Kuva: Juha Keränen

Yhdeksän kokemusasiantuntijaa ja kuusi kansanedustajaa osallistui tiistaina 7.11.2023 Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat samassa pöydässä -tapahtumaan Helsingissä. Keskustelun sävy oli vakava: onko köyhällä enää ihmisarvoa, jos jo nykyisellään riittämättömäksi katsotusta sosiaaliturvasta vielä leikataan.

Miten Suomen valtiolle on edullista ylläpitää köyhyyttä ja edesauttaa eriarvoistumista? Miksi köyhyydestä nouseminen on tehty niin vaikeaksi? Muun muassa tällaisia kysymyksiä köyhyyttä kokeneet ihmiset esittivät kansanedustajille.

Empatia on keskeinen elementti politiikassa

Tilaisuus järjestettiin jo viidettä kertaa. Tarkoituksena on saada köyhyyttä kokeneiden ääni kuulumaan suoraan päättäjille ja lisätä päättäjien ymmärrystä köyhyyttä kokevien arjesta.

Tilaisuuden avannut eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja kansanedustaja Maria Ohisalo (vihr.) korostikin tällaisten tilaisuuksien tärkeyttä:

”Empatia ja kyky – ja halu – ymmärtää ihmisiä eri lähtökohdista ovat aivan keskeisiä elementtejä politiikassa. Tilastoja katsomalla ei saakaan kiinni yksilöiden kohtaloista ja elämäntarinoista. Siksi pidän arvokkaana tällaisia tilaisuuksia, joissa päätöksentekijät ja köyhyyttä omakohtaisesti kokeneet voivat jakaa näkemyksiään.”

Osallistujat pohtivat ensin pienryhmissä ratkaisuja köyhyysongelmiin. Keskustelujen pohjana olivat köyhyyttä kokeneiden kertomukset omista tilanteistaan. Ryhmien teemoja olivat eläkeläisköyhyys, pitkäaikainen toimeentulotuen asiakkuus, työssäkäyvien köyhyys ja yksin asuvien köyhyys.

Koonti pienryhmäkeskusteluista

Leikkausesityksistä kovaa kritiikkiä

Sosiaaliturvan leikkauksista tuli tiukkaa palautetta sekä köyhyyttä kokeneilta että osalta kansanedustajista:

”Leikkaustalkoisiin osallistuvat suhteettomasti kaikista heikoimmassa asemassa olevat, joihin osuvat esimerkiksi indeksijäädytykset, työttömyysturvan heikennykset sekä leikkaukset asumistukeen”, Maria Ohisalo sanoi.

Asumisen kustannukset pudottavat monesti etenkin yksinasuvia köyhyyteen, tulevaisuudessa yhä enemmän asumistuen leikkausten vuoksi. Martin-Eric esitti asumistuen omavastuista luopumista. Jos on köyhä ja etuuksien varassa, omavastuut vaikeuttavat entisestään arjen pyörittämistä. Ihmisillä ei ole mitään ylimääräistä rahastoa, josta kattaa omavastuut.

”Suojaosa on pitänyt osatyökykyistä pinnalla”

Suojaosan poisto työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta sai runsaasti kritiikkiä. Se vie mahdollisuuden yrittää parantaa omaa talouttaan edes hitusen. Se vaikeuttaa myös köyhyydestä irti pääsyä, kun pienetkin työtulot vähentävät heti tukia.

Osatyökykyinen Riina kertoi, että toimeentulotuen suojaosan turvin hän on pystynyt tekemään välttämättömiä kodin hankintoja ja kuntouttamaan itseään. ”Se on pitänyt osatyökykyistä pinnalla.” Hän toivoi myös, että osatyökykyisille olisi kursseja, joiden kautta saisi hankittua ammattitaitoa pienemmissä osissa kuin suorittamalla koko tutkinnon kerralla.

Kansanedustaja Helena Marttila (sd.) vinkkasi yhtenä ratkaisuna työn opinnollistamisesta. Se on vaihtoehtoinen tapa opiskella joko työpaikalla tai vapaaehtoistyössä. Sillä tarkoitetaan opintojen aikaisen työssäkäynnin tuottaman osaamisen tunnustamista opintopisteinä.

Toimeentulotuelta on vaikea päästä pois

Ensisijaisten etuuksien leikkauksien vuoksi arvioidaan, että yhä useampi joutuu hakemaan toimeentulotukea – SOSTEn laskelmien mukaan noin 47 000 henkilöä nykyistä enemmän. Toimeentulotuki on kaikkein byrokraattisin etuus ja siihen liittyvät suurimmat kannustinloukut – siltä on vaikea päästä pois.

Toimeentulotuen pitkäaikaisesta tarpeesta kertoivat Tommi ja Riina. Heidän kanssaan olivat keskustelemassa kansanedustajat Helena Marttila ja Juha Mäenpää (ps.).

Tommi on kuusihenkisen perheen isä, joka käy töissä ja opiskelee. Suuren perheen elatuksessa on tarvittu pitkään toimeentulotukea.

Tommin tarinasta kävi selväksi, kuinka vaikeaa toimeentulotuelta on päästä pois: kun esimerkiksi saa perinnön tai lapsi lahjaksi arvopapereita, ne pitää myydä ja maksaa saadut tulot Kelalle takaisin saatujen toimeentulotukien vastikkeeksi, vaikka niiden avulla olisi voinut päästä tuelta pois. Juha Mäenpää koki tämän epäoikeudenmukaiseksi.

Marttila painotti, että köyhyys saisi aina olla korkeintaan väliaikaista, ei koskaan ylisukupolvista. Jotta toimeentulotuen tarve vähenisi, muiden sosiaaliturvaetuuksien tulisi olla riittäviä. Nyt kun yhä useampi joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, ei saada säästöjä, koska se on tuista byrokraattisin ja passivoivin.

Opintotuessa ei huomioida tarpeeksi perheellisiä opiskelijoita

Aiemmin ulosotossa velkaantumisen vuoksi olleelle Tommille opintotukijärjestelmä pakkolainoineen on huono ratkaisu: hän joutuu elättämään perhettään velaksi.

Opintotukijärjestelmä ei huomioi tarpeeksi lapsiperheitä. Perheellinen, työssäkäyvä opiskelija ei voi esimerkiksi saada nopean opiskelun tuottamaa opintolainahyvitystä, koska hän ei millään pysty keskittymään täysipäiväisesti opintoihin. Köyhä, perheellinen opiskelija on aivan eri tilanteessa kuin lapseton, varakkaasta perheestä tuleva opiskelija, joka voi vaikkapa sijoittaa opintolainarahat.

Palveluverkko on pettänyt monessa kohtaa

Riinalla on paljon raskaita kokemuksia, kuten koulukiusaamista, muuta väkivaltaa, keskittymisvaikeuksia, huostaanotto ja päihteidenkäyttöä. Moneen vaikeaan asiaan hän on saanut viime vuosina apua, mutta sitä on tullut hitaasti ja sen saamiseksi on joutunut taistelemaan. Tämän vuoksi hän on ollut käytännössä työtön ja toimeentulotuella koko aikuisikänsä. Tätä nykyä hän tekee osa-aikaista työtä.

Helena Marttila totesi, että Tiinan ja Tommin kertomuksissa näkyvät selvästi monet kohdat, joissa palveluverkko ei ole toiminut. Esimerkiksi lastensuojelun jälkihuolto katkeaa monesti siihen, että nuoruusiässä ihmiset usein muuttavat ja toiselle paikkakunnalle jäävä oma sosiaalityöntekijä ei enää pysty nuorta tukemaan.

Kepitystä vain asiakkaille ei kehnoa palvelua tarjoavalle viranomaiselle

Keskusteluissa kävi ilmi, ettei TE-palveluista koeta saatavan asiakkaan tarpeisiin vastaavaa palvelua. Uhataan tuen leikkaamisella, jos asiakas ei toimi halutulla tavalla. Keppiä saa vain asiakas, mutta ei koskaan palvelun tarjoaja, vaikka se ei toimisikaan luvatusti tai lain kirjausten mukaan, Martin-Eric ihmetteli.

Kansanedustaja Hanna Sarkkinen (vas.) sanoi, että työhönotossa on paljon syrjintää. Pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet eivät pääse työpaikkahaastatteluihin. On syrjiviä asenteita, joihin on kuitenkin vaikea puuttua lainsäädännöllä. Hän ihmetteli sitä, että työnhakuun lisätään aina vaan keppiä, vaikka ei ole näyttöä, että keppi toimisi hyvin.

Sairastamisen kulut ovat pienituloisille suuri ongelma

Monisairaille ihmisille lääkkeiden maksukatto on ongelma. Miksi se nollautuu vuodenvaihteessa, joka on pahin mahdollinen aika, kun lähellä on joulu ylimääräisine menoineen?

Pienituloinen maksaa suhteessa tuloihinsa enemmän terveydenhoidostaan kuin paremmin toimeentulevat tai työterveyshuollon piirissä olevat. Voisiko terveydenhoidon maksuja suhteuttaa tuloihin, kysyttiin.

Sarkkinen muistutti, että pääministeri Orpon hallituksen ohjelman mukaan selvitetään, voisiko lääkkeiden maksukaton jaksottaa koko vuodelle. Se helpottaisi vuodenvaihteen tilannetta. Hän ehdotti, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto ja sosiaali- ja terveydenhuollon matkojen maksukatto tulisi yhdistää yhdeksi maksukatoksi nykyistä matalammalle tasolle. Se auttaisi monisairaita.

Töitä oman kunnon mukaan

Sairastumiset, työuupumus ja pätkätyöt ovat keskeisiä työssäkäyvien köyhyyttä kokevien ongelmia. Töitä haluttaisiin tehdä oman kunnon mukaisesti. Muutot, paikkakuntien vaihtaminen ja lisäopiskelu eivät ole tuoneet yli 50-vuotiaalle pysyvää työllistymismahdollisuutta.

Ulkomailta Suomeen palaaminen ja töihin pääsy on vaikeaa, vaikka takana olisi useampia tutkintoja korkeakoulusta. Rekrytointifirmojen kautta löytyy korkeakoulutetulle vain hanttihommia ja TE-toimisto tarjoaa työkokeilua yhdeksän euron kulukorvauksella.

Osa yrittäjistäkin kuuluu pienituloisiin, muistutettiin.

Kansanedustaja Peter Östman (KD) nosti esille yhteistyön lisäämisen julkisen ja kolmannen sektorin välillä, jotta sosiaali- ja terveyspalveluita saataisiin niitä tarvitseville. Hän puhui myös kannustavan perusturvan puolesta, jotta ihmisten, joilla on työkykyä, kannattaisi mennä töihin, eikä etuutta leikattaisi.

Tiedon puute tuesta ja etuuksista voi johtaa köyhyyteen

Eläkeläisköyhyyttä käsitelleessä ryhmässä – ja myös muissa ryhmissä – nousi painokkaasti esiin tiedon puute tukimahdollisuuksista. ”Kun jäin leskeksi, en edes tiennyt, että leskeneläke on olemassa”, kertoi Raija.

Työtapaturmassa loukkaantunut Tapani joutui kierteeseen vakuutusyhtiön kanssa. Tuli väärinymmärryksiä, joista seurasi velkakierre. Neuvoja ei löytynyt, vaikka asioita yritettiin selvittää. Tapani koki jääneensä tilanteessa aivan yksin.

Järjestelmä on monimutkainen eivätkä esimerkiksi Kelassa eri etuuksien käsittelyä hoitavat välttämättä osaa kertoa etuuksien vaikutuksista toisiinsa. Asiakkaalla on koko ajan ”sota” etuuksien välillä.

”Tukiviidakko on sellainen, että jos minä korkeakoulutettuna taistelen sen kanssa, niin kuinka moni Suomessa ei sitä ymmärrä ja elää sen takia köyhyydessä, että tukien hakeminen on liian hankalaa”, Tommikysyi.

Helena Marttila painotti, että ammattilaisilla pitäisi olla aikaa pysähtyä ihmisen asioiden äärelle ja toimia ikään kuin asianajajana: varmistaa, että hän on tietoinen kaikista tukimahdollisuuksista. Hänestä myös sosiaaliturvaan ja -palveluihin pitäisi saada oma neuvonta- ja hätänumeronsa. Tällaisia kehitetään joillain hyvinvointialueilla.

Digipalveluiden ansiosta vapautuva aika henkilökohtaiseen neuvontaan

Kansanedustaja Peter Östmanin avustaja Jussi Kastepohja oli mukana pienryhmäkeskustelussa. Hänkin pohti, miten neuvontaa palveluista voisi parantaa. Jos ei osaa tai pysty käyttämään digipalveluita, mistä saisi tietoa? Voisiko neuvontaa järjestää järjestöjen matalan kynnyksen palveluissa, esimerkiksi ruoka-avun yhteydessä, ja siinä samalla tarkasteltaisiin koko elämäntilannetta.

Kansanedustaja Laura Meriluoto (vas.) totesi, että digipalvelut vapauttavat parhaimmillaan aikaa kasvokkaisiin kohtaamisiin heille, jotka eivät pysty sähköisesti asioimaan. Kasvokkaisten palveluiden pitää olla riittävän lähellä ja resursseja niiden järjestämiseen tulee löytyä.

Kakkukahveilla juhlistettiin 15-vuotiasta Kuka kuuntelee köyhää? -verkostoa

Köyhyyttä kokevien ja kansanedustajien tapaamisen järjestivät Kirkkohallitus, Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Suomen köyhyyden vastainen verkosto EAPN-Fin ja Suomen Työttömien Keskusjärjestö yhteistyössä eduskunnan köyhyysryhmän kanssa.

Tilaisuudella juhlistettiin myös Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston 15 toimintavuotta. Aikanaan verkoston perustamisessa olivat erityisen aktiivisia silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko (kok,) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n edeltäjän Stakesin tutkija Jouko Karjalainen.

Verkoston saavutuksena siinä pitkään toiminut asiantuntija Tiina Saarela Kirkkohallituksesta nosti esiin sen, ettei enää järjestetä mitään köyhyyttä käsitteleviä tilaisuuksia ilman köyhyyttä kokevia ihmisiä, sen erikoisasiantuntijoita.

Leena Valkonen
EAPN-Finin puheenjohtaja

Erja Saarinen
EAPN-Finin sihteeri

Lue lisää

Milla Suonio: Köyhyyttä kokeneet ja kansanedustajat etsivät yhdessä ratkaisuja köyhyyteen
#työttömät-verkkolehti 9.11.2023

Köyhyyttä kokeneiden tarinat:

Pulmu: Johtoryhmästä työkyvyttömäksi
Siru: Sairastuminen köyhdyttää – köyhyys sairastuttaa
Kate: Töihin pääsy eläkeiän lähestyessä
Raija: Eläkeläisköyhyys
Tapani: Työtapaturma johti vakuutusselvittelyyn ja työkyvyttömyyseläkkeelle
Martin-Éric: 53v pitkäaikaistyötön — yksin asuva
Anneli: Yksinasuvien köyhyys
Riina: Osatyökykyisenä toimeentulotuella
Tommi: Pitkäaikainen toimeentulotuen tarve