Kirjoittajan arkistot: Anna Järvinen

Komission suosituksissa Suomelle piilee hyvinvointi-investointien laiminlyönnin vaara

Euroopan komissio julkaisi keskiviikkona 20.5. eurooppalaisen ohjausjakson maakohtaiset suositukset Suomelle. Luonnollisesti tänä vuonna suosituksia määrittelee koronaepidemia ja siihen vastaamiseksi tarvittavat talous- ja yhteiskuntapoliittiset toimet. Komissio toivoo Suomen tekevän kaikkensa, jotta koronakriisistä noustaan mahdollisimman vähin vaurioin. Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen laittaminen hetkellisesti hyllylle tukee Suomea näissä ponnisteluissa.

Komission suosittelema finanssipoliittinen linja on hyvin samantyyppinen kuin Vesa Vihriälän johtaman ekonomistiryhmän suositus, joka julkaistiin kaksi viikkoa sitten. Kriisin aikana ja välittömästi kriisin jälkeen tarvitaan vahvaa julkisen vallan otetta talouteen, mutta jo muutaman vuoden päästä huomiota suositellaan siirrettäväksi ”keskipitkän aikavälin kestävyyteen”. Eli julkisten alijäämien sekä velkasuhteen alentamiseen suorin sopeutustoimin.

”Komission näkemykseen liittyy vaara, että kestävää hyvinvointitaloutta rakentavat investoinnit lopetetaan liian aikaisin”, toteaa SOSTEn pääsihteeri Vertti Kiukas. ”On melko varmaa, että koronakriisin sosiaalinen jälki yltää pitkälle tulevaisuuteen, jolloin korjaavia panostuksia sosiaali- ja terveyspolitiikkaan tarvitaan tulevina vuosikymmeninä pitkin matkaa. Rajut sopeutustoimet eivät niitä mahdollista ja sellaisista olisikin pidättäydyttävä. ”

SOSTE näkee, että julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys taataan kestävästi investointien, ei leikkausten kautta. Hyvinvointiin investoiminen on viimeistään nyt alettava ottaa tosissaan myös toimenpiteiden ja päätösten tasolla.

Perusturvasta ei ole varaa leikata tulevina vuosina

Yksi keskeisistä investointikohteista tulevaisuudessa on perusturva. Koronariisi on osoittanut sen matalan tason. Perusturvan varassa elävien tulotason on niin matala, että taloudenpito ei jousta lainkaan ylimääräisiin kuluihin tai mahdollista hätävaran hankkimista. Kriisi on myös tuonut esiin puutteita perusturvan kattavuudessa ja väliaikaisesti edunsaajien piiriä onkin laajennettu. Kriisin aikana keskeistä on joustavoittaa sosiaaliturvaa ja etuuksien saamisen ehtoja sekä varmistaa etuuksien nopea maksatus.

”Akuutin kriisin ollessa ohi ei ole varaa ryhtyä heikentämään perusturvaa. Perusturva osaltaan kannattelee ihmisiä läpi taantuman ja ehkäisee ongelmien syventymistä”, sanoo Suomen köyhyyden vastaisen verkoston puheenjohtaja Olavi Kaukonen.

Pidemmällä aikavälillä perusturvan tason korottamista on jatkettava asteittain kohti viitebudjettien määrittelemää kohtuullisen minimin tasoa.  Koronakriisin aikana etuuksien myöntämisen menettelyjä on kevennetty. Nyt saatujen kokemusten pohjalta myös byrokratiaa on kevennettävä pysyvästi.

SOSTE ja EAPN-Finin varjosuositusten pääkohdat

  1. Koronavirusepidemian aikana ja sen jälkeen on turvattava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien arjesta selviytyminen ja riittävä toimeentulo. Tämä tarkoittaa kattavaa perusturvaa, lisätukea kriisistä johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen sekä palveluja helpottamaan kriisin sosiaalisia vaikutuksia.
  2. Lasten ja nuorten hyvinvointi on turvattava varmistamalla resurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin sekä opetuksen tukimuotoihin eri kouluasteilla.
  3. Työllisyyspolitiikkaan on panostettava laaja-alaisesti.
  4. Sosiaali- ja ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän toimintaedellytykset, yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Varjosuositukset kokonaisuudessaan löytyvät täältä.

Lisätiedot

SOSTEn ja EAPN-Finin varjosuositukset Suomelle: Haavoittuvimmassa asemassa oleville tukea poikkeusoloissa ja myös akuutin kriisin jälkeen

Euroopan komissio antaa jäsenmaille maakohtaiset suositukset keväällä. Maakohtaisissa suosituksissa EU-maille annetaan räätälöityjä ohjeita siitä, miten ne voivat edistää kasvua ja työllisyyttä ja samalla turvata julkisen talouden vakauden. SOSTE ja Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-FIN ovat laatineet omat varjosuosituksensa, joissa ne vaativat huomioimaan kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat.

1. Koronavirusepidemian aikana ja sen jälkeen on turvattava kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien arjesta selviytyminen ja riittävä toimeentulo. Tämä tarkoittaa kattavaa perusturvaa, lisätukea kriisistä johtuvien ylimääräisten kulujen kattamiseen sekä palveluja helpottamaan kriisin sosiaalisia vaikutuksia.

Koronakriisi osuu pahimmin köyhyyttä kokeviin ihmisiin, joilla ei ole taloudellista joustovaraa sopeutua tilanteeseen. Riski ulottuu heidän perheisiinsä ja koskee erityisesti lapsiperheitä. Suuri riski kohdistuu myös vanhoihin ja vammaisiin ihmisiin, pitkäaikaissairaisiin, asunnottomiin ja maahanmuuttajiin. Pienillä tuloilla ei esimerkiksi pysty hankkimaan kotiin suositeltua hätävaraa karanteenia varten, ylimääräisiin hygieniakuluihin ei ole rahaa, lasten kotiopiskelu vaatii erilaisia laitteita sekä lisää ruokakuluja ja etuuksien käsittelyaikojen pidentyminen sekoittaa nopeasti pienituloisen talouden. Yhä useamman joutuessa lomautetuksi lisääntyvät toimeentulo-ongelmat. Taloudellisten vaikutusten lisäksi kriisistä koituu sosiaalisia vaikutuksia ihmisten joutuessa eristyksiin muista.

Erityisen vaikea on asunnottomuutta kokevien tilanne: heillä ei ole paikkaa, jonne vetäytyä välttämään sosiaalisia kontakteja, siksi he altistuvat virukselle muita pahemmin. Heidän ja muiden köyhyyttä kokevien tilannetta vaikeuttaa se, että erilaiset tukipisteet ja ruokajakelut on ollut pakko sulkea.

Haavoittuvimpien ryhmien suojeluun tarvitaan hätäapua, mutta myös sellaisten tukirakenteiden luomista ja vahvistamista, jotka lievittävät pitkäkestoisesti kriisin vaikutuksia. Terveyskriisin sosiaaliset seuraukset voivat jatkua ihmisten ja heidän lastensa elämässä pitkään. Perusturvan riittävä taso on turvattava, myös yksinyrittäjille, itsensätyöllistäjille ja freelancereille. Kattavalla vähimmäisturvalla on varmistettava, ettei kukaan putoa tukiverkkojen ulkopuolelle. Kriisin vuoksi tarvitaan myös lisätukea ihmisille, joille se aiheuttaa ylimääräisiä kuluja muun muassa hygieniakulujen kasvaessa ja kouluruokailun puuttuessa. On esimerkiksi varmistettava, että ihmiset selviävät asumismenoista, niin vuokrista kuin lainanlyhennyksistä. Myös ihmisten velkojen järjestelyyn tulee varautua nopeasti. Pääsy päihdepalveluihin sekä ruoka-aputoiminnan jatkuminen myös poikkeusoloissa on turvattava.

Koronan leviämisen rajoittamiseksi tehdyt toimet rajoittavat ihmisten liikkumista. Ne eristävät muista ja lisäävät yksinäisyyttä. Myös esimerkiksi lähisuhdeväkivallan riski kasvaa. Tarvitaan palveluita, joilla helpotetaan näitä sosiaalisia vaikutuksia. Järjestöjen mahdollisuudet tarjota ihmisille tukea myös poikkeusoloissa on turvattava. Järjestöt tuntevat vaikeassa asemassa olevien arjen tilanteet ja tuen tarpeet ja vastaavat niihin matalalla kynnyksellä. Myös kuntien etsivään sosiaalityöhön on panostettava, jotta tavoitetaan apua tarvitsevat, muun muassa yksin asuvat vanhukset.

2. Lasten ja nuorten hyvinvointi on turvattava varmistamalla resurssit lastensuojeluun, mielenterveyspalveluihin sekä opetuksen tukimuotoihin eri kouluasteilla.

Lasten ja nuorten osalta koronavirusepidemian aiheuttamille sosiaalisille riskeille ovat erityisen herkkiä köyhyydessä ja epävakaissa perheoloissa olevat lapset ja nuoret. Koulujen sulkeutumisen ja harrastustoiminnan keskeytymisen takia lapset ja nuoret joutuvat jäämään kotiin ja tilanteet kodeissa voivat kriisiytyä; esimerkiksi perheissä, joissa on mielenterveys- tai alkoholiongelmia. Lapset ovat kriisin aikana enenevässä määrin alttiitta fyysiselle ja psyykkiselle väkivallalle ja hoidon laiminlyönnille.

Suomessa on jo ennen koronavirusepidemiaa ollut vakavia puutteita lastensuojelun henkilöstöresursseissa. Kriisin aikana ja sen jälkeen on odotettavissa lastensuojelun tarpeen lisääntymistä. Lastensuojelun resurssit on turvattava koronakriisin aikana ja jatkossa, jotta pystyään mahdollisimman suurelta osin ehkäisemään kriisistä aiheutuvia haittoja sekä jo lastensuojelun piirissä olevien lasten ja nuorten tilanteen heikkenemistä.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat olleet normaalitilanteessakin täysin riittämättömät varsinkin peruspalveluissa. Koronaepidemian aikana palvelujen saatavuus on heikentynyt ja kasvokkainen kohtaaminen vähentynyt. Epidemia on lisännyt joidenkin nuorten ahdistusta. Lähiopetuksen ja harrastusten poisjäänti ja lähikontaktien rajoittaminen ovat lisänneet lasten ja nuorten yksinäisyyttä. Lasten ja nuorten mielenterveyden tukeen on varattava lisäresursseja ja etsivään työhön panostettava. 

Myös kotona tapahtuva etäopetus epidemian aikana aiheuttaa osalle riskejä, erityisesti haavoittuvassa tilanteissa oleville lapsille ja nuorille. Koulujen mahdollisuudet etäopetuksen toteuttamiseen ovat erilaisia ja vanhempien mahdollisuudet tukea lasten etäopiskelua vaihtelevat. Perheissä, joissa vanhempien oma koulutustaso on matala ja voimavaroja kuluttaa vakava huoli toimeentulosta tai perheenjäsenen perussairaudesta, lapsen tukeminen jää luonnollisesti vähäiseksi. On vaarana, että osalle lapsista opetus jää heikoksi ja osa on riskissä jäädä opetuksen ulottumattomiin. Kriisin myötä opetuksen tukitoimien tarve kasvaa. Tukiopetuksen lisäksi koronaepidemian aikana tarvitaan sellaisia palveluita ja tukea, jotka mahdollistavat kaikkien lasten osallistumisen koulunkäyntiin ja kotona pärjäämiseen. Näitä tukimuotoja ovat esimerkiksi kouluruokailun järjestäminen sitä tarvitseville, ruuan ja hygieniatarpeiden jakelu vähävaraisille perheille sekä digitaalisten välineiden järjestäminen etäopiskeluun (esim. puhelimet, kannettavat tietokoneet). 

Opetustoimen osalta on varauduttava riittäviin tukitoimiin kriisin jälkeen, jotta voidaan varmistaa opetuksesta jälkeen jääneiden oppilaiden saaminen mukaan opetukseen. Kriisin aikana on opetustoimen ja lastensuojelun yhteistyön tärkeyttä syytä korostaa tilanteissa, joissa opetustoimessa herää huoli lapsesta tai nuoresta.

3. Työllisyyspolitiikkaan on panostettava laaja-alaisesti.

Koronaepidemian vaikutukset talouteen ja työllisyyteen näyttävät uhkaavilta. Jo ennen epidemiaa alkoi työttömyysluvuissa olla pientä kasvua. Pitkäaikaistyöttömiä ja pitkäaikaistyöttömyyteen rinnastettavissa tilanteissa olevia ihmisiä oli edelleen n. 140 000. Epidemian myötä, työllisyysmahdollisuuksien heiketessä entisestään, on laaja-alainen panostaminen työllisyyspolitiikkaan yhä tärkeämpää.

Tulevina vuosina pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työmarkkina-asemaa on pyrittävä parantamaan monenlaisilla toimilla. Samalla on huolehdittava, etteivät työttömyysjaksot yleisesti pitene, eikä pitkäaikaistyöttömyys lähde kasvamaan. Keskeistä on se, että ihmisille on tarjolla oikeanlaista tukea oikea-aikaisesti. Toimintakykyä, työkykyä ja hyvinvointia, jotka ovat edellytyksiä työhön kiinni pääsemiseksi, tulee jatkossa tukea määrätietoisemmin sekä sosiaalietuusjärjestelmän että palvelujärjestelmän kautta. Ihmisten tarpeisiin aidosti vastaavia palveluita tulee tarjota laajemmin ja työllistymistä edistäviä tukia, kuten palkkatukea, tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin. Mitä nopeammin ihmiset saavat tilanteeseensa räätälöityä tukea, sitä lyhyemmäksi työttömyysjaksot jäävät ja sitä tehokkaammin työ- ja toimintakykyä pystytään vahvistamaan. Jatkossa on entistä tärkeämpää, että toimivaksi osoitettuja toimintamalleja ja palvelukokonaisuuksia pystytään levittämään uusille alueille.

4. Sosiaali- ja ja terveydenhuollon uudistus on toteutettava niin, että turvataan palvelujärjestelmän toimintaedellytykset, yhdenvertaisuus, perusoikeuksien toteutuminen ja laadukkaiden palvelujen saavutettavuus kaikille siten, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat.

Suomen on jatkettava koronavirusepidemiasta huolimatta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista palvelujärjestelmän yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien toteutumisen ja kestävän kustannustason turvaamiseksi. Virusepidemian aiheuttaman kriisin jälkitilassa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden merkitys korostuu entisestään. Kuntien talous tulee kriisin jäljiltä olemaan entistä heikommassa tilassa, mikä heijastuu kuntien kykyyn vastata sote-palveluiden kysyntään. Sote-palveluita järjestää nykyisellään kooltaan ja resursseiltaan hyvin kirjava joukko toimijoita, mikä asettaa palveluidenkäyttäjät eriarvoiseen asemaan. Palveluiden saatavuus ja laatu saattavat vaihdella merkittävästi asuinpaikasta riippuen.  Nykyistä suuremmat yksiköt mahdollistavat resurssien keskittämisen ja erikoistumisen vaativiin tilanteisiin.

Etenkin epidemiatilanteessa perusterveydenhuollon palvelujen oikea-aikainen ja riittävän laaja toiminta mahdollistaa sen, että erikoissairaanhoito pystyy keskittymään erikoissairaanhoitoa vaativiin potilaisiin. Perustason palveluita vahvistamalla voidaan nopeuttaa hoitoon pääsyä ja vähentää erityistason kustannuksia. Palveluiden laatu ja hoivan taso on turvattava riittävällä henkilöstömäärällä ja tarkoituksenmukaisella työnjaolla. Oikea-aikaisen avun, hoidon sekä hoivan turvaamisen näkökulmasta on tärkeää, että sote-keskukset ovat monialaisia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyötä tulee lisätä niissä kysymyksissä, joissa se on tarkoituksenmukaista.  

Sote-uudistuksen tulee kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Sosiaalipalveluihin satsaamalla voidaan saada aikaan hyvinvointivaikutuksia, jotka pitkällä tähtäimellä ennaltaehkäisevät sairaanhoidon tarvetta.  Erityisestä huomiota on kiinnitettävä huono-osaisten ja eri erityisryhmien palvelujen toteutumiseen ja aseman kohentamiseen. Kuntoutuksen merkitys ihmisten toimintakyvyn kannalta on merkittävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut eivät saa olla hoidon ja hoivan este tai aiheuttaa velkaantumista. 

Palvelujen laatua on seurattava ja arvioitava säännöllisesti. Palvelurakennetta on kehitettävä asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä palvelun laadun vahvistamiseksi. Asiakaskokemukset arjen palvelutilanteista on dokumentoitava ja saatava hyödyttämään palvelujen kehittämistä. Erilaisille kansalais- ja asiakasryhmille on oltava käytössä räätälöityjä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.  

Lisätietoja:
pääsihteeri Vertti Kiukas, SOSTE, 040 592 4287, vertti.kiukas@soste.fi
puheenjohtaja Olavi Kaukonen, EAPN-Fin, 050 5286 189, olavi.kaukonen@a-klinikka.fi

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry on valtakunnallinen kattojärjestö, joka kokoaa yhteen noin 230 sosiaali- ja terveysalan järjestöä ja yhteisöä. SOSTEn tavoitteena on sosiaalisesti eheä, terve ja aidosti osallistuva yhteiskunta, jossa järjestöillä on vahva rooli. www.soste.fi

EAPN-FIN – Suomen köyhyyden vastainen verkosto on avoin verkosto köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan toimiville järjestöille, ryhmille ja kansalaisille. www.eapn.fi

EAPN:n vetoaa ministereihin köyhyyden vastaisen EU-strategian luomiseksi

Työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston kokoontuu 9.–10.12. Eurooppa-neuvoston kokous on 12.–13.12. Ennen näitä kokouksia EAPN:n on jäsenverkostojensa kautta lähettänyt kunkin jäsenmaan ministereille kirjeet, joissa vedotaan pitkäkestoisen köyhyyden vastaisen EU-strategian valmistelun käynnistämiseksi.

EAPN näkee, että keskeistä on sisällyttää strategiaan uusi kunnianhimoinen köyhyyden puolittamisen tavoite. Riittävä vähimmäistoimeentulo tulee turvata kaikissa jäsenmaissa. Kansalaisjärjestöt tulee ottaa mukaan strategian valmisteluun.

Lisätietoa EAPN lähettämistä kirjeistä täältä.

EAPN:n ehdotus vuoden 2020 jälkeiseksi EU-strategiaksi löytyy täältä.

Miten hallitusohjelma vastaa köyhyyden haasteeseen?

Keskiviikko 27.11.2019 klo 1213.50
Eduskunta, Kansalaisinfo, Arkadiankatu 3

Ilmoittaudu 24.11.2019 mennessä täällä.

Voit myös seurata tilaisuutta Twitter-lähetyksen kautta SOSTEn ja EAPN-Finin twitter-tilin kautta https://twitter.com/SOSTE10
https://twitter.com/EAPN_Fin

Tilaisuuden puheenjohtajanatoimii EAPN-Finin puheenjohtaja Liisa Partio

11.50 Kahvit

12.00 Avaussanat
kansanedustaja Antero Laukkanen (kd), köyhyysryhmän puheenjohtaja

12.05 Hallitusohjelman vaikutukset perusturvaan ja köyhyyteen
tutkimuspäällikkö Jussi Tervola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

12.25 Miltä hallitusohjelman lupaukset näyttävät pienituloisen arjen näkökulmasta?
Jaana Saikkonen, EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmä

12.35 Sosiaalibarometrin keskeiset havainnot
erityisasiantuntija Anna Järvinen, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry

12.45 Eurooppa 2020 -strategian köyhyystavoitteen toteutuminen Suomen osalta
sosiaali- ja terveysministerin erityisavustaja Jiri Sironen, sosiaali- ja terveysministeriö

13:00 Eduskuntaryhmien paneelikeskustelu

kansanedustaja Paavo Arhinmäki (vas)
kansanedustaja Anne Kalmari (kesk)
kansanedustaja Mia Laiho (kok)
kansanedustaja Antero Laukkanen (kd)

13.45 Loppusanat
kansanedustaja Hilkka Kemppi (kesk), köyhyysryhmän varapuheenjohtaja   

Järjestäjät: Eduskunnan Köyhyysryhmä, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, EAPN-Fin Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto ja Kuka kuuntelee köyhää -verkosto

Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat samassa pöydässä -keskustelutilaisuus 12.11.2019 klo 9-11.30

Kuka kuuntelee köyhää -verkosto, Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin ja sen kansalaistoimintaryhmä sekä Työttömien Keskusjärjestö järjestävät keskustelutilaisuuden, jossa köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat kohtaavat. Tilaisuus järjestetään 12.11.2019 klo 9-11.30 Helsingin Työkanava HeTy ry:ssä, osoite Katajanokanlaituri 4, K6, 2. krs (tila on esteellinen).

Tilaisuus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa kansanedustajat osallistuvat teemallisiin pienryhmiin, jossa köyhyyttä kokenut kertoo elämäntarinansa kautta köyhyydestä. Yhdessä pienryhmä kehittää ratkaisuehdotuksen tarinassa esiin nousseeseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan.

Yleisölle avoin osuus alkaa kahvilla klo 9.50, jonka jälkeen ryhmät esittelevät köyhyysongelman sekä kehittämänsä ratkaisuehdotuksen. Lopuksi on vielä yleisökeskustelu. Ryhmien ratkaisuehdotuksista tehdään julkaisu, jota levitetään laajasti.

Aikataulu
Kansanedustajat klo 9-11.30 (pienryhmä klo 9.10-10)
Yleisölle avoin osuus klo 9.50-11.30

Ryhmäkeskustelujen aiheet ovat:

  • perusturvan riittävyys
  • työttömän köyhyys
  • luukulta luukulle palvelujärjestelmä, pirstaleinen terveydenhuolto
  • köyhyyden seurannaisvaikutukset hyvinvointiin
  • yksinelävien köyhyys ja asunnottomuus
  • lapsiperheköyhyys

Kansanedustaja, ilmoittaudu johonkin näistä teemaryhmistä, niin saat etukäteen köyhyyttä kokeneen tarinan luettavaksi. Kansanedustajien ilmoittautuminen sähköpostilla anna.jarvinen@soste.fi 4.11. mennessä (ilmoita mahdollinen erikoisruokavalio).

Yleisölle avoimeen osuuteen ilmoittautuminen täällä (tehtävänimike kohtaan voi kirjoittaa ”yleisö”)

Tapahtuman tarkoituksena on luoda vuorovaikutusta päättäjien ja kansalaisten kesken. Tarkoituksena on, että köyhyyttä kokeneet ihmiset pääsevät kertomaan kokemuksistaan ja kehitysehdotuksistaan päättäjille suoraan, ei välittäjien kautta. Kuulemistapahtuman avulla etsimme innovatiivisia ratkaisuja köyhyyden vähentämiseen ja sen vaikutusten lieventämiseen sekä edistämme kansalaisen mahdollisuuksia vaikuttaa.

EAPN-Fin on jo 18 vuoden ajan koonnut delegaation Brysselissä vuosittain pidettävään komission tukemaan EU:n köyhyyttä kokeneiden tapaamiseen (European Meetings of People experiencing Poverty), joka kokoaa 32 Euroopan maan delegaatiot yhteen. Tavoitteenamme on, että jatkossa Suomessa järjestetään vuosittain vastaavanlainen kansallinen köyhyyttä kokeneiden kuulemistapahtuma.

Lisätietoa:
EAPN-fin varapuheenjohtaja Anna Järvinen, anna.jarvinen@soste.fi, puh. 050 586 5677

Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston viestintävastaava Linnéa Partanen, linnea.m.partanen@helsinki.fi, puh. 050 441 4440

HeTy:n ja kansalaistoimintaryhmän edustaja Jaana Saikkonen, jaana.saikkonen@hety.fi, puh. 040 0661227