelma köyhyyden vähentämiseksi tehdään toivottavasti jokaisessa jäsenmaassa, ainakin Suomessa.
EAPN-Finin puheenjohtaja Irja Remekselä toi esille, että EAPN-Finillä on Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston kautta suora kanava vaikuttaa EU-politiikkaan, sillä Euroopan verkostolla on toimivat kanavat suoraan komissioon ja sitä myös kuunnellaan. Remekselä on EAPN-Finin edustajana Euroopan verkoston sosiaalipoliittisessa työryhmässä EUISG:ssä.
Viimeksi komissio on esimerkiksi kysynyt ehdotuksia pakolaiskysymyksen hoitamiseksi. EAPN:n ja sen 32 jäsenverkoston kautta saadaan päätöksentekoon käytännön tasolta näkökulmia, joita ei osata komissiossa muuten ajatella.
Erja Saarinen
Lue lisää
Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta: Vahva ja yhtenäinen EU – kohti kestävämpää Euroopan unionia. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:4
Anna Elomäki & Anni Marttinen: Talouskuri ja byrokraattinen asiantuntijavalta. Eurooppalaisen ohjausjakson toimeenpano ja merkitys Suomessa. Poliittinen talous. Vol 9. 2021.
Katso video