Tuoreissa väitöskirjoissa käsitellään köyhyyttä kokevien oikeutta itsensä kehittämiseen sekä köyhyyden mittaamista. Myös digitalisaatiota palveluiden käyttäjien näkökulmasta analysoiva väitöskirja on kiinnostava köyhyyttä kokeneiden näkökulmasta.

Julkisella vallalla on velvollisuus turvata oikeus itsensä kehittämiseen myös köyhille. Iina Järvisen itsensäkehittämisoikeutta käsittelevä väitöskirja osoittaa, että velvollisuutta on toteutettu puutteellisesti. Järvinen väittelee 1. syyskuuta Tampereen yliopistossa. Tilaisuutta voi seurata myös verkossa.

Tutkimuksen perusteella köyhien oikeutta kehittää itseään konkretisoidaan lainsäädännössä hajanaisesti ja puutteellisesti. Puutteet toimeentulossa heijastuvat heikompina itsensä kehittämisen mahdollisuuksina, mutta tähän ei ole puututtu merkittävällä tavalla lainsäädännön keinoin.

Järvisen mukaan voi jopa sanoa, että lainsäätäjä on epäonnistunut itsensäkehittämisoikeuden tunnistamisessa ja sen turvaamisessa köyhille.

Viitebudjetti kuvaa köyhyyttä paremmin kuin pienituloisuusmittari

Viitebudjettiin pohjaava köyhyyden mittaustapa kuvaa perinteistä pienituloisuusmittaria paremmin sitä, mistä köyhyydessä on kyse, ilmenee Lauri Mäkisen Turun yliopistoon tekemästä väitöstutkimuksesta. Viitebudjetissa otetaan huomioon menoihin vaikuttavat olosuhteet, kuten asuinpaikka tai asumismuoto.

Mäkinen on vertaillut kuutta erilaista köyhyysmittaria. Osa niistä perustuu tulopohjaiseen arvioon, osassa joko asiantuntijat tai kansalaiset ovat määritelleet välttämättömyyshyödykkeet ja köyhyyttä tarkastellaan näiden hyödykkeiden vastentahtoisena puutteena. Viitebudjetit ovat tavaroista ja palveluista koostuvia hyödykekoreja, jotka hinnoiteltuna voivat edustaa mitä tahansa elintasoa.

Viitebudjetin etu näkyi konkreettisesti vuosi sitten, kun hinnat lähtivät voimakkaaseen nousuun. Pienituloisuusmittari pysyi ennallaan, mutta viitebudjettiin saatettiin tehdä hinnannousua vastaavat muutokset ja siten selvittää köyhyyttä Suomessa.

Mäkisen tutkimuksen tulosten mukaan viitebudjettimittarin tuottama köyhyysaste on matalampi kuin pienituloisuusmittarin osoittama köyhyys. Myös köyhyyden riskiryhmät olivat jossain määrin erilaisia. Esimerkiksi iäkkäillä köyhyys on harvinaisempaa viitebudjettivertailussa.

Toimivia digipalveluita syntyy vain ottamalla käyttäjät mukaan kehittämiseen

Koko yhteiskunta ja julkiset palvelut digitalisoituvat vauhdilla. Monet köyhyyttä kokevat jäävät eri syistä sivuun kehityksestä. Vaasan yliopistossa 25.8. väitelleen Tomi Niemen väitöskirjan mukaan käyttäjien näkökulmasta digitalisaation käsite on hähmäinen. Kiihtyvä digitalisaatio voi synnyttää optimismin ohella myös pelkoa, vastarintaa ja turhautumista. Jos digipalveluista halutaan toimivampia ja hyväksyttävämpiä, on käyttäjien näkemykset otettava monipuolisesti huomioon palveluita kehitettäessä.

Tutkimuksen aineisto on kerätty käyttäjien osallistamista ja yhteiskehittämistä painottaen. Tämä tarkoitti eri maaseutupaikkakunnilla ja terveydenhuollon organisaatiossa järjestettyjä innovointi- ja ryhmäkeskustelutilaisuuksia. Maaseutupaikkakunnilla, joissa keskusteluihin osallistui paljon ikääntynyttä väestöä, suhtautuminen digitalisaatioon oli yllättävän positiivista.

Erja Saarinen

Lue lisää

Iina Järvinen: Köyhilläkin on oikeus kehittää itseään, ja julkisen vallan on turvattava sen edellytykset

Viitebudjetti kuvaa köyhyyttä paremmin kuin pienituloisuusmittari, tiedote Lauri Mäkisen väitöskirjasta.

Väitös: Pelkoa, turhautumista vai innostusta? – käyttäjän näkökulmien ymmärtäminen auttaa kehittämään parempia digipalveluita, tiedote Tomi Niemen väitöskirjasta