Aihearkisto: Kannanotot

EAPN vaatii, että EU:ssa taataan kaikille oikeus riittävään vähimmäistoimeentuloon

Euroopan köyhyyden vastainen verkosto EAPN vaatii yhdessä Eurodiaconian, ETUC:in, Caritas Europen ja Social Platformin kanssa EU:n laajuista sitovaa kehystä, jolla varmistettaisiin ihmisille riittävä vähimmäisturva kaikissa jäsenmaissa. Yhteisen kannanoton on allekirjoittanut myös 45 Euroopan parlamentin jäsentä, 33 EU-tason kansalaisjärjestöä, 42 tutkijaa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean työntekijät-ryhmä. Suomalaisista europarlamentaarikoista kannanoton on allekirjoittanut Miapetra Kumpula-Natri.

Kaikilla ihmisillä, joilla ei ole mahdollisuutta työskennellä tai joiden työtulot ja muut etuudet ovat niin pienet, että niillä ei tule toimeen, tulisi olla oikeus riittävään vähimmäisturvaetuuteen. Tähän mennessä suositukset ilman velvoittavuutta eivät ole olleet riittäviä turvaamaan miljoonien köyhyydessä elävien ihmisten ihmis- ja perusoikeuksia ja ihmisarvon takaavaa vähimmäisturvaa. Poliittisten julistusten sijaan tarvitaan sitovat, seurattavat kriteerit sille tasolle ja kattavuudelle, joka kaikkien jäsenmaiden erilaisten etuusjärjestelmien tulee saavuttaa.

EU:n neuvosto julkaisi äskettäin vähimmäistoimeentuloa koskevat päätelmät vähimmäistuloturvan vahvistamisesta köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseksi COVID-19-pandemian aikana ja sen jälkeen. Päätelmissä jäsenvaltioita kehotetaan muun muassa varmistamaan, että niiden kansalliset vähimmäistuloturvajärjestelmät ovat saavutettavia ja asianmukaisia sekä mahdollistavat saajien yhteiskuntaan ja työmarkkinoille osallistumisen.

EAPN rohkaisee nyt komissiota esittämään vähimmäistoimeentuloa koskevaa puitedirektiiviä osana Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimeenpanosuunnitelmaa. Tämä olisi tehokkain keino sitouttaa jäsenvaltiot köyhyyden poistamiseen. Tarve Euroopan laajuiseen sitovaan kehykseen, joka määrittelee riittävän vähimmäistoimeentulon, on koronaepidemian myötä noussut entistä tarpeellisemmaksi. Riittävä vähimmäisturva estää ihmisiä putoamasta köyhyyteen ja tukee ulospääsyä kriisistä.

Riittävät ja saavutettavat vähimmäistoimeentulojärjestelmät eivät takaa vain ihmisten perusoikeuksia, vaan ne auttavat myös ihmisiä pysymään aktiivisina yhteiskunnassa. Ne toimivat automaattisina vakauttajina ja talouden elvyttäjinä. Riittävä ja kattava vähimmäistoimeentulo edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mahdollistaa ihmisille osallisuuden ja osallistumisen yhteiskuntaan. Vähimmäisturvan takaaminen kaikille Euroopan unionin kansalaisille lisäisi EU:n legitiimiyttä kansalaisten keskuudessa.

EAPN:ltä raportti vähimmäistoimeentuloa koskevan EU-tasoisen sääntelyn mahdollisuuksista

EAPN on julkaissut äskettäin raportin, jossa ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat vähimmäistoimeentuloa koskevan EU:n puitedirektiivin toteuttamismahdollisuuksia. Raportissa analysoidaan tällaisen kehyksen oikeudellisia ja poliittisia perusteluja. Raportissa päädytään esittämään, että direktiivi nojaisi EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) kahteen eri artiklaan (153(1)(h) ja 175). Asiantuntijat katsovat, että näin mahdollistuisi EU:n laajuinen sääntely, joka tukisi myös sosiaalisten oikeuksien pilarin vähimmäistoimeentuloa koskevan periaatteen 14 toteutumista.

Jäsenmaiden etuusjärjestelmät vaihtelevat huomattavasti. Oleellista ei ole yhdenmukaistaa niitä, vaan määritellä puitedirektiivillä EU-tasolla selkeät, seurattavat kriteerit sille tasolle ja kattavuudelle, joka kaikkien jäsenmaiden erilaisten etuusjärjestelmien tulee vähintään saavuttaa. Tällaiset vähimmäisstandardit varmistavat sovittujen periaatteiden noudattamisen, mutta jättävät jäsenmaille vapauden järjestää toimeenpano kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Direktiivi mahdollistaisi jäsenmaille vähimmäistasojen ylittämisen ja sen tulisi myös kannustaa jäsenmaita ottamaan käyttöön vähimmäistasoa kunnianhimoisempia standardeja.

Komission suosituksissa Suomelle piilee hyvinvointi-investointien laiminlyönnin vaara

Euroopan komissio julkaisi keskiviikkona 20.5. eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset suositukset Suomelle. Luonnollisesti tänä vuonna suosituksia määrittelee koronaepidemia ja siihen vastaamiseksi tarvittavat talous- ja yhteiskuntapoliittiset toimet. Komissio toivoo Suomen tekevän kaikkensa, jotta koronakriisistä noustaan mahdollisimman vähin vaurioin. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen laittaminen hetkellisesti hyllylle tukee Suomea näissä ponnisteluissa.

Komission suosittelema finanssipoliittinen linja on hyvin samantyyppinen kuin Vesa Vihriälän johtaman ekonomistiryhmän suositus, joka julkaistiin kaksi viikkoa sitten. Kriisin aikana ja välittömästi kriisin jälkeen tarvitaan vahvaa julkisen vallan otetta talouteen, mutta jo muutaman vuoden päästä huomiota suositellaan siirrettäväksi ”keskipitkän aikavälin kestävyyteen”. Eli julkisten alijäämien sekä velkasuhteen alentamiseen suorin sopeutustoimin.

”Komission näkemykseen liittyy vaara, että kestävää hyvinvointitaloutta rakentavat investoinnit lopetetaan liian aikaisin”, toteaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas. ”On melko varmaa, että koronakriisin sosiaalinen jälki yltää pitkälle tulevaisuuteen, jolloin korjaavia panostuksia sosiaali- ja terveyspolitiikkaan tarvitaan tulevina vuosikymmeninä pitkin matkaa. Rajut sopeutustoimet eivät niitä mahdollista ja sellaisista olisikin pidättäydyttävä. ”

SOSTE näkee, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys taataan kestävästi investointien, ei leikkausten kautta. Hyvinvointiin investoiminen on viimeistään nyt alettava ottaa tosissaan myös toimenpiteiden ja päätösten tasolla.

Perusturvasta ei ole varaa leikata tulevina vuosina

Yksi keskeisistä investointikohteista tulevaisuudessa on perusturva. Koronariisi on osoittanut sen matalan tason. Perusturvan varassa elävien tulotason on niin matala, että taloudenpito ei jousta lainkaan ylimääräisiin kuluihin tai mahdollista hätävaran hankkimista. Kriisi on myös tuonut esiin puutteita perusturvan kattavuudessa ja väliaikaisesti edunsaajien piiriä onkin laajennettu. Kriisin aikana keskeistä on joustavoittaa sosiaaliturvaa ja etuuksien saamisen ehtoja sekä varmistaa etuuksien nopea maksatus.

”Akuutin kriisin ollessa ohi ei ole varaa ryhtyä heikentämään perusturvaa. Perusturva osaltaan kannattelee ihmisiä läpi taantuman ja ehkäisee ongelmien syventymistä”, sanoo Suomen köyhyyden vastaisen verkoston puheenjohtaja Olavi Kaukonen.

Pidemmällä aikavälillä perusturvan tason korottamista on jatkettava asteittain kohti viitebudjettien määrittelemää kohtuullisen minimin tasoa.  Koronakriisin aikana etuuksien myöntämisen menettelyjä on kevennetty. Nyt saatujen kokemusten pohjalta myös byrokratiaa on kevennettävä pysyvästi.

SOSTE ja EAPN-Finin varjosuositusten pääkohdat

  1. Koronavirusepidemian aikana ja sen jälkeen on turvattava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien arjesta selviytyminen ja riittävä toimeentulo. Tämä tarkoittaa kattavaa perusturvaa, lisätukea kriisistä johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen sekä palveluja helpottamaan kriisin sosiaalisia vaikutuksia.
  2. Lasten ja nuorten hyvinvointi on turvattava varmistamalla resurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin sekä opetuksen tukimuotoihin eri kouluasteilla.
  3. Työllisyyspolitiikkaan on panostettava laaja-alaisesti.
  4. Sosiaali- ja ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän toimintaedellytykset, yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Varjosuositukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä.

Lisätiedot

SOSTEn ja EAPN-Finin varjosuositukset Suomelle: Haavoittuvimmassa asemassa oleville tukea poikkeusoloissa ja myös akuutin kriisin jälkeen

Euroopan komissio antaa jäsenmaille maakohtaiset suositukset keväällä. Maakohtaisissa suosituksissa EU-maille annetaan räätälöityjä ohjeita siitä, miten ne voivat edistää kasvua ja työllisyyttä ja samalla turvata julkisen talouden vakauden. SOSTE ja Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-FIN ovat laatineet omat varjosuosituksensa, joissa ne vaativat huomioimaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat.

1. Koronavirusepidemian aikana ja sen jälkeen on turvattava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien arjesta selviytyminen ja riittävä toimeentulo. Tämä tarkoittaa kattavaa perusturvaa, lisätukea kriisistä johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen sekä palveluja helpottamaan kriisin sosiaalisia vaikutuksia.

Koronakriisi osuu pahimmin köyhyyttä kokeviin ihmisiin, joilla ei ole taloudellista joustovaraa sopeutua tilanteeseen. Riski ulottuu heidän perheisiinsä ja koskee erityisesti lapsiperheitä. Suuri riski kohdistuu myös vanhoihin ja vammaisiin ihmisiin, pitkäaikaissairaisiin, asunnottomiin ja maahanmuuttajiin. Pienillä tuloilla ei esimerkiksi pysty hankkimaan kotiin suositeltua hätävaraa karanteenia varten, ylimääräisiin hygieniakuluihin ei ole rahaa, lasten kotiopiskelu vaatii erilaisia laitteita sekä lisää ruokakuluja ja etuuksien käsittelyaikojen pidentyminen sekoittaa nopeasti pienituloisen talouden. Yhä useamman joutuessa lomautetuksi lisääntyvät toimeentulo-ongelmat. Taloudellisten vaikutusten lisäksi kriisistä koituu sosiaalisia vaikutuksia ihmisten joutuessa eristyksiin muista.

Erityisen vaikea on asunnottomuutta kokevien tilanne: heillä ei ole paikkaa, jonne vetäytyä välttämään sosiaalisia kontakteja, siksi he altistuvat virukselle muita pahemmin. Heidän ja muiden köyhyyttä kokevien tilannetta vaikeuttaa se, että erilaiset tukipisteet ja ruokajakelut on ollut pakko sulkea.

Haavoittuvimpien ryhmien suojeluun tarvitaan hätäapua, mutta myös sellaisten tukirakenteiden luomista ja vahvistamista, jotka lievittävät pitkäkestoisesti kriisin vaikutuksia. Terveyskriisin sosiaaliset seuraukset voivat jatkua ihmisten ja heidän lastensa elämässä pitkään. Perusturvan riittävä taso on turvattava, myös yksinyrittäjille, itsensätyöllistäjille ja freelancereille. Kattavalla vähimmäisturvalla on varmistettava, ettei kukaan putoa tukiverkkojen ulkopuolelle. Kriisin vuoksi tarvitaan myös lisätukea ihmisille, joille se aiheuttaa ylimääräisiä kuluja muun muassa hygieniakulujen kasvaessa ja kouluruokailun puuttuessa. On esimerkiksi varmistettava, että ihmiset selviävät asumismenoista, niin vuokrista kuin lainanlyhennyksistä. Myös ihmisten velkojen järjestelyyn tulee varautua nopeasti. Pääsy päihdepalveluihin sekä ruoka-aputoiminnan jatkuminen myös poikkeusoloissa on turvattava.

Koronan leviämisen rajoittamiseksi tehdyt toimet rajoittavat ihmisten liikkumista. Ne eristävät muista ja lisäävät yksinäisyyttä. Myös esimerkiksi lähisuhdeväkivallan riski kasvaa. Tarvitaan palveluita, joilla helpotetaan näitä sosiaalisia vaikutuksia. Järjestöjen mahdollisuudet tarjota ihmisille tukea myös poikkeusoloissa on turvattava. Järjestöt tuntevat vaikeassa asemassa olevien arjen tilanteet ja tuen tarpeet ja vastaavat niihin matalalla kynnyksellä. Myös kuntien etsivään sosiaalityöhön on panostettava, jotta tavoitetaan apua tarvitsevat, muun muassa yksin asuvat vanhukset.

2. Lasten ja nuorten hyvinvointi on turvattava varmistamalla resurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin sekä opetuksen tukimuotoihin eri kouluasteilla.

Lasten ja nuorten osalta koronavirusepidemian aiheuttamille sosiaalisille riskeille ovat erityisen herkkiä köyhyydessä ja epävakaissa perheoloissa olevat lapset ja nuoret. Koulujen sulkeutumisen ja harrastustoiminnan keskeytymisen takia lapset ja nuoret joutuvat jäämään kotiin ja tilanteet kodeissa voivat kriisiytyä; esimerkiksi perheissä, joissa on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Lapset ovat kriisin aikana enenevässä määrin alttiitta fyysiselle ja psyykkiselle väkivallalle ja hoidon laiminlyönnille.

Suomessa on jo ennen koronavirusepidemiaa ollut vakavia puutteita lastensuojelun henkilöstöresursseissa. Kriisin aikana ja sen jälkeen on odotettavissa lastensuojelun tarpeen lisääntymistä. Lastensuojelun resurssit on turvattava koronakriisin aikana ja jatkossa, jotta pystyään mahdollisimman suurelta osin ehkäisemään kriisistä aiheutuvia haittoja sekä jo lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten tilanteen heikkenemistä.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet normaalitilanteessakin täysin riittämättömät varsinkin peruspalveluissa. Koronaepidemian aikana palvelujen saatavuus on heikentynyt ja kasvokkainen kohtaaminen vähentynyt. Epidemia on lisännyt joidenkin nuorten ahdistusta. Lähiopetuksen ja harrastusten poisjäänti ja lähikontaktien rajoittaminen ovat lisänneet lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Lasten ja nuorten mielenterveyden tukeen on varattava lisäresursseja ja etsivään työhön panostettava. 

Myös kotona tapahtuva etäopetus epidemian aikana aiheuttaa osalle riskejä, erityisesti haavoittuvassa tilanteissa oleville lapsille ja nuorille. Koulujen mahdollisuudet etäopetuksen toteuttamiseen ovat erilaisia ja vanhempien mahdollisuudet tukea lasten etäopiskelua vaihtelevat. Perheissä, joissa vanhempien oma koulutustaso on matala ja voimavaroja kuluttaa vakava huoli toimeentulosta tai perheenjäsenen perussairaudesta, lapsen tukeminen jää luonnollisesti vähäiseksi. On vaarana, että osalle lapsista opetus jää heikoksi ja osa on riskissä jäädä opetuksen ulottumattomiin. Kriisin myötä opetuksen tukitoimien tarve kasvaa. Tukiopetuksen lisäksi koronaepidemian aikana tarvitaan sellaisia palveluita ja tukea, jotka mahdollistavat kaikkien lasten osallistumisen koulunkäyntiin ja kotona pärjäämiseen. Näitä tukimuotoja ovat esimerkiksi kouluruokailun järjestäminen sitä tarvitseville, ruuan ja hygieniatarpeiden jakelu vähävaraisille perheille sekä digitaalisten välineiden järjestäminen etäopiskeluun (esim. puhelimet, kannettavat tietokoneet). 

Opetustoimen osalta on varauduttava riittäviin tukitoimiin kriisin jälkeen, jotta voidaan varmistaa opetuksesta jälkeen jääneiden oppilaiden saaminen mukaan opetukseen. Kriisin aikana on opetustoimen ja lastensuojelun yhteistyön tärkeyttä syytä korostaa tilanteissa, joissa opetustoimessa herää huoli lapsesta tai nuoresta.

3. Työllisyyspolitiikkaan on panostettava laaja-alaisesti.

Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työllisyyteen näyttävät uhkaavilta. Jo ennen epidemiaa alkoi työttömyysluvuissa olla pientä kasvua. Pitkäaikaistyöttömiä ja pitkäaikaistyöttömyyteen rinnastettavissa tilanteissa olevia ihmisiä oli edelleen n. 140 000. Epidemian myötä, työllisyysmahdollisuuksien heiketessä entisestään, on laaja-alainen panostaminen työllisyyspolitiikkaan yhä tärkeämpää.

Tulevina vuosina pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa on pyrittävä parantamaan monenlaisilla toimilla. Samalla on huolehdittava, etteivät työttömyysjaksot yleisesti pitene, eikä pitkäaikaistyöttömyys lähde kasvamaan. Keskeistä on se, että ihmisille on tarjolla oikeanlaista tukea oikea-aikaisesti. Toimintakykyä, työkykyä ja hyvinvointia, jotka ovat edellytyksiä työhön kiinni pääsemiseksi, tulee jatkossa tukea määrätietoisemmin sekä sosiaalietuusjärjestelmän että palvelujärjestelmän kautta. Ihmisten tarpeisiin aidosti vastaavia palveluita tulee tarjota laajemmin ja työllistymistä edistäviä tukia, kuten palkkatukea, tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Mitä nopeammin ihmiset saavat tilanteeseensa räätälöityä tukea, sitä lyhyemmäksi työttömyysjaksot jäävät ja sitä tehokkaammin työ- ja toimintakykyä pystytään vahvistamaan. Jatkossa on entistä tärkeämpää, että toimivaksi osoitettuja toimintamalleja ja palvelukokonaisuuksia pystytään levittämään uusille alueille.

4. Sosiaali- ja ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän toimintaedellytykset, yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Suomen on jatkettava koronavirusepidemiasta huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi. Virusepidemian aiheuttaman kriisin jälkitilassa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys korostuu entisestään. Kuntien talous tulee kriisin jäljiltä olemaan entistä heikommassa tilassa, mikä heijastuu kuntien kykyyn vastata sote-palveluiden kysyntään. Sote-palveluita järjestää nykyisellään kooltaan ja resursseiltaan hyvin kirjava joukko toimijoita, mikä asettaa palveluidenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella merkittävästi asuinpaikasta riippuen.  Nykyistä suuremmat yksiköt mahdollistavat resurssien keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin.

Etenkin epidemiatilanteessa perusterveydenhuollon palvelujen oikea-aikainen ja riittävän laaja toiminta mahdollistaa sen, että erikoissairaanhoito pystyy keskittymään erikoissairaanhoitoa vaativiin potilaisiin. Perustason palveluita vahvistamalla voidaan nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää erityistason kustannuksia. Palveluiden laatu ja hoivan taso on turvattava riittävällä henkilöstömäärällä ja tarkoituksenmukaisella työnjaolla. Oikea-aikaisen avun, hoidon sekä hoivan turvaamisen näkökulmasta on tärkeää, että sote-keskukset ovat monialaisia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä tulee lisätä niissä kysymyksissä, joissa se on tarkoituksenmukaista.  

Sote-uudistuksen tulee kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Sosiaalipalveluihin satsaamalla voidaan saada aikaan hyvinvointivaikutuksia, jotka pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisevät sairaanhoidon tarvetta.  Erityisestä huomiota on kiinnitettävä huono-osaisten ja eri erityisryhmien palvelujen toteutumiseen ja aseman kohentamiseen. Kuntoutuksen merkitys ihmisten toimintakyvyn kannalta on merkittävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saa olla hoidon ja hoivan este tai aiheuttaa velkaantumista. 

Palvelujen laatua on seurattava ja arvioitava säännöllisesti. Palvelurakennetta on kehitettävä asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä palvelun laadun vahvistamiseksi. Asiakaskokemukset arjen palvelutilanteista on dokumentoitava ja saatava hyödyttämään palvelujen kehittämistä. Erilaisille kansalais- ja asiakasryhmille on oltava käytössä räätälöityjä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.  

Lisätietoja:
pääsihteeri Vertti Kiukas, SOSTE, 040 592 4287, vertti.kiukas@soste.fi
puheenjohtaja Olavi Kaukonen, EAPN-Fin, 050 5286 189, olavi.kaukonen@a-klinikka.fi

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen noin 230 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteisöä. SOSTEn tavoitteena on sosiaalisesti eheä, terve ja aidosti osallistuva yhteiskunta, jossa järjestöillä on vahva rooli. www.soste.fi

EAPN-FIN – Suomen köyhyyden vastainen verkosto on avoin verkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. www.eapn.fi

EAPN:n vetoaa ministereihin köyhyyden vastaisen EU-strategian luomiseksi

Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston kokoontuu 9.–10.12. Eurooppa-neuvoston kokous on 12.–13.12. Ennen näitä kokouksia EAPN:n on jäsenverkostojensa kautta lähettänyt kunkin jäsenmaan ministereille kirjeet, joissa vedotaan pitkäkestoisen köyhyyden vastaisen EU-strategian valmistelun käynnistämiseksi.

EAPN näkee, että keskeistä on sisällyttää strategiaan uusi kunnianhimoinen köyhyyden puolittamisen tavoite. Riittävä vähimmäistoimeentulo tulee turvata kaikissa jäsenmaissa. Kansalaisjärjestöt tulee ottaa mukaan strategian valmisteluun.

Lisätietoa EAPN lähettämistä kirjeistä täältä.

EAPN:n ehdotus vuoden 2020 jälkeiseksi EU-strategiaksi löytyy täältä.

Hallitusohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta

Hallitusohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta

Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin hallitus keskusteli kokouksessaan 6.6. tuoreesta Antti Rinteen hallitusohjelmasta “Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”. EAPN-Fin kiittää aloittavaa hallitusta huomion kiinnittämisestä hyvinvoinnin edistämiseen sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen.

Hallitusohjelmassa toteutuu eri asteisesti suuri osa EAPN-Finin hallitusohjelmatavoitteista.

“Köyhyys- ja syrjäytymisriski koskettaa ihmisiä entistä laajemmin. Hallitus puuttuu tähän määrätietoisesti. Erityisesti eläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyyttä ja köyhtymistä vähennetään kehittämällä samanaikaisesti etuuksia ja palveluita. Tavoitteena on huolehtia kaikkien suomalaisten elintason kehityksestä ja tasaisemmasta tulonjaosta. Otetaan huomioon entistä paremmin huono-osaisuuden riskitekijät ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus.”

Hallitusohjelma sitoutuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion uudistamiseen ja vahvistamiseen sekä kestävän kehityksen periaatteisiin:
“Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on kestävä ja oikeudenmukainen malli vastata tulevaisuuden haasteisiin. Toimeentulon turva, toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus ovat perusta, joka takaa jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet tavoitella unelmiaan. Maailman muutos ja tulevaisuuden haasteet edellyttävät kuitenkin pohjoismaisen mallin uudistamista ja vahvistamista 2020-luvulle. Tavoitteenamme on luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa taloutta hoidetaan ihmistä varten, ei päinvastoin.”

Seuraavassa käydään läpi hallitusohjelman plussia, miinuksia, kriittisiä tekijöitä sekä EU-politiikkaa ja lupausta vuorovaikutuksesta.

Plussat
– Talouspolitiikan päämääränä nähdään hyvinvoinnin lisääminen.
– Ilmasto- ja päästövähennystoimet toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
– Asumisen kalleus ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon tarve tunnistetaan sekä luvataan toimia kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi.
– Asunnottomuuden vähentämistä jatketaan pitkäjänteisesti ja asunnottomuus aiotaan poistaa Suomesta kahdessa vaalikaudessa.
– Ylivelkaantumista pyritään ehkäisemään ja siihen liittyviä ongelmia vähentämään. Muun muassa talous- ja velkaneuvonnan saatavuutta luvataan parantaa ja selvittää sosiaalisen luototuksen valtakunnallistamista.
– Pienimpiin eläkkeisiin on tulossa noin 50 euron korotus kuukaudessa käteen jäävään summaan kansaneläke- ja takuueläkejärjestelmien kautta.
– Peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen ja vähimmäismääräisiin sairaus- ja vanhempainpäivärahoihin on tulossa 20 euron lisäys ja indeksikorotukset tehdään ensi vuodesta alkaen normaalisti (ml. opintotuki).
– Lapsilisiin tulee yksinhuoltajakorotus, sekä korotus 4. ja 5. lapsen osalta.
– Hallitus lupaa budjettiriihien yhteydessä tarkastella uusia toimenpiteitä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä seurata lapsiperheköyhyyden kehittymistä.
– Uudistetaan asiakasmaksulaki tavoitteena hoidon esteiden poistaminen ja terveyden tasa-arvon lisääminen muun muassa maksuttomuutta laajentamalla ja kohtuullistamalla maksuja.
– Perusterveydenhuollossa luvataan kiireettömään hoitoon pääsyn lyhenevän kolmesta kuukaudesta yhteen viikkoon.
– Työllisyyspolitiikassa hallitus haluaa panostaa niihin ryhmiin, joissa työllisyysasteen nostamiseen on vielä suuri potentiaali – osatyökykyisiin, pitkäaikaistyöttömiin sekä vammaisiin ihmisiin.
– Palkkatuen käyttöä lisätään ja kolmannen sektorin palkkatuesta poistetaan työllistämistä estävä 4 000 henkilötyövuoden rajoite.
– Aktiivimallin leikkurit puretaan.
– Osatyökykyisten työllistymistä edistäviä toimia jatketaan työkykyohjelman avulla.
– Välttämätön hoito turvataan kaikille paperittomille.
– Jokaiselle lapselle ja nuorelle lupaustaan mahdollisuus harrastukseen koulupäivän yhteydessä.
– Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi
– Sosiaaliturvauudistusta aletaan valmistelemaan komiteassa käsitellen perusturvaa, ansioturvaa ja toimeentulotukea.
– Toteutetaan negatiivista tuloveroa koskeva kokeilu hyödyntäen viime kaudella toteute- tusta perustulokokeilusta saatuja kokemuksia.

Miinukset

– Perusturvan aikaisempia indeksijäädytyksiä ei kompensoida ja perusturvan korotukset ovat riittämättömiä takaamaan kohtuullinen kulutus sekä täyttämään Suomen sitoumus perusturvan tasosta Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tasolla.
– Lapsilisien indeksikorotusta ei mainita.
– Ei kirjausta maksukattojen yhdistämisestä palvelu-, matka- ja lääkemaksuissa.

Kriittiset tekijät

– Hallitusohjelmassa on paljon hyviä kirjauksia ja suunnitelmia, joiden toimeenpano ja siihen osoitetut resurssit määrittävät lopulta, toteutuvatko ne.
– Jos hallituksen työllisyystavoitteet eivät täyty, on riskinä mm., että perusturvan lisäparannukset jäävät haaveeksi.
– Ohjelmasta ei vielä käy selväksi, kuinka laajasti maksuttomuus koskee terveyskeskusmaksuja​.

Aktiivisempaa EU-politiikkaa, myös sosiaaliasioissa

Suomen EU-politiikassa hallitusohjelma edustaa selvää muutosta aiempaan. Suomi haluaa olla aktiivinen unionin kehittäjä. Sosiaaliset oikeudet nähdään yhtenä unionin eurooppalaista lisäarvoa tuottavana ydintehtävänä. Suomi kannattaa myös kestävän kehityksen periaatteille rakentuvaa tulevaisuusstrategiaa: “EU:lle luodaan kasvustrategia, jonka tavoitteena on rakentaa maailman kilpailukykyisin, sosiaalisesti ehein vähähiilinen talous. Murroksen yhteydessä on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jonka on poikkileikattava ilmastotyötä.”

Hallituksen tavoitteena on “Sosiaalisesti kestävä ja tasa-arvoinen EU”: “EU-yhteistyössä keskeistä on eriarvoisuuden vähentäminen. Sosiaalinen ulottuvuus on tärkeä EU:n painopistealue. EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisen avain on sosiaalisten oikeuksien ja työelämän ajantasainen vähimmäissääntely ja sen tehokkaampi toimeenpano.”

Lupaus vuorovaikutuksesta ja köyhyyttä kokeneiden osallisuus

Hallitusohjelmassa annetaan myös lupaus uudenlaisesta vuorovaikutuksesta: “Kehitämme tapoja tuoda yhä laajemman joukon osaksi yhteiskunnan uudistamista. Uudenlainen vuorovaikutus tarkoittaa sekä ihmisten osallistumista julkisen hallinnon toimintaan huomattavasti nykyistä vahvemmin että uusien vuorovaikutusmenetelmien etsimistä ja kokeilemista.”
Komiteatyöhön (mm. sosiaaliturvan uudistamisesta) luvataan ottaa mukaan kansalaisjärjestöt

EAPN-Fin tarjoaa hallitukselle yhteistyötä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä köyhyyttä kokevien osallistumisen lisäämiseksi. Ehdotamme, että Suomessa järjestetään  vuosittain köyhyyttä kokeneiden ja päättäjien tapaaminen. Tapaamisessa köyhyyttä ja syrjäytymistä kokeneet ihmiset eri puolilta maata voivat esittää näkemyksiään ja ratkaisuehdotuksiaan sekä keskustella päättäjien kanssa. Tapaaminen kytkeytyisi luentevasti myös vuosttaiseen EU:n köyhyyttä kokeneiden tapaamiseen (European Meetings of People experiencing Poverty).

Tutustu myös neljän vuoden takaiseen EAPN-Finin analyysiin Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta.

EAPN-Finin ja SOSTEn varjosuositukset Suomelle: köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen ryhdyttävä suunnitelmallisesti

Euroopan unionin vuotuinen ohjausjakso on edennyt vaiheeseen, jossa Suomen kansallinen uudistusohjelma on juuri julkaistu. Sitä edelsi Euroopan komission helmikuussa jokaiselle jäsenmaalle laatima maaraportti. Ohjausjakson seuraavassa vaiheessa komissio antaa maakohtaiset suositukset Suomelle kesäkuun alussa.

SOSTE ja EAPN-Fin ovat laatineet omat varjosuosituksensa komission suosituksille. Ne esittävät suosituksissaan, että Suomen on ryhdyttävä suunnitelmallisesti vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

SOSTEn ja EAPN-Finin varjosuositusten pääkohdat

  1. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on käännettävä laskuun. Se vaatii perusturvan tason korottamista ja muun muassa lisää tukea kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiperheiden kokeman köyhyyden vähentämiseen.
  2. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista on huolehdittava lisäämällä resursseja koulutukseen, riittäviin palveluihin lapsiperheille ja lastensuojeluun.
  3. Työllisyyspolitiikkaan on edelleen panostettava laaja-alaisesti. Palveluiden resursseja on lisättävä ja kohdennettava uudelleen.
  4. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Lue varjosuositukset kokonaisuudessaan: