Euroopan EAPN on julkaissut arvionsa tämän vuoden EU-ohjausjakson liittyvistä maaraporteista sekä ehdotuksensa maakohtaisiksi suosituksiksi. Myös Suomen kansallinen uudistusohjelma 2016 on julkaistu. EU-ohjausjakso (European Semester) on EU:n keskeinen talouden ja muunkin politiikan ohjausmenetelmä. Seuraavaksi EU-komissio julkaisee jäsenmaille maakohtaiset suositukset 18.  toukokuuta.

EAPN ja sen jäsenverkosto katsovat, että EU-ohjausjakson tulisi toteuttaa vahvemmin Eurooppa 2020-strategiaa ja erityisesti sen sosiaalisia tavoitteita. Taloussuositusten ja sosiaalisten suositusten tulisi olla vahvemmin tasapainossa ja kaikkien suositusten tulisi tukea köyhyyden vähentämisen tavoitetta.

EAPN:n ydinviestit:

1. Köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisen (mukaan lukien lapsiköyhyys) tulisi olla prioriteetti ja läpileikkaava strateginen periaate Eurooppa 2020 -strategian köyhyystavoitteen saavuttamiseksi
2. Sosiaalisia investointeja ja vaurauden uudelleenjakoa tulisi lisätä ja eriarvoisuutta vähentää erityisesti oikeudenmukaisen verotuksen avulla
3. Riittävä sosiaalinen suojelu tulisi taata kaikille, sisältäen riittävät vähimmäistoimeentulojärjestelmät
4. Osallisuutta tulee edistää yksilöllisesti rakennetuilla ja eteenpäin johtavilla työpoluilla, jotta ihmiset pääsisivät laadukkaisiin ja kestäviin työpaikkoihin
5. Palvelujen (mukaan lukien asuminen ja terveyspalvelut) saavutettavuutta ja laatua tulee edistää
6. Eurooppa 2020-strategian omistajuus ja legitimiteetti tulee varmistaa ottamalla siihen mukaan kaikki sidosryhmät, myös köyhyyttä kokeneet ja kansalaisjärjestöt

Lue koko julkaisu EAPN Assessment of the Country Reports and Proposals for Country-Specific Recommendations 2016.

Köyhyys- ja syrjäymisriski koskettaa Suomessa 909 000 ihmistä

Ohjausjaksoon ja Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvä Suomen kansallinen uudistusohjelma 2016 on valmistunut. Siinä tarkastellaan hyvin lyhyesti myös köyhyystavoitteen tilaa. Suomen oman sitoumuksen mukaan vuonna 2020 köyhyys- ja syrjäytymisriskin tulisi koskettaa maksimisaan 770 000 henkilöä. Vuonna 2014 köyhyys- tai syrjäytymisriski kosketti Suomessa 909 000 henkilöä. Köyhyystavoitteen kohdalla ohjelmassa luetellaan hallituksen toimenpiteitä seuraavasti: ”Hallituksen kärkihankkeissa on vireillä lukuisia hankkeita, joilla on vaikutusta köyhyyden ja syrjäytymisen torjumiseen, esim. työttömyysturvan uudistaminen, kannustinloukkujen purkaminen, osallistavan sosiaaliturvan mallin kehittäminen, perustulokokeilu, osatyökykyisten työllistymisen edistäminen, nuorisotakuun kehittäminen sekä työvoimahallinnon uudistaminen”. Nämä hankkeet eivät juurikaan vähennä köyhyyttä, ja osalla näistä toimenpiteistä voi olla jopa köyhyyttä lisääviä vaikutuksia, joten vaikuttaa siltä, että Suomen hallitus ei ota köyhyyden vähentämistavoitetta vakavasti.

Seuraavaksi EU-komissio julkaisee jäsenmaille maakohtaiset suosituksensa. Julkaisua odotetaan toukokuun 18. päivä. EU-komission Suomen edustusto on järjestämässä aiheesta keskustelutilaisuuden 26.5.

EAPN-Finin omat suositukset Suomelle 2016

1. Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien ihmisten määrä on käännettävä laskuun. Erityisesti tulisi huomioida pienituloisten lapsiperheiden ja eläkeläisten aseman parantaminen. Keskeisiä toimia köyhyyden vähentämiseksi voisivat olla mm. vähimmäisperusturvaetuuksien tason nostaminen ja kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen kasvukeskuksiin.
2. Pitkäaikaistyöttömien (mukaan lukien nuoret ja maahanmuuttajat) tilannetta tulee parantaa ja työttömyyttä vähentää.
3. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus tulee vihdoin toteuttaa tavalla, joka mahdollistaa terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisen ja hyvien palvelujen saavutettavuuden kaikille.

Lue lisää kirjoituksesta EAPN-Finin suositukset Suomelle ja Suomen maaraportti.
Sekä kirjoituksesta Mikä European Semester? – vaikuttaminen talouspoliittiseen EU-ohjausjaksoon.

Raportti PeP-tapaamisesta (People experiencing Poverty) Brysselissä 19.-20.11.2015

Tämän vuotinen Euroopan köyhyyttä kokeneiden tapaaminen kokosi noin 200 ihmistä (delegaatteja, esiintyjiä ja EU-instituutioiden edustajia) Brysseliin jakamaan ajatuksia ja kokemuksia eurooppalaisesta köyhyydestä. Tavoitteena oli ”strateginen dialogi” EU-komission kanssa. Kokous oli EAPN:n (European Anti-Poverty Network) järjestämä.

Tällä kertaa Suomen neljän hengen ryhmä (Sari Siimes, David Lee, Rauno Haapanen ja Jouni Kylmälä) rakentui Helsingin työttömien (HeTy ry) tiloissa teollisuus-Vallilassa. Valmistautuminen kokoukseen alkoi toukokuussa. Avoimella ryhmäprosessilla kiteytimme neljä teemaa, joista olimme valmiita jakamaan kokemuksiamme ja käsityksiämme. Painatimme niistä Finland-posterin.

Posterimme oli ainoa, jossa siirtolaisuus otettiin esille, ja vielä positiivisesti mahdollisuutena, ei vain köyhyyttä ja uhkia luovana voimana. Ainoana taisimme myös esittää työreformia, jossa lähtökohtana on työajan lyhentäminen ja työn jakaminen esimerkiksi ns. 6+6 -mallilla. Tästä tehtiin Suomessa kiinnostava kokeilu 1990-luvun laman pyörteissä. Samoin halusimme kysyä mitä EU aikoo tehdä, kun köyhyys todennäköisesti vain kasvaa: millaista skenaariota tarvitaan tilanteessa, jossa köyhyyden vähentäminen osoittautuu liian vaikeaksi. Esitimme myös ajatuksen perustulosta hyvinvoinnin ja ihmisarvon mahdollistajana. Tästä keskustelimme paljon valmistelukokouksissamme HeTyn kahvilassa, mutta Brysselissä keskustelut käytiin vähimmäistoimeentulo -käsitteen pohjalta.

Monta Eurooppaa koolla

Paikan päällä oli edustettuina 26 EU-maata (Slovakian ja Kyproksen delegaatiot puuttuivat), sekä neljä EU:n ulkopuolista maata (Islanti, Norja, Makedonia ja Serbia). Valmistautumista hieman hämäsi se, että ensin valmisteluasiakirjoissa mainittiin tapaamisen teemaksi ”Social Pillar of the EU”, jonka sisällöstä ei ollut saatavilla tietoa. Sitten nimi vaihtui muotoon ”Social Convergencein the EU”, vain pari päivää ennen kokousta. Ymmärsimme että kyseessä on EU:n ja Euroopan – jotka ovat kaksi eri asiaa – sosiaalisen ulottuvuuden pohtiminen ja vahvistaminen. Oma alustava ajatuksemme oli, että konvergenssi (yhdenmukaistuminen, lähentyminen) on sosiaalisesti haastava kysymys Euroopassa: olosuhteet ja hyvinvointirakenteet ovat niin erilaisia eri puolilla Eurooppaa.

Niinpä päätimme jo ennen lähtöä Brysseliin esittää työryhmässä regionaalisen yhteistyön luomista EAPN:n puitteissa. (Hieman pohdimme, millä valtuuksilla voimme moista esittää, mutta koska olemme vapaaehtoisia aktivisteja, voimme sen tehdä ihan omissa nimissämme.) Makedonian ryhmä innostui tästä: Makedonia, kuten myös muut entisen Jugoslavian osavaltiot sekä Albania ovat toisaalta EU:n ulkopuolella, mutta samalla osa Balkania. Köyhyys on monessa suhteessa käsittämättömän suurta tuolla alueella. Omalta osaltamme puhuimme ”Fennoscandian” yhteistyöstä. Virolaiset ja ruotsalaiset ”ostivat” ideamme ja olemme mahdollisesti tapaamassa Tukholmassa keväällä 2016.

How to give a good speech?

Näin kysyi Aleksander Stubb lentokoneen Bluewings -julkaisun kolumnissaan, jota selasimme menolennolla. Kolme pointtia: ethos, pathos ja logos, klassisen puheen kolme ulottuvuutta.

Ne olivat vahvasti läsnä tšekkiläisen Evgenin puheenvuoroissa. Seitsemän vuotta asunnottomana Ostravan kaduilla oli jättänyt vahvat jäljet miehen tunnetalouteen, mikä ei estänyt esittämästä viisaita kommentteja jopa koko EU:n arvopohjasta. Hänen selviytymistarinansa on klassinen: kaikki lähtee inhimillisestä arvostuksesta nousevasta auttamishalusta (ethos) ja sen synnyttämästä muutoshalusta, siihen yhdistyy ongelman tiedollinen (logos) käsittely yliopiston eräässä projektissa ja vaihtoehtojen etsiminen, ja kun tämä kaikki esitetään koskettavasti, riipaisevastikin, on puheella vaikuttavuutta (pathos).

Evgeni tarjosi hienon esityksen siitä, kuinka tehdä kokemuksista politiikkaa, kuinka saada köyhän ääni niin selväksi että se kuuluu, tulee ymmärrettäväksi ja osaksi yhteiskunnallista dialogia. Kun keskustelimme workshopissamme EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta sosiaalisen pilarin (Social Pillar) kielikuvan kautta, kysyi Evgeni viisaasti, mille perustalle tuo pilari rakennetaan: onko se rakennettu hiekalle vai kalliolle.

Social Pillar

Sosiaalisen ulottuvuuden teema on lähtöisin EU:n komission halusta luoda sosiaalista vahvistavia aloitteita osaksi 2020-strategiaansa. Nyt siinä painottuu talous(kriisi). Tavoite on vähentää köyhyyttä 24 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä. Suomen osalta tavoite merkitsee köyhyyden vähentämistä nykyisestä reilusta 900 000 köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävästä 150 000:lla.

Esitimme työryhmässä osaltamme, että tarvitsemme regulaatiota, asioiden ohjaamista ja säätämistä markkinapohjaisen vapauttamisen ja deregulaation sijaan. Tarvitsemme leikkauspolitiikan uudelleenarviointia asettamalla köyhät oikeudenmukaisempaan asemaan. Kyse ei ole köyhyydestä, nyt on pula ratkaisuista ja mielikuvituksesta löytää niitä, totesi Stanislav (Tšekki). Eikä köyhyydessä ole kysymys vain rahasta, vaan siitä mitkä mahdollisuudet kansalaisillaon päästä muiden resurssien (sosiaalisten, poliittisten, kulttuuristen) äärelle. Toisaalta köyhyydessä on kyse tilasta, jolle on olennaista rahan, toimeentulon vähäisyys. Silloin riittävät tulot on iso osa ongelman ratkaisua. Poliittisesti on viisaampaa ajatella köyhyyttä asiantilana kuin köyhien olemuksellisena ominaisuutena. Elävätkö köyhät (”poor people”) omassa köyhyyskulttuurissaan (”poverty culture”), jonne on taipumusta vajota ylisukupolviseksi ghetoksi. Vai onko köyhyydessä kyse asiaintiloista (”people in poverty”) joihin voidaan vaikuttaa yhteiskuntapolitiikalla tehokkaastikin?

Keskustelusta poimittuja ongelmakokonaisuuksia:

1. Työelämän ongelmat: Työ ei sinänsä takaa köyhyydestä eroon pääsemistä, vaan matalapalkka-alat ja pätkätyöt tuottavat sitä. Työelämän joustovaatimukset koskevat vain palkkatyöläisiä. Nälkäpalkalla tehdään usein erittäin kuluttavaa ja kovatahtista työtä. Pitkäaikaistyöttömyys on kaksinkertaistunut EU:ssa 2007-2104 ja jo 60 % kaikista työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä. Nuorisotakuu on joltisestikin epäonnistunut kaikkialla.Ratkaisuja: Vähimmäistulonaikaansaaminen ja samalla tuloerojen kaventaminen. Maksimituloista säätäminen. Määritellään uudestaan työntekijä, joka on mukana työelämän päätöksenteossa, ottaa vastuuta ja on itseohjautuva, katsoo tulevaisuuteen ja voi kehittää taitojaan.Elämänkokemukset sisällytettäväCVhen.

2. Asuminen: Asuminen, myös sosiaalinen, on kallista. Se johtaa vakaviin velkaantumisongelmiin.Ratkaisuja: Paitsi että tarvitaan riittävästi asuntoja on kehitettävä sosiaalisen yhteisöllisen asumisen muotoja. Vuokrakontrollia tarvitaan.

3. Kaiken kaikkiaan ryhmissä tuotettiin pitkiä ”puutelistoja” Euroopan sosiaalisen tilan haasteista: sukupuolisen epätasa-arvon vähentämien, koulutustasa-arvon parantaminen, terveydenhuollon epätasa-arvon vähentäminen…

Tämän jälkeen hahmottelimme keinoja ja prosesseja, joita tarvitaan em. ongelmien ratkaisemiseksi.

1. Lähtökohtana on yhteisyys, communio. Kommunikaatiota köyhien asioista tarvitaan enemmän, sillä Euroopassa hyvinvointipulmien erot ovat suuria.
2. Köyhien suora ääni on tuotava esille politiikkojen kaikilla tasoilla. Esimerkiksi työttömille tuoli kolmikantapöytiin. On kehitettävä suorempaa kasvokkaistadialogia.
3. Tarvitaan uusia sosiaali- ja työpoliittisia ohjelmia. Olemassa olevin ohjelmien jatkuvuus on turvattava.
4. Työttömien kokemusten dokumentointi on tarpeen.
5. Tarvitaan lisää verkostoyhteyksiä EUn tasolla mutta myös sen alueilla.
6. EUn sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen dialogissa järjestöjen, instituutioiden ja kansalaisten kesken on tarpeen.

Social Pillar by Suomen delegaatio

Aktiivisen delegaatiomme aktiivinen jäsen Rauno jäsensi ryhmäkeskustelujamme nopeasti malliksi. Tälle oli tarvetta etenkin kun paikalla olleet komission toimenhaltijat kertoivat että sosiaalisen pilarin kehittely on aivan alussa. Ensimmäinen etappi dialogiseksi ajatellussa prosessissa on maalis-huhtikuulla 2016, jolloin komissio kokoustaa asian tiimoilta.

Raunon rakennelma kuudesta askeleesta, joilla voisi hahmottaa sosiaalisen tasoja, herätti kiinnostusta. Mallin mukaanensin pohditaan eurooppalaisia arvoja, niille rakentuvia inhimillisiä ja sosiaalisia oikeuksia, niiden mahdollistamia inhimillisen arvokkuuden ja sosiaalisten taitojen elementtejä, jotka puolestaan mahdollistavat työelämän ja asumisen onnistumisen, arjen ja työn tasapainoisen kehityksen ja lopputuloksena on hyvä elämä. Nämä ovat siis teemoja joiden pohjalta on hyvä edetä jatkokehittelyihin. Raunon Social Pillar onkin saanut luurankonsa ympärille jo runsaasti ainesta (kts. kuva).

Jatkosuunnitelma

Ajatus kansallisesta köyhyyttä ja syrjäytymistä kokeneiden tapaamisesta on ollut EAPN-Finin agendalla jonkin aikaa ja sitä on edistetty Sipilän hallituksen ministereille. Tapahtuma rakentuisi huolellisen alueellisen /paikkakuntakohtaisen valmistautumisen varaan. Paikalliset delegaatiot, koskettaen laajasti köyhyyden ja syrjäytymisen ilmiöitä, voisivat erilaisten yhteisövalmennusprosessien kautta luoda omaa käsitystään paikkakunnan tai alueen sosiaalisista kysymyksistä, niiden pullonkauloista ja omista panoksistaan ratkaisujen luomiseksi. Nämä ehdotukset tulisivat kansalaisten yhteiseen käsittelyyn Kuka kuuntelee köyhää? -verkoston luomalla metodilla: kansalaiset, järjestöt, hallinnon ja tutkimuksen asiantuntijat, poliittiset päättäjät ja paikallinen media prosessoisivat kysymyksiä erilaisin dialogisin menetelmin. Näin syntyneet paikalliset aloitteet ja ideat kootaan kansallisesti esimerkiksi YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. pidettävään ihmisoikeusforumiin. Sen työskentelyn alustavana jäsennyksenä voisi käyttää yllä esiteltyä sosiaalista pilaria.

Jouni Kylmälä

 

Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston EAPN:n vuosittainen politiikkaseminaari järjestettiin 9.10. Euroopan talous- ja sosiaaliasioiden komiteassa, Brysselissä. EAPN-verkoston eri maiden jäsenten lisäksi 150 ihmisen seminaariin osallistui mm. muiden kansalaisjärjestöjen, ay-liikkeen sekä EU-instituutioiden edustajia. Suomesta paikalla EAPN-Finin Jiri Sironen ja Marjatta Kaurala.

Seminaarin teemana oli EU-ohjausjakson (European Semester) kyky vastata Eurooppa 2020-strategian köyhyyden vähentämisen ja kansalaisten osallistumisen tavoitteisiin.

Seminaarin avasi Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin videotervehdys, sillä hän oli estynyt saapumasta paikalle. Schulzin sanoi että köyhyydestä on tullut yksi Euroopan sitkeimmistä ongelmista. Hänen mukaansa EU:n johtajat ovat osoittaneet jonkinlaista sitoutumista köyhyyden vähentämiseen Eurooppa 2020 -strategian muodossa, mutta siirtyminen sanoista tekoihin on ollut hidasta. Eurooppa 2020-strategian keskeinen toimeenpanon väline, EU-ohjausjakso keskittyy tällä hetkellä Schulzin mukaan erityisesti budjettikuriin, ja köyhyyden vähentämiseksi tarvittaisiinkin ajattelutavan muutos niin EU:n kuin kansallisella tasolla.

EAPN:n puheenjohtaja Sergio Aires esitteli verkoston arvioita EU-ohjausjaksosta ja siihen liittyvistä kansallisista ohjelmista vuonna 2015. EAPN:n arvioraportissa todetaan mm. että

• 88 prosentissa kansallisista ohjelmista ei ole köyhyyskysymyksiä pääprioriteetteina
• 76 prosenttia EAPN:n verkostoista sanoo, että tiukka talouskuri on kansallisten ohjelmien keskiössä, ja tämä luo lisää köyhyyttä ja syrjäytymistä
• 65 prosenttia kansallisista ohjelmista keskittyy makroekonomisiin ja finanssipoliittisiin teemoihin, ei Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin
• Vaikka 47 prosenttia kansallisista EAPN-verkostoista oli konsultoitu EU-ohjausjaksossa, 76 prosenttia heistä tunsi ettei heidän esityksiään oltu otettu vakavasti

EAPN:n pääviestit raportin pohjalta ovatkin, että

• Makroekonomisen politiikan tulisi tukea sosiaalisia tavoitteita
• EU-ohjausjakson tulisi sisältää vahva sosiaalinen ulottuvuus (köyhyydenvastainen strategia ja sosiaalisia investointeja)
• Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen tulisi ottaa vakavasti

Outi Slotboom, yksikönpäällikkö komission talous- ja rahoitusasioiden pääosastolta (DG ECOFIN) myönsi, ettei EU-ohjausjaksossa ole vielä integroitua strategiaa köyhyyden vähentämiseksi, mutta toisaalta komission alkuvuodesta ilmestyvissä maaraporteissa (country report) on käsitelty myös sosiaalisektorin indikaattoreita. Slotboom jatkoi, että komisssion näkemyksen mukaan myös valtioiden kansallisissa ohjelmissa (NRP) tulisi käsitellä eri sektoreiden asioita, eikä ulkoistaa näitä esimerkiksi ministeriöiden erillisiin raportteihin, kuten Kansallisiin sosiaaliraportteihin. Suomessa Valtiovarainminsteriön valmistelemassa kansallisessa ohjelmassa käsitellään kaikkia Eurooppa 2020-strategian päätavoitteita, mutta köyhyystavoitetta varsin pinnallisesti. Slotboom myönsi, että EU-ohjausjakson omistajuus on monissa jäsenvaltioissa hukassa ja että lisää dialogia kansalaisyhteiskunnan kanssa tarvitaan.

Keskustelussa kysyttiin Eurooppa 2020 -stategian köyhyystavotteiden perään ja tuotiin esiin, että niitä ei löydy ns. viiden puheenjohtajan raportista . Slotboom vastasi, että EU-ohjausjakso on kehitetty 2020-strategian toteuttamiseksi ja sen tavoitteet ovat edelleen voimassa, vaikka viime vuosina on jouduttu hakemaan balanssia velkakestävyyden ja sosiaalisen kriisin hoidossa.

Tanya Cox Plan Internationalista puhui YK:n post-2015 köyhyystavoitteista vuodelle 2030 mennessä, ja sanoi että ne pitää asettaa jokaisessa maassa. Sisäministeriö on tiedottanut yleisesti tavoitteista, joista Suomi on ollut päättämässä, mutta ei vielä mitään Suomen omista tavoitteista tai niiden seurannasta.

Tanya Cox vertasi Euroopassa harjoitettua tiukkaa talouskuripolitiikkaa (austerity) hulluuteen siteeraten Albert Einsteinia: ”Hulluus on sitä, kun tekee samaa asiaan uudelleen ja uudelleen odottaen että tulokset olisivat erilaisia.” Tiukka talouskuripolitiikka vain pahentaa Euroopan sosiaalista kriisiä. Cox kaipasi uudenlaista näkökulmaa, joka asettaa ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin etusijalle.

EAPN:n puheenjohtaja Sergio Aires sanoi, että talouden tulisi olla olemassa vastatakseen ihmisten tarpeisiin. EU-politiikka keskittyy kasvuun, mutta kasvuun kenelle ja minkä takia? Niin kauan, kun tiukan talouskurin tuottamaa eriarvoisuutta ei oteta huomioon, myös köyhyys ja syrjäytyminen kasvavat ja koko EU:n tulevaisuus on vaakalaudalla.

Seminaarin päätti työllisyys- ja sosiaaliasioista, osaamisesta ja työvoiman liikkuvuudesta vastaavan komissaarin Marianne Thyssenin puheenvuoro. Hän korosti EU-ohjausjaksoon osallistumisen tärkeyttä ja kertoi Junckerin komission tarkoituksena olevan kansalaisyhteiskunnan osallistumisen kasvattaminen. Thyssenin mukaan myöskään Eurooppa 2020-startegian tavoitteita ei pidä vähentää, vaikka kehitystä ei olekaan tapahtunut. Thyssen myönsi, että tällä hetkellä kehitys ei noudata EU:n perustavien arvoja ja periaatteita, ja että kehityksen suunta pitää muuttaa. Sosiaaliset seikat tulee ottaa huomioon siinä missä taloudellisetkin ja lisää reiluutta ja edistymistä kaivataan sosiaalisen Euroopan saavuttamiseksi.

Jiri Sironen

Lisätietoja:

• Martin Schulzin videotervehdys
• EAPN Assessment of the National Reform Programmes 2015 – Can the Semester Deliver on Poverty andParticipation? julkaisiin seminaarissa