Aihearkisto: Kannanotot

EAPN-Finin suositukset Suomelle

EAPN-Fin on laatinut omat suosituksensa Suomelle ja toivoo, että EU-komissio huomioi nämä vuotuiseen ohjausjaksoonsa liittyvien maakohtaisten suositusten valmistelussa. EAPN-Fin vetoaa myös Suomen hallitukseen ja eduskuntaan, jotta ne ottaisivat EU:n Eurooppa 2020 -strategian ja YK:n Agenda2030 -toimintaohjelman köyhyyden vähentämistavoitteet vakavasti.

  • Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrä on käännettävä laskuun. Erityisesti tulee huomioida pienituloisten lapsiperheiden ja eläkeläisten aseman parantaminen. Keskeisiä toimia köyhyyden vähentämiseksi voisivat olla mm. perusturvaetuuksien tason nostaminen ja kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen.
  • Pitkäaikaistyöttömien (mukaan lukien nuoret ja maahanmuuttajat) tilannetta tulee parantaa ja työttömyyttä vähentää. Keskeistä olisi resursoida palkkatukeen ja nuorisotakuuseen sekä perua nykyiset leikkaukset.
  • Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee toteuttaa tavalla, joka kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja ja takaa tarpeenmukaisten palvelujen saavutettavuuden myös huono-osaisille ja useita palveluja tarvitseville. Valinnanvapauslain toteutuminen esitetyssä muodossa ei edistä yhdenvertaisuutta eikä kustannustehokkuutta.

EU:n Eurooppa 2020-strategian viides tavoite kuuluu: poistetaan köyhyys- tai syrjäytymisvaara vähintään 20 miljoonalta ihmiseltä. Suomi on sitoutunut vähentämään köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää 150 000:lla (770 000 henkilöön) vuoteen 2020 mennessä.

Suomessa tavoitteessa ei ole edetty. Vaikka pienituloisten ja aineellista puutetta kärsivien määrä on hieman laskenut, vajaatyöllisissä kotitalouksissa elävien määrä on noussut. Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2014, jolloin riski kosketti 904 000 henkilöä.

Pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi suomalaisten maksuhäiriömerkintöjen määrä on ennätyslukemissa. Ruoka-apua jakavien toimijoiden mukaan avun tarvitsijoiden määrä on kasvamassa.

THL:n julkaiseman arvion vuoden 2017 talousarvion vaikutuksista perusturvaan mukaan eriarvoisuus kasvaa niin Gini-kertoimella kuin pienituloisuusasteellakin tarkasteltuna.

Linkit:

Köyhyyden syitä ja seurauksia -julkaisu 2017
Suomen maaraportti 2017
Vuoden 2017 talousarvion vaikutukset perusturvaan, THL 2017

Köyhyyden vähentäminen on nostettava poliittiseen keskusteluun

Suomessa köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elää yhteensä noin 900 000 henkilöä. Lukuun lasketaan mukaan kotitaloudet, jotka kärsivät pienituloisuudesta, vakavasta aineellisesta puutteesta ja vajaatyöllisyydestä. Tähän joukkoon kuuluu mm. pitkäaikaistyöttömiä, pienituloisia eläkeläisiä, yksinhuoltajia, pitkäaikaissairaita ja vammaisia henkilöitä. Myös lapsiköyhyys on kasvanut: Suomessa yli 100 000 lasta elää köyhyydessä.

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on julkaissut päivitetyn tietopaketin köyhyydestä. Köyhyys – syitä ja seurauksia -julkaisu kertoo yleistajuisesti köyhyydestä Suomessa ja Euroopassa sekä kokoaa yhteen ajankohtaista tilasto- ja tutkimustietoa köyhyydestä.

”Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen tulisi nostaa poliittiselle agendalle niin kunnallisella, kansallisella kuin Euroopankin tasolla”, EAPN-Finin varapuheenjohtaja Jiri Sironen vaatii.

Erityisen ongelman muodostaa pitkittynyt köyhyys, jolloin köyhyys muuttuu usein entistäkin syvemmäksi ja ankarammaksi. Suomessa pitkittyneesti pienituloisia on noin 410 000 henkilöä. On hälyttävää, että lähes joka kymmenes suomalainen elää arkeaan jatkuvaluonteisessa kuluttavassa köyhyydessä.

Pienituloisen arkielämä on niukkuutta ja osattomuutta

”Köyhyys Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa on viheliäinen ongelma, jota tavataan toisinaan vähätellä. Samaan aikaan kun valtaosa suomalaisista voi monella mittarilla paremmin kuin koskaan aikaisemmin, osa ihmisistä on jäänyt entistä syvemmin sivuun yhteiskunnan myönteisestä kehityksestä. Hyvinvointi jakautuu entistä epätasaisemmin ja eriarvoisuus elämän eri osa-alueilla on vahvistunut”, julkaisun toimittaja Niko Eskelinen sanoo.

Köyhyys nähdään usein taloudellisten resurssien puutteena. Köyhyys voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään, itsetuntoon ja mahdollisuuksiin. Se rajoittaa osallistumista, kuluttaa voimavaroja ja luo epävarmuutta, ahdistusta ja stressiä selviytymisestä nyt ja tulevaisuudessa.

Köyhyys määrittyy suhteessa lähiympäristöön. Tunne siitä, ettei itsellä tai omilla lapsilla ole mahdollisuuksia samoihin asioihin kuin lähes kaikilla muilla, voi olla musertava.

EAPN-Fin on tuonut köyhyyttä kokeneiden ihmisten ääntä yhteiskunnalliseen keskusteluun yli 20 vuoden ajan. Verkoston voimavara on eri alojen jäsenjärjestöt, joita yhdistää tahto vähentää köyhyyttä Suomessa. Uusi julkaisu päättyy kattavaan listaukseen suosituksista köyhyyden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.

Köyhyys – syitä ja seurauksia, toim. Niko Eskelinen ja Jiri Sironen, Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin: verkossa osoitteessa www.eapn.fi.

Vuonna 1994 perustettu Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin koostuu 44 pääasiassa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöstä. EAPN-Fin on osa Euroopan laajuista 31 maata kattavaa European Anti-Poverty Network -kansalaisjärjestöverkostoa, jonka tavoitteena on köyhyyttä kokeneiden kansalaisten osallisuuden lisääminen, köyhyyden vähentäminen ja vaikuttaminen päätöksentekijöihin tämän tavoitteen edistämiseksi.

Suomalainen köyhyys lukuina

  • Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elää yhteensä noin 900 000 henkilöä
    Pienituloisissa kotitalouksissa elää noin 634 000 henkilöä, heistä pitkittyneesti pienituloisia on noin 411 00 henkilöä
  • Toimeentulotuen varassa elää noin 400 000 henkilöä, heistä lähes kolmannes saa toimeentulotukea pitkäaikaisesti
  • Työttömänä on noin 350 000 henkilöä, joista kolmannes pitkäaikaistyöttömiä
  • Aineellista puutteesta kärsii noin 118 000 henkilöä
  • Köyhyydessä eläviä lapsia on vähintään 100 000
  • Tulottomia kotitalouksia on noin 20 000
  • Leipäjonoissa käy viikoittain lähes 20 000 henkilöä
  • Asunnottomana on noin 7 900 henkilöä
  • Paperittomia on arviolta 4 000 henkilöä

Tutustu julkaisuun

Tiedote: Asiakasmaksujen kohtuullistaminen ei toteudu

23.1.2017

EAPN-Fin-verkoston kysely:
Asiakasmaksujen kohtuullistaminen ei toteudu

Laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta eikä sitä sovelleta kunnissa. Kyselyn mukaan suurin osa kuntien työntekijöistä ei tiennyt, että asiakasmaksuja olisi kohtuullistettu.

Kuntien tilanne selviää Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-Finin avoimesta verkkokyselystä. Kyselyssä selvitettiin, miten asiakasmaksulain 11 pykälää käytännössä toteutetaan. Kyselyn mukaan vapautuksen tai kohtuullistamisen mahdollisuudesta ei tiedetä, ei tiedoteta eikä ohjeisteta riittävästi. Lisäksi vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen on monimutkaista.

”Asiakasmaksulain kokonaisuudistus käynnistyy keväällä 2017. Uudistuksessa tulee luoda selkeät käytännöt ja säännökset siitä, missä tilanteissa asiakasmaksut jätetään perimättä tai kohtuullistetaan”, EAPN-Finin puheenjohtaja Tiina Saarela vaatii.

Kyselyn vastaajista kaikkiaan 69 prosenttia ei tuntenut asiakasmaksulain 11 pykälää. Tietoja puuttui niin kuntien työntekijöiltä kuin palvelun käyttäjiltä. Pykälässä säädetään kuntien velvollisuudesta kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja, jos ne vaarantavat henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.

”Vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista pitäisi olla selkeää ja helppoa. Tämä vähentäisi omalta osaltaan monimutkaisen sosiaaliturvajärjestelmän kuormittavuutta sekä kuntalaiselle että järjestelmälle”, puheenjohtaja Tiina Saarela toteaa.

Käytännöt puuttuvat, asiakkaat jäävät yksin

Kunnissa ei tiedetä kuinka toimia ja kenelle päätös asiakasmaksujen kohtuullistamisesta kuuluu. Vain 14 prosenttia kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä kertoi saaneensa työnantajalta riittävän ohjeistuksen. Valmis lomake asiakasmaksun alentamiseksi tai poistamiseksi oli 15 prosentilla kyselyyn vastanneista kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä. Vakiintuneet käytännöt puuttuvat ja asiakkaat jäävät yksin eri viranomaisten palloteltaviksi.

EAPN-Fin-verkosto korostaa, että asiakasmaksut eivät saa aiheuttaa toimeentulotuen tarvetta tai olla esteenä palvelujen käyttöön. Asiakkaille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Työnantajan tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijät, jotta he osaavat neuvoa asiakkaita kohtuullistamisen hakemisessa.

”Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu usean vuoden ajan. Tuleva sote-uudistus uhkaa nostaa asiakasmaksuja entisestään. Samanaikaisesti lääkkeiden ja matkakustannusten omavastuuosuuksia on nostettu. Maksukorotuksista kärsivät erityisesti palvelujen ja tuen tarpeessa olevat pienituloiset kotitaloudet. Monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen”, puheenjohtaja Tiina Saarela muistuttaa.

Lisätietoja: Puheenjohtaja Tiina Saarela, EAPN-Fin-verkosto, 050 344 8573, tiina.saarela@evl.fi

Raportti PDF-muodossa

Perustiedot verkkokyselystä:

EAPN-Fin-verkoston verkkokyselyyn vastasi 884 henkilöä. Vastaajat olivat julkishallinnon sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, järjestöjen ja seurakuntien työntekijöitä, vapaaehtoisia, asiakkaita ja potilaita sekä heidän omaisiaan. Kysely selvitti asiakasmaksulain 11 pykälän tunnettuutta, siihen liittyvää päätöksentekoa, kohtuullistamisen yleisyyttä, ohjeistusta, hakemisen helppoutta, tiedottamista, neuvontaa ja asiakasmaksujen perintää.

EAPN-Finin vastaus Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevaan kuulemiseen

EAPN-Fin näkee Junckerin komission aloitteen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista tärkeäksi ja haluaa osallistua sen kehittämiseen osallistumalla avoimeen kuulemiseen. Koko EU:n aluetta tarkastellessa viimeisen 15 vuoden aikana ylöspäin lähentymisen sijaan on tapahtunut eriytymistä kohti kasvavaa köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Kehitys on entisestään pahentunut vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen huomion kiinnittyessä liiallisesti velkakestävyyteen sosiaalisen kestävyyden jäädessä vähemmälle huomiolle. Nyt tarvitaan lukuisia toimia kehityksen suunnan muuttamiseksi ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari sekä siihen liittyvä kuuleminen voivat olla näiden toimien kokoaja. EAPN-Fin toivoo näkevänsä kunnianhimoisen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, joka voisi käynnistää uudelleen sosiaalisen Euroopan vahvistamisen. Ihmisten arjessa näkyvien eurooppalaisten sosiaalisten oikeuksien myötä voisi syntyä myös aitoa eurooppalaista kansalaisuutta nykyisen skeptisyyden leviämisen sijaan.

Näkemys Suomen kantaan

EAPN-Fin toivoo Suomen kannattavan sosiaalisen Euroopan vahvistamisessa myös konkreettisia eteenpäin katsovia toimenpiteitä, ei vain yleviä periaatteita. Suomen kantoja voi syystä arvostella siitä samasta, mistä puhetta sosiaalisesta Euroopasta on usein arvosteltu, eli pelkäksi puheeksi ilman merkittäviä tekoja. Suomen alustavassa kannassa (Perusmuistio 17.6.2016) Suomi painottaa jäsenmaiden edistymistä yhteisesti asetetuissa työllisyys- ja sosiaalitavoitteissa. Suomi ei kuitenkaan edes itse edisty mm. Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä sovituista tavoitteista mm. työllisyysasteen ja köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien määrän vähentämisessä.

EU:n valta tunkeutuu tällä hetkellä talouspolitiikan kautta kansallisen sosiaalipolitiikan alueelle määritellen sen liikkumavaraa ja jos asialle ei tehdä mitään, niin nimenomaan se rapauttaa sosiaalista Eurooppaa. EU:n toimivallan lisääminen mm. sosiaaliturvan vähimmäisarvojen määrittelemisessä ei veisi päätäntävaltaa kansalliselta sosiaalipolitiikalta, vaan vahvistaisi sosiaalipolitiikan asemaa. Suomella ei ole mitään hävittävää siinä, että eurooppalaisella tasolla varmistettaisiin riittävien kansallisiin vertailuarvoihin perustuvat vähimmäistasot.

Sen sijaan, että Suomi vastustaisi kaikkia muutoksia EU:n toimivaltaan ja sosiaaliseen säännöstöön, sen tulisi olla aktiivinen toimija mahdollisten muutosten pohtimisessa.

Varsinainen vastaus kuulemisen kysymyksiin

1. Mitkä ovat mielestänne kiireellisimmät työllisyys- ja sosiaalialan painopisteet?

  • Kasvavan eriarvoisuuden torjuminen. EU-alueella on 15 vuoden aikana tapahtunut eriytymistä kohti eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Talouden pienestä elpymisestä huolimatta on suuri riski, että edelleen tapahtuu lisää eriytymistä. Jos sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei Euroopassa lisäänny, koko EU:n oikeutus on vaarassa.
  • Kasvaneen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen huomioiminen sekä niiden määrätietoinen vähentäminen. Köyhyys- ja syrjäytymisriski koskettaa joka neljättä eurooppalaista. Köyhyyttä tulisi vähentää Eurooppa 2020 -strategian ja YK:n Agenda 2030 -ohjelman tavoitteiden mukaisesti.
  • Sosiaalisten oikeuksien vahvistaminen. Sosiaaliset oikeudet ovat jääneet EU:ssa liian vähäiselle huomiolle ja niihin kohdistuu useita uhkia ja heikennyksiä. EU-maat on velvoitettava kunnioittamaan Euroopan sosiaalisen peruskirjaa.
  • Politiikan prioriteettien muuttaminen siten, että talous- ja sosiaalipolitiikka ovat tasapainossa, ja talouspolitiikka tukee kestävää kehitystä, osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
  • Läpi elämänkaaren kestävän riittävän vähimmäistoimeentulon varmistaminen kaikille kansalaisille. Joistain Euroopan maista vähimmäistoimeentuloturva puuttuu kokonaan ja myös Suomen kaltaisessa korkean hyvinvoinnin maassa monet perusturvaetuudet on todettu riittämättömäksi mm. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean päätöksissä.
  • Universaalien, laadukkaiden ja saavutettavien julkisten palvelujen tarjoaminen kaikille.
  • Työllisyyden edistäminen ja työpaikkojen luominen työelämän laatu varmistaen. Pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyttä ei pidä hoitaa pakkoaktivoinnin keinoin, joka usein vauhdittaa negatiivisia työelämän trendejä (matalapalkkaisten töiden kasvu, epävarmat työolot, työssäkäyvien köyhyyden kasvu), ja joka tuottaa pahimmillaan ulossulkemista. Tarvitaan kannustimia, palveluja ja tukea ihmisille sekä työpaikkoja, joissa taataan kohtuullinen palkka ja inhimilliset työolot kaikille.
  • Tulevaisuuteen katsova maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka.

2. Miten voidaan ottaa huomioon erilaiset työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet eri puolilla Eurooppaa?

  • EU:n tulisi luoda eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämisen strategia, jota täydentäisi kansalliset strategiat sekä näitä tukevat sosiaaliset ja rahoitukselliset instrumentit (esimerkiksi uusi EU-ohjelma köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi, joka voisi sisältää useita eri rahastoja).
  • Verotusta hyvinvoinnin keskeisenä takaajana ja jakajana tulisi koordinoida vahvemmin estäen verovuodon ja haitallinen verosuunnittelu. Progressiivista verotusta tulisi edistää koko Euroopan tasolla ja lisäksi luoda uusia kansainvälistä rahaliikennettä koskevia verokäytäntöjä, kuten transaktiovero.
  • Euroopan sosiaalirahastoa ja rakennerahastoja tulisi kasvattaa, jotta erilaisia työllisyys- ja sosiaalitilanteita voitaisiin pitkäaikaisesti parantaa.
  • Erilaisia äkillisiä työllisyys- ja sosiaalitilanteita varten tulisi myös luoda taloudellisia mekanismeja, kuten eurooppalainen työttömyysvakuutus tai tasausrahasto, jota voitaisiin käyttää tasaamaan epäsymmetrisiä shokkeja.
  • EU:n talous- ja finanssisäännöstö on sitovaa, se dominoi sosiaalipolitiikkaa ja johtaa sosiaalipoliittisesti kestämättömiin päätöksiin. Kaikkeen talousohjaukseen tulisi ottaa mukaan sosiaalisten vaikutusten arviointi, jonka kautta sosiaalisesti vahingolliset taloudelliset päätökset voidaan ehkäistä. Sosiaalisia indikaattoreita tulisi lisätä, seurata ja varmistaa niiden vaikuttavuus päätöksenteossa. Vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjä voisi uudelleenarvioida, sosiaaliset investoinnit tulisi jättää huomioimatta velka- ja budjettisääntöjä tulkittaessa. Työ-, sosiaali-, terveys- ja koulutuspolitiikkaa tulisi valvoa perusoikeusnäkökulmasta sekä ohjaussuosituksin.
  • Köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä niiden vähentämistä käsittelevän eurooppalaisen tutkimuskeskuksen ja -verkoston perustaminen ja rahoittaminen.

3. Onko EU:n säännöstö ajan tasalla ja voitaisiinko EU:n toimintaa mielestänne laajentaa?

  • Talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainon näkökulmasta EU:n toimivaltaa tulisi lisätä sosiaaliasioissa joissain tapauksissa. Talous- ja sosiaalipolitiikan asymmetrian muuttamiseksi sosiaaliasiat tulisi huomioida paljon nykyistä vahvemmin EU-tasolla. Sosiaalisia indikaattoreita käytetään, mutta niitä ei käytetä vielä tarpeeksi eikä niiden käytöllä ole tarpeeksi vahvaa vaikutusta.
  • EU:n toimivaltaa voisi myös laajentaa sosiaaliasioissa erityisesti vähimmäistasojen määrittelyssä sekä niitä koskevien suositusten tekemisessä sitovammaksi. EAPN-Fin ja Euroopan EAPN ovat mm. kannattaneet vähimmäistoimeentulon puitedirektiiviä, yhtenä kulmakivenä EU:n sitoutumisessa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämiseen,
  • EU:n perussopimuksiin tulisi sisällyttää sosiaalinen lisäpöytäkirja.
  • Tähän asti sosiaaliturva on jäänyt osin EU:n toimivallan ulkopuolelle (vaikka käytännössä talousohjauksen kautta EU on vaikuttanut myös jäsenmaiden sosiaaliturvaan), ja jos ei ole nähtävissä suuria mahdollisuuksia kompetenssin laajentamiseen lähitulevaisuudessa, voi yhtenä vaihtoehtona ajatella myös EMU-maiden kesken solmittavaa omaa erillistä sopimusta Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin kuuluvien asioiden toteuttamisesta samalla tavoin kuin on sovittu EMU:n talouskriteereistä.
  • Yleishyödyllisten palvelujen asema (services of general interest) tulisi mahdollistaa erillisenä suhteessa kilpailu- ja hankintalainsäädäntöön.
  • Terveyteen ja hyvinvointiin oleellisesti liittyvien seikkojen johdosta EU:n tulisi pystyä voimakkaammin poikkeamaan tavaroiden vapaasta liikkumisesta ja kilpailulainsäädännöstä sekä sääntelemään haittoja aiheuttavia aloja (esimerkiksi alkoholielinkeino).

4. Mitkä ovat sosiaaliturvajärjestelmien kehityssuuntauksiin liittyvät suurimmat riskit ja mahdollisuudet?

Riskit:

  • Eriarvoisuuden ja köyhyyden lisääntyminen pitkittyneen talouden taantuman ja hyvin pienen talouskasvun aikana, mm. velkakestävyyden perusteella tehdyt hyvinvointileikkaukset ja sosiaalisten investointien niukkuus yhdistettynä väestön ikääntymiseen voi luoda Euroopasta taantuvan, näköalattoman ja rapistuvan mantereen.
  • Kasvava pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys uhkaa luoda Eurooppaan ”menetettyjä sukupolvia” ja rapistaa pysyvästi ihmisten osaamista jättäen miljoonien ihmisten potentiaalin käyttämättä. Työmarkkinoiden joustavuus voi johtaa epätyypillisten töiden lisääntymiseen, joista maksetaan vähemmän palkkaa ja jotka lisäävät työntekijöiden epävarmuutta ja työssäkäyvien köyhyyttä.
  • Edellä mainitut kehityskulut voivat johtaa mm. Euroopan sosiaalisen mallin ja universaalin sosiaalisen suojelun vesittymiseen, mahdottomuuteen ihmisarvoiseen elämään sekä oikeuksien, resurssien ja palveluiden saavuttamiseen.
  • Niukkenevat resurssit voivat johtaa eri ryhmien väliseen kilpailuun ja vastakkainasetteluun – solidaarisuuden heikkenemiseen ja sosiaalisen levottomuuden, väkivallan, rasismin ja muukalaisvihan lisääntymiseen.
  • Eriarvoisuuden, köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden kasvu, lisäävät polarisaatiota ja heikentävät sosiaalista koheesiota, ostovoimaa ja sisäistä kysyntää sekä tehokasta, osallistavaa kasvua – tämä vahingoittaa sekä taloutta että laajemmin koko yhteiskuntaa.

Mahdollisuudet:

  • Sosiaalisen Euroopan vahvistamisen, osaamisen vahvistamisen ja työpaikkojen luomisen.
  • Siirtolaisten, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden onnistunut kotouttaminen voisi ratkaista eurooppalaisen väestön vanhenemiseen liittyviä ongelmia. Kaikkien eurooppalaisten osallisuuden vahvistaminen – jotta jokainen kokee olevansa osa Eurooppa-projektia – on edellytys tälle.
  • Vanhenevan väestön osallisuuden edistämiseksi olisi rakennettava ”neljännen sukupolven” politiikkaa, mm. uusien palvelujen synnyttämistä ja vapaaehtoistyöhön osallistumisen tukemista.

5. Onko poliittisella tasolla tai instituutioissa tai yrityksissä olemassa tai kehitteillä käytäntöjä, joita voisitte suositella vertailukohdiksi?

  • Perusturvan riittävyyden arviointi. Suomessa perusturvan riittävyyden arviointi on taattu lainsäädännöllä. Tämä arviointi voitaisiin yhdistää EU-tasolla riittävän vähimmäistoimeentulon laskemiseen ja seuraamiseen.
  • Toimeentulotuen KELA-siirto. Suomessa toteutetaan vuoden 2017 alusta toimeentulotuen perusosan siirto kunnilta valtiolliselle Kansaneläkelaitokselle. Tämä asettaa toimeentulotukea saamaan oikeutetut yhdenvertaisempaan asemaan ja lisää perusturvan universalismia.
  • Lapsilisät. Suomessa maksetaan vanhemmille lapsilisää jokaisesta lapsesta. Lapsilisäjärjestelmä voitaisiin luoda jokaiseen EU-maahan. Myös EU-tasoinen lapsilisäjärjestelmä on pohdittavissa oleva malli ja se voisi olla osa eurooppalaista sosiaaliturvaa ja synnyttää aitoa tunnetta eurooppalaisesta kansalaisuudesta.
  • Äitiyspakkaus. Suomessa lapsen saavat vanhemmat saavat noin 50 vauvan vaatteen ja hoitotarvikkeen sisältävän äitiyspakkauksen lapsen syntymää ennen. Äitiyspakkauksen saamisen ehtona on todistus neuvolasta tai lääkäristä, mikä samalla mahdollistaa neuvolan terveyttä edistävän ja ennaltaehkäisevän toiminnan ennen lapsen syntymää.
  • Päivähoitojärjestelmä. Suomessa on käytössä päivähoito, jossa lapsen oikeus on saada 9 kuukauden ikäisenä varhaiskasvatusta, eli päivähoitoa. Tämä on lapsen oikeus, mutta se myös lisää vanhempien mahdollisuuksia työssäkäyntiin ja muuhun yhteiskuntaosallisuuteen.
  • Ilmainen kouluruoka. Suomessa peruskoulussa on ilmainen kouluruoka. Se tasa-arvoistaa lapsia ja tarjoaa heille terveellistä ja monipuolista ravintoa tärkeässä kasvuvaiheessa.’
  • Perustulokokeilu. Suomessa kokeillaan lähivuosina perustuloa. Myös EU-tasolla voitaisiin pohtia universaalin perustulon maksamista.

7. Oletteko samaa mieltä tässä esitetystä toimintamallista Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamiseen?

EAPN-Fin on tyytyväinen oikeuksiin perustuvaan lähestymistapaan ja yleisesti ottaen yhtä mieltä pilarin tunnustamasta politiikasta.

Yksi huolenaiheemme on, ettei eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentämiseen ole kohdistettu tarpeeksi huomiota eikä köyhyyden vähentämistä ole integroitu EU:n strategioihin.

EAPN-Fin tuo esille seuraavat huomiot:

  • Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tulisi koskea koko EU:n aluetta, ei vain euromaita.
  • Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari tulisi saada yhdenmukaiseksi Euroopassa jo olemassa olevien ihmisoikeussopimusten (mm. Euroopan sosiaalinen peruskirja, YK:n ihmisoikeuksien julistus) ja muiden suojajärjestelmien kanssa.

Pilaria rakentaessa tulisi samanaikaisesti valmistella niitä konkreettisia toimenpiteitä ja rahoitusta, joilla pilarissa luetellut oikeudet toteutuvat. Muussa tapauksessa pilarista uhkaa tulla vain lista yleviä periaatteita ja suosituksia, joita ei käytännössä toteuteta. Pilarilla tulisi olla velvoittavuutta ja sitovuutta EU:n ja jäsenmaiden toiminnalle.

8. Oletteko samaa mieltä pilarin soveltamisalasta, siihen kuuluvista aloista ja tässä ehdotetuista periaatteista? Onko olemassa näkökohtia, joita ei ole vielä riittävästi ilmaistu tai katettu? 

EAPN-Fin pitää outona, ettei eriarvoisuutta, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä mainita pääsuuntauksina/haasteina, eikä omana politiikan alanaan. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ei korvaa tarvetta kattavaan ja integroituun köyhyyden vastaiseen strategiaan EU:n tasolla, vaikka se voi tukea sitä. On vielä epäselvää minkä tilan se lunastaa Euroopan politiikan tekemisen arkkitehtuurissa, suhteessa Eurooppa 2020 -strategiaan, EU-ohjausjaksoon ja muuhun ohjaukseen ja koordinaatioon.

Vaikka olemme samaa mieltä periaatteista, on meillä myös epäilyksiä siitä, miten ne toteutetaan ja miten tiettyjä käsitteitä ymmärretään. Esimerkiksi joustoturva (flexicurity) ei ole toiminut sosiaalisen koheesion välineenä, pikemminkin päinvastoin.

On hyvä, että vähimmäistoimeentuloon kiinnitetään huomiota, mutta toisaalta puhutaan myös sosiaaliturvan kestävyydestä, mikä tuo potentiaalisen alustan perusoikeuksia polkeville käytännöille. Eli vaikka pilarissa pääasiassa painotetaan sosiaalisen suojelun tärkeyttä, puutteita on riittävyyden ja kestävyyden välisen suhteen analyysissä.

Sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tulisi huomioida pilarin aihe-alueissa läpileikkaavasti.

Siirtolaisten, turvapakanhakijoiden ja pakolaisten tilanne, kotouttaminen sekä sosiaalisten oikeuksien piiriin pääseminen tulisi huomioida pilaria rakennettaessa.

Myös osallisuus yhteiskuntaan ja päätöksentekoon tulisi käsitellä pilarissa tarkemmin:

  • Osallisuus palveluiden suunnitteluun ja arviointiin
  • Osallisuuden, kuulluksi tulemisen ja oman elämänhallinnan elementit
  • Lähiyhteisöihin osallistumisen tukeminen

Osallisuus digitalisaatiossa, mahdollisuudet osallistua digitaaliseen kehitykseen (mm. koululaisten digitaalisen eriarvoisuuden vähentäminen)

10. Katsotteko, että vähimmäisnormeja tai vertailuarvoja voitaisiin soveltaa tietyillä aloilla ja toisivatko ne lisäarvoa ja jos vastaus on kyllä, mistä aloista olisi kyse?

 Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voitaisiin soveltaa vahvemmin myös sosiaaliasioissa ottaen kuitenkin huomioon jäsenmaiden erilaisuus ja kansalliset erityispiirteet. Normit ja arvot tulisi siten suhteuttaa jäsenmaiden omiin tilanteisiin.

Vähimmäisnormeilla tulisi olla myös tiettyä velvoittavuutta, jotta niitä noudatetaan.

Tällaisia aloja voisi olla mm.:

  • Vähimmäistoimeentulo
  • Vähimmäispalkka
  • Universaalit palvelut, päivähoito
  • Sosiaaliseen suojeluun käytettävät menot

Vähimmäisnormeja ja vertailuarvoja voisi sisällyttää pilariin samalla periaatteella kuin niitä on sisällytetty Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan. Mallia voitaisiin ottaa myös YK:n taloudellisia, sivistyksellisiä ja sosiaalisia oikeuksia koskevasta sopimuksesta ja sen valvontamekanismeista. Lisäksi palkkojen ja muiden työehtojen osalta voidaan hyödyntää Euroopan neuvoston sosiaalikoodia, jossa on määritelty myös vähimmäispalkkoja. Myös kansainvälisen työjärjestö ILO:n lukuisat työelämää ja työsuhteita koskevat sopimukset ja suositukset ovat tärkeitä lähteitä pilaria rakennettaessa. Pilarin tulisi perustua näiden sopimusten ja suositusten arvoihin, mutta niiden sitovuus jäsenmaihin nähden voisi olla velvoittavampi.

Lue EAPN-Finin vastaus kokonaisuudessaan PDF-tiedostosta.

Kannanotto: Suomen on puututtava kasvaviin sosiaalisiin riskeihin

18.5.2016

Taustapaperi kannanottoon

SOSTE ja EAPN-Fin vaativat Suomea tarttumaan aktiivisesti köyhyyden ja köyhyysriskin vähentämiseen, pitkäaikaistyöttömyyteen sekä investoimaan hyvinvointiin, koulutukseen ja asuntoihin. Järjestöjen suosituksia noudattamalla suomalaisesta yhteiskunnasta voidaan tehdä entistä yhdenvertaisempi, eheämpi ja taloudellisesti kestävämpi. Varjosuositukset perustuvat Euroopan komission maaraporttiin.

Huhtikuisessa maaraportissa komissio kiinnitti huomiota sosiaalisiin ja taloudellisiin riskeihin, jotka liittyvät ennen kaikkea köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymiseen, pitkäaikaistyöttömyyteen sekä koulutusleikkauksiin. Näitä kysymyksiä ei kuitenkaan huomioitu EU-ohjausjaksoon liittyvissä komission maakohtaisissa suosituksissa, jotka julkaistiin tänään. Komission suositukset liittyvät Suomen finanssipolitiikan linjaan, työmarkkinoiden joustavuuden ja kilpailun lisäämiseen sekä normien purkuun.

”Köyhyys ja perusturvan taso eivät ole vain moraalisia ja valtiontaloudellisia kysymyksiä, vaan kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta”, EAPN-Finin puheenjohtaja Tiina Saarela sanoo.

”Olisi hyvä, että komissio painottaisi voimakkaammin talouden ja sosiaalisten vaikutusten tasapainoa. Olisi toivottavaa, että myös kotimaan kamreerit entistä laajemmin ymmärtäisivät talouden välineeksi ja hyvinvoinnin tavoitteeksi. On tärkeää, että julkisessa taloudessa on riittävä tasapaino. Mutta jos sitä tavoiteltaessa romutetaan hyvinvoinnin edellytyksiä, mennään metsään”, SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas toteaa.

SOSTE ja EAPN-Fin muistuttavat, että ilman tulevaisuuteen suuntautuvia investointeja Suomelle välttämättömät rakenteelliset muutokset jäävät väistämättä vajaiksi. Lyhytnäköisestä ja yksisilmäisesti säästöjä hakevasta politiikasta onkin siirryttävä pitkäjänteiseen ja rohkeaan tulevaisuusorientoituneeseen politiikkaan.

SOSTE ja EAPN-Fin suosittelevat, että

1) Köyhyyttä on vähennettävä ja sosiaaliturvaetuuksien tasoa korotettava, jotta Suomi täyttäisi Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämän tason. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta on kehitettävä niin, että silpputyötä tekevilläkin on mahdollisuus kohtuulliseen elämään.

2) Työllisyysmäärärahojen leikkauksista luovutaan. Erityisesti määrärahoja on saatava lisää työllistämistukiin, kuten palkkatukeen.

3) Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen pidetään sote-uudistuksen kärkenä, ja että tämä tavoite näkyy myös konkreettisissa toimissa. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen edellyttää mm. huono-osaisten erityisryhmien palvelujen turvaamista ja resursointia sekä panostamista hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen.

4) Koulutukseen suunniteltuja säästöjä perutaan ja koulutuksen investointiluonne ymmärretään. Suomalaisen yhteiskunnan eheys ja Suomen talouden menestys nojaavat tulevaisuudessakin kattavaan ja laadukkaaseen koulutukseen, johon investoiminen maksaa itsensä takaisin kasvavana hyvinvointina, terveytenä ja kilpailukykynä.

5) Julkisia investointeja erityisesti asumiseen ja liikenneinfrastruktuuriin lisätään tulevana vuosina. Samalla on purettava esteitä yksityisiltä asuntoinvestoinneilta esimerkiksi kaavoitusmenettelyjä uudistamalla ja lisättävä tutkimus- ja kehitysinvestointeja sekä yksityisellä että julkisella sektorilla.

Lisätietoja

puheenjohtaja Tiina Saarela, EAPN-Fin, p. 050 344 8573, tiina.saarela@evl.fi

pääsihteeri Vertti Kiukas, SOSTE, p. 040 592 4287, vertti.kiukas@soste.fi

EAPN-Fin Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto on avoin verkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. www.eapn.fi

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen yli 270 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteisöä. SOSTEn tavoitteena on sosiaalisesti eheä, terve ja aidosti osallistuva yhteiskunta, jossa järjestöillä on vahva rooli. www.soste.fi

EAPN:n näkemyksiä EU-ohjausjaksosta

EAPN-Finin suositukset Suomelle ja maaraportti

EAPN-Finin suositukset Suomelle ja Suomen maaraportti

EU-komissio antaa vuosittain toukokuun puolivälissä jäsenmailleen maakohtaisia suosituksia, jotta ne saavuttaisivat EU:n Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on:

  • nostaa työllisyysastetta
  • lisätä tutkimus- ja kehityspanostuksia
  • vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä uusiutuvaa energiaa sekä energiatehokkuutta
  • lisätä korkea-asteen koulutusta ja vähentää koulunkäynnin keskeyttämistä
  • vähentää köyhyys ja syrjäytymisvaarassa elävien ihmisten määrää

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on laatinut omat suosituksensa Suomelle. EAPN-Fin toivoo, että EU-komissio huomioi nämä Suomea koskevien maakohtaisten suositusten valmistelussa. EAPN-Fin toimittaa suosituksensa myös suoraan Suomen hallitukselle vedoten sitä ottamaan strategian kansalliset tavoitteet vakavasti ja kääntämään nykyisen köyhyys- ja syrjäytymiskehityksen suunnan.

EAPN-Finin suositukset 2016

  1. Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrä on käännettävä laskuun. Erityisesti tulisi huomioida pienituloisten lapsiperheiden ja eläkeläisten aseman parantaminen. Keskeisiä toimia köyhyyden vähentämiseksi voisivat olla mm. vähimmäisperusturvaetuuksien tason nostaminen ja kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen kasvukeskuksiin.
  2. Pitkäaikaistyöttömien (mukaan lukien nuoret ja maahanmuuttajat) tilannetta tulee parantaa ja työttömyyttä vähentää.
  3. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee vihdoin toteuttaa tavalla, joka mahdollistaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen ja hyvien palvelujen saavutettavuuden kaikille.

EAPN-Finin peräänkuuluttaa useita eri toimia ja panostamista köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen. Vuosien 2013–2014 välillä köyhyys- ja syrjäytymisriski kasvoi 1.3 % ja lasten köyhyys- ja syrjäytymisriski 2.6 %. Pitkäaikaistyöttömyyden ja velkaantumisen kasvun sekä jo tehtyjen ja suunniteltujen leikkausten johdosta köyhyys- ja syrjäytymisriski nousee edelleen lähivuosina. Suomen kansallisena tavoitteena on vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrää 150 000 vuosien 2010­-2020 välillä. Tavoitteessa ei juuri ole edistytty ja köyhyys on parhaillaan kasvussa.

EAPN-Fin on osa Euroopan kattavaa Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista verkostoa (EAPN).

Lisätietoja:  Jiri Sironen, varapuheenjohtaja, 040 450 9077, www.eapn.fi, www.eapn.eu

*****************************

EAPN-Finin nostoja Suomen maaraportista ja perusteluja omille suosituksilleen

EU-komissio on Suomen maaraportissa 2016 todennut työttömyyden ja köyhyyden kasvaneen sekä monien muidenkin sosiaalisten indikaattorien huonontuneen. Maaraportti kiinnittää huomionsa lukuisiin kielteisiin kehityskulkuihin. EAPN-Fin nostaa maaraportista esiin muun muassa seuraavia seikkoja.

Köyhyys

Maaraportti:
”Myös monet sosiaaliset indikaattorit ovat alkaneet heikentyä. Köyhyysriskiaste ja työttömien kotitalouksien määrä on kasvanut, vaikka ne ovatkin edelleen pienempiä kuin muissa jäsenvaltioissa … viime vuodet jatkunut heikentyminen on huomionarvoista, koska se kuvastuu myös muista indikaattoreista. Köyhyysriskin ero Suomessa syntyneiden nuorten (21,6 prosenttia) ja ulkomailla syntyneiden nuorten (50,0 prosenttia) välillä oli yksi EU:n suurimmista vuonna 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mikrosimulaatiot osoittavat, että köyhyysriski kasvaa edelleen vuonna 2015 … Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan perusturvataso parani Suomessa kaudella 2011–2015, mutta se on silti alhainen suhteessa kohtuullisen minimikulutuksen viitebudjetteihin … Alhainen inflaatio ja hidas kasvu voivat vaikuttaa kielteisesti köyhiin ikääntyneisiin henkilöihin ja erityisesti naisiin … Hallitus hyväksyy kuluttajahintaindeksiin sidottujen tulonsiirtojen supistumisen vuonna 2016 … Se on myös päättänyt jäädyttää eläkeindeksin tulevina vuosina … välittömänä vaikutuksena saattaa kuitenkin olla yli 65-vuotiaiden entuudestaan suuren köyhyysriskin kohoaminen — 16 prosenttia verrattuna EU:n keskitasoon, joka on 13,8 prosenttia — kun vanhuusiän köyhyys on aikaisemmin laskenut. Lääkekorvauksia koskevien sääntöjen muuttuminen saattaa myös vaikuttaa köyhiin vanhuksiin … Myös lasten päivähoito-oikeuden suunniteltu rajaaminen toisen vanhemman ollessa kotona (esim. opiskelun tai työttömyyden vuoksi) voisi vaikuttaa kielteisesti vähäosaisiin … Köyhyysvaarassa olevien ihmisten määrä on kasvussa, ja se on ollut noin 900 000 koko viime vuosikymmenen ajan. Sen vuoksi vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen saavuttaminen tulee olemaan vaikeaa.”

EAPN-Finin näkemys:
Tarvitaan useita eri toimia ja uudenlaista panostamista köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen, jotta kielteinen kehitys voitaisiin pysäyttää. Pelkästään vuosien 2013–2014 välillä köyhyys- ja syrjäytymisriski kasvoi 1.3 % ja lasten köyhyys- ja syrjäytymisriski 2.6 %. Työttömyyden, pitkäaikaistyöttömyyden ja velkaantumisen kasvamisen sekä jo tehtyjen sekä suunniteltujen leikkausten johdosta köyhyys- ja syrjäytymisriski nousee lähivuosinakin, ellei mitään tehdä.

Pitkäaikaistyöttömyys

Maaraportti:
”Suomen kokonaistuotanto pysyttelee edelleen kriisiä edeltänyttä tasoa alhaisempana … Vuosiksi 2016 ja 2017 odotetaan vaimeaa elpymistä, ja työttömyyden odotetaan lähivuosina pysyttelevän yli 9 prosentissa … nuorten, ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien työnäkymät (eivät) ole parantuneet … Tulokselliset toimenpiteet, joilla ihmisiä autetaan löytämään työtä, voisivat edellyttää lisäresursseja. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota pakolaisten ja maahanmuuttajien työmarkkinoille pääsyn helpottamiseen … Työttömyys on kasvanut 6,4 prosentista 9,4 prosenttiin. Nuorisotyöttömyys ja erityisesti pitkäaikaistyöttömyys ovat edelleen korkealla tasolla … Koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien nuorten osuus (10,2 prosenttia) on pysynyt suhteellisen muuttumattomana, mutta se oli huipussaan vuonna 2014 … On epäselvää, miten nuorille tarjottavat palvelut voitaisiin säilyttää nykyisellä tasolla, kun julkisten työvoimapalvelujen ja nuorisotakuun määrärahoja leikataan. Näiden palvelujen kysyntä on kasvussa, ja erityisesti vaikeimmin saavutettavat nuoret saattavat jäävät niiden ulkopuolelle … Suomen pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut edelleen ja huomattavan monet pitkäaikaistyöttömät siirtyvät työvoiman ulkopuolelle … Aktiivisen työmarkkinapolitiikan määrärahojen leikkaamisella työttömyyden kasvaessa voi olla kielteisiä vaikutuksia. Se voi vaikuttaa erityisesti niihin, jotka ovat kauimpana työmarkkinoilta.”

EAPN-Finin näkemys:
Hallituksen jo tekemät ja edelleen suunnittelemat leikkaukset työllisyyden hoidosta syventävät pitkäaikaistyöttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi kasvaa kokonaan työelämän ulkopuolelle työnnettyjen joukko ja pienellä viiveellä myös köyhyys.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus

Maaraportti:
”Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen päälinjoista on sovittu, mutta yksittäisiä lainsäädäntötoimenpiteitä ei ole vielä laadittu … Huomattavista julkisista terveydenhuoltomenoista huolimatta palvelujen saatavuudessa on jonkin verran eroja … Yli 4 prosenttia suomalaisista ilmoitti, ettei terveydenhuollon saantitarvetta täytetty odotusaikojen vuoksi vuonna 2013”.

EAPN-Finin näkemys:
Sote-uudistuksessa ei ole keskitytty tarpeeksi Suomessa suhteellisen suuriin sosioekonomisiin terveys- ja hyvinvointieroihin, jotka ovat yksi suomalaisen eriarvoisuuden räikein esimerkki. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen tulee olla sote-uudistuksen yksi keskeinen kulmakivi, joka näkyy uudistuksen ylätavoitteen lisäksi myös konkreettisesti. Terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen huomioiminen edellyttää mm. huono-osaisten erityisryhmien palvelujen turvaamista ja resursointia sekä panostamista terveys- ja hyvinvointieroja ehkäiseviin toimiin.

Lisätietoja:
Eurooppa 2020 ja Suomi
Suomen maaraportti 2016