14.12.2017

Henkilön toimeentulo voi esimerkiksi työttömyyden tai epävakaan työmarkkina-aseman vuoksi olla pitkäaikaisesti niukkaa, mistä seuraa riski ylivelkaantua. Ilmiö näkyy selvästi Takuusäätiön pienlaina-asiakkailla. Lainaa haetaan usein epätoivoisessa tilanteessa, jossa pitkäaikaiset toimeentulovaikeudet, tuloköyhyys, ja ylivelkaantuminen, velkaköyhyys, ovat kietoutuneet monisyiseksi vyyhdiksi. Elämän rahoituskriisi on monen odottamattoman tekijän summa, kuten eräs pienlainahakija sen koskettavasti tiivistää:

”Tilanne on kriittinen. Asiat eivät ole elämässä menneet siten, kun on suunniteltu. Mieheni on 56- vuotias ja hänet irtisanottiin. Hän saa kyllä liiton rahat, mutta ulosotto nappaa siitä oman osansa. Itse toimin Y-tunnuksella tehden toimeksiantoina myyntitehtäviä. Olen 55-vuotias ja minulle ei ole löytynyt myöskään muita töitä, joten edes jotenkin koitan itseäni työllistää. Tuloni vaan ovat ihan onnettomat. Ja niistäkin vähäisistä, jos täyttää rajat niin ulosottoon menee aina 1/6 osa. Nyt olemme niin ahtaalla, että ei enää oikein tiedä miten selvitään ja mistä saadaan vuokrarahat esim. ensi kuulle kasaan. Emme saa asumistukea, emme toimeentulotukea tms., kun ne tulot on välillä lukuina yli rajojen, vaikka tosiasiassa ei niin ole kun on maksettava ulosottoon osa. Tulevaisuus on mysteeri miten selvitään.”

Riittävä perusturva ja luottomarkkinoille reilummat pelisäännöt

Yhtälöä on vaikea ratkaista. Katse on käännettävä niihin yhteiskunnallisiin rakenteisiin, jotka vaikuttavat pienituloisten taloudelliseen selviytymiseen. Kysymys on sosiaalipoliittisten etujen ja palveluiden riittämättömyydestä ja kohtaanto-ongelmista.

Muun muassa Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea perusturvan tasosta. Käytettävissä olevat tulot eivät asumiskustannusten jälkeen riitä kattamaan edes kohtuullista minimikulutusta.

Moni turvautuukin arjen rahoitusvaikeuksissaan luottomarkkinoiden ratkaisuihin. Luottoa on saatavilla helposti ja nopeasti, mutta lainaehdot ovat kohtuuttomat. Pienituloiset maksavat lainoistaan kallista hintaa. Loppulasku tulee kalliiksi myös yhteiskunnalle, jos ongelmia ei kyetä ratkaisemaan varhaisemmassa vaiheessa.

Sosiaalinen luototus voi olla iso apu pienituloisten taloudelliselle pärjäämiselle, mutta se tarvitsee tuekseen nykyistä paremman toimintaympäristön. Luottomarkkinoille on luotava reilummat pelisäännöt ja oikeudenmukaisempi riskinjako maksukyvyttömyystilanteissa. Lisäksi on huolehdittava siitä, että perusturva riittää kohtuulliseen elämään. Kenenkään selviytyminen seuraavaan kuuhun ei saisi olla mysteeri.

Kirjoitttaja työskentelee kehittämispäällikkönä Takuusäätiössä.

Takuusäätiön Pienlaina-projektissa (2013–2017) kokeiltiin ja kehitettiin uudenlaista pienluototusta, joka ehkäisee pienituloisten kotitalouksien ylivelkaantumista ja täydentää kuntien sosiaalista luototusta. Lisäksi projektissa kehitettiin välineitä kotitalouksien taloudenhallinnan tueksi, Penno.fi -palvelu. Projektissa saatuja kokemuksia pienituloisten taloudellisesta selviytymisestä on koottu Reilusti lainaa -artikkelikokoelmaan.

18.5.2017

Euroopan komissio julkaisi huhtikuussa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja ensimmäisiä siihen liittyviä konkreettisia aloitteita. Samaan aikaan komissio julkaisi Euroopan sosiaalista ulottuvuutta käsittelevän keskusteluasiakirjan, joka on osa EU:n tulevaisuutta koskevaa laajempaa keskustelua.

Julkaisuja on mm. luonnehdittu tervetulleeksi suunnanmuutokseksi komissiolta ja yli vuosikymmenen kestäneen hiljaiselon päättymiseksi sosiaalisen Euroopan kehittämisessä.

Pilarijulkistus ja EU:n tulevaisuuskeskustelu ovatkin aito mahdollisuus vahvistaa EU:n sosiaalista ulottuvuutta, mutta on kiinni lukuisista poliittisista prosesseista, mitkä tulevat olemaan niiden käytännön vaikutukset. Tuleeko EU toimimaan kuten ennenkin uuden pilarikäsitteistön sisällä vai voisiko sen sosiaalinen ulottuvuus olla tulevaisuudessa laadullisesti jotain uutta ja vahvempaa?

Tulipalojen sammuttamisesta uuden rakentamiseen?

Keskusteluasiakirja alkaa toteamuksesta, että viime vuodet Eurooppa on ollut kiireinen kriisitulipalojen sammuttamisessa, mutta nyt on tullut aika kääntää uusi lehti ja katsoa yhdessä eteenpäin.

Keskusteluasiakirjassa ja sosiaalisen tulostaulun esitteessä EU:n kehityksestä luodaan positiivinen edistyskertomus. Vaikka toisaalta tunnustetaan mm. köyhyyden, eriarvoisuuden ja alueellisen eriytymisen ongelmat ja kehityskulut, niitä ei analysoida kovin tarkasti. Esimerkiksi faktaa, että viimeisen 15 vuoden aikana koko EU:n ylöspäin konvergoitumisen sijaan on tapahtunut köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymistä, ei tuoda esille, vaan viimeaikainen kehitys esitetään väliaikaisena poikkeamana.

Toisaalta keskusteluasiakirjassa todetaan rehellisesti, että Eurooppa 2020-strategian köyhyystavoitteen saavuttamisen suhteen ollaan pois raiteilta, mutta Sosiaalisen tulostaulun esitteessä taas kuvataan köyhyys- ja syrjäytymisriskin kehittyminen vain aikavälillä 2010-2015, jolloin näyttää siltä että köyhyyden kasvu on taltutettu. Eurooppa 2020 -strategian köyhyystavoitteen tarkastelu aloitettiin kuitenkin vuodesta 2008, eikä vielä ole päästy edes lähtötasoon, saati saatu köyhyyttä vähennettyä.

Asiakirjassa esitellään kolme kehittämisen skenaariota:
– Sosiaalinen ulottuvuus rajoitetaan koskemaan ainoastaan vapaata liikkuvuutta
– Halukkaat tekevät enemmän sosiaaliasioissa
– 27 jäsenvaltion EU syventää sosiaalista ulottuvuutta yhdessä

Esitetyt skenaariot ovat hyvin yleisiä linjanvetoja ja kussakin esitetyistä elementeistä kerrotaan vielä olevan mahdollista tehdä uusia konstellaatioita. Tulevan kehityksen suhteen skenaariot eivät siten anna vielä kauheasti konkreettisia vaihtoehtoja, kuten voisi tehdä esimerkiksi konkreettiset ehdotukset EU:n toimivaltakysymysten ja perussopimusten avaamisesta. Ensimmäisessä skenaariossa otettaisiin takapakkia nykyiseen tilanteeseen, kun taas kaksi muuta skenaariota ovat tavoittelemisen arvoisia. Kolmas ”yhdessä eteenpäin” -skenaario on ilman muuta positiivisin, mutta jos se ei esimerkiksi joidenkin jäsenmaiden vastaanhangoittelusta johtuen onnistu, myös ”halukkaat yhdessä eteenpäin” toimisi lähes samoin.

Sosiaaliasioiden suhteen erityistä kiinnostusta kohdistuu pian julkaistavaan EMU:n kehittämistä koskevaan keskusteluasiakirjaan. Yhteensä luvassa on viisi teemallista keskusteluasiakirjaa liittyen komission maaliskuussa julkaisemaan valkoiseen kirjaan Euroopan tulevaisuudesta.

Pilari kompassina kolmen A:n sosiaaliseen luottoluokitukseen

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetään 20 periaatetta ja oikeutta kolmeen osa-alueeseen jaoteltuna: yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsy työmarkkinoille, oikeudenmukaiset työolot sekä sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus. Pilarille on tarkoitus saada laajempaa poliittista omistajuutta siten, että komission suosituksen lisäksi siitä tehdään eri EU-toimielimien yhteinen julistus ja suositus.

Pilaria on tarkoitus panna toimeen poliittisella ohjauksella ja suosituksilla (erityisesti EU-ohjausjakso ja sosiaalidialogi), sitä voidaan tukea EU-tuilla ja sitä seurataan uudella sosiaalisella tulostaululla. Vaikka pääpaino toimeenpanossa on jäsenvaltioilla, pilaria voidaan toimeenpanna myös konkreettisella lainsäädännöllä niillä aloilla, joilla EU:lla on toimivaltaa.

EU-valtiosäännössä sosiaaliasiat ovat olleet lähes olemattomia ja siksi on positiivista, että pilarissa on selkeä oikeusperustainen lähestymistapa. Pilari pyrkii oikeuksien ja niiden toteutumisen ylöspäin lähentymiseen. Komission suosituksessa mainitaan erikseen, että pilari kuvaa ainoastaan minimistandardeja, sen ei missään tapauksessa tule vähentää olemassa olevia oikeuksia ja jäsenmaita kannustetaan toteuttamaan pidemmälle vietyjä oikeuksia.

Pilarissa todetaan mm. seuraavat oikeudet: lasten oikeus suojeluun köyhyydeltä, sosiaalisen suojelun koskeminen jokaista, oikeus riittävään työttömyysturvaan, oikeus vähimmäistoimeentuloon joka mahdollistaa säällisen elämän.

Pilarikeskustelun koordinaatteja

Keskeisiä keskustelussa olevia ja osin avoimia kysymyksiä on mm. seuraavat:

Toimeenpano ja velvoittavuus?

Miten pilarin periaatteet voitaisiin muuttaa sitovimmiksi velvoitteiksi, jotka myös takaisivat nämä oikeudet? Komissio toteaa, että ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa määriteltyjen periaatteiden ja oikeuksien toteuttaminen on jäsenvaltioiden, EU:n toimielinten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien yhteinen tehtävä. EU:n toimielimet auttavat luomaan toimille puitteet ja näyttävät suuntaa pilarin täytäntöönpanossa.” On keskeistä, millainen konsensus pilarista eri toimijoiden ja erityisesti jäsenmaiden välille syntyy.

Ylipäänsä pilarin konkreettinen toimeenpano on avoinna oleva kysymys. Keskeinen väline siihen on EU-ohjausjakso, joka on jo nyt ollut vaikeuksissa sosiaalisten tavoitteiden edistämisen osalta, mm. koska maakohtaisten suositusten määrää on vähennetty kolmeen, mistä johdosta taloutta ja rakenneuudistuksia koskevat tavoitteet yleensä menevät tärkeysjärjestyksessä sosiaalisten tavoitteiden ohi. Toistaiseksi mitään uusia rahoitusmuotoja ei esitetä, mutta tiedonannossa mainitaan pilarin liittyvän vuoden 2020 jälkeisiin rahoitusperspektiiveihin.

Miten uusi Sosiaalinen tulostaulu vaikuttaa?

”Uudella sosiaali-indikaattorien tulostaululla seurataan EU-maiden kehityssuuntauksia ja tuloskuntoa 12 eri osa-alueella ja arvioidaan koko EU:n edistymistä ´sosiaalisen AAA-luokituksen´ saavuttamisessa. Analyysista saadaan pohjaa talouspolitiikan eurooppalaiselle ohjausjaksolle.” Talous- ja sosiaalipolitiikan tasapainon suhteen olisi erityisen keskeistä, että tulostaulun analyysi johtaisi konkreettisiin muutoksiin ohjausjaksosuosituksissa. Tulostaulu laajentaa Eurooppa 2020-strategian sosiaalitavoitteissa käytettyjä indikaattoreita, mutta mukaan olisi toki vielä mahtunut muitakin (esim. työn laatu, työssäkäyvät köyhät ja asunnottomuus). Sosiaalisella tulostaululla ja pilarin 20 periaatteella ei myöskään tunnu olevan täyttä yhteyttä, mikä pistää kysymään, miten ja millä indikaattoreilla 20 periaatetta seurataan.

Työelämän ja muiden sosiaaliasioiden suhde?

Nyt esitettävät pilaria koskevat konkreettiset aloitteet koskevat työ- ja perhe-elämän tasapainoa, työsopimuksia koskevia sääntöjä, työelämään liittyvä sosiaalinen suojelua sekä työaikadirektiiviä koskeva täsmennystä. On pelkona, että etenemistä tapahtuu vain työelämään koskevan säännöstön suhteen muiden sosiaaliasioiden jäädessä vähemmälle huomiolle. Toiveissa on edelleen, että myös vähimmäistoimeentulo ja eurooppalainen työttömyysturvajärjestelmä voisivat edetä konkreettisemmin osana pilaria.

EU:n eritahtisuuden ja ylöspäin lähentymisen jännite?

Pilarin on tarkoitus erityisesti auttaa ”käynnistämään uusi lähentyminen Euroopan talous- ja rahaliiton piirissä” ja täten pilari onkin suunnattu ensisijaisesti euroalueelle ja muut EU-jäsenmaat voivat liittyä siihen halutessaan. On outoa, jos sosiaalisissa oikeuksissa voi Euroopassa olla kaksi eri luokkaa. Vain euroalueen kehitykseen keskittyminen voi myös aiheuttaa koko EU-alueen eriytymistä.

Suomen nuiva kanta?

Sosiaaliasioissa ennen niin aktiivinen Suomi ei osallistunut lainkaan pilaria koskevaan kuulemiseen, toisin kuin 21 muuta jäsenmaata. Suomen kantaa on toki käsitelty mm. suuressa valiokunnassa ja pääministeri Sipilän mukaan Suomi on ennakkovaikuttanut asiassa, mutta ero mm. EU:n sosiaaliasioiden huippukokouksen 17.11. järjestävään Ruotsiin on valtava.

Pääministeri Sipilän mielipidekirjoituksen mukaan talouskasvu itsessään riittää sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen. Sipilä kirjoittaa mm. että

”Jäsenmaiden kansalaisille on tärkeää, että unioni tarttuu sosiaalisiin kysymyksiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että EU:n toimivalta sosiaalisissa kysymyksissä on rajallinen ja EU:n sosiaalisektorin rahoitus on vain noin 0,3 prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta sosiaalisektorin rahoituksesta. Näkemyksemme mukaan olisi harhaanjohtavaa antaa kansalaisille sellainen kuva, että unionin olisi mahdollista ratkaista kysymyksiä, jotka kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan … Jäsenmaiden omat toimet ja sitoutuminen ovat keskeisiä sosiaalisen tilanteen ja työllisyyden parantamisessa. EU voi tukea vertaisoppimista ja luoda painetta jäsenmaiden suuntaan. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ei edellytä esimerkiksi uusia sitovia ja yhtenäisiä minimistandardeja. Uusia tulonsiirtomekanismeja jäsenmaiden välille ei myöskään pidä luoda.”

Suomen kannassa on suuri ristiriita jäsenmaiden omien toimien ja sitoutumisen painottamisen sekä oman passiivisuuden ja sosiaaliasioiden näkemisen vähemmän tärkeänä välillä. Uusi Eurooppa-ministeri Sampo Terho on myös vaatinut EU:n keskittymistä talouskasvuun, työllisyyteen ja keveämpään sääntelyyn sekä integraation vähentämistä muilla alueilla, joten Suomen aikaisempi aktiivinen rooli sosiaalisen Euroopan kysymyksissä on ehkä edelleen muuttumassa nuivemmaksi Sipilän ja Terhon linjalla.

Vaalivuoden päättyminen vauhdittaa EU:n kehittämistä?

Junckerin komission lippulaivahankkeeksi nimeämästään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista näyttää syntyvän jonkinlainen kompassi, jonka avulla sosiaaliasioissa voi suunnistaa eteenpäin tulevina vuosina riippuen eri toimijoiden poliittisesta tahdosta.

Jäsenmaissa ja EU:n toimielimissä käydään kuluvan vuoden aikana keskustelua pilarista, sosiaalisesta ulottuvuudesta ja koko EU:n tulevaisuudesta. Göteborgissa järjestetään EU:n sosiaaliasioiden huippukokous 17.11. ja Eurooppa-neuvosto hyväksynee päätelmät pilarista 14.-15.12.

Ranskan ja Saksan vaalit sekä niiden tulevien hallitusten linjat vaikuttavat myös vahvasti EU:n tulevaisuudesta tehtäviin linjauksiin. Jo nyt Ranskan vastavalittu presidentti Macron ja Saksan liittokansleri Merkel puhuivat yhteisessä lehdistötilaisuudessaan EU:n uudelleen perustamisesta ja mahdollisuudesta avata EU:n perussopimuksia. Macronin linjoille näyttää kallistuvan myös Espanja ja jos demokraattinen puolue pysyy vielä vallassa Italiassa, voi EU:n isojen jäsenmaiden johdossa olla syntymässä uudenlaista konsensusta EU:n kehittämisestä.

Koko Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valkoisen paperin prosessin päätepisteeksi on merkitty vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaalit, jonka jälkeen aloittaa myös uusi EU-komissio.

Suomessa soisi käytävän prosessin aikana enemmän asiapohjaista EU-keskustelua symbolisemmalla tasolla liikkuvan ”pitää olla kaikissa ytimissä”, ”kuljetaan keskitietä” tai ”missä EU siellä ongelma” -mielikuvien maalailun sijaan.

Lue lisää Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista EAPN-Finin verkkosivuilta.

Tilastot osoittavat, että joka kymmenes lapsi elää pienituloisessa perheissä ja eriarvoisuus on kasvamassa. Monet tutkimukset ovat avanneet silmiämme sille, miten haitallisia ja kauaskantoisia vaikutuksia lapsuudessa koetulla köyhyydellä on. Ohittamattominta tietoa saamme heiltä, jotka elävät tai ovat eläneet köyhyydessä. 23-vuotias Venna Rissanen kertoo lehtiartikkelissa (HS 3.11.) köyhyyden tuntuneen lapsena siltä, että oli joka hetki jotenkin erilainen kuin muut: ”Tajusin epämääräisesti jo päiväkodissa, etten kuulu joukkoon. Häpesin itseäni ja perhettäni. Minusta tuli pikkuäiti, joka kantoi vastuuta ja suojeli oikeaa, isoa äitiä.”

Köyhyys muokkaa lapsen käsitystä itsestään ja kaventaa sekä toimintakykyä että mahdollisuuksia tehdä valintoja. Samassa lehdessä Itä-Suomen yliopiston sosiologian yliopistonlehtori Mari Käyhkö herättää meitä tarkastelemaan asenteitamme: ”Hiljalleen elämän myötä syntyneet käsitykset itsestä eivät kovin helposti liukene minnekään. Ihmiset pannaan syyttämään itseään, vaikka kyse on kulttuurisesta ja sosiaalisesta eriarvoisuudesta, yhteiskuntamme eriarvoistavista rakenteista.”

Lasten kokemaa köyhyyttä voi vähentää ja köyhyyden vaikutuksia voi lieventää. Kerättyä tietoa pitää hyödyntää vaikuttamalla poliittiseen päätöksentekoon niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla. Kuntavaalit ovat kulman takana. Meidän on varmistettava, että päättäjäksi valitaan ihmisiä, jotka ymmärtävät köyhyyden ehkäisyn tärkeyden ja joilla riittää rohkeus toimia niiden asioiden puolesta, joiden tiedämme vaikuttavan asiaan. Euroopan komission suosituksessa ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre” todetaan onnistuneimmiksi strategioiksi lasten köyhyyteen puuttumisessa ne, joiden perustana on kaikkien lasten hyvinvointia parantavaa politiikka ja joissa otetaan samalla huomioon erityisen heikossa tilanteessa olevat lapset. Suositukseen on koottu listaus lasten köyhyyden vähentämiseen tarvittavia toimenpiteitä.

Oikeaan suuntaan vaikuttavien ratkaisujen tekemiseksi tarvitaan eri vaihtoehtojen punnitsemista lapsiperheiden toimeentulon ja lasten osallistumismahdollisuuksien näkökulmasta jo ennen päätösten tekoa. Hyvä esimerkki on lokakuun lopussa julkaistu Esa Iivosen ja Kirsi Pollarin Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten ennakkoarviointi, jossa lakikokonaisuutta tarkastellaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteiden näkökulmasta. Arviointi sisältää monia suosituksia, jotka on tätä suurta uudistusta tehdessä otettava huomioon.

Yhteiskunnan eriarvoistavien rakenteiden muuttaminen paremmaksi vie aikaa ja vaatii sinnikkyyttä erityisesti takapakkien hetkellä. Vaikuttamistyön rinnalla on olennaista toimia tässä hetkessä, tukea niitä lapsia ja vanhempia, jotka juuri nyt elävät vähävaraisissa ja köyhissä perheissä. Mitä voimme tehdä kulttuurisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi jokainen arjessamme, omissa elinympäristöissämme? Mikä lisäisi toisten huomioon ottamisen kulttuuria ja kaikkien lasten joukkoon kuulumisen tunnetta sinun asuinalueellasi, lähipäiväkodissa tai koulussa? Ilahduttavasti monet vanhempainyhdistykset, harrastusseurat, lapsiperheiden parissa toimivat kansalaisjärjestöt, seurakunnat ja taloudelliset tukijat ovat tarttuneet toimeen mm. lasten harrastusten tukemiseksi ja osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi.

Vastavoimana köyhyyden ja syrjäytymisen haittavaikutuksille – osattomuuden ja kelpaamattomuuden kokemuksille – kannattaa panostaa myös siihen, että jokainen lapsi ja vanhempi tulee nähdyksi ja hänessä oleva hyvä huomatuksi. Perheiden rinnalle tarvitaan arvostavia kanssakulkijoita, jotka lisäävät iloa ja toivoa elämään.

kehitysjohtaja Sari Laaksonen, Ensi- ja turvakotien liitto, EAPN-Finin hallituksen jäsen ja Lasten köyhyys-työryhmän puheenjohtaja

Linkkejä:
Euroopan komission suositus 2013 ”Investoidaan lapsiin – murretaan huono-osaisuuden kierre”
Esa Iivosen ja Kirsi Pollarin Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja maakuntauudistuksen lapsivaikutusten ennakkoarviointi

EAPN-Fin Lasten köyhyys -työryhmä seuraa lapsiperheiden ja lasten köyhyystilannetta Suomessa ja luo synergiaa asian eteen jo työskentelevien kesken. Tavoitteena on saada lapsiperheköyhyyden näkökulma huomioiduksi laajasti monessa toiminnassa.