Kirjoittajan arkistot: yllapito

Yleiskokouksen ja 20-vuotisjuhlan kuulumisia, tunnelmia ja kuvia 21.11.2014

EAPN-Fin piti 21.11.2014 vuosittaisen yleiskokouksensa ja juhli 20-vuotista taivaltaan muisteluiden ja Tomorrow we Disappear -elokuvanäytöksen kera Andorrassa Helsingin keskustassa. Tilaisuudessa julkaistiin myös EAPN-Finin tuore teksti Köyhyys – syitä ja seurauksia.

Yleiskokouksessa hyväksyttiin verkoston toimintasuunnitelma vuodelle 2015 sekä valittiin uusia jäseniä erovuoroisten tilalle hallitukseen. Uusiksi jäseniksi hallitukseen vuosiksi 2015-2016 valittiin Sari Laaksonen (Ensi- ja Turvakotien liitto ry), Esa Ilvonen (MLL), Merja Karinen (MTKL) ja jatkokaudelle Juha Keränen (Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö TVY ry).

EAPN-Finin toiminnan alkuajoista juhlatilaisuudessa kertoi Marita Ruohonen. Hän kertoi verkoston perustetun vuonna 1994 Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton STKL:n siipien suojaan. Ensimmäisinä toimintavuosina EAPN-Fin teki mm. ehdotuksen valtioneuvostolle kansalliseksi köyhyysohjelmaksi ja pyrki sillä asialla jokaisen ministerin puheille, mutta vastaanotto oli nihkeä. Kun parin vuoden päästä EU päätti tarvittavan kansallisia köyhyysohjelmia, Suomessakin ääni muuttui ymmärtäväisemmäksi ja ministereillä (mm. Sauli Niinistöllä) oli enemmän kiinnostusta asiaan. Syntyi mm. jaosto 25, jossa EAPN-Finkin oli jäsenenä. Marita Ruohonen muisteli myös Euroopan EAPN:n yleiskokousta Suomessa 1999, jossa oli aktiivisesti mukana silloinen ulkoministeri Tarja Halonen sekä Napolin yleiskokousta 1997, jossa EAPN Euroopan hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin suomalainen Riitta Särkelä.

EAPN-Finin kattavampi historiakatsaus odottaa vielä tekijäänsä, mutta alla muutamia kuvia juhlatilaisuudesta ja EAPN-Finin toiminnasta vuosien varralta:

EAPN-Finin yleiskokous 2014 (kuva Juha Keränen)

20-vuotisjuhlatilaisuuden yleisöä (kuva Jiri Sironen)

Suomen edustajat EAPN-Finin yleiskokouksessa Napolissa 1997: Juha Pantzar (Mielenterveysseura), Marita Ruohonen (Ensi- ja Turvakotien liitto), Lasse Murto (A-Klinikkasäätiö) ja Riitta Särkelä (Sos.ped. säätiö)

EAPN Euroopan yleiskokous Suomessa 1999: Fintan Farrel (EAPN), ulkoministeri Tarja Halonen, Riitta Särkelä (EAPN-Fin) ja Anne-Marie Michel

Suomen delegaatio köyhyyttä kokeneiden eurooppalaisessa PeP-tapaamisessa Brysselissä 2007

EAPN-Yleiskokous_Bulgaria-2008-10-Juha-Fintan-Ari-Leena-Liisa

Suomen edustajat EAPN:n yleiskokouksessa Bulgariassa 2008: Juha Mikkonen (Elämäntapaliitto), Fintan Farrel (EAPN), Leena Veikkola (Takuusäätiö), Liisa Saaristo (Mielenterveyseuraa) ja Ari Saarto (A-Klinikkasäätiö).

Stop Köyhyys! -päivä EU:n köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna 2010 (kuva Juha Mikkonen)

Tiedote 21.11. Köyhyys ei ole hävinnyt – uusi julkaisu kokoaa syyt ja seuraukset

Köyhyys ei ole hävinnyt Suomesta. Pienituloisuuden perusteella köyhiä ihmisiä on noin 650 000 ja lisäksi noin 200 000 ihmistä elää köyhyysriskissä. Aineellista puutetta kärsii noin 130 000 ihmistä.

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin julkaisee tänään tiiviin tietopaketin köyhyydestä. Köyhyys – syitä ja seurauksia -julkaisu kertoo yleistajuisesti köyhyystutkimuksen tuloksista.

Köyhyys on riittävien varojen puutetta, mutta se voi myös vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämään, itsetuntoon ja mahdollisuuksiin. Se rajoittaa osallistumista, kuluttaa voimavaroja ja luo epävarmuutta, ahdistusta ja stressiä selviytymisestä nyt ja tulevaisuudessa. Tunne siitä, ettei itsellä tai omilla lapsilla ole mahdollisuuksia samoihin asioihin kuin lähes kaikilla muilla, voi olla musertava.

Köyhyyden kokemukset ovat yksilöllisiä. Moni pienituloinen ei pidä itseään köyhänä ja hyvinkin köyhä voi olla tyytyväinen elämäänsä.

EAPN-Fin on tuonut köyhien ja syrjäytyneiden ihmisten äänen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja poliittisiin neuvottelupöytiin 20 vuoden ajan. EAPN-Finin tärkeä voima on eri alojen jäsenjärjestöt, joita yhdistää tahto vähentää köyhyyttä Suomessa.

”On osoitettu, että mitä pienemmät tuloerot, sitä paremmin ihmiset yleisesti voivat. Köyhyys on merkki yhteiskunnan resurssien eriarvoisesta jakautumisesta”, sanoo EAPN-Finin puheenjohtaja Tiina Saarela.

Julkaisu listaa köyhyyttä vähentäviä ja ehkäiseviä keinoja. Keskeinen keino pienentää tuloeroja ja vähentää köyhyyttä on yhteiskunnallinen tulonjako, joka toimii muun muassa verotuksen ja tulonsiirtojen kautta.

”Perusturvaetuuksia tulisi korottaa vastaamaan elämisen todellisia kustannuksia. Pienten työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista tulisi parantaa. Sote-uudistuksen pitäisi pystyä kaventamaan terveyseroja ja turvaamaan kattavat peruspalvelut”, julkaisun toimittaja Jiri Sironen sanoo.

Köyhyys – syitä ja seurauksia (toim. Jiri Sironen ja Ulla Saastamoinen) on luettavissa verkossa osoitteessa www.eapn.fi.

Vuonna 1994 perustettu Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Verkosto koostuu 35 pääasiassa sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöstä. EAPN-Fin on osa Euroopan laajuista 30 maata kattavaa European Anti-Poverty Network -kansalaisjärjestöverkostoa, jonka tavoitteena on köyhyyttä kokeneiden kansalaisten osallisuuden lisääminen, köyhyyden vähentäminen ja vaikuttaminen päätöksentekijöihin tämän tavoitteen edistämiseksi.

EAPN-Fin täyttää 20 vuotta puheiden ja elokuvan merkeissä 21.11.2014

Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin juhlii 20 toimintavuotensa täyttymistä 21.11. klo 13.00-15.30. Ohjelmassa on muistelua menneiltä vuosilta sekä oma elokuvanäytös. Puheenvuorot pideätän Dubrovnikissa, elokuvaa siirrymme katsomaan Kinon puollelle (Andorra, Eerikinkatu 11, 00100 Helsinki).

Voit ilmoittautua mukaan viimeistään 14.11. mennessä verkko-osoitteessa https://ssl.eventilla.com/event/6416

Ohjelma:

Klo 13–14 EAPN-Fin 20 vuotta
Avaus, puheenjohtaja Tiina Saarela, EAPN-Fin
Eurooppa kutsui ja kiehtoi, toiminnanjohtaja Marita Ruohonen, Suomen Mielenterveysseura
Köyhyyden syitä ja seurauksia -teksti julkaisu

Klo 14 Elokuva: Tomorrow we Disappear
Dokumentti, Intia/Yhdysvallat 2014, englanninkielinen tekstitys, 80 min, www.twdfilm.com

Delhin katutaiteilijat asuvat Kathputlin slummissa, joka on saanut nimensä samannimisestä perinteikkäästä intialaisesta nukketaiteesta. Köyhistä asuinoloista huolimatta taitavimmat heistä ovat matkustaneet kymmenissä eri maissa edustamassa Intiaa virallisissa seremonioissa. Intian talousbuumin vuoksi Delhiin nousee toinen toistaan korkeampia taloja, joista uusimmat ovat suunnitteilla Kathputlin asukkaiden maille. Dokumentissa Tomorrow We Disappear seurataan katutaiteilijoiden taistelua viranomaisten kanssa oikeuksistaan asuntoon ja kulttuurin merkityksestä kapitalismin ylikuumentamassa kaupungissa.

Elokuvanäytös järjestetään yhteistyössä Lens Politica -festivaalin kanssa. EAPN-Finin varapuheenjohtaja Jiri Sirosen blogikirjoitus elokuvasta.

Lämpimästi tervetuloa!

Hyvinvointipalvelut ja marginalisoitujen kansalaisten osallistuminen -hankkeen julkaisuja

Suomen Akatemian rahoittamassa 3-vuotisessa (2011–2014) Hyvinvointipalvelut ja marginalisoitujen kansalaisten osallistuminen (PalKO) -hankkeessa on ollut tavoitteena tuottaa kansainvälisesti vertailukelpoista tietoa hyvinvointipalvelujen ja kansalaisosallistumisen (erityisesti kaikkein vähiten osallistuvien marginaaliryhmien) välisestä suhteesta Suomessa. Hankkeen on toteuttanut Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen sosiaalitieteiden yksikkö ja EAPN-Fin on ollut hankkeen yhteistyökumppani.

Tutkimuksessa on paikannettu kansalaisten osallistumista edistäviä ja estäviä tekijöitä hyvinvointipalveluissa. Tutkimus toteuttiin vertailuna Kokkolan ja Jyväskylän pitkäaikaistyöttömien julkisissa sosiaali- ja työvoimapalveluissa.

Tänö vuonna päättyvässä hankkeessa on ilmestynyt joukko julkaisuja, jotka ovat saatavilla hankkeen verkkosivuilta. Edelleen on tulossa vielä pari julkaisua, joista toisessa nuoret työttömät aikuiset kirjoittavat itse kokemuksistaan palveluissa ja toinen koskee tutkimuksen osallistuvan toimintatutkimuksen menetelmällistä antia.

Hankkeen julkaisuista käydään parhaillaan keskustelua myös verkossa, katso mm. ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan kirjoitus Sosiaalitarkkailija-blogissa.

Olavi Kaukonen: Asunnottomuus ja alkoholi

2 vastausta

27.10.2014

Suomessa asunnottomuus- ja kodittomuusongelma on jäsentynyt sitkeästi yksilöllisen poikkeavuuden näkökulman kautta. ”Asunnottoman alkoholistin ongelma” ei ole pelkästään suomalainen ilmiö, mutta Suomessa kodittomuuden määritteleminen päihdeongelman kautta on ollut poikkeuksellisen voimakasta.

Tähän on vankkoja historiallisia syitä. Suomen elinkeinorakenteen murros ja siihen liittynyt kaupungistuminen tuotti 1950- ja 60-luvuilla suuriin kaupunkeihin ja etenkin pääkaupunkiseudulle huomattavan suuren miespuolisen ylijäämäväestön, jonka työmarkkinakelpoisuus ei ollut kysytyintä luokkaa, ja joka siten jäi kausiluonteisten töiden varaan, työvoimareserviksi. Sodan jälkeen asuntotuotanto oli tyystin pysähtynyt, eikä se vielä kahta vuosikymmentä myöhemminkään ollut mitenkään riittävää kasvavan kaupunkiväestön tarpeisiin. Alivuokralaisasunnotkaan eivät riittäneet enää perhekokojen kasvaessa myös kaupungeissa.

Asunnottomat ja olemattoman sosiaaliturvan vuoksi pääosin tulottomat miehet majoitettiin hätämajoituksiin, eikä niitäkään riittänyt kaikille. Pääkaupunkiseudulla eli 1960-luvun lopulla tuhansia avoimesti asunnottomia, joiden elinikä jäi alhaiseksi: pahimmillaan syystalvella 1967 kuoli ulkosalle noin 250 miestä; Marian sairaalassa amputoitiin raajoja muutamassa viikossa noin kuudeltakymmeneltä. Helsingin Ruoholahden tyhjäksi jäänyt maalivarasto muutettiin pikavauhtia joukkomajoitustilaksi (”Liekkihotelliksi”). Kaikki eivät sinnekään mahtuneet, ja sen ympäristössä kodittomat ja varattomat miehet käyttivät runsaasti etenkin korvikealkoholeja.

Vuoden 1968 alkoholilaki perustui täysin epärealistiseen oletukseen siitä, että juomakulttuuri muuttuisi nopeasti, jos alkoholin saantia helpotettaisiin ja käyttäjiä valistettaisiin. Ongelmat kasvoivat uusiin mittasuhteisiin, kun alkoholin kokonaiskulutus kasvoi muutamassa vuodessa lähes kolminkertaiseksi. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat mahdollistivat tämän tilastoidun kulutuksen näinkin nopean kasvun: 1970-luvun alkuun tultaessa noin kaksi kertaa edeltäjiään suuremmat ikäluokat tulivat juomakelpoiseen ikään juuri kun uusi alkoholilaki ja keskiolutlaki tulivat voimaan. Tämä alkoholin kulutuksen kasvu tuotti suuria ongelmia erityisesti terveydenhuollolle. Varsinkin kansanterveyslaki (1971) keskeisenä hyvinvointivaltion projektina uhkasi upota viinaan, ja mielisairaalat täyttyivät vaikeasti sairaista päihdeongelmaisista.

Osaratkaisuksi säädettiin nopeasti (1974) uusi laki päihdyttävien aineiden väärinkäyttäjien huollosta (PAV-laki), jonka puitteissa sen ajan oloissa varsin auliisti myönnettiin rahoitusta päihdehuollon erityispalvelujen perustamiseen ja laajentamiseen. Kunnissa lisättiin nopeasti päihdepalveluita, avohuoltoa, mutta myös hoitokoteja (työssä käyville asunnottomille), huoltokoteja (eläkkeellä oleville asunnottomille) ja ensisuojia (asunnottomille, jotka eivät halunneet raitistua tai raittiiseen ympäristöön). Työlaitoksia muutettiin huoltoloiksi ja kuntoutuslaitoksia perustettiin. Tämä kaikki lievittikin oleellisesti sekä terveydenhuollon kriisiä että asunnottoman väestön ongelmia.

Suomalainen ”asunnottoman alkoholistin” arkkityyppi oli syntynyt suomalaisesta rakennemuutoksesta ja vahvistunut palveluvaltion rakenteissa. Samalla oli kokonaan unohtunut se, että alkoholiongelmien määrää väestössä voidaan parhaiten säädellä alkoholipolitiikan keinoin – ja että asunnottomuutta voidaan vähentää vain sosiaalista asuntotuotantoa lisäämällä. Kummankaan virheitä ei ole pyritty tai pystytty korjaamaan kuluneina vuosikymmeninä.

Hoito ja kuntoutus ovat välttämättömiä myös asunnottomille alkoholihaittojen lievittämiseksi. Yleisen alkoholi- tai asuntopolitiikan välineinä niiden merkitys on kuitenkin korkeintaan marginaalinen. Nykyisestä korkeasta alkoholin kokonaiskulutuksesta aiheutuvien kasvavien terveydenhuollon kustannusten alentaminen edellyttäisi myös huomattavasti suurempaa laitoskuntoutuksen käyttöä kuin mihin kunnissa näyttää olevan valmiutta.

Olavi Kaukonen, EAPN-Finin hallituksen jäsen ja A-Klinikkasäätiön toimitusjohtaja 27.10.2014

Kuva: Olavi Kaukonen lahjoittaa asuntoministeri Pia Viitaselle villasukat muistuttamaan maamme asunnottomuustilanteesta Asunnottomien yössä Helsingin Vaasanaukiolla 17.10.2014

Perustulo – perusoikeudet -symposiumi Helsingissä 24.11.2014

Tilaisuudessa keskustellaan perustulon mahdollisuuksista turvata Suomen perustuslain takaamat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Keskustelijoina ovat mm. professori Evelyn Forget Kanadasta sekä tutkija Bettina Leibetseder Itävallasta. He kertovat Kanadan perustulokokeilun terveysvaikutuksista ja Itävallan minimitulokeskustelusta kansainvälisessä viitekehyksessä.

Aika: 24.11.2014 klo 13.00–18.00
Paikka: Kelan päätalo, Kela-halli, Nordenskiöldinkatu 12, Helsinki

Suomalaisia eri alojen asiantuntijoita ja tutkijoita, jotka osallistuvat vuoropuheluun perustulon ja perusoikeuksien yhteyksistä, ovat mm. professorit Matti Mikkola, Jorma Kalela, Elina Pirjatanniemi ja Pertti Koistinen, valiokuntaneuvos Paula Tiihonen ja apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin eduskunnasta, ylijohtaja Tuomas Pöysti Valtiontalouden tarkastusvirastosta ja päätoimittaja VTT Arja Alho Ydin-lehdestä. Mukana keskustelussa on myös Merle Haruoja Viron ihmisoikeusinstituutista.

Järjestelyissä ovat mukana Evelyn Forgetin Suomeen kutsunut Bien – Suomen perustuloverkosto, Bettina Lebetsederin Tampereelle kutsunut Tampereen yliopisto, Kelan tutkimus, VISIO, Vasemmistofoorumi, Ajatuspaja E2, HYVA – Hyvinvointivaltion vaalijat ry, EAPN-Fin Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto sekä TVY, Työttömien valtakunnallinen yhteistoimintajärjestö ry.

Ilmoittaudu viimeistään 19.11.2014 ilmoittautumislomakkeella.

Ohjelma (englanniksi)

13.00
Opening, Olli Kangas, Kela Reseach Professor, Head of Department
Presentation of the program and its aims, moderator Ville Ylikahri, General Director, Green think-tank Visio

13.15
Evelyn Forget, Professor, Community Health Sciences, University of Manitoba, Canada
Presentation of Mincome, a Canadian basic income pilot project in the 1970s – Its human and societal effects

14.00
Bettina Leibetseder, researcher, Johannes Kepler University, Linz, Austria
The Means-Tested Minimum Income in Austria
Our aim is to benefit from Evelyn Forget’s and Bettina Leibetseder’s expertise and experience to reflect on the potential effects of a basic income from as many perspectives as possible.

14.30
Could basic income be an alternative to ill-functioning systems?
Tuomas Pöysti, Director General, National Audit Office
Arja Alho, Former Minister of Finance
Jorma Kalela, Professor emeritus political history, University of Turku

15.15
Coffee break

15.45
Could basic income be a remedy for basic rights violations?
Matti Mikkola, Professor Emeritus, Faculty of Laws, University of Helsinki, former member of the European Committee of Social Rights
Maija Sakslin, Deputy-Ombudsman, Parliament of Finland
Basic rights violations reported in complaints
Kirsti Rissanen, Professor emerita, Faculty of Laws, University of Helsinki, former Permanent Secretary of the Ministry of Justice
Elina Pirjatanniemi, Professor of Constitutional and International Law, Director of the Institute for Human Rights, Åbo Akademi University

16.30
Basic income a facilitator of new forms of work
Paula Tiihonen, The Committee for the Future, Parliament of Finland, secretary,
Merle Haruoja, EAPN Estonia expert
Pertti Koistinen, Professor of Social Policy, University of Tampere
Researcher Antti Kasvio, Finnish Institution on Occupational Health

17.20–18.00
Closing discussion