Kirjoittajan arkistot: Jiri Sironen

SAK:n raportti: Onko Suomen sosiaaliturva uhattuna?

SAK:n raportti ”Onko Suomen sosiaaliturva uhattuna?” käsittelee sosiaaliturvaa koko Euroopan tasolla ja kysyy, millaisia vaikutuksia EU-politiikalla on siihen.

Raportti toteaa, että EU ei velvoita mm. EMU- ja talousohjauksen kautta jäsenmaita minkäänlaisiin suoriin sosiaaliturvan heikennyksiin, ellei jäsenmaat halua itse käyttää leikkauspolitiikkaa talouden sääntelyvälineenään. Välillisesti EU-ohjaus kuitenkin vaikuttaa laajasti ottaen myös kansalliseen sosiaalipolitiikkaan ja sen toimintakehikkoon.

Raportti pitääkin kansallista politiikkaa EU:ta suurempana uhkana suomalaisen sosiaaliturvan oikeudenmukaisuuden ja universalismin säilyttämiselle. Erityisesti raportissa kannetaan huolta Sipilän hallituksen kärkihankkeesta ”Tehdään selvitys asumisperustaisesta sosiaaliturvajärjestelmästää … tarkastellaan maahanmuuton kustannuksia … sekä ulkomaille maksettavien etuuksien perusteita”. STM on jo tehnyt aiemmiin vastaavan selvityksen, jossa on todettu että ulkomaille maksettavat etuudet ovat marginaalinen tekijä. Ko. selvityksen tavoitteet ja tarkoitusperä ovat raportin mukaan hämärän peitossa.

SAK:n raportissa käydään sosiaaliturvan lisäksi läpi myös viimeaikaista keskustelua ja Junckerin komission kantoja sosiaalisesta Euroopasta, EMUn sosiaalisesta ulottuvuudesta ja sosiaalisesta pilarista. Erityisesti nostetaan esille EU-ohjausjaksoon liittyvät sosiaaliset indikaattorit, minimitoimeentulo ja minimipalkka, joista etenkin minimitoimeentuloa on ajanut myös Euroopan EAPN (mm. EMIN-hanke), johon viitataankin raportissa. Euroopan ammattiyhdistysliike EAY (englannniksi ETUC)  on myös ottanut positiivisen kannan minimitoimeentuloon. Raportissa pidetään tärkeänä, että EU:n sosiaaliturvan koordinaatio perustuisi universaalille perusturva-ajattelulle (esim. vähimmäisvaatimukset vähimmäisturvan tasosta), ei sen tyyppiseen konvergenssiajatteluun, jossa kansallisia sosiaaliturvia lähennetään toisiinsa yleisen yhteisen tason saavuttamiseksi.

SAK:n raportin voi ladata PDF-tiedostona verkosta. SAK:n tiedote raportista.

Jiri Sironen: Eriarvoisuus tappaa – myös Suomessa

2 vastausta

4.1.2016

Vuoden vaihteessa uutisoitiin portugalilaisnuorukaisesta, joka oli kuollut sairaalassa odottaessaan aivoverenvuotoon, sillä taloussäästöjen vuoksi hänen tarvitsemaansa leikkausta ei enää tehty viikonloppuisin (HS 2.1.2016). Taloudellisilla ja sosiaalisilla kriiseillä on myös vähemmän uutisoituja vaikutuksia ihmisten terveyteen ja elinikään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa vuosien 1990-2008 välisen noususuhdanteen aikana sosiaalisten erojen kärjistyminen laski korkeakouluttamattomien miesten elinajanodotetta kolmella ja naisten viidellä vuodella. On myös laskettu, että Neuvostoliiton luhistumisesta käynnistynyt sosiaalinen kriisi vei yli neljän miljoonan ihmisen hengen ennenaikaisesti.

Eriarvoisuus_tappaaTällaisia eriarvoisuuden vaikutuksia esittelee ruotsalaissyntyinen Cambridgen yliopiston sosiologian emeritusprofessori Göran Therborn kirjassaan Eriarvoisuus tappaa (Vastapaino 2014). Nimensä mukaisesti kirjassa käydään läpi eriarvoisuuden vaikutuksia paitsi tulo- ja varallisuuseroihin, niin myös ihmisten terveyteen, elinikään ja kuolemiin. Therborn operoi kirjassaan näillä sanoilla kapulakielisemmän ”sosioekonomiset terveyserot” -käsitteen asemesta.

Esimerkiksi työttömyys vaikuttaa kuolleisuuteen jopa niin, että työttömien miesten puolisoiden on osoitettu kuolevan muita avioituneita naisia aiemmin. Vuonna 2008 alkanutta talouskriisiä Therborn kutsuu Pohjois-Atlantin demokratioiden kalleimmaksi epäonnistumiseksi sitten Saksan 1931-1933 talousromahduksen. Se on saanut etenkin Euroopassa aikaan tuhoisaa jälkeä ja Therborn arvelee vuosien 2008-2013 aikana noin 8 miljoonalla lisääntyneen työttömyyden aiheuttavan vielä kymmeniä tuhansia ennenaikaisia kuolemia. Hän huomauttaa raflaavasti, että Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa tuomitaan rikoksista ihmisyyttä vastaan paljon pienemmistäkin uhriluvuista.

Vuonna 2010 rikkaiden ja vähiten kehittyneiden maiden välinen elinajanodotteiden ero oli 27 vuotta. Suurin kuilu – huimat 46 vuotta – oli Japanin ja Sierra Leonen välillä. Länsimaissa eriarvoisuus vaikuttaa elinajanodotteeseen siten, että köyhien ja vähän koulutettujen keskimääräinen elinikä polkee paikallaan, kun samalla muu osa väestöstä elää yhä pidempään.

Suomessa väestön köyhimpään ja rikkaimpaan viidennekseen kuuluvien 35-vuotiaiden miesten elinajanodotteen ero kasvoi vuosina 1988-2007 viidellä vuodella ja naisten kolmella vuodella. 90-luvun laman seurauksena tulojakauman alimpaan viidennekseen kuuluvilla miehillä oli keskimäärin 12,5 vuotta ja naisilla 6,8 vuotta lyhyempi elämä kuin tulojakauman ylimpään viidennekseen kuuluvilla suomalaisilla.

Aikuisten ennenaikaista kuoleman riskiä tarkasteltaessa suomalaiset miehet kuolevat ennenaikaisesti yhtä usein kuin amerikkalaiset ja heidän kohdallaan sosiaalinen eriarvoisuus on Euroopan jyrkintä. Myös sydän- ja verisuonitautien sosiaalinen eriytyminen on Suomessa länsi-Euroopan suurinta, tupakoinnin eriytyminen toiseksi suurinta ja alkoholikuolemien eriytyminen kolmanneksi suurinta.

Tästä huolimatta Suomessa ei ole vakavasti yritetty kaventaa, saati tutkia eriarvoisuutta, kuten sosiologian professori Juho Saari huomauttaa kirjassaan Huono-osaiset (Gaudeamus 2015): Vuosina 1995-2014 valtioneuvosto ei selvittänyt yhdelläkään tutkimushankkeella, millaisten politiikkaohjelmien avulla eriarvoisuutta voitaisiin vähentää. Saari jatkaa, että syytä olisi, sillä eriarvoistumisen julkistaloudelliset kustannukset saattavat olla väestön ikääntymistä vastaavat (eriarvoisuus hidastaa talouskasvua ja työllisyyttä, johtaa resurssien epätarkoituksenmukaiseen käyttöön ja jättää heikossa asemassa olevien kyvyt hyödyntämättä).

Toki eriarvoisuuden vähentäminen teki paluun hallitusohjelmaan Kataisen vuoden 2011 hallitusohjelmassa. Toteutus jäi mm. perusturvan korottamista lukuun ottamatta laihaksi. Yksi Sipilän hallituksen STM:n hallinnonalan kärkihanke on ”Edistetään terveyttä ja hyvinvointia sekä vähennetään eriarvoisuutta”, mutta siltäkään voi tuskin toivoa todellista terveys- ja hyvinvointierojen kaventumista.

Vuodenvaihteessa käynnistyi myös Suomen Akatemian rahoittama tutkimushanke Eriarvoisuuden torjuminen niukkuuden aikana 2015-2017 (Tackling Inequalities in Time of Austerity), jonka toimintaa ja tuotoksia myös EAPN-Fin tulee seuraamaan.

Therbornin tekstissä näkyy vuosikymmenten mittainen, ympäri maailmaa hankittu kokemus ja näkemys. Akateemisesta tutkimuksesta sen erottaa vuonna 2010 eläköityneen professorin värikäs kielenkäyttö ja poliittinenkin ote. Jo kirjan ensimmäiset lauseet tempaavat mukaansa ja sama tahti pysyy yllä lähes läpi kirjan.

Kirja toimii hyvänä johdatuksena kaikille eriarvoisuudesta ja tasa-arvopolitiikasta kiinnostuneille. Therborn sanoo kirjoittaneen kirjan paitsi vakuuttaakseen ihmiset eriarvoisuuden moninaisen tarkastelun tarpeesta, niin myös edistääkseen tasa-arvoa ympäri maailmaa. Kirjaa voi siis suositella myös maailman muuttamisesta kiinnostuneille.

Jiri Sironen 4.1.2016
EAPN-Finin varapuheenjohtaja

Kuva: EHYT ry:n Amikset-hanke 2012-2015 muistutti ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteiden eroista. Hankkeessa kehitettiin ammattiin opiskelevien hyvinvointityötä.

EAPN:n seminaarissa keskusteltiin EU:n nykytilasta köyhyyden vähentämisessä

Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston EAPN:n vuosittainen politiikkaseminaari järjestettiin 9.10. Euroopan talous- ja sosiaaliasioiden komiteassa, Brysselissä. EAPN-verkoston eri maiden jäsenten lisäksi 150 ihmisen seminaariin osallistui mm. muiden kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen sekä EU-instituutioiden edustajia. Suomesta paikalla EAPN-Finin Jiri Sironen ja Marjatta Kaurala.

Seminaarin teemana oli EU-ohjausjakson (European Semester) kyky vastata Eurooppa 2020-strategian köyhyyden vähentämisen ja kansalaisten osallistumisen tavoitteisiin.

Seminaarin avasi Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin videotervehdys, sillä hän oli estynyt saapumasta paikalle. Schulzin sanoi että köyhyydestä on tullut yksi Euroopan sitkeimmistä ongelmista. Hänen mukaansa EU:n johtajat ovat osoittaneet jonkinlaista sitoutumista köyhyyden vähentämiseen Eurooppa 2020 -strategian muodossa, mutta siirtyminen sanoista tekoihin on ollut hidasta. Eurooppa 2020-strategian keskeinen toimeenpanon väline, EU-ohjausjakso keskittyy tällä hetkellä Schulzin mukaan erityisesti budjettikuriin, ja köyhyyden vähentämiseksi tarvittaisiinkin ajattelutavan muutos niin EU:n kuin kansallisella tasolla.

EAPN:n puheenjohtaja Sergio Aires esitteli verkoston arvioita EU-ohjausjaksosta ja siihen liittyvistä kansallisista ohjelmista vuonna 2015. EAPN:n arvioraportissa todetaan mm. että

  • 88 prosentissa kansallisista ohjelmista ei ole köyhyyskysymyksiä pääprioriteetteina
  • 76 prosenttia EAPN:n verkostoista sanoo, että tiukka talouskuri on kansallisten ohjelmien keskiössä, ja tämä luo lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä
  • 65 prosenttia kansallisista ohjelmista keskittyy makroekonomisiin ja finanssipoliittisiin teemoihin, ei Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin
  • Vaikka 47 prosenttia kansallisista EAPN-verkostoista oli konsultoitu EU-ohjausjaksossa, 76 prosenttia heistä tunsi ettei heidän esityksiään oltu otettu vakavasti

EAPN:n pääviestit raportin pohjalta ovatkin, että

  • Makroekonomisen politiikan tulisi tukea sosiaalisia tavoitteita
  • EU-ohjausjakson tulisi sisältää vahva sosiaalinen ulottuvuus (köyhyydenvastainen strategia ja sosiaalisia investointeja)
  • Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen tulisi ottaa vakavasti

Outi Slotboom, yksikönpäällikkö komission talous- ja rahoitusasioiden pääosastolta (DG ECOFIN) myönsi, ettei EU-ohjausjaksossa ole vielä integroitua strategiaa köyhyyden vähentämiseksi, mutta toisaalta komission alkuvuodesta ilmestyvissä maaraporteissa (country report) on käsitelty myös sosiaalisektorin indikaattoreita. Slotboom jatkoi, että komisssion näkemyksen mukaan myös valtioiden kansallisissa ohjelmissa (NRP) tulisi käsitellä eri sektoreiden asioita, eikä ulkoistaa näitä esimerkiksi ministeriöiden erillisiin raportteihin, kuten Kansallisiin sosiaaliraportteihin. Suomessa Valtiovarainminsteriön valmistelemassa kansallisessa ohjelmassa käsitellään kaikkia Eurooppa 2020-strategian päätavoitteita, mutta köyhyystavoitetta varsin pinnallisesti. Slotboom myönsi, että EU-ohjausjakson omistajuus on monissa jäsenvaltioissa hukassa ja että lisää dialogia kansalaisyhteiskunnan kanssa tarvitaan.

Keskustelussa kysyttiin Eurooppa 2020 -stategian köyhyystavotteiden perään ja tuotiin esiin, että niitä ei löydy ns. viiden puheenjohtajan raportista . Slotboom vastasi, että EU-ohjausjakso on kehitetty 2020-strategian toteuttamiseksi ja sen tavoitteet ovat edelleen voimassa, vaikka viime vuosina on jouduttu hakemaan balanssia velkakestävyyden ja sosiaalisen kriisin hoidossa.

Tanya Cox Plan Internationalista puhui YK:n post-2015 köyhyystavoitteista vuodelle 2030 mennessä, ja sanoi että ne pitää asettaa jokaisessa maassa. Sisäministeriö on tiedottanut yleisesti tavoitteista, joista Suomi on ollut päättämässä, mutta ei vielä mitään Suomen omista tavoitteista tai niiden seurannasta.

Tanya Cox vertasi Euroopassa harjoitettua tiukkaa talouskuripolitiikkaa (austerity) hulluuteen siteeraten Albert Einsteinia: ”Hulluus on sitä, kun tekee samaa asiaan uudelleen ja uudelleen odottaen että tulokset olisivat erilaisia.” Tiukka talouskuripolitiikka vain pahentaa Euroopan sosiaalista kriisiä. Cox kaipasi uudenlaista näkökulmaa, joka asettaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin etusijalle.

EAPN:n puheenjohtaja Sergio Aires sanoi, että talouden tulisi olla olemassa vastatakseen ihmisten tarpeisiin. EU-politiikka keskittyy kasvuun, mutta kasvuun kenelle ja minkä takia? Niin kauan, kun tiukan talouskurin tuottamaa eriarvoisuutta ei oteta huomioon, myös köyhyys ja syrjäytyminen kasvavat ja koko EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla.

Seminaarin päätti työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaavan komissaarin Marianne Thyssenin puheenvuoro. Hän korosti EU-ohjausjaksoon osallistumisen tärkeyttä ja kertoi Junckerin komission tarkoituksena olevan kansalaisyhteiskunnan osallistumisen kasvattaminen. Thyssenin mukaan myöskään Eurooppa 2020-startegian tavoitteita ei pidä vähentää, vaikka kehitystä ei olekaan tapahtunut. Thyssen myönsi, että tällä hetkellä kehitys ei noudata EU:n perustavien arvoja ja periaatteita, ja että kehityksen suunta pitää muuttaa. Sosiaaliset seikat tulee ottaa huomioon siinä missä taloudellisetkin ja lisää reiluutta ja edistymistä kaivataan sosiaalisen Euroopan saavuttamiseksi.

Jiri Sironen

Lisätietoja:

Ann-Charlotte Sirén-Borrego: Pakolaistilannetta arvioidessa on hyvä muistaa Suomen historia

9.10.2015

Suomi on aikojen kuluessa aina ollut maa, josta muutetaan muualle. Jo 1800-luvulla nälkä ja köyhyys ajoivat suomalaisia Amerikkaan. 1960- ja 1970-luvuilla yli 300 000 suomalaista muutti paremman tulevaisuuden toivossa Ruotsiin. Suomalaisten rinnalla Ruotsissa työskenteli muun muassa entisen Jugoslavian kansalaisia, kreikkalaisia ja italialaisia. He ovat kaikki osallistuneet työllään ruotsalaisen yhteiskunnan kehitykseen ja vaurastumiseen.

Suomalaisten yhteisöt Ruotsissa olivat suuret ja kiinteät. Kaikki eivät löytäneet motivaatiota uuden kielen opetteluun, jos työkaveri tai naapuri oli tarvittaessa valmis auttamaan kielen kanssa. Ruotsin viranomaiset tarjosivat tulkkausapua aina palvellessaan kielitaidottomia siirtolaisia. Siihen aikaan tukea ei annettu kotoutumiseen, vaan ajateltiin uuden yhteiskunnan avautuvan kielen oppimisen myötä. Moni myös ajatteli palaavansa kotimaahansa tilanteen parannuttua, eikä kielenopiskelua senkään vuoksi koettu tärkeänä.

Nykyään eri puolilla maailmaa lasketaan olevan yli miljoona ulkosuomalaista. Tämän päivän globaali maailma tarjoaa etenkin länsimaiden kansalaisille ja etenkin nuorille monia mahdollisuuksia lähteä melkein mihin päin maailmaa tahansa opiskelemaan tai töihin. Monet palaavat Suomeen kouluttautuneina, kielitaitoisina ja ammattitaitoisempina. Toiset jäävät pysyvästi ulkomaille.

On hyvä muistaa oman maan historia, kun arvioi ilmiöitä tämän päivän Suomessa.

Pakolaisia on enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen

Suomeen tulee tällä hetkellä paljon ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sotien, väkivallan, köyhyyden, eriarvoisuuden, demokratian puutteen tai korruptoituneen hallinnon takia. He toivovat löytävänsä Suomesta turvaa ja ihmisarvoista, parempaa elämää. He toivovat lapsilleen koulutusta ja terveydenhoitoa ja itselleen työtä. He ovat saaneet Suomesta etukäteistietoa sukulaisten, ystävien ja internetin kautta ja etsineet puhelimiensa sovelluksilla reitin Suomeen. Me suomalaiset voisimme olla ylpeitä siitä, että myönteinen käsitys maastamme saa ihmiset hakemaan turvaa juuri Suomesta.

Kaikki pakoon lähteneet eivät pääse määränpäähänsä saakka. Monet ovat kuolleet kulkiessaan Saharan autiomaan halki kohti Välimerta. Jos pakolaisilla ei ole ollut ihmissalakuljettajien vaatimia rahoja, heitä on pahoinpidelty, raiskattu ja jätetty kuolemaan aavikolle. Tänä vuonna jo 3 000 ihmistä on hukkunut ylittäessään Välimerta ihmissalakuljettajien merikelvottomissa aluksissa ja kumiveneissä. Ehkä parhaiten tragediaa symboloi kuva kolmivuotiaasta syyrialaisesta Alan Kurdista, jonka elottoman ruumiin meri huuhtoi Turkin rannalle.

Maailmassa on tällä hetkellä yli 60 miljoonaa pakolaista, mikä on enemmän kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Monet ovat paenneet konfliktialueiden naapurimaihin, asettaen monen maan jo valmiiksi hauraat yhteiskuntarakenteet suurelle koetukselle ja lisäten alueen poliittista jännitystä. Pakolaiset toivovat voivansa palata kotiinsa ja siksi he usein jäävät naapurimaihin odottamaan paluun mahdollisuutta. Historia kuitenkin osoittaa, että monimutkaisten kriisien ratkaiseminen on vaikeaa. Tie tarvittaviin poliittisiin sopimuksiin on pitkä ja arvaamaton. Samaan aikaan siviilien hätä ja kuolonuhrien määrä kasvaa jatkuvasti.

Punainen Risti auttaa matkan aikana ja perillä

Pakolaisille on luotava turvalliset ja lailliset reitit Eurooppaan. Ei ole inhimillistä, että ihmisten ainoa mahdollisuus päästä turvaan on vaarantaa oma henki vaarallisilla reiteillä ja ihmissalakuljettajien armoilla. Monilla mailla, myös Suomella, onkin mahdollisuus myöntää humanitaarisia viisumeja, joiden avulla ihmiset voivat laillisesti matkustaa EU-alueelle ja hakea siellä turvapaikkaa. Punainen Risti kannattaa humanitaarisia viisumeja.

Koko Punaisen Ristin liike on sitoutunut auttamaan ja suojelemaan pakoon lähteneitä ihmisiä pakomatkan aikana: satamissa, maiden rajoilla, antamalla suojaa ja järjestämällä hätämajoitusta. Punainen Risti tulee myös varmistamaan, että pakolaiset saavat matkan aikana terveyspalveluja, henkistä tukea ja mahdollisuuden löytää kadonneet perheenjäsenensä Punaisen Ristin henkilötiedustelutoiminnan kautta.

Punaisella Ristillä on mandaatti avustaa viranomaisia humanitaarisissa kysymyksissä. Työmme kohdistuu ensisijaisesti kaikista haavoittuvimpien ihmisten aseman ja olosuhteiden parantamiseen. Punainen Risti pyrkii lievittämään ihmisten kärsimyksiä yksin avun tarpeen, ei kansallisuuden, uskonnon, rodun, poliittisten mielipiteiden tai yhteiskunnallisen aseman perusteella.

Kielen ja kulttuurin oppii tekemällä yhdessä

Suomen Punaisella Ristillä on yli 40 vuoden kokemus pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa ja puolesta toimimisesta. Viime kuukausina olemme vastanneet nopeasti nousseisiin turvapaikanhakijamääriin perustamalla useita vastaanottokeskuksia ja järjestämällä hätämajoitusta ympäri Suomen.

Kun ihminen on päässyt turvaan ja saanut oikeuden oleskella maassa, hän tarvitsee vielä paljon tukea kokeakseen Suomen kodikseen. Hänen pitää päästä nopeasti laadukkaaseen suomen tai ruotsin kielen opetukseen. Hän tarvitsee ystäviä ja verkostoja, joissa käyttää oppimaansa kieltä. Hänen pitää tuntea, että häntä ihmisenä, hänen kieltään ja hänen kulttuuriaan arvostetaan. Päämääränä tulisi olla, että maahan muuttaneesta ihmisestä tulee tasavertainen yhteiskunnan jäsen, joka voi antaa oman panoksensa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointiin ja kehitykseen.

Suomen Punainen Risti tarjoaa vapaaehtoistoiminnan kautta uusille tulijoille, niin turvapaikanhakijoille kuin luvan saaneille, monenlaista toimintaa, jonka kautta löytää ystäviä ja erilaista harrastustoimintaa. Yhdessä tekemällä ihmiset oppivat toisiltaan ja toisistaan. Samalla karttuu kielitaito ja ymmärrys kulttuurista. Yhdessä tekeminen yhdistää eri puolilta maailmaa tulevia ihmisiä. Kun tulijat otetaan ystävyydellä vastaan, ja he tuntevat saavansa yhdenvertaisen kohtelun uudessa maassa, he tuntevat itsensä tervetulleiksi. Tämä on paras perusta onnistuneelle kotoutumiselle.

Myönteisillä asenteilla ja toiminnalla voimme auttaa uusia tulijoita tuntemaan itsensä osaksi yhteiskuntaamme.

Ann-Charlotte Sirén-Borrego
Suunnittelija, Suomen Punainen Risti

SPR: Kolme tapaa auttaa turvapaikanhakijoita

Asunnottomien yö 17.10. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä

Asunnottomien yötä vietetään jälleen 17. lokakuuta YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä ympäri Suomea. Tänä vuonna päivä on lauantai. Tapahtumia järjestetään ainakin Helsingissä, Hyvinkäällä, Espoossa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kouvolassa, Kuopiossa, Kotkassa, Lahdessa, Pirkkalassa, Porissa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vantaalla.

Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta vakinaiseen asuntoon, omaan kotiin. Kansalaisliikkeen yhteisiä arvoja ovat mm.

  • Asunnottomuus on mielestämme kansallinen häpeäpilkku
  • Myötätuntomme ja toimintatukemme on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolella

Teemme yhteistyötä yli poliittisten ja uskonnollisten rajojen, yhteistyötä asunnottomien ja asunnon jo omaavien kesken. Minkäänlainen syrjintä, rasismi tai näihin viittaavat tunnukset eivät kuulu Asunnottomien yöhön.

Kutsumme muita vastuuntuntoisia kansalaisia ja yhteisöjä mukaan 17.10 YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän tapahtumien järjestelyihin. Tervetuloa mukaan!

Valtakunnallinen asunnottomuusseminaari järjestetään 16.10. Jyväskylässä, seuraa sivuja www.asuntoensin.fi

Lue lisää Asunnottomien yö verkkosivuilta www.asunnottomienyo.fi

Tapahtumia 17.10. muualla Euroopasta löytyy EAPN:n verkkosivuilta.