23.5.2016
Nykyisessä kulutus- ja luottoyhteiskunnassa luotonkäyttö on yleistä ja markkinoille ilmestyy myös koko ajan uusia luotontarjoajia ja luottotuotteita. Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien velkaantumisaste on noussut koko 2000-luvun ja vuoden 2015 lopussa se oli jo 124,9 prosenttia. Velkaantumisen lisääntyessä lisääntyvät myös velkaongelmat. Ilmiö näkyy muun muassa Suomen Asiakastieto Oy:n maksuhäiriötilastossa, jonka mukaan Suomessa on tällä hetkellä 371 800 luottotietonsa menettänyttä ihmistä. Tämä on enemmän kuin koskaan aiemmin.
Ylivelkaantumisen riskit kohdentuvat voimakkaimmin heikommassa asemassa oleviin, kuten pienituloisiin, työttömiin, työkyvyttömiin, yksinasuviin ja yksinhuoltajiin. He maksavat luotoistaan kallista hintaa. Korkean koron lisäksi ongelmana ovat kohtuuttomat perintäkulut. Luottomarkkinoiden logiikka – mitä heikompi maksukyky, sitä kalliimpi laina – on taloudellisen ja sosiaalisen syrjäytymisen näkökulmasta ongelmallinen.
Pienituloisten ylivelkaantumisen ennaltaehkäisemiseksi pikavipeille ja muille kalliille luottotuotteille tarvitaan kohtuullisempia vaihtoehtoja. Takuu-Säätiön Pienlaina-projektissa (2013–2017) selvitetään parhaillaan sosiaalisen pienlainoituksen toimintaedellytyksiä. Projektissa tähän mennessä saadut kokemukset ovat osoittaneet monia luottomarkkinoiden ja toimeentuloturvajärjestelmän epäkohtia. Lainahakemuksista huokuu usein suuri huoli ja hätä. Monet lainanhakijat kertovat vaikeuksistaan selvitä arjen perusmenoista ja lainaa haetaankin arjen välttämättömyyksien hankintaan. Hyvä kysymys onkin se, haetaanko luottomarkkinoilta (kalliita) ratkaisuja vähimmäisturvan riittämättömyyden vuoksi. Suomessa tarvitaan laajaa yhteiskunnallista keskustelua siitä, miten pienituloisia ihmisiä voidaan nykyistä paremmin auttaa pärjäämään ja ehkäistä heidän taloudellista syrjäytymistään.
Suomeen verrattuna kansainvälinen keskustelu pienituloisten taloudellisesta syrjäytymisestä (financial exclusion) on vilkasta. Sillä tarkoitetaan muun muassa tilanteita, joissa pienituloiset tai muutoin huono-osaiset joutuvat vaikeuksiin, koska heillä ei ole mahdollisuuksia rahoittaa tarpeellisia menojaan markkinoilta saaduilla kohtuuehtoisilla luotoilla. Maailmalta löytyy monia mielenkiintoisia pienlainoituksen malleja ja käytäntöjä (microcredit, microfinance). Vastoin yleistä käsitystä lainoja myönnetään myös Euroopassa ja muissa kehittyneissä maissa sekä muuhunkin kuin yritystoimintaan. Näitä voittoa tavoittelemattomia pienlainoituksen malleja löytyy esimerkiksi Australiasta, Britanniasta ja Irlannista. Mallit ovat monenkirjavia erilaisine organisatorisine ratkaisuineen. Yhteistä niille on kuitenkin se, että ne tarjoavat kohtuuehtoisia mikroluottoja pienituloisten kotitalouksien erilaisiin tarpeisiin (personal loans) ja edistävät tällä tavoin pienituloisten taloudellista osallisuutta (financial inclusion) yhteiskunnassa.
Voittoa tavoittelematonta sosiaalista luottotoimintaa tarvitaan Suomeenkin. Monissa maissa mikroluototus on myös osa kansallista strategiaa. Pienituloisuuden ja velkaongelmien lisääntyessä Suomessa asia on ajankohtainen, mutta käytännön tasolla ollaan vielä lapsenkengissä. Kuntien sosiaalinen luototus on käytössä vain vajaassa 30 kunnassa (kattaen 44 % väestöstä) ja luottoja myönnetään vähän (vuonna 2013 vain noin tuhannelle henkilölle). Lisäksi sosiaalista luottoa käytetään lähes yksinomaan velkojen järjestelykeinona. Sosiaalinen luotto pitäisi nähdä nykyistä enemmän myös sosiaalisena investointina, jolla tuetaan pienituloisten kotitalouksien itsenäistä selviytymistä ja ehkäistään velkaongelmia. Tällöin olennaista on tavoittaa ihmiset riittävän ajoissa, jo ennen ongelmiin joutumista. Sosiaalisen luottotoiminnan on kilpailtava aidosti luottomarkkinoiden kanssa ja oltava houkutteleva vaihtoehto. Tiivistetysti kysymys on neljän A:n periaatteesta. Tällöin korostuvat luoton helppo ja nopea saatavuus (accessible), kohtuullisuus (affordable) sekä se, että laina sopii asiakkaan todellisiin tarpeisiin (appropriate). Näiden lisäksi on tuettava lainansaajan kykyä selviytyä lainan takaisinmaksusta (ability). Olennainen kysymys on siis se, voisiko pienituloisten taloudellista ja myös sosiaalista syrjäytymistä ennaltaehkäistä, jos heillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet saada kohtuuehtoista lainaa ja tukea oman rahankäytön suunnitteluun. Kysymys ei ole kerskakulutusmahdollisuuksien luomisesta pienituloiselle, vaan arjessa tarpeellisten tai välttämättömien hankintojen ja menojen rahoittamisesta.
Velka on nykyisessä luottoyhteiskunnassa suuri eriarvoisuuskysymys. Ei ole eettisesti oikein jättää kaikkein pienituloisempia yksin voittoa tavoittelevien luottomarkkinoiden varaan, sillä markkinalogiikka johtaa aina väistämättä siihen, että köyhin maksaa lainastaan eniten. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Digitalisaatio mahdollistaa uusia innovaatioita vastuullisemman luotonannon kehittämisessä. Nämä mahdollisuudet on hyödynnettävä kansallisesti pienituloisten taloudellisen syrjäytymisen ja velkaongelmien ehkäisyssä.
Minna Markkanen
Kehittämispäällikkö, Takuu-Säätiö
Takuu-Säätiö on valtakunnallinen sosiaalialan järjestö, joka auttaa velkakierteessä ja taloudellisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia kotitalouksia tarjoamalla neuvoja, ratkaisuja ja apua talous- ja velkaongelmiin. Tavoitteena on lisätä kotitalouksien taloudenhallintaa ja itsenäistä selviytymistä. Lisäksi säätiön kehittämistoiminnassa etsitään uusia ratkaisuja velkaongelmien ennaltaehkäisyyn. Säätiön toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.
Pienlaina-projektissa (2013–2017) kokeillaan ja kehitetään sosiaalista pienluototusta, joka ennaltaehkäisee pienituloisten kotitalouksien ylivelkaantumista ja täydentää nykyistä kuntien sosiaalista luototusta. Kehittämisprojektin tavoitteena on selvittää toimintaedellytykset sosiaalisen pienlainoituksen toimintamallille, joka on otettavissa yleiseen käyttöön projektin päätyttyä. Pääoma (600 000 euroa) pienlainoitukseen saatiin vuoden 2012 kirkon Yhteisvastuukeräyksestä. Projektin käytännön toimintakulut rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.
Penno on ensimmäinen askel tasapainoisempaan talouteen. Se on verkossa toimiva ilmainen palvelu, joka kertoo, mistä rahat tulevat ja minne ne menevät. Pennon avulla on helppo hahmottaa lompakon sisältöä, säästää seuraavaan unelmaan tai purkaa solmuun mennyt talous takaisin plussalle. Takuu-Säätiö on kehittänyt Pennon yhteistyössä eri sosiaalialan järjestöjen kanssa. Kehittämistyö on rahoitettu Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella.