Aihearkisto: Blogi

Tarja Pajunen: Asiakasmaksulain uudistus etenee – lakiesityksessä myönteisiä asioita, mutta myös uhkia

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnos on ollut lausunnolla kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin. Asia on ollut monien huulilla. Lain luonnoksessa on monia asioita, joista voi olla ilahtunut, mutta huolestuttaviakin piirteitä on. Etäpalveluiden ja niiden maksullisuuden vahva esiin tuleminen ja terveyskeskuskäyntimaksujen kasvun uhka huolestuttavat. Kiitettävää on seurannan ja neuvonnan vahvistuminen esimerkiksi maksujen seurannan tai kohtuullistamispykälän velvoittavuuden osalta.

Kiireetön hoito kallistuu, etäpalvelu maksulliseksi

Lakiluonnoksessa esitetään tulevien sosiaali- ja terveyskeskusten, nykyisten terveyskeskusten käyntimaksujen perimistä jokaiselta käynniltä ja ns. kolmen käynnin kattomaksumahdollisuuden poistamista. Lisäksi hoitajakäyntejä esitetään maksullisiksi.

Kasvavat käyntimaksut vaikuttavat erityisesti pienituloisten ja ikääntyneiden mahdollisuuteen käyttää palveluita ja saada tarvitsemaansa apua. Tätä ei voi kannattaa. Terveyskeskusmaksuissa tulisi noudattaa Helsingin nykyistä mallia olla perimättä maksuja.

Digitaaliset palvelut mahdollistavat palvelujen ja niiden tarjoamisen monipuolistumisen. Tulevaisuudessa etäpalvelut ovat yksi tapa tarjota sosiaali- ja terveyspalveluita. On kuitenkin kohtuutonta, että ne on lisätty lakiluonnokseen yhteismitallisina kasvokkaisen palvelun kanssa. Etäpalvelujen soveltuvuutta eri palveluihin ja maksun matalampaa tasoa tulee pohtia huolella.

Maksujen seuranta maakunnalle

Asiakasmaksujen omavastuuosuuden ns. maksukaton täyttymisen seuranta siirtyisi lakiesityksen mukaan viranomaisen vastuulle. Maksukatosta säädettäisiin pykälässä 10. Lisäksi maksukattoon sisältyisi uusia palvelumaksuja muun muassa hammashoidosta, mikä on kiitettävä lisäys maksukattoon. Maksukatto tasaa kustannuksia ja osaltaan varmistaa sitä, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut tosiasiallisesti ja oikea-aikaisesti.

Nykyisin viranomaisella ei ole maksukaton seurantavelvoitteita ja moni palvelun käyttäjä ei tiedä maksukaton olemassaolosta tai kuinka sen täyttyessä tulisi toimia. Tuore THL:n tutkimus kertoo useamman kuin joka kymmenennen pienituloisen ikääntyneen jättävän lääkärissäkäynnin väliin rahan takia. Lisäksi meillä on noin 55 000 ihmistä, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon kulut ovat katastrofaalisia eli asiakasmaksut, lääkkeet ja matkat vievät heidän käytettävissä olevista tuloistaan peräti 40 prosenttia.

Neuvontaa ja ohjausta

Monia myönteisiä muutoksia on tulossa, muun muassa neuvonta- ja ohjausvelvoitetta vahvistetaan. Tehostetulle palveluasumiselle luodaan kauan odotetut maksusäännökset ja raamit.

Asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ns. kohtuullistamispykälää, § 5, esitetään vahvennettavaksi ja velvoittavammaksi. Tulosidonnaisten maksujen lisäksi myös tasasuuruisia, lyhytaikaisen laitoshoidon maksuja eli sairaalahoitopäivämaksuja voidaan jatkossa kohtuullistaa, jos ne vaarantavat toimeentulon edellytyksiä.

Kohtuullistamisen ensisijaisuus suhteessa toimeentulotukeen vaatii vielä kuitenkin arjessa vahventamista. Sitä on tosiasiallinen tiedottaminen, neuvonta ja valmiit kirjalliset lomakkeet ja ohjeistukset. Jatkossa onkin paneuduttava oikea-aikaisen neuvontaan. Sitä olisi esimerkiksi maksujen ja maksukyvyn arviointi jo silloin, kun palveluita suunnitellaan ja niistä päätetään.

Maksujen siirtyminen perintätoimistojen hoidettavaksi saattaa vaikeassa tilanteessa olevat pienituloiset sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, josta saattaa olla erittäin vaikea päästä ulos. Tuleviin maakuntiin tulisikin saada omat keskitetyt laskutusta ja myös perintää hoitavat yksiköt, joilla on selkeät toimintamallit.

Tässä vain muutamia huomioita laajasta lakipaketista. Lain voimaantuloa tavoitellaan vuoden 2020 alusta.

Tarja Pajunen

Kirjoittaja on EAPN-Finin varapuheenjohtaja, joka työskentelee sosiaalipoliittisena asiantuntijana Eläkkeensaajien Keskusliitossa. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän varajäsen.

EAPN-Finin jäsenten näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnoksesta

Asiakasmaksujen uudistukselle sekä ruusuja että risuja, SOSTEn erityisasiantuntijan Anne Perälahden blogi 11.9.2018. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän jäsen.

SOSTEn lausunto luonnoksesta sosiaali-ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista annettavaksi hallituksen esitykseksi 10.9.2018

SOSTEn eriävä mielipide asiakasmaksutyöryhmän esitykseen uudeksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksulaiksi 17.6.2018

Suomen sosiaalioikeudellisen seuran lausunto asiakasmaksulakiluonnoksesta 4.9.2018

Jouni Kylmälä: Puolassa ruokapankit tekevät muutakin kuin jakavat ruokaa

Viime päivät olemme kolunneet Puolassa: Wroclawissa, Lodzissa ja Olsztynissä. Seminaareja, lehdistötilaisuuksia, keskusteluja, visiittejä. Vaikutuksen on tehnyt erityisesti mittava ruokapankkitoiminta.

Ruokaa, valistusta, ekologista sanomaa

Olsztynin ruokapankki jakaa ostareiden ja tuottajien ylijäämäruokaa 70 000 ihmiselle kymmenien järjestöjen kautta. Lisäksi tulee EU:n FEAD-ruoka-apu.  FEAD tulee sanoista Fund for European Aid to the Most Deprived,  Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto.

Kyse ei ole vain elintarvikkeiden jakamisesta. On ravitsemusvalistusta ja ruuanlaiton opetusta tuhansille omissa workshop-keittiöissä, taloudenhallinnan ja kierrätyksen opetusta. Myös kauppaa ja tuottajia valistetaan ruokahävikin vähentämiseksi.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että köyhä ei osaa, vaan siitä, että rahaa on yksinkertaisesti liian vähän. Toiminnalla on vahva ekologinen sanoma.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja, koulutustiloja, jopa hostelli sekä tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden hautomona pankki toimii.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja. Lisäksi sinne tulee koulutustiloja sekä  tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden inkubaattorina, hautomona pankki toimii. Keskukseen tulee myös hostelli.

Olsztyn on Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Pelkästään kaupungissa on 17 järveä.  Edellisenä kesänä yhdellä kaupungin monista uimarannoista järjestettiin downshiftning-piknik, green party. Tuhannet osallistuivat. Samalla rannalla EMIN-bussikin vieraili.

EMIN-bussi vieraili Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Jo Olsztynin kaupungissa on 17 järveä.

Puolasta bussin matka jatkuu Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Bussi on Helsingissä keskiviikkona 13.6.

Euroopan halki ajaa kaksi kuukautta kaksi bussia, joiden erimaalaiset matkustajat kampanjoivat köyhyyttä vastaan. Kiertueen tapaamisissa kertyy tietoa köyhyyskysymyksistä eri maissa. EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori Jouni Kylmälä matkustaa bussin kyydissä Puolasta Suomeen.

Tarja Pajunen: Tarpeellinen muistutus mahdollisuudesta alentaa asiakasmaksuja

Sosiaali- ja terveysministeriö, STM muistuttaa kuntia toimeentulotuen viimesijaisuudesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohtuullistamisesta ja perimättä jättämisestä tilanteen niin vaatiessa. EAPN-Fin on tyytyväinen siihen, että asia on otettu ministeriön kuntainfossa esille. EAPN-Finin kyselyn mukaan laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta eikä sitä sovelleta kunnissa. Lisäksi vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen on monimutkaista.

Ensisijaiset etuudet ja tukimuodot ennen toimeentulotukea

STM:n 1.6.2018 antaman kuntainfon tarkoituksena on selkeyttää kunnan ja Kelan rooleja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen huomioimisessa. Lisäksi käydään läpi vammaisetuuksien ja toimeentulotuen suhdetta.

Toimeentulotuki on luonteeltaan viimesijainen sosiaalihuoltoon kuuluva taloudellinen tuki. Ennen sen myöntämistä on selvitettävä kaikki ensisijaiset etuudet ja tukimuodot. Yksi näistä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perimättä jättäminen tai alentaminen (asiakasmaksulain 11§). Kunnan on jätettävä asiakasmaksu perimättä tai alennettava sitä, jos sen periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.

Asiakasmaksulainsäädännön perustarkoituksena on, etteivät asiakasmaksut saa muodostua esteeksi palvelun käytölle. Sitä on painottanut myös perustuslakivaliokunta jo vuonna 1996. Sosiaali- ja terveysministeriö muistuttaa ohjeistuksessaan säännöksen velvoittavuudesta.

Monilla maksut johtavat velkaantumiseen

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu merkittävästi usean vuoden ajan, viimeksi 2016 lähes 30 prosenttia. Tuleva sote-uudistus uhkaa nostaa niitä entisestään. Samanaikaisesti on vielä nostettu lääkkeiden ja terveydenhuollon matkakustannusten omavastuuosuuksia.

Maksukorotuksista kärsivät erityisesti palvelujen ja tuen tarpeessa olevat pienituloiset kotitaloudet. Monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen. Vuonna 2016 lähes 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyi ulosottoon.

Alentamismahdollisuudesta on tiedotettava aktiivisesti

Kunnan velvollisuus on ohjeistaa ja tiedottaa asiakasta asiakasmaksun määräämiseen, alentamiseen ja perimättä jättämiseen liittyvissä asioissa. Kunnissa on tunnistettava tilanteet, joissa tulojen mukaan perittävä maksu voidaan jo palveluun ohjatessa päättää jättää perimättä. EAPN-Finin kyselystä nousee esiin neuvonnan, ohjauksen ja käytänteiden ontuminen.

Nyt tulleessa ohjeistuksessa Kelaa ja kuntia velvoitetaan tunnistamaan tilanteet, joissa asiakkaiden neuvonta ja ohjaus asiakasmaksujen alentamiseen tai jopa perimättä jättämiseen on tarpeen. Niiden on lainsäädännön mukaisesti annettava myös yleistä neuvontaa. EAPN-Fin huomauttaa, että mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen on myös aktiivisesti tiedotettava.

Lue koko kuntainfo 10/2018:
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ja vammaisetuudet toimeentulotuessa (pdf)

Kirjoittaja Tarja Pajunen on EAPN-Fin-verkoston varapuheenjohtaja. Hän työskentelee sosiaalipoliittisena asiantuntijana Eläkkeensaajien Keskusliitossa.

Kuva: Veikko Somerpuro

Jouni Kylmälä: Puolassa villi markkinoistaminen teki asumisesta kohtuuttoman hintaista

Euroopan halki ajaa kaksi kuukautta kaksi bussia, joiden erimaalaiset matkustajat kampanjoivat köyhyyttä vastaan. Kiertueen tapaamisissa kertyy tietoa köyhyyskysymyksistä eri maissa. Suomen köyhyyttä kokeneista koostuvan Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori Jouni Kylmälä tutustui asumisen ongelmiin Puolassa ennen hyppäämistä EMIN-bussin kyytiin.

Suomen, Puolan jaTsekin PeP-koordinaattorit: vasemmalta Jouni Kylmälä, Stanislav Mrozek ja Marta Capnick. Kuvassa he ovat Riikassa vuosi sitten.

”Lähdin EMINbussia vastaan. Matka vei ensin yöbussilla Tallinnasta Varsovaan. Varsovasta matka jatkuu junalla itä-Tsekkiin Ostravaan Tsekin PeP, People Experiencing Poverty -koordinaattorin Stanislav Mrozekin tykö. EMIN-bussin kyytiin hyppään Puolan Wroclawista kesäkuun alussa ja matkustan sen mukana Suomeen.

Varsovassa tapasin ystäväni Marta Capnickin. Hän on toiminut Puolan EAPN:ssä PeP-koordinaattorina eli koonnut porukan köyhyyttä kokeneiden vuotuistapahtumaan Brysseliin. Siellä tapasimme ensi kerran.

Marta on perehtynyt erityisesti asunnottomuuteen sekä yliopisto-opettajana ja projektitutkijana että Puolan pelastusarmeijan projektityöntekijänä. Pieninä palasina on myös jälkimoderni leipätyö.

Asunto ensin -periaate on tuntematon

Paljonko? on ensimmäinen kysymys, kun aletaan puhua asunnottomuudesta. Marta heittää Varsovan osalta luvun 3 000, mutta se saattaa olla myös 10 000. Tarkkaa tutkimustietoa ei ole. Eikä varmaan voi ollakaan: ilmiö on rajoiltaan ja läpivirtaukseltaan vaikeasti määriteltävä ja yhdeksi luvuksi pysäytettävissä.

Tuo 3 000 viittaa ’katottomiin’, jenkkislangilla rough sleeper. Marta puhuu näkymättömistä asunnottomista. Näkyviä taas ovat asuntoloissa ja yömajoissa, sheltereissä asuvat. Ehkä puolet heistä saa jonkinlaista kaupungin tukea.

Asunto ensin -periaate on tuntematon Puolassa. Tosin siitä keskustellaan, kuten vierailupäivänäni 25. toukokuuta yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Kerroin siellä Suomen kokemuksista sosiaalityön opiskelijoille.

Puolassa toimitaan porrasmallin pohjalta: Kämppä ansaitaan vaihe vaiheelta raittiudella, työllä… Miksi ei kokeilla asunto ensin -mallia? Sen ylläpito on liian kallista verrattuna vaatimattomien palvelujen asuttamiseen, Marta kertoo.

Kallista kenelle, jään miettimään. Porrasmallin pyöröovi se vasta kallista on – asunnottomalle. Portaita kolistaan usein myös alaspäin.

Sosialismista markkinoille – vuokra-asunnoista jopa kadulle

Näkyykö sosialistinen aika vielä asunnottomuudessa? Se näkyy muun muassa tuossa, sanoo Marta ja osoittaa kahta kerrostaloa Pragan kaupunginosassa, Berliinin Kreuzbergia muistuttavalla alueella. Oikeanpuoleisen talon kaappasivat grynderit 1990-luvun alussa pilkkahintaan, kun valtion ja kaupungin omaisuutta alettiin markkinoistaa ja taseet pantiin töihin. Sääntöjä ei ollut. Vanhat asukkaat joutuivat ulos, monet jopa kadulle. Vasemmanpuoleinen talo on yhä kaupungin vuokratalo.

Siirtyminen markkinatalouteen oli suuri murros myös asumiselle. Alkoi yksityisomistajuuden ja egoismin kausi.

Joki jakaa kaupungin myös Varsovassa

Nuorten valtaama klinikkarakennus Marsalkovska-kadun kupeessa. Markkinoistuminen ulottuu tännekin: yhteisöön kuulumattomilta asunnottomilta veloitetaan yöpymismaksu.

Mutta historiaa paukkuu vielä kauempaa. Varsova kuuluu kaupunkeihin, joissa on ”toispuol jokkee”-ilmiö. Vistula-joen (saksaksi Veiksel, puolaksi Wisla) länsipuoli kehittyi vauraammaksi jo feodalismin aikana kuninkaanlinnoineen. Itäpuoli on ollut monen näköisenä takamaana aina.

Länsipuolen infraa on kehitetty jatkuvasti, ensimmäinen metrolinjakin tehtiin länsipuolelle. Toinen vielä osin rakenteilla oleva linja ulottuu nyt Pragan kaupunginosaan itäpuolella. Se näkyy voimakkaana gryndauksena rakentamisessa.

Asunnottomuus keskittyy itään. Tosin löytyy asunnottomien valtaamia taloja aivan porvarillisesta ytimestäkin. Kuvassa 2 on nuorten valtaama klinikkarakennus Marsalkovska-kadun kupeessa. Markkinoistuminen ulottuu tännekin: yhteisöön kuulumattomilta asunnottomilta veloitetaan yöpymismaksu. Luokkajako toimii.

Asumisen kalleus on suuri ongelma

Asumisen hinta on suuri ongelma. Keskipalkka on 2 600 zloty, 15 neliön kämppä kustantaa 1 000 zlotya kuukaudessa. Yksi zloty on noin 0,23 euroa. Yksineläminen vuokramarkkinoilla on vaikeaa, Marta tuskailee.

Etäisemmät ja halvemmat kaupunginosat ovat paljolti sosialisminaikaisia nukkumalähiöitä betonikolosseineen. Ne eivät houkuta kuin pakon edessä. Martan mielestä ainoa ratkaisu olisi hintasäännöstely: vuokriin ylärajat, samoin asuntojen neliöhintoihin.

Jouni Kylmälä

Lue lisää EMIN-bussikiertueesta

Anna Järvinen: Laadukkaasta köyhyysjournalismista palkitaan toimittajia eri puolilla Eurooppaa

17.5.2018

Jo kahdeksassa Euroopan maassa palkitaan toimittajia laadukkaasta köyhyyttä koskevasta journalismista. Unkarissa vapaan lehdistön kutistuminen vaikeuttaa köyhyydestä kirjoittamista. Joissain maissa palkinnot jakavaan raatiin on vaikea saada jäseniä köyhäksi leimautumisen pelossa.

EAPN-Fin jakaa vuosittain Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen journalisteille, jotka ovat tehneet juttuja kunnioittavasti sekä taloudellisia että sosiaalisia syitä analysoiden köyhyydestä ja köyhyyttä kokeneiden elämästä. Tunnustuksen saajat valitsee köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati.

Tunnustus on saanut alkunsa EAPN (European Anti Poverty Network) Itävallan verkostosta, joka on jakanut vastaavaa palkintoa vuodesta 2010. Itävallan verkosto halusi levittää palkintoa myös muihin EAPN:n kansallisiin verkostoihin. Ensimmäisessä aallossa vuonna 2016 mukaan projektiin lähtivät Suomen lisäksi Unkari, Kroatia ja Islanti. Vuonna 2017 journalistipalkintoa lähtivät kehittämään Makedonian, Romanian ja Serbian verkostot.

Edustajat näistä kahdeksasta maasta tapasivat Belgradissa 12. huhtikuuta 2018 ja kävivät läpi kokemuksia viimeisimmistä palkintojenjakotilaisuuksistaan. Kaikkien maiden journalistipalkinnossa on jotain samaa, mutta jokainen maa on tuonut palkintoon myös oman mausteensa.

Köyhyyttä kokeneiden ihmisten ääni

Eri maiden köyhyysverkostot toteuttavat journalistipalkintoa tiettyjen raamien puitteissa. Töitä kisaan voi ilmoittaa kuka vaan – vaikkakin aikataulu ja materiaalin keräämistavat vaihtelevat. Kriteerit hyvälle köyhyysaiheiselle journalismille pohjautuvat Itävallan verkoston oppaaseen ja kriteeristöön, jotka kukin maa on muokannut kansalliseen kontekstiin sopivaksi.

Keskeistä kaikissa maissa on, että palkittavat työt valitsevat ihmiset, joilla on itsellään kokemusta köyhyydestä. Tunnustukset jaetaan palkintojenjakotilaisuudessa, jossa raadin jäsenet pääsevät ääneen ja jakavat tunnustukset.

Itävallassa ehdokkaita vuosi vuodelta enemmän

Itävallassa tunnustusta on jaettu pisimpään ja kisaan ilmoitettujen töiden määrä on koko ajan kasvanut. Viimeisimpään kisaan oli ilmoitettu jo yli 50 työtä. Myös palkintojenjakotilaisuudessa oli ennätysmäärä osallistujia, paljon myös palkittujen journalistien perheenjäseniä ja kollegoita.

Islannissa palkintojenjakotilaisuus oli vasta edessä. Kaikki edellisen vuoden raatilaiset olivat halukkaita jatkamaan ja lisääkin oli ilmoittautunut. Töitä kisaan ei sen sijaan ole ehdotettu. Verkoston edustajat totesivat, että he ovat niin pieni kansa, että journalistien kiinnostuksen herättäminen vaatii henkilökohtaista kontaktointia puhelimella.

Unkarissa itsenäisen lehdistön puute estää köyhyydestä kirjoittamisen

Unkarin verkoston edustajat kertoivat, että heillä politiikka ja media ovat vahvasti sidoksissa. Tämänkeväisten vaalien jälkeen ainut itsenäinen sanomalehti suljettiin. Valtion lehdet eivät saa kirjoittaa köyhyydestä.

Kokouksen kanssa samana päivänä oli julkistettu lista valtion vihollisista, ja sieltä löytyi monia toimittajia. Yksi palkinnon saanut juttu olikin Romanian puolella toimivasta lehdestä, jonka kirjoitus käsitteli köyhyyttä Unkarissa.

Naistenlehtien asema köyhyyden käsittelyssä on tullut tärkeämmäksi, koska ne voivat kirjoittaa eri aiheista vapaammin. Unkarin verkoston edustajilla huolena on, löytyykö kisaan enää laadukkaita juttuja köyhyydestä.

Kroatiassa kisassa enimmäkseen tv- ja radio-ohjelmia

Kroatiassa kisaan oli ilmoitettu enimmäkseen tv- ja radiojuttuja, kun taas Suomessa lähes kaikki kisaan ilmoitetut työt olivat printti- tai verkkomedioista. Kroatiassa palkintojenjako herätti laajasti kiinnostusta ja muun muassa suurin kansallinen media kirjoitti palkinnosta.

Romaniassa, Makedoniassa ja Serbiassa tunnustus jaettiin nyt ensimmäisen kerran. Romaniassa juttuja kisaan oli ilmoitettu vähän, vain kymmenen. Raadin toisen tapaamisen jälkeen niitä koetettiin kerätä vielä lisää, mutta ehdotuksia ei yrityksestä huolimatta saatu enempää.

Romaniassa, kuten Kroatiassakin, on käytössä lomake, johon kisaan ilmoitetusta jutusta ja toimittajasta on täytettävä lyhyt esittely ja perustiedot. Tämä varmastikin karsii jonkin verran mukaan ilmoitettavien juttujen määrää verrattuna esimerkiksi Itävallan ja Suomen käytäntöön, jossa esittelyä toimittajasta ei tarvitse tehdä.

Köyhäksi leimautumisen pelko estää raatiin tulemista

Makedoniassa oli hankaluuksia saada köyhyyttä kokeneista ihmisistä koostuva raati kasaan. Ihmiset eivät halunneet tulla leimatuiksi köyhiksi. Viisi edustajaa raatiin kuitenkin löytyi eri järjestöjen kautta. Myös yhteisiä tapaamisaikoja oli vaikea löytää pitkien välimatkojen takia ja siksi, että kaikki raadin jäsenet olivat töissä. Verkoston jäsenet totesivat tämän kertovan työssäkäyvien köyhyyden yleisyydestä.

Myös Serbiassa kaikki raadin jäsenet olivat töissä käyviä köyhiä. Miehiä oli vaikea saada raatiin, koska he kokevat köyhyyden vielä leimaavampana kuin naiset.

Serbian verkosto oli positiivisesti yllättynyt toimittajien myönteisestä asenteesta palkintoa kohtaan. Palkinnon voittaneet toimittajat jakoivat aktiivisesti tietoa omasta palkitsemisestaan Facebookissa ja kilpailu sai näin näkyvyyttä, vaikka palkintojenjakotilaisuuteen ei osallistunut kovin paljon ihmisiä.

Huoltaja-säätiö mukaan tukemaan laatujournalismia köyhyydestä

Suomessa Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustus jaettiin marraskuussa 2017 toisen kerran. Tunnustuksen sai Jani Kaaron blogi blogi ”Paraneeko köyhyys rahalla?”. Lisätietoa tunnustusten jaosta löytyy täältä.

Vuoden 2018 tunnustuksen saajaksi voi ilmoittaa juttuja 2.11.2018 mennessä. Huoltaja-säätiö myöntää tänä vuonna tunnustuksen saajalle 1 000 euron palkinnon. Säätiö haluaa näin tukea köyhyyttä käsittelevää laatujournalismia.

Jatkossa köyhyysaiheista journalistipalkintoa on tarkoitus levittää myös muihin EAPN:n jäsenverkostoihin. Jäsenverkostoja on 31 maassa. Myös Euroopan tasoisen journalistipalkinnon luomista on verkostoissa jo alettu pohtia.

Anna Järvinen
EAPN-Finin hallituksen jäsen

Anna Järvinen: Osallistavan kasvun tapaaminen 27.4. Brysselissä

9.5.2018

Brysselissä järjestettiin 27.4. kolmatta kertaa Osallistavan kasvun tapaaminen (Annual Convention of Inclusive Growth), johon osallistui satoja sosiaali-, terveys- ja työllisyysasioiden kanssa toimivia ihmisiä mm. ministeriöistä ja kansalaisjärjestöistä. EAPN-Finin hallituksen jäsen Anna Järvinen osallistui tapaamiseen osana Suomen delegaatiota.

Tapaamisen taustalla on Lissabonin strategian aikana pidetyt pyöreän pöydän keskustelut köyhyydestä sekä vuosina 2010-2014 järjestetyt Köyhyyden vastaisen foorumin tapaamiset, joissa Euroopan EAPN:llä oli molemmissa tärkeä rooli. Junckerin komissio piti yhden välivuoden ja muutti sen jälkeen tapaamisten nimeksi Osallistavan kasvun tapaaminen. Ensimmäisenä vuonna aiheena oli Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ja viime vuonna nuorten osallisuus. Nyt teemana oli Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpano.

Tilaisuuden ohjelma ja esitykset löytyvät verkkosivuilta.

Tilaisuudessa avasi komissaari Marianne Thyssen. Hän korosti puheenvuorossaan, että nyt on pilarin toimeenpanon aika. Hän toi esille, että jäsenmaat ovat vastuussa sosiaaliasioista, mutta komissio tukee pilarin käytäntöön siirtämistä EU-ohjausjakson kautta ja mm. uudella sosiaali-indikaattoreiden tulostaululla. Hän kehoitti kuulijoita huolehtimaan siitä, että pilari pysyy keskeisenä EU-tason puheenaiheena ja myös siitä, että pilari näkyy EU:n budjetissa.

Bulgarian työ- ja sosiaaliministeri Bulgar Petkov toi esiin puheenvuorossaan, että pilarin implementoinnissa monet asiat ovat jäsenmaiden käsissä. Hän totesi kaikkien jäsenmaiden jakavan tarpeen vahvistaa EU:n sosiaalista ulottuvuutta, vaikka keinoista ei ollakaan yksimielisiä. Hän näki, että kaikkien EU:n rakennerahastojen tulisi tukea pilarin implementointia.

Työpajoissa pohdittiin eri näkökulmista sitä, miten pilarin periaatteet saataisi siirrettyä käytäntöön. Esimerkiksi yhdessä työpajassa teemana oli pilarin implementointi EU-ohjausjakson kautta. Komissio keräsi osallistujilta palautetta siitä, mikä rooli ohjausjaksolla voisi olla pilarin implementoinnissa, kuinka kansalaisyhteiskunta voisi osallistua ohjausjakson analyyttiseen puoleen ja miten kansalaisyhteiskunta voisi tukea maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa.

Keskustelu teemasta oli hyvin samanlaista kuin viimeiset pari vuotta pilarin ensimmäisen version julkistamisesta lähtien. Selvää todettiin olevan, että EU-ohjausjakson on tuettava pilarin implementointia. Sosiaali-indikaattoreita on kehitettävä ja niissä on huomioitava kaikki pilarin periaatteet. Pilarin toimeenpanoa on tuettava rakennerahastojen kautta. Kaikki pilarin periaatteet on siirrettävä käytäntöön, ei tule keskittyä vain osaan niistä.

Tapahtumassa järjestettiin myös erilaisia rinnakkaistilaisuuksia. EAPN järjesti tilaisuuden Sosiaalisten oikeuksien pilarista ja työn tulevaisuuden yhdessä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean, ETUC:in ja Solidar:in kanssa. EAPN:n keskeiset viestit ja tilaisuuteen liittyvät materiaalit löytyvät verkkosivuilta.