Hallitusohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisen näkökulmasta

Suomen köyhyyden vastaisen verkoston EAPN-Finin hallitus keskusteli kokouksessaan 6.6. tuoreesta Antti Rinteen hallitusohjelmasta “Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta”. EAPN-Fin kiittää aloittavaa hallitusta huomion kiinnittämisestä hyvinvoinnin edistämiseen sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen.

Hallitusohjelmassa toteutuu eri asteisesti suuri osa EAPN-Finin hallitusohjelmatavoitteista.

“Köyhyys- ja syrjäytymisriski koskettaa ihmisiä entistä laajemmin. Hallitus puuttuu tähän määrätietoisesti. Erityisesti eläkeläisten ja lapsiperheiden köyhyyttä ja köyhtymistä vähennetään kehittämällä samanaikaisesti etuuksia ja palveluita. Tavoitteena on huolehtia kaikkien suomalaisten elintason kehityksestä ja tasaisemmasta tulonjaosta. Otetaan huomioon entistä paremmin huono-osaisuuden riskitekijät ja huono-osaisuuden ylisukupolvisuus.”

Hallitusohjelma sitoutuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion uudistamiseen ja vahvistamiseen sekä kestävän kehityksen periaatteisiin:
“Pohjoismainen hyvinvointivaltiomme on kestävä ja oikeudenmukainen malli vastata tulevaisuuden haasteisiin. Toimeentulon turva, toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus ovat perusta, joka takaa jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet tavoitella unelmiaan. Maailman muutos ja tulevaisuuden haasteet edellyttävät kuitenkin pohjoismaisen mallin uudistamista ja vahvistamista 2020-luvulle. Tavoitteenamme on luoda Suomesta sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen yhteiskunta vuoteen 2030 mennessä. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa taloutta hoidetaan ihmistä varten, ei päinvastoin.”

Seuraavassa käydään läpi hallitusohjelman plussia, miinuksia, kriittisiä tekijöitä sekä EU-politiikkaa ja lupausta vuorovaikutuksesta.

Plussat
– Talouspolitiikan päämääränä nähdään hyvinvoinnin lisääminen.
– Ilmasto- ja päästövähennystoimet toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisesti.
– Asumisen kalleus ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon tarve tunnistetaan sekä luvataan toimia kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämiseksi.
– Asunnottomuuden vähentämistä jatketaan pitkäjänteisesti ja asunnottomuus aiotaan poistaa Suomesta kahdessa vaalikaudessa.
– Ylivelkaantumista pyritään ehkäisemään ja siihen liittyviä ongelmia vähentämään. Muun muassa talous- ja velkaneuvonnan saatavuutta luvataan parantaa ja selvittää sosiaalisen luototuksen valtakunnallistamista.
– Pienimpiin eläkkeisiin on tulossa noin 50 euron korotus kuukaudessa käteen jäävään summaan kansaneläke- ja takuueläkejärjestelmien kautta.
– Peruspäivärahaan, työmarkkinatukeen ja vähimmäismääräisiin sairaus- ja vanhempainpäivärahoihin on tulossa 20 euron lisäys ja indeksikorotukset tehdään ensi vuodesta alkaen normaalisti (ml. opintotuki).
– Lapsilisiin tulee yksinhuoltajakorotus, sekä korotus 4. ja 5. lapsen osalta.
– Hallitus lupaa budjettiriihien yhteydessä tarkastella uusia toimenpiteitä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä seurata lapsiperheköyhyyden kehittymistä.
– Uudistetaan asiakasmaksulaki tavoitteena hoidon esteiden poistaminen ja terveyden tasa-arvon lisääminen muun muassa maksuttomuutta laajentamalla ja kohtuullistamalla maksuja.
– Perusterveydenhuollossa luvataan kiireettömään hoitoon pääsyn lyhenevän kolmesta kuukaudesta yhteen viikkoon.
– Työllisyyspolitiikassa hallitus haluaa panostaa niihin ryhmiin, joissa työllisyysasteen nostamiseen on vielä suuri potentiaali – osatyökykyisiin, pitkäaikaistyöttömiin sekä vammaisiin ihmisiin.
– Palkkatuen käyttöä lisätään ja kolmannen sektorin palkkatuesta poistetaan työllistämistä estävä 4 000 henkilötyövuoden rajoite.
– Aktiivimallin leikkurit puretaan.
– Osatyökykyisten työllistymistä edistäviä toimia jatketaan työkykyohjelman avulla.
– Välttämätön hoito turvataan kaikille paperittomille.
– Jokaiselle lapselle ja nuorelle lupaustaan mahdollisuus harrastukseen koulupäivän yhteydessä.
– Oppivelvollisuuden laajentamisen myötä toisen asteen koulutus muuttuu maksuttomaksi
– Sosiaaliturvauudistusta aletaan valmistelemaan komiteassa käsitellen perusturvaa, ansioturvaa ja toimeentulotukea.
– Toteutetaan negatiivista tuloveroa koskeva kokeilu hyödyntäen viime kaudella toteute- tusta perustulokokeilusta saatuja kokemuksia.

Miinukset

– Perusturvan aikaisempia indeksijäädytyksiä ei kompensoida ja perusturvan korotukset ovat riittämättömiä takaamaan kohtuullinen kulutus sekä täyttämään Suomen sitoumus perusturvan tasosta Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämällä tasolla.
– Lapsilisien indeksikorotusta ei mainita.
– Ei kirjausta maksukattojen yhdistämisestä palvelu-, matka- ja lääkemaksuissa.

Kriittiset tekijät

– Hallitusohjelmassa on paljon hyviä kirjauksia ja suunnitelmia, joiden toimeenpano ja siihen osoitetut resurssit määrittävät lopulta, toteutuvatko ne.
– Jos hallituksen työllisyystavoitteet eivät täyty, on riskinä mm., että perusturvan lisäparannukset jäävät haaveeksi.
– Ohjelmasta ei vielä käy selväksi, kuinka laajasti maksuttomuus koskee terveyskeskusmaksuja​.

Aktiivisempaa EU-politiikkaa, myös sosiaaliasioissa

Suomen EU-politiikassa hallitusohjelma edustaa selvää muutosta aiempaan. Suomi haluaa olla aktiivinen unionin kehittäjä. Sosiaaliset oikeudet nähdään yhtenä unionin eurooppalaista lisäarvoa tuottavana ydintehtävänä. Suomi kannattaa myös kestävän kehityksen periaatteille rakentuvaa tulevaisuusstrategiaa: “EU:lle luodaan kasvustrategia, jonka tavoitteena on rakentaa maailman kilpailukykyisin, sosiaalisesti ehein vähähiilinen talous. Murroksen yhteydessä on otettava huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jonka on poikkileikattava ilmastotyötä.”

Hallituksen tavoitteena on “Sosiaalisesti kestävä ja tasa-arvoinen EU”: “EU-yhteistyössä keskeistä on eriarvoisuuden vähentäminen. Sosiaalinen ulottuvuus on tärkeä EU:n painopistealue. EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamisen avain on sosiaalisten oikeuksien ja työelämän ajantasainen vähimmäissääntely ja sen tehokkaampi toimeenpano.”

Lupaus vuorovaikutuksesta ja köyhyyttä kokeneiden osallisuus

Hallitusohjelmassa annetaan myös lupaus uudenlaisesta vuorovaikutuksesta: “Kehitämme tapoja tuoda yhä laajemman joukon osaksi yhteiskunnan uudistamista. Uudenlainen vuorovaikutus tarkoittaa sekä ihmisten osallistumista julkisen hallinnon toimintaan huomattavasti nykyistä vahvemmin että uusien vuorovaikutusmenetelmien etsimistä ja kokeilemista.”
Komiteatyöhön (mm. sosiaaliturvan uudistamisesta) luvataan ottaa mukaan kansalaisjärjestöt

EAPN-Fin tarjoaa hallitukselle yhteistyötä köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi sekä köyhyyttä kokevien osallistumisen lisäämiseksi. Ehdotamme, että Suomessa järjestetään  vuosittain köyhyyttä kokeneiden ja päättäjien tapaaminen. Tapaamisessa köyhyyttä ja syrjäytymistä kokeneet ihmiset eri puolilta maata voivat esittää näkemyksiään ja ratkaisuehdotuksiaan sekä keskustella päättäjien kanssa. Tapaaminen kytkeytyisi luentevasti myös vuosttaiseen EU:n köyhyyttä kokeneiden tapaamiseen (European Meetings of People experiencing Poverty).

Tutustu myös neljän vuoden takaiseen EAPN-Finin analyysiin Juha Sipilän hallituksen ohjelmasta.

Euroopan unionin vuotuinen ohjausjakso on edennyt vaiheeseen, jossa Suomen kansallinen uudistusohjelma on juuri julkaistu. Sitä edelsi Euroopan komission helmikuussa jokaiselle jäsenmaalle laatima maaraportti. Ohjausjakson seuraavassa vaiheessa komissio antaa maakohtaiset suositukset Suomelle kesäkuun alussa.

SOSTE ja EAPN-Fin ovat laatineet omat varjosuosituksensa komission suosituksille. Ne esittävät suosituksissaan, että Suomen on ryhdyttävä suunnitelmallisesti vähentämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

SOSTEn ja EAPN-Finin varjosuositusten pääkohdat

1. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on käännettävä laskuun. Se vaatii perusturvan tason korottamista ja muun muassa lisää tukea kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lapsiperheiden kokeman köyhyyden vähentämiseen.
2. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista on huolehdittava lisäämällä resursseja koulutukseen, riittäviin palveluihin lapsiperheille ja lastensuojeluun.
3. Työllisyyspolitiikkaan on edelleen panostettava laaja-alaisesti. Palveluiden resursseja on lisättävä ja kohdennettava uudelleen.
4. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Lue varjosuositukset kokonaisuudessaan:

Pääministeri Juha Sipilän runsas vuosi sitten asettama, professori Juho Saaren johtama työryhmä esittää toimia useille eri elämänalueille eriarvoisuuden torjumiseksi ja vähentämiseksi. Työryhmän tuli etsiä uusia toimintatapoja ja keinoja, joilla luodaan edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle ja osallistumiselle yhteiskunnassa. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa 21. maaliskuuta.

Kuten raportin esipuheesta käy ilmi, EAPN-Fin oli työryhmän kuultavana. EAPN-Fin esitti kuulemisessa huomioita neljästä teemasta: Perusturvan taso, Lapsiperheköyhyys, Pitkäaikaistyöttömyys ja Asiakasmaksu.

EAPN-Finin pj Jiri Sironen ja hallituksen jäsen Yrjö Mattila kommentoivat raporttia perusturvan tason osalta mielipidekirjoituksella Helsingin Sanmissa 6.4.

Mielipidekirjoitus (Helsingin Sanomat 6.4.): Liian alhainen perusturva ruokkii eriarvoisuutta

Professori Juho Saaren johtaman eriarvoisuustyöryhmän ehdotuksissa sosiaaliturvan parantamiseksi on paljon hyvää. Kokoamalla eri minimitason etuudet yhteen lakiin etuusjärjestelmä selkiytyisi.

Suomi on saanut Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitealta useita huomautuksia perusturvaetuuksien liian alhaisesta tasosta. Valtioneuvoston selonteko kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmasta toteaa eriarvoisuuden kasvaneen. Selonteko pitää riittävän toimeentulon turvaamista tärkeänä eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisessä. Tästä huolimatta Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana perusturvaa on heikennetty useilla leikkauksilla ja indeksijäädytyksillä.

Perusturva kaipaisikin kiireisesti tasokorotusta. Tämän jälkeen voitaisiin edetä perusturvan kokonaisuudistuksessa.

Perusturvan tasokorotus voitaisiin toteuttaa noin tuhannen euron takuutulolla. Päiväraha sairauden, äitiyden, vanhemmuuden ja isyyden johdosta, kuntoutusraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan päiväraha määräytyisivät kuten nytkin, mutta jos tulo jäisi alle takuutulon, Kela maksaisi takuutulon mukaisen etuuden.

Nykyiset riittämättömäksi todetut, noin 500-700 euron välillä olevat etuudet nousisivat noin tuhanteen euroon. Verotuksen jälkeen käteen siitä jäisi noin 790 euroa, jota voi pitää alimpana hyväksyttävissä olevana etuustasona, joka on määritelty Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa. Takuutulo parantaisi lähes miljoonan pienituloisen suomalaisen edellytyksiä selvitä välttämättömistä menoistaan.

Jiri Sironen, puheenjohtaja
EAPN-Fin – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto

Yrjö Mattila, puheenjohtaja
Suomen sosiaalioikeudellinen seura

Linkkejä:

Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti
SOSTEn blogisarja Saaren eriarvoisuustyöryhmän raportista

Köyhyys ei ole poistunut 100-vuotiaasta, itsenäisestä Suomesta. EAPN-Fin julkaisi ensimmäistä kertaa Köyhyysvahti -raportin, jossa käydään läpi köyhyyteen liittyviä tuoreimpia saatavilla
olevia tilastotietoja ja kehitystrendejä sekä esitetään näkemys köyhyyden vähentämiseksi tarvittavista toimista.

EU:n Eurooppa 2020 -strategian laatimisen yhteydessä vuonna 2010 asetettu tavoite
vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrä Suomessa 150 000:lla
vuoteen 2020 mennessä ei näytä toteutuvan. Köyhyys tulisi myös puolittaa vuoteen
2030 mennessä osana YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja Agenda2030-toimintaohjelman
kansallista toimeenpanoa.

Köyhyys on Suomessa vähentynyt 2010-luvulla vain vähän ja on useita viitteitä siitä,
että köyhyys on kääntynyt jälleen nousuun.

Lue lisää Koyhyysvahti 2017 -raportista

Raportti on käännetty myös englanniksi (Poverty Watch Finland Report 2017)

Yli 30 suomalaisen järjestön yhteinen visio esittää Suomen ja EU:n kauppapolitiikalle uutta ja kestävää suuntaa. 10 askelta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan kauppapolitiikkaan -vision allekirjoittajien joukossa on muun muassa kehitys-, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiin keskittyviä kansalaisjärjestöjä sekä palkansaajakeskusjärjestöt.

Tänään julkaistavalla visiolla järjestöt haluavat tuoda kestävän kehityksen tavoitteet mukaan kauppapoliittiseen keskusteluun ja muistuttaa, että oikeilla kaupan säännöillä voidaan edistää ihmisten ja ympäristön hyvinvointia Suomessa, Euroopassa ja globaalisti.

”Kaupan pelisäännöt ovat tällä hetkellä ristiriidassa kestävän kehityksen periaatteiden ja kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten kanssa”, huomauttaa Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehyksen vaikuttamistyön koordinaattori Elina Mikola.

”Nyt jos koskaan Suomen ja EU:n johtajien tulee varmistaa kauppapolitiikalle oikeudenmukainen ja kestävä suunta. Kaupan sääntöjen kehittämiseen tarjoutuu mahdollisuus jo joulukuussa, kun Maailman kauppajärjestön WTO:n 11. ministerikokous kokoontuu Buenos Airesissa”, Mikola jatkaa.

”Kestävän kehityksen tavoitteet pitäisi ottaa selkeämmin kauppapolitiikan ja sitä koskevan keskustelun lähtökohdaksi. Esimerkiksi kauppasopimusten kohdalla tulisi varmistaa, että ne aidosti edistävät ihmisoikeuksia, työelämän perusoikeuksia ja säällisten työpaikkojen syntymistä. Erityisen tärkeää on tarkastella kaupan vaikutuksia kaikkein heikommassa asemassa olevien ihmisryhmien kannalta”, SAK:n ekonomisti Patrizio Lainà lisää.

Järjestöt korostavat, että kaupalle tarvitaan globaalit säännöt, jotka ovat johdonmukaisia kestävän kehityksen Agenda 2030:n sekä kansainvälisten ihmisoikeussitoumusten kanssa. Visiossa esitetään muun muassa ilmastonmuutoksen vastaisten toimien ja yritysvastuun edistämistä osana kauppapolitiikkaa sekä kauppasopimuksia koskevien neuvotteluprosessien avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä. Ihmisoikeus- ja ympäristösopimukset eivät saa jäädä kauppasopimusten varjoon, muistuttavat järjestöt. Lisäksi on varmistettava, että kauppasopimukset eivät kavenna poliittista liikkumavaraa kestävän kehityksen edistämiseksi.

10 askelta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan kauppapolitiikkaan -vision ovat allekirjoittaneet seuraavat järjestöt:  350 Suomi, Akava, Attac, Suomen Caritas, Dodo, EAPN-Finland, Eettisen kaupan puolesta, Emmaus Aurinkotehdas, Eurooppalainen Suomi, Hyvinvointivaltion vaalijat, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys, Kepa, Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS, Kirkon ulkomaanapu, Lähetysyhdistys Kylväjä, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Open Knowledge Finland, Pelastakaa Lapset, Reilu kauppa, SAK, SASK – Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus, Solidaarisuus, STTK, Siemenpuu, Suomen Lähetysseura, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Talousdemokratia, Taksvärkki, TTIP-verkosto, UFF, Uusi Tuuli ja Vammaiskumppanuus.

Tutustu julkaisun PDF-versioon.

Järjestöt esittävät 9.5. kannanotossaan, että lapsiperheköyhyyttä tulee vähentää nykyistä tavoitteellisemmin. Myös sen seurausten lieventämiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota.

Perheiden köyhyys on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia. Jokaisella lapsella on oikeus riittävään elintasoon ja hyvään lapsuuteen. Päättäjillä on velvollisuus edesauttaa tämän oikeuden toteutumista.

Perheiden eriarvoistumisen kannalta haitalliset poliittiset päätökset voitaisiin välttää toteuttamalla säännönmukaisesti päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, kuten hallitusohjelmassakin todetaan. Arvioinneissa on kiinnitettävä huomiota myös tulonjakovaikutuksiin ja lasten mahdollisuuksiin osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Suomen on otettava vakavasti YK:n lapsen oikeuksien komitean suositus parantaa vähäosaisten perheiden tukea. Myös EU:n suositus Investoidaan lapsiin on pantava toimeen.

Mitä on lapsiperheköyhyys Suomessa?

Suomessa on tulonjakotilaston mukaan 101 000 köyhää lasta, mikä tarkoittaa lähes joka kymmenettä lasta. Jos huomioon otetaan ns. laskennalliset asuntotulot, köyhien lasten lukumäärä on jopa 132 000 (yli 12 % lapsista).

Yksikin köyhyydessä elävä lapsi on liikaa. Köyhyys on keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen riskitekijä. Se aiheuttaa osattomuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia sekä häpeää. Lapsena koettu köyhyys on myös yhteydessä myöhemmässä elämässä alhaiseen koulutustasoon, mielenterveysongelmiin ja koko väestöön verrattuna heikkoon hyvinvointiin.

Lapsiperheköyhyys ja sen taustalla vaikuttavat tekijät ovat muuttuneet ajassa: nykyään se liittyy selvästi aiempaa useammin työssäkäyvien vanhempien pienituloisuuteen. Taustalla olevia syitä voivat tällöin olla vanhempien sirpaleinen työmarkkina-asema, pätkätyösuhteet, osa-aikatyö tai matalapalkkaisuus.

Muita merkittäviä syitä lapsiperheköyhyyteen ovat muun muassa yksinhuoltajuus ja vanhemman työkyvyttömyys. Myös korkeat asumiskustannukset pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa muodostavat vakavan toimeentulo-ongelman lapsiperheille.

Lapsiperheiden eriarvoistumista on vauhditettu leikkauksin

Lapsiperheiden toimeentuloetuuksien reaaliarvon lasku on koskenut erityisen ankarasti köyhiä lapsiperheitä. Lapsilisän keskimääräinen reaaliarvo on tällä hetkellä noin 30 prosenttia alempi kuin vuonna 1994. Lisäksi merkittävä osa talouden sopeutustoimista on osunut erityisesti nuorten perheiden kotitalouksiin esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen kohdistuneina leikkauksina.

Yhteiskunnassa tapahtunut polarisoituminen ja tuloerojen kasvu heijastuvat myös lastensuojelutyöhön. Lastensuojelun asiakasperheet ovat usein riippuvaisia sosiaaliturvasta. Perusturvan liian alhainen taso ja etuuksiin kohdistuvat leikkaukset koskettavat heitä kipeästi. Lastensuojelun jälkihuolto ei ole riittävällä tasolla, eivätkä nuoret saa tarvitsemaansa tukea.

Sukupolvelta toiselle periytyvät hyvinvoinnin vajeet ja huono-osaisuus ovat laaja ja monitahoinen yhteiskunnallinen ongelma, johon ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

Miten lapsiperheköyhyyttä vastaan voidaan taistella?

Järjestöt toimivat lähellä perheitä ja niillä on vahva kosketuspinta lapsiperheiden arkeen. Ne tukevat kustannustehokkaasti perheiden hyvinvointia järjestämällä esimerkiksi avoimia kohtaamispaikkoja, erilaista vertaistoimintaa ja matalan kynnyksen palveluja. Perheitä tuetaan ja ohjataan konkreettisesti erilaisissa arjen haasteissa. Lisätietoja järjestöjen toimista lapsiköyhyyden vähentämiseksi saa allekirjoittajilta.

Lapsiperheköyhyyden vähentäminen ja sen seurausten lieventäminen vaativat johdonmukaista politiikkaa ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lisäksi lapsiperheköyhyyttä ja köyhyydessä elävien lasten tilannetta koskevaa tutkimusta on lisättävä.

1. Allekirjoittaneet järjestöt pitävät tärkeinä erityisesti seuraavia toimenpiteitä:

• Perhe-etuuksien, kuten vanhempainpäivärahojen ja lapsilisien, riittävä taso on turvattava.
• Lasten ja nuorten kasvuympäristöihin tulee investoida! Varhaiskasvatuksen, koulutuksen, neuvolapalvelujen sekä aamu- ja iltapäivätoiminnan laatu ja saavutettavuus on turvattava.
• Koulutuksen tasa-arvoa on edistettävä turvaamalla opetuksen riittävät resurssit, erityisesti riittävä tuki myös toisella asteella.
• Lapsiperheiden asumiskustannuksia on pyrittävä alentamaan kehittämällä asumistukea sekä lisäämällä asuntotuotantoa kasvukeskuksissa, erityisesti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.
• Vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuus osallistua harrastustoimintaan on taattava.
• Kansalaisjärjestöjen auttamistyö on turvattava sote- ja maakuntauudistuksessa. Järjestöt tarvitsevat avustuksia ja tiloja toiminnan toteuttamiseen. Kuntien ja maakuntien yhteistyö järjestöjen kanssa on kirjattava sote-järjestämislakiin.
• Lapsia ja lapsiperheitä koskevista päätöksistä on toteutettava aina lapsivaikutusten arviointi.

Lisätietoja:

Johtava asiantuntija Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, p. 075 324 5521
Ohjelmajohtaja Olli Alanen, Lastensuojelun Keskusliitto, p. 050 502 5007

Allekirjoittajat:

Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto ry
Toiminnanjohtaja Pia Sundell, Barnavårdsföreningen i Finland
Pääsihteeri Riitta Särkelä, Ensi- ja turvakotien liitto ry
Toiminnanjohtaja Pauliina Lehtinen, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry
Pääsihteeri Milla Kalliomaa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry
Pääsihteeri Marianne Heikkilä, Marttaliitto ry
Pääsihteeri Arja Sutela, Nuorten Ystävät ry
Toiminnanjohtaja Sari Nikula-Heino, Parasta Lapsille ry
Pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta, Pelastakaa lapset ry
Toimitusjohtaja Marja Pajulahti, SOS-Lapsikylä ry
Toiminnanjohtaja Ulla Siimes, Suomen Vanhempainliitto ry
Toimitusjohtaja Eija Koivuranta, Väestöliitto ry
Puheenjohtaja Tiina Saarela, EAPN-Fin – Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto