Kuva: Erja Saarinen
Seminaarissa lapsiperheköyhyydestä puhuivat Katri Viitasalo, Tommi Mäki, Mia Tammelin ja Lauri Mäkinen.
Lapsiin osuvasta köyhyydestä ja toivon merkityksestä keskusteltiin Eduskunnan Kansalaisinfossa 8.11.2023 Rahapuhetta ja ratkaisuja -verkoston järjestämässä Päämääränä toivo – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -seminaarissa. Tilaisuudessa puhuneiden tutkijoiden viesti oli selvä: sosiaalipolitiikalla köyhyyttä voidaan vähentää ja sen haitallisia vaikutuksia lieventää.
Tilaisuutta emännöi kansanedustaja ja Ulosottoon joutuneiden tukijat Eduskunnassa -ryhmän puheenjohtaja Paula Werning (sd). Kansanedustajien ja tutkijoiden lisäksi tilaisuuteen osallistui järjestöjen ja diakoniatyön edustajia sekä muita aiheesta kiinnostuneita.
Sosiaalipolitiikalla voidaan vaikuttaa lapsiperheköyhyyteen
Köyhyydessä elävien lasten määrä ei ole muuttunut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Eri hallituskausien aikana pieniä liikahduksia on tapahtunut suuntaan ja toiseen, mutta suurempaa laskua köyhyydessä elävien lasten määrässä ei ole onnistuttu saamaan aikaiseksi.
Sekä VTT, projektitutkija Lauri Mäkinen Itlasta että Tampereen yliopiston tenure track -professori Mia Tammelin nostivat esille sosiaalipolitiikan merkityksen lapsiperheköyhyyden ehkäisyssä ja vähentämisessä. Viesti oli selvä: köyhyyttä voidaan vähentää ja sen haitallisia vaikutuksia lieventää. Sosiaaliturvaetuuksien lisäksi palveluilla on keskeinen rooli mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa ja lasten ja perheiden tukemisessa.
Kommenttipuheenvuorossaan kansanedustaja ja Eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja Maria Ohisalo totesi jakavansa Lauri Mäkisen ajatuksen siitä, että lapsiperheköyhyyden vähentäminen on moraalinen kysymys. Ohisalo lisäsi, ettei hyvinvointivaltio toimi niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maksavat suurimman hinnan, viitaten näin hallituksen suunnittelemiin leikkauksiin.
Tietoa ja ymmärrystä tarvitaan lisää
Köyhyydestä keskustelevat julkisuudessa usein ihmiset, joilla ei välttämättä ole riittävää tietoa ja ymmärrystä ilmiöstä. Köyhyyttä kokeneiden oma ääni ei kuulu, eivätkä he istu päättäjien paikalla. Näin totesi kokemusasiantuntija Tommi Mäki, joka puhui koskettavasti tilanteestaan toisaalta omaan lapsuuteensa peilaten, toisaalta itse neljän lapsen vanhemman roolista tarkastellen.
Tommi Mäen mukaan tarvitaan erilaisia tukitoimia, jotka lisäävät ihmisissä toivoa. Nykyinen systeemi ja suunnitellut sosiaaliturvan kiristykset uhkaavat kuitenkin lisätä toivottomuutta.
Mäki muistutti myös köyhyyttä kokeneiden ihmisten yksilöllisten taustojen ja elämäntilanteiden ymmärtämisen tärkeydestä. Köyhyyttä kokeneet ihmiset, niin aikuiset kuin lapset, muodostavat moninaisen joukon, ja heillä jokaisella on omanlaisensa kokemus köyhyydessä elämisestä. Tämä on tärkeää muistaa myös päätöksenteossa.
Paneelissa korostettiin palveluiden ja moniammatillisuuden merkitystä
Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerin Riitta Särkelän vetämässä paneelikeskustelussa keskusteltiin muun muassa hyvästä arjesta, toivosta ja tulevaisuususkosta, palveluiden kokonaisvaltaisuuden merkityksestä sekä vaikutustenarvioinnista päätöksenteossa. Keskustelemassa olivat kansanedustajat Laura Meriluoto (vas), Ville Meriläinen (sd), Pekka Aittakumpu (kesk), Mia Laiho (kok) sekä SOSTEsta erityisasiantuntija Anna Järvinen.
Yhteenvetona paneelista voi nostaa tarpeen puuttua lasten ja perheiden tilanteisiin mahdollisimman varhain ja moniammatillisesti. Palveluilla on keskeinen merkitys hyvinvoinnin rakentumisessa. Toivon kannalta olisi tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi elämässään ainakin yksi aikuinen, joka välittää, kuuntelee ja rohkaisee elämässä eteenpäin.
Päätösten vaikutusarviointia panelistit pitivät tärkeänä, mutta kysymys koettiin myös haastavana. Osa kaipasi vaikutusarviointiin työkaluja ja teknisiä välineitä, jotka mahdollistaisivat yhteisvaikutusten paremman arvioinnin. Toisaalta kysyttiin, onko kyse kuitenkin ennen kaikkea asenteista ja arvoista, tietoa kun kuitenkin on paljon olemassa. Päätösten vaikutuksista tiedetään paljon, mutta moni muu asia tuntuu menevän niiden edelle ja arvioinnit jätetään huomioimatta.
”Toivon ylläpitäminen on toimintakyvyn ylläpitämistä”
Seminaarin päättäneessä puheenvuorossa Helsingin yliopiston sosiaalityön yliopistolehtori, erikoistutkija Katri Viitasalo pohti mistä löytää toivoa, jos sitä ei ole. Hän huomautti, että toivossa ei ole kyse yksinomaan ihmisen yksilökohtaisesta ominaisuudesta, sillä esimerkiksi talousvaikeuksiin liittyy tekijöitä, jotka ovat yksilön tai perheen vaikutuspiirin ulkopuolella. Tällainen on esimerkiksi perusturva taso. Toivoon voi näin ollen vaikuttaa olennaisesti poliittisella päätöksenteolla.
Vaikka perheiden tilanteet olisivat vaikeita, voidaan taloudellista toimintakykyä vahvistaa. Yksi keskeinen tekijä on luottamus omaan ja perheen pystyvyyteen ja usko siihen, että tilanne voi muuttua paremmaksi. Perheitä on mahdollista tukea voimavarakeskeisellä työskentelytavalla, jolloin vahvistetaan uskoa omaan pystymiseen ja selviytymiseen. Katri Viitasalon sanoin ”toivon ylläpitäminen on toimintakyvyn ylläpitämistä”.
Lapsiperheköyhyyttä voi pitää suomalaisen hyvinvointivaltion häpeäpilkkuna. Asiasta täytyy pitää ääntä, sillä kuten seminaarissa useampaan kertaan todettiin, siitä on puhuttava, ettei asia unohdu.
Nyt jos koskaan on oikea aika äänekkääseen toimintaan, sillä lapsiperheköyhyyden arvioidaan kasvavan eikä Suomen sitoutuminen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000:lla vuoteen 2030 mennessä näytä toteutuvan.
Aino Sarkia
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja hän vetää EAPN-Finin Lapsiperheköyhyys-työryhmää
Ratkaisuja – ja rahapuhetta verkostoon kuuluvat:
ITLA – Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto ry /Stressistä säätelyyn -hanke, Mieli Suomen Mielenterveys ry /YLVA-hanke, VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry / Taloudellinen väkivalta tutuksi –hanke, Marttaliitto, Takuusäätiö, Kirkkohallitus / Diakoniatyö, Helsingin sosiaalinen luototus, Helsingin yliopisto / Taloussosiaalityö lapsiperheissä -tutkimushanke
Nimimerkki TuntematonSotelas julkaisi sosiaalisessa mediassa seminaarista runon. Sille on pyydetty julkaisulupa.
