Kuvassa keskellä Anne Burakoff, vasemmalla eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Maria Ohisalo ja oikealla ryhmän sihteeri erityisasiantuntija Anna Järvinen SOSTEsta.
Eduskunnan köyhyysryhmän seminaarissa 12. syyskuuta pohdittiin hallitusohjelman linjausten vaikutuksia köyhyyteen. Anne Burakoff kertoi tilaisuudessa sosiaaliturvaan suunniteltujen leikkausten vaikutuksista omaan tilanteeseensa. Julkaisemme EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmässä toimivan Burakoffin puheenvuoron.
Hän arvioi omaan tilanteeseensa vaikuttavan asumistuen ja työttömyysturvan leikkauksien, toimeentulotuen kiristyksien ja asiakasmaksujen korotusten.
Leikkauslista ampuu samaan maaliin usealla panoksella
”Olen täällä edustamassa EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmää. Olen tutkinut hallituksen kaavailemia muutoksia omalta kohdaltani, jutellut teini-ikäisen tyttäreni kanssa sekä yrittänyt hahmottaa laajempaa näkökulmaa muutosten vaikutuksesta suomalaisen, vähävaraisen ihmisen arkeen.
Tämä leikkauslista tulee liian nopeasti ja ampuu samaan maaliin usealla panoksella kattaen pienituloisen jokaisen elämänalueen ja tukimuodon. Esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotuksen poisto sekä työttömyysturvan suojaosan poisto. Niin kuin tämä ei olisi riittänyt, niin lisäksi muun muassa asumisen tukiin ja toimeentulotukeen halutaan puuttua.
Pieni korotus lapsilisään ei korvaa esimerkiksi työttömyysturvan lapsikorotuksen poistoa. Kun taas työttömyysturvan suojaosan turvin on kannattanut ottaa osa-aikainenkin työ. Kolmensadan euron suojaosan poisto tuntuu lähinnä piiskan sivallukselta.
Onko pienituloinen siis ansainnut rangaistuksensa jostakin, liian pienistä tuloista?
Lisäksi omavastuu palautuu viidestä päivästä seitsemään. Mitä siis syömme tänä aikana? Tästä seuraa pidempiä tulottomia kausia ja toimeentulotuen tarvetta. Miten minä työllistyn paremmin, jos minulta otetaan ensin kaikki elämismahdollisuudet pois? Miten matkustan työpaikkahaastatteluun, mitä puen sinne päälle, jos ei ole yhtään siistiä vaatetta.
Työttömiä käsitellään yhtenä ryhmänä
Kun työsuhteeni päättyi, en jäänyt makaamaan enkä odottamaan leveää elämää etuuksista nauttien.
Vihdissä, jossa asun ei ole kunnan sisäistä julkista liikennettä. Tämä ei ole HSL aluetta. Täältä ja täällä liikkuminen maksaa enemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Oman auton käyttö rokottaa minun tuloistani ison siivun. Muuttuuko työssäkäyntini siis negatiiviseksi?
Työttömiä on tarkoitus kannustaa passiivisuudesta aktiivisuuteen, mutta heitä käsitellään yhtenä ryhmänä. Minä olen hakenut useita työpaikkoja ennen opiskelua ja nyt vielä sen aikana. Kun työsuhteeni aikanaan päättyi Patentti- ja rekisterihallituksessa, en jäänyt makaamaan enkä odottamaan leveää elämää etuuksista nauttien.
Ansiosidonnaisenkin aikana hain töitä, vakituista paikkaa en saanut, keikkatöihin ja eripituisiin pätkiin kelpasin. Enhän ollut varmaan työnantajan kannalta mikään unelma, ikää oli jo ja kaikenlaista vaivaakin ehtinyt elämän varrella kertyä.
Se, että kaupoista ei tule tavaraa ja hakijat ovat lisääntyneet, on tuottanut ruoka-apuun mahdottoman yhtälön
Ruokajaosta olen toistaiseksi saanut ruokakassin useimmilla hakukerroilla. Se, että kaupoista ei tule tavaraa ja hakijat ovat lisääntyneet, on tuottanut mahdottoman yhtälön. Joillakin jakokerroilla Nummelan ruokajaossa on jopa kolmenkymmentä hakijaa jäänyt ilman.
Me olemme tähän asti saaneet tarvittaessa hätäapua seurakunnalta. Vihdissä avustusrahat alkavat olla vähissä ja esimerkiksi osto-osoituksia ei enää juurikaan anneta.
Juttelin tuossa seurakunnan diakonin kanssa, hänen mielipiteensä uudesta hallitusohjelmasta voi kuvata sanoilla katastrofi. Miten ihmiset pärjäävät näiden leikkausten jälkeen, kun tälläkin hetkellä mennään aivan äärirajoilla. Miten seurakunnasta pystytään enää auttamaan, kun kaikki putoaa syliin. Hyvinvointialueet, valtio ja kunnat pesevät kätensä ihmisten hädässä.
Sosiaalityöstä sanotaan, että se ei tulisi olla pelkkää rahanjakoa. Minä sainkin puhua asioista ja työntekijä kirjoitti paljon tekstiä vaikeasta tilanteestani, myönsivät kyllä, että tilanne on haastava. Sitten kun puhe kääntyi rahaan ja lapsen vaatteisiin niin myötätunto katosi jonnekin.
Miten lapsi suuntautuu elämässään eteenpäin, jos kokee jo lapsuudessaan olevansa taakka?
Yksinhuoltaja, joka opiskelee työttömyysturvalla, on tiukilla koko ajan. Opiskelu vaatii panostusta, kirjoista tulee kuluja (ei ole maksutonta aikuiselle) ja lapsikin tarvitsee oman osansa.
Jutellessani lapsen kanssa tästä tilanteesta, hän sanoi, että on ollut tilanteita, ettei viitsi pyytää, koska kuitenkaan ei ole rahaa. Hän miettii, onko hänen elatuksensa minulle taakka. Tällaiset ajatukset eivät voi olla vaikuttamatta siihen, miten tuo kasvava nuori näkee itsensä osallisena ja toimijana. Miten suuntautuu elämässään eteenpäin, jos jo lapsuudessaan kokee olevansa taakka.
Ansiotulovähennyksen poisto hahmottuu hitaammin, mitä se tuleekaan tarkoittamaan jäljelle jäävän rahamäärän suhteen. Kun asumistuesta otetaan ansiotulovähennys pois, niin työstä saadut tulot otetaan huomioon kokonaisuudessaan ja lisäksi yleisen asumistuen perusomavastuuta korotetaan. Pienipalkkainen työntekijä kärsii tässäkin, kun tämä joustovara ja puskuri poistuu.
Kaikki muutokset siirtävät menoja toimeentulotuen puolelle
Nämä kaikki muutokset siirtävät menoja toimeentulotuen puolelle, kuitenkin tätä yritetään kompensoida sillä, että toimeentulotuella ei voi enää paikata asumiskustannuksia vaan kehotetaan vaihtamaan halvempaan asuntoon kolmen kuukauden aikana. Kolme kuukautta on todella lyhyt aika etsiä se halvempi asunto. Mistä ihmeestä niitä alkaa löytymään ja kuinka laajaksi se halvemman asunnon etsimisalue määritellään.
Ihmiseltä ollaan valmiita viemään kaikki muu ja sitten vielä asuntokin ja miten tämä asuntojen vaihto halvempaan isommassa mittakaavassa pyöriessään loppujen lopuksi auttaa?
Kaikesta tästä huolimatta ajattelen, että niin huonoksi ei voi mennä, etten pärjäisi, saisinhan vähintään toimeentulotukea, joka on perustuslakiin kirjattu oikeus. Nyt se on kuitenkin kirjattu niin, että jatkossa se on ehdollista. Tulenko täyttämään nämä ehdot? Osaanko mahdollisesti laittaa rastin oikeaan ruutuun, sillä kirjaston koneella, (koska olenhan jo vaihtanut oman koneeni päivän ruoka-annokseen) jonne olen saanut 10 minuuttia käyttöaikaa, koska 100 muutakin ihmistä on jonossa. Kuinka selviä nämä ohjeet tulevat olemaan vai onko käsittelijällä ratkaisuvaltaa, miten hän asiaani katsoo?
Suomi on henkilökohtaisen yksin yrittämisen yhteiskunta
Toteutuvat nämä leikkaukset nyt sitten tällä tavoin tai vähemmän rankasti niin ne aiheuttavat jo nyt ahdistusta niille, jotka näitä tukia ovat tarvinneet.
Suomi ei tämän jälkeen ole enää hyvinvointiyhteiskunta, Suomi tulee olemaan yhteiskunta, jossa kansalaiset ovat jakaantuneet eri ryhmiin. Suomi on henkilökohtaisen yksin yrittämisen yhteiskunta, jossa jokainen taistelee omiin nimiinsä paikasta auringossa tai vähemmän varjossa. Osalla kansalaisista tulee toki olemaan mahdollisuus elää, vaikuttaa ja myös hyötyä siitä mitä tämä uusi yhteiskunta tarjoaa.
Osalle ei tätä mahdollisuutta suoda, he tekevät töitä sillä palkalla mitä joku sattuu maksamaan, koska tulijoita on jonossa. Kaiken kaikkiaan hulluksi tilanteen tekee se, että suojaosa, jolla kannustettiin tekemään työtä, otetaan pois, koska kannustetaan tekemään työtä. Työtä, missä tahansa, milloin tahansa, millä ehdoilla tahansa. Ihmisarvo on vaihtunut rahaan ja selviytymiseen, eikä duunarille jää kuin eläkkeen odottelu, joka sekin saatetaan leikata pois.”
Lue ja katso lisää
Katso Anne Burakoffin ja Maria Ohisalon haastattelu MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa
Vastaa köyhyyttä koskevaan kyselyyn
EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän kysely köyhyyskokemuksista
EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä kerää ihmisten kokemuksia köyhyydestä. Niitä hyödynnetään anonyymeinä Köyhyyttä kokeneiden eurooppalaisessa tapaamisessa sekä EAPN-Finin Köyhyysvahti-raportissa.