Aihearkisto: Blogi

Olli Soppela: Energiaköyhyyttä on Suomessakin

Osalla ihmisistä on vaikeuksia tyydyttää perustarpeitaan energiakustannusten vuoksi. Monilla on vaikeuksia suoriutua energialaskuista ja jotkut asuvat liian kylmissä huoneissa pienentääkseen laskuja. Tällaisia energiaköyhyyden kysymyksiä kohdataan myös Suomessa.

Ympäristöministeriö arvioi vuonna 2015, että Suomessa on 60 000–100 000 energiaköyhyyden riskiryhmiin kuuluvaa omistusasunnossa asuvaa kotitaloutta. Energiaköyhiä on meillä arvioitu olevan kaksi prosenttia väestöstä.

Energiakulut muuttuvat rasitteeksi etenkin iäkkäissä, ajan kanssa eristyskyvyltään heikentyvissä pientaloissa asuville henkilöille, joiden tulotaso laskee esimerkiksi työttömäksi jäämisen, eläkkeelle siirtymisen tai sairastumisen vuoksi.

Euroopassa keskustellaan laajasti energiaköyhyydestä

Henkilökohtaisen talouden hallinnassa ja raha-asioiden hoidossa on kyse tulojen ja menojen kartoittamisesta, elämisen ja hankintojen rahoituksesta sekä maksujärjestelyiden aikataulutuksesta. Arjen rahoittamiseen liittyy toistaiseksi Suomessa vähemmän tunnettu ilmiö, energiaköyhyys.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama paine uusia Euroopan energiajärjestelmä hiilettömäksi aiheuttaa kustannuksia, jotka ovat nostaneet ajankohtaiseksi keskustelun energiaköyhyydestä. Sillä ei ole kansainvälisesti hyväksyttyä tarkkaa määritelmää eikä kaikissa maissa myönnetä ongelman olemassaoloa.

Energiaköyhyydeksi lasketaan valtaosassa Eurooppaa tilanne, jossa kotitalouden tuloista yli 10 prosenttia kuluu energiamenoihin, kuten sähköön ja polttoaineisiin. Suomessa Ympäristöministeriö on tehnyt selvitykset 21/2013 ja 6/2015, joissa energiaköyhyys määritellään seuraavasti:

”Kotitalouden vaikeudet ylläpitää tai tyydyttää perustarpeita energian kustannusten takia. Energiaköyhyys voi ilmetä esimerkiksi vaikeutena ylläpitää riittävää huonelämpötilaa tai maksaa energialaskuja.”

Energiaköyhyyden erikoispiirteitä ovat ratkaisujen tekninen luonne ja yksinkertaisuus. Asuntojen energiatehokkuusparannuksilla ja niihin liittyvillä hankinnoilla saavutetaan haastavassa asemassa oleville henkilöille taloudellista etua ja asumismukavuutta, vaikka elämäntilanne esimerkiksi talousasioiden suhteen ei muuten parantuisi. Vähentynyt vetoisuus asunnossa, riittävän valoisuuden ja lämpötilan ylläpito pienemmillä maksuilla sekä energian hinnannousun pienemmät vaikutukset omaan talouteen edesauttavat hyvinvointia ja vähentävät energiankäytöstä aiheutuvia rasitteita.

Lämpöä vuotava asunto usein syynä energiaköyhyyteen

Kotitalouksien lämmitysenergian käyttö vastaa Suomessa yli 50 prosenttia asuntojen energiankulutuksesta. Nopeasti muuttuvassa elämäntilanteessa, kuten sairastuessa tai työttömäksi jäädessä, kasvavat energiakustannukset saattavat johtaa kohtuuttomaan lisätaakkaan.

Pidemmät ajanviettoajat kotioloissa lisäävät asunnon lämmitystarvetta, joka vie lisää energiaa ja aiheuttaa lisäkustannuksia. Toisaalta rahan säästö lämmityksestä tinkimällä tuo mukanaan kylmyys-, kosteus- ja sisäilmaongelmia, jotka voivat johtaa vielä suurempiin haasteisiin.

Nopeasti muuttuvassa elämäntilanteessa, kuten sairastuessa tai työttömäksi jäädessä, kasvavat energiakustannukset saattavat johtaa kohtuuttomaan lisätaakkaan.

Tiedon puute helpoista ja hyödyllisistä toimenpiteistä on usein suuri este ongelmien ratkaisemiselle. Asuntojen energiankäyttöä koskevien neuvontapalveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen, kansalaisten mielenkiinnon herättäminen energiatehokkuutta kohtaan sekä erilaiset poliittiset päätökset kannustimineen ovat tehokkaita tapoja kannustaa kotitalouksia energiankäytön tehostamiseen.

Sähkösopimuksen kilpailuttaminen kannattaa

Yksityishenkilöt ovat voineet vapaasti kilpailuttaa sähköntuottajansa Suomessa jo yli kahden vuosikymmenen ajan. VaasaETT:n keräämien tilastojen mukaan sähkösopimuksensa vuonna 2017 vaihtoi 11 prosenttia suomalaisista ja keskimäärin 10,5 prosenttia eurooppalaisista. Energiaviraston arvion mukaan yli 30 prosenttia suomalaisista ei ole koskaan vaihtanut sähköntoimittajaa, vaikka kilpailuttamalla perussopimuksen markkinoiden halvimpaan sopimukseen säästöä syntyy keskimäärin jopa 29 prosenttia.

Sähkösopimuksen voi kilpailuttaa helposti kaupallisesti sitoutumattoman Energiaviraston Sähkön hinta -palvelun avulla. Kulutustaan seuraavan asiakkaan kannattaa valita kiinteähintaisen sähkön sijasta pörssisähkö, jonka hinta muodostuu tuntikohtaisen kysynnän ja tarjonnan tasapainosta sähköpörssissä. Pörssisähkö on suurimman osan ajasta kiinteähintaista sähköä halvempaa.

Ajastamalla sähköä paljon kuluttavia laitteita, kuten sähkölämmittimiä halvan sähkön tunneille voi saada merkittäviä lisäsäästöjä. Sähkön pörssihintaa voi halutessaan seurata reaaliajassa esimerkiksi Fingridin Tuntihinta-sovelluksen tai sähköyhtiön verkkopalveluiden kautta.

Onnistunut energiaremontti maksaa itsensä takaisin

Sähkö- ja polttoainesopimusten kilpailutuksesta syntyneet säästöt voi sijoittaa asunnon energiatehokkuuden parannuksiin. Ikkunoiden ja ovien karmien eristysten parannuksia tai vaihtoja voi tehdä itse tai ammattilaisen avustuksella esimerkiksi kotitalousvähennystä hyödyntäen.

Rakennusten yläpohjien sekä kellarillisten asuntojen alapohjien lisäeristykset pitävät lämmön paremmin asunnossa eivätkä vaadi valtavia toimenpiteitä. Lämmittiminä käytettäviä sähkövastuksia energiatehokkaampien ilmavesi- ja ilmalämpöpumppujen hankinta kannattaa, mikäli omat säästöt tai matalakorkoiset luottopalvelut sen sallivat. Asunnon valaisimet kannattaa vaihtaa pitkäikäisi LED-lampuiksi, jotka tuottavat hyvän valotehon vähäisellä energiankulutuksella.

Omia kulutustottumuksiaan voi myös uusia. Sähkö- ja polttoainelaskujaan voi pienentää pitämällä käyttämättömät valot sammutettuina, pitämällä ovet ja ikkunat tiiviisti kiinni kylmällä säällä, kohtuullistamalla lämpimän veden käyttöä etenkin suihkujen yhteydessä, lämmittämällä kohtuullisesti aktiivisessa käytössä olevia huoneita, pyörittämällä vain täysiä pesukoneellisia, pitämällä käyttämättömät laitteet virrattomassa tilassa ja irrottamalla käyttämättömät sähkölaitteet pistorasioista.

Kodinkoneet kannattaa valita kotitalouden koon ja käyttötarpeen kannalta sopivan kokoisiksi, huoltaa suodattimet säännöllisesti ja sulattaa kertyneet jääkerrokset.

Kutsu Energiatuutori-koulutukseen

Energiaköyhyyttä Suomessa tutkiva ja lievittävä Assist-hanke kutsuu sinut maksuttomaan Energiatuutori-koulutukseen. Verkkokurssina toteutettava koulutus perehdyttää oppijat energia-alan ja energiaköyhyyden perusteisiin, asuntojen energiatehokkuuteen sekä riskiryhmille soveltuvien palveluketjujen tarjoajiin. Liity kurssille tästä:

  1. Mene osoitteeseen https://assist2020.eu/login/signup.php ja luo itsellesi käyttäjätunnukset
  2. Vahvista tilin luonti sähköpostistasi
  3. Kirjaudu sisään palveluun osoitteessa https://assist2020.eu/course/view.php?id=26 luomillasi tunnuksilla, kirjautumiskoodi on ”ASSIST

Kirjoittaja on eurooppalaisen ASSIST-hankkeen Suomen hankevastaava. Se pyrkii lievittämään energiaköyhyyttä.

Minna Markkanen: Kohtuullisen minimin viitebudjetit turvaavat arjen sujumisen ja toimintamahdollisuudet

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus on päivittänyt kohtuullisen minimin viitebudjetit vuodelle 2018. Niiden lähtökohtana ovat vahvasti inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet. Tämä näkökulma on tervetullut lisä myös perusturvasta, sen riittävyydestä ja kannustavuudesta käytävään keskusteluun.

Viitebudjettien tarkoituksena on määrittää se kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen, voi ylläpitää terveyttään ja osallistua sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan nykypäivän Suomessa. Esimerkkilaskelmat on laadittu 13 eri kotitaloustyypille. Ne sisältävät arjen sujumiselle välttämättömät tavarat ja palvelut, niiden määrän ja laadun sekä hinnan.

Asiantuntijat ja tutkijat ovat osallistuneet viitebudjettien laatimiseen, mutta keskeisessä asemassa ovat olleet eri elämäntilanteissa olevat kuluttajat. Kuluttajalähtöisellä menetelmällä on haluttu varmistaa se, että viitebudjeteilla on yhteys kuluttajien todelliseen arkeen ja niihin taloudellisiin realiteetteihin, joiden perusteella arvioidaan rahojen riittävyyttä kohtuulliseen elämään.

Kohtuullisen minimikulutuksen määrittely on vaikeaa nykyisessä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa, joka tarjoilee meille lukemattomia ja alati vaihtuvia kulutusmahdollisuuksia. Käsitys tarpeellisesta (tarve) ja tarpeettomasta (halu) hämärtyy helposti.

Toisaalta valinnanmahdollisuus voi myös kaventua kulutuspakoksi. Esimerkiksi älypuhelin ei ole digiyhteiskunnassa enää ylimääräinen luksustuote, vaan välttämättömyyshyödyke. Ilman toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja laitteita on jo miltei mahdotonta pysyä yhteiskunnassa mukana. Maailman muuttuminen ja siitä seuraava kulutustapojen muutos onkin otettava huomioon aina, kun määritellään kohtuullisen minimin mukaista kulutusta.

Lähtökohtana inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet

Viitebudjetit eivät varsinaisesti määritä köyhyysrajaa. Kohtuullinen minimikulutus kuvaa toimeentuloa kuitenkin tarkoituksenmukaisemmin kuin pelkkä tuloköyhyys. Viitebudjettien avulla voidaankin arvioida syrjäytymistä ja perusturvan riittävyyttä. Jos kulutus jää alle kohtuullisen minimin, kotitaloudella on puutetta taloudellisista resursseista, mutta myös toiminta- ja osallistumisresurssit ovat puutteelliset. Tällöin kysymys on esimerkiksi siitä, ettei voi ruokailla yhdessä muiden kanssa, osallistua siististi pukeutuneena sukujuhliin tai harrastaa vapaa-aikanaan muuta kuin kävelyä.

Viitebudjettien ansio on, että niiden lähtökohtana ovat vahvasti inhimilliset tarpeet ja toimintamahdollisuudet. Tämä näkökulma on tervetullut lisä myös perusturvasta, sen riittävyydestä ja kannustavuudesta käytävään keskusteluun.

Heikkoutena keskittyminen perusterveisiin

Viitebudjettien heikkous on siinä, että henkilön oletetaan olevan perusterve. Viitebudjetit ottavat huomioon ainoastaan jo ennestään hyvän terveydentilan ylläpitämisen. Jatkossa olisikin tarpeen määritellä budjetti myös niille henkilöille, joilla on terveyteen liittyviä erityistarpeita. Monia mielenkiintoisia jatkopohdintoja avautuu myös asumiseen ja ekologisesti kestävään kuluttamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Kuluttajalähtöisyytensä johdosta viitebudjetteja voi hyödyntää myös käytännön talousneuvonnassa. Ne auttavat hahmottamaan oman talouden tarpeita ja niiden avulla voi helposti vertailla sitä, mitä kohtuullinen minimikulutus pitää sisällään. Tämän havainnollistamiseksi Takuusäätiön sivuilta löytyy viitebudjeteista laadittuja infograafeja neljälle eri kotitaloustyypille. Sivuilta voi myös tulostaa tyhjän budjettipohjan oman henkilökohtaisen budjetin laatimista varten.

Lähde

Lehtinen, Anna-Riitta & Aalto, Kristiina (2018) Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjettien päivitys vuodelle 2018. Helsinki: Helsingin yliopisto, Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:101.

Kirjoittaja on Takuusäätiön kehittämispäällikkö.

Tarja Pajunen: Asiakasmaksulain uudistus etenee – lakiesityksessä myönteisiä asioita, mutta myös uhkia

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnos on ollut lausunnolla kesäkuun lopusta syyskuun puoliväliin. Asia on ollut monien huulilla. Lain luonnoksessa on monia asioita, joista voi olla ilahtunut, mutta huolestuttaviakin piirteitä on. Etäpalveluiden ja niiden maksullisuuden vahva esiin tuleminen ja terveyskeskuskäyntimaksujen kasvun uhka huolestuttavat. Kiitettävää on seurannan ja neuvonnan vahvistuminen esimerkiksi maksujen seurannan tai kohtuullistamispykälän velvoittavuuden osalta.

Kiireetön hoito kallistuu, etäpalvelu maksulliseksi

Lakiluonnoksessa esitetään tulevien sosiaali- ja terveyskeskusten, nykyisten terveyskeskusten käyntimaksujen perimistä jokaiselta käynniltä ja ns. kolmen käynnin kattomaksumahdollisuuden poistamista. Lisäksi hoitajakäyntejä esitetään maksullisiksi.

Kasvavat käyntimaksut vaikuttavat erityisesti pienituloisten ja ikääntyneiden mahdollisuuteen käyttää palveluita ja saada tarvitsemaansa apua. Tätä ei voi kannattaa. Terveyskeskusmaksuissa tulisi noudattaa Helsingin nykyistä mallia olla perimättä maksuja.

Digitaaliset palvelut mahdollistavat palvelujen ja niiden tarjoamisen monipuolistumisen. Tulevaisuudessa etäpalvelut ovat yksi tapa tarjota sosiaali- ja terveyspalveluita. On kuitenkin kohtuutonta, että ne on lisätty lakiluonnokseen yhteismitallisina kasvokkaisen palvelun kanssa. Etäpalvelujen soveltuvuutta eri palveluihin ja maksun matalampaa tasoa tulee pohtia huolella.

Maksujen seuranta maakunnalle

Asiakasmaksujen omavastuuosuuden ns. maksukaton täyttymisen seuranta siirtyisi lakiesityksen mukaan viranomaisen vastuulle. Maksukatosta säädettäisiin pykälässä 10. Lisäksi maksukattoon sisältyisi uusia palvelumaksuja muun muassa hammashoidosta, mikä on kiitettävä lisäys maksukattoon. Maksukatto tasaa kustannuksia ja osaltaan varmistaa sitä, että jokainen saa tarvitsemansa palvelut tosiasiallisesti ja oikea-aikaisesti.

Nykyisin viranomaisella ei ole maksukaton seurantavelvoitteita ja moni palvelun käyttäjä ei tiedä maksukaton olemassaolosta tai kuinka sen täyttyessä tulisi toimia. Tuore THL:n tutkimus kertoo useamman kuin joka kymmenennen pienituloisen ikääntyneen jättävän lääkärissäkäynnin väliin rahan takia. Lisäksi meillä on noin 55 000 ihmistä, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon kulut ovat katastrofaalisia eli asiakasmaksut, lääkkeet ja matkat vievät heidän käytettävissä olevista tuloistaan peräti 40 prosenttia.

Neuvontaa ja ohjausta

Monia myönteisiä muutoksia on tulossa, muun muassa neuvonta- ja ohjausvelvoitetta vahvistetaan. Tehostetulle palveluasumiselle luodaan kauan odotetut maksusäännökset ja raamit.

Asiakasmaksujen alentamisen ja perimättä jättämisen ns. kohtuullistamispykälää, § 5, esitetään vahvennettavaksi ja velvoittavammaksi. Tulosidonnaisten maksujen lisäksi myös tasasuuruisia, lyhytaikaisen laitoshoidon maksuja eli sairaalahoitopäivämaksuja voidaan jatkossa kohtuullistaa, jos ne vaarantavat toimeentulon edellytyksiä.

Kohtuullistamisen ensisijaisuus suhteessa toimeentulotukeen vaatii vielä kuitenkin arjessa vahventamista. Sitä on tosiasiallinen tiedottaminen, neuvonta ja valmiit kirjalliset lomakkeet ja ohjeistukset. Jatkossa onkin paneuduttava oikea-aikaisen neuvontaan. Sitä olisi esimerkiksi maksujen ja maksukyvyn arviointi jo silloin, kun palveluita suunnitellaan ja niistä päätetään.

Maksujen siirtyminen perintätoimistojen hoidettavaksi saattaa vaikeassa tilanteessa olevat pienituloiset sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, josta saattaa olla erittäin vaikea päästä ulos. Tuleviin maakuntiin tulisikin saada omat keskitetyt laskutusta ja myös perintää hoitavat yksiköt, joilla on selkeät toimintamallit.

Tässä vain muutamia huomioita laajasta lakipaketista. Lain voimaantuloa tavoitellaan vuoden 2020 alusta.

Tarja Pajunen

Kirjoittaja on EAPN-Finin varapuheenjohtaja, joka työskentelee sosiaalipoliittisena asiantuntijana Eläkkeensaajien Keskusliitossa. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän varajäsen.

EAPN-Finin jäsenten näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakiluonnoksesta

Asiakasmaksujen uudistukselle sekä ruusuja että risuja, SOSTEn erityisasiantuntijan Anne Perälahden blogi 11.9.2018. Hän on ollut asiakasmaksulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän jäsen.

SOSTEn lausunto luonnoksesta sosiaali-ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista annettavaksi hallituksen esitykseksi 10.9.2018

SOSTEn eriävä mielipide asiakasmaksutyöryhmän esitykseen uudeksi sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksulaiksi 17.6.2018

Suomen sosiaalioikeudellisen seuran lausunto asiakasmaksulakiluonnoksesta 4.9.2018

Jouni Kylmälä: Puolassa ruokapankit tekevät muutakin kuin jakavat ruokaa

Viime päivät olemme kolunneet Puolassa: Wroclawissa, Lodzissa ja Olsztynissä. Seminaareja, lehdistötilaisuuksia, keskusteluja, visiittejä. Vaikutuksen on tehnyt erityisesti mittava ruokapankkitoiminta.

Ruokaa, valistusta, ekologista sanomaa

Olsztynin ruokapankki jakaa ostareiden ja tuottajien ylijäämäruokaa 70 000 ihmiselle kymmenien järjestöjen kautta. Lisäksi tulee EU:n FEAD-ruoka-apu.  FEAD tulee sanoista Fund for European Aid to the Most Deprived,  Vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahasto.

Kyse ei ole vain elintarvikkeiden jakamisesta. On ravitsemusvalistusta ja ruuanlaiton opetusta tuhansille omissa workshop-keittiöissä, taloudenhallinnan ja kierrätyksen opetusta. Myös kauppaa ja tuottajia valistetaan ruokahävikin vähentämiseksi.

Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että köyhä ei osaa, vaan siitä, että rahaa on yksinkertaisesti liian vähän. Toiminnalla on vahva ekologinen sanoma.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja, koulutustiloja, jopa hostelli sekä tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden hautomona pankki toimii.

Olsztynin ruokkapankki remontoi EU:n aluekehittämisrahaston tuella mittavaa keskusta, johon tulee lisää varastoja ja jakelutiloja. Lisäksi sinne tulee koulutustiloja sekä  tiloja järjestöille ja sosiaalisille yrityksille, joiden inkubaattorina, hautomona pankki toimii. Keskukseen tulee myös hostelli.

Olsztyn on Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Pelkästään kaupungissa on 17 järveä.  Edellisenä kesänä yhdellä kaupungin monista uimarannoista järjestettiin downshiftning-piknik, green party. Tuhannet osallistuivat. Samalla rannalla EMIN-bussikin vieraili.

EMIN-bussi vieraili Mansurian järvialueella Pohjois-Puolassa. Jo Olsztynin kaupungissa on 17 järveä.

Puolasta bussin matka jatkuu Liettuan, Latvian ja Viron kautta Suomeen. Bussi on Helsingissä keskiviikkona 13.6.

Euroopan halki ajaa kaksi kuukautta kaksi bussia, joiden erimaalaiset matkustajat kampanjoivat köyhyyttä vastaan. Kiertueen tapaamisissa kertyy tietoa köyhyyskysymyksistä eri maissa. EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori Jouni Kylmälä matkustaa bussin kyydissä Puolasta Suomeen.

Tarja Pajunen: Tarpeellinen muistutus mahdollisuudesta alentaa asiakasmaksuja

Sosiaali- ja terveysministeriö, STM muistuttaa kuntia toimeentulotuen viimesijaisuudesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohtuullistamisesta ja perimättä jättämisestä tilanteen niin vaatiessa. EAPN-Fin on tyytyväinen siihen, että asia on otettu ministeriön kuntainfossa esille. EAPN-Finin kyselyn mukaan laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta eikä sitä sovelleta kunnissa. Lisäksi vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen on monimutkaista.

Ensisijaiset etuudet ja tukimuodot ennen toimeentulotukea

STM:n 1.6.2018 antaman kuntainfon tarkoituksena on selkeyttää kunnan ja Kelan rooleja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen huomioimisessa. Lisäksi käydään läpi vammaisetuuksien ja toimeentulotuen suhdetta.

Toimeentulotuki on luonteeltaan viimesijainen sosiaalihuoltoon kuuluva taloudellinen tuki. Ennen sen myöntämistä on selvitettävä kaikki ensisijaiset etuudet ja tukimuodot. Yksi näistä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perimättä jättäminen tai alentaminen (asiakasmaksulain 11§). Kunnan on jätettävä asiakasmaksu perimättä tai alennettava sitä, jos sen periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä.

Asiakasmaksulainsäädännön perustarkoituksena on, etteivät asiakasmaksut saa muodostua esteeksi palvelun käytölle. Sitä on painottanut myös perustuslakivaliokunta jo vuonna 1996. Sosiaali- ja terveysministeriö muistuttaa ohjeistuksessaan säännöksen velvoittavuudesta.

Monilla maksut johtavat velkaantumiseen

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu merkittävästi usean vuoden ajan, viimeksi 2016 lähes 30 prosenttia. Tuleva sote-uudistus uhkaa nostaa niitä entisestään. Samanaikaisesti on vielä nostettu lääkkeiden ja terveydenhuollon matkakustannusten omavastuuosuuksia.

Maksukorotuksista kärsivät erityisesti palvelujen ja tuen tarpeessa olevat pienituloiset kotitaloudet. Monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen. Vuonna 2016 lähes 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyi ulosottoon.

Alentamismahdollisuudesta on tiedotettava aktiivisesti

Kunnan velvollisuus on ohjeistaa ja tiedottaa asiakasta asiakasmaksun määräämiseen, alentamiseen ja perimättä jättämiseen liittyvissä asioissa. Kunnissa on tunnistettava tilanteet, joissa tulojen mukaan perittävä maksu voidaan jo palveluun ohjatessa päättää jättää perimättä. EAPN-Finin kyselystä nousee esiin neuvonnan, ohjauksen ja käytänteiden ontuminen.

Nyt tulleessa ohjeistuksessa Kelaa ja kuntia velvoitetaan tunnistamaan tilanteet, joissa asiakkaiden neuvonta ja ohjaus asiakasmaksujen alentamiseen tai jopa perimättä jättämiseen on tarpeen. Niiden on lainsäädännön mukaisesti annettava myös yleistä neuvontaa. EAPN-Fin huomauttaa, että mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen on myös aktiivisesti tiedotettava.

Lue koko kuntainfo 10/2018:
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ja vammaisetuudet toimeentulotuessa (pdf)

Kirjoittaja Tarja Pajunen on EAPN-Fin-verkoston varapuheenjohtaja. Hän työskentelee sosiaalipoliittisena asiantuntijana Eläkkeensaajien Keskusliitossa.

Kuva: Veikko Somerpuro

Jouni Kylmälä: Puolassa villi markkinoistaminen teki asumisesta kohtuuttoman hintaista

Euroopan halki ajaa kaksi kuukautta kaksi bussia, joiden erimaalaiset matkustajat kampanjoivat köyhyyttä vastaan. Kiertueen tapaamisissa kertyy tietoa köyhyyskysymyksistä eri maissa. Suomen köyhyyttä kokeneista koostuvan Kansalaistoimintaryhmän koordinaattori Jouni Kylmälä tutustui asumisen ongelmiin Puolassa ennen hyppäämistä EMIN-bussin kyytiin.

Suomen, Puolan jaTsekin PeP-koordinaattorit: vasemmalta Jouni Kylmälä, Stanislav Mrozek ja Marta Capnick. Kuvassa he ovat Riikassa vuosi sitten.

”Lähdin EMINbussia vastaan. Matka vei ensin yöbussilla Tallinnasta Varsovaan. Varsovasta matka jatkuu junalla itä-Tsekkiin Ostravaan Tsekin PeP, People Experiencing Poverty -koordinaattorin Stanislav Mrozekin tykö. EMIN-bussin kyytiin hyppään Puolan Wroclawista kesäkuun alussa ja matkustan sen mukana Suomeen.

Varsovassa tapasin ystäväni Marta Capnickin. Hän on toiminut Puolan EAPN:ssä PeP-koordinaattorina eli koonnut porukan köyhyyttä kokeneiden vuotuistapahtumaan Brysseliin. Siellä tapasimme ensi kerran.

Marta on perehtynyt erityisesti asunnottomuuteen sekä yliopisto-opettajana ja projektitutkijana että Puolan pelastusarmeijan projektityöntekijänä. Pieninä palasina on myös jälkimoderni leipätyö.

Asunto ensin -periaate on tuntematon

Paljonko? on ensimmäinen kysymys, kun aletaan puhua asunnottomuudesta. Marta heittää Varsovan osalta luvun 3 000, mutta se saattaa olla myös 10 000. Tarkkaa tutkimustietoa ei ole. Eikä varmaan voi ollakaan: ilmiö on rajoiltaan ja läpivirtaukseltaan vaikeasti määriteltävä ja yhdeksi luvuksi pysäytettävissä.

Tuo 3 000 viittaa ’katottomiin’, jenkkislangilla rough sleeper. Marta puhuu näkymättömistä asunnottomista. Näkyviä taas ovat asuntoloissa ja yömajoissa, sheltereissä asuvat. Ehkä puolet heistä saa jonkinlaista kaupungin tukea.

Asunto ensin -periaate on tuntematon Puolassa. Tosin siitä keskustellaan, kuten vierailupäivänäni 25. toukokuuta yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksella. Kerroin siellä Suomen kokemuksista sosiaalityön opiskelijoille.

Puolassa toimitaan porrasmallin pohjalta: Kämppä ansaitaan vaihe vaiheelta raittiudella, työllä… Miksi ei kokeilla asunto ensin -mallia? Sen ylläpito on liian kallista verrattuna vaatimattomien palvelujen asuttamiseen, Marta kertoo.

Kallista kenelle, jään miettimään. Porrasmallin pyöröovi se vasta kallista on – asunnottomalle. Portaita kolistaan usein myös alaspäin.

Sosialismista markkinoille – vuokra-asunnoista jopa kadulle

Näkyykö sosialistinen aika vielä asunnottomuudessa? Se näkyy muun muassa tuossa, sanoo Marta ja osoittaa kahta kerrostaloa Pragan kaupunginosassa, Berliinin Kreuzbergia muistuttavalla alueella. Oikeanpuoleisen talon kaappasivat grynderit 1990-luvun alussa pilkkahintaan, kun valtion ja kaupungin omaisuutta alettiin markkinoistaa ja taseet pantiin töihin. Sääntöjä ei ollut. Vanhat asukkaat joutuivat ulos, monet jopa kadulle. Vasemmanpuoleinen talo on yhä kaupungin vuokratalo.

Siirtyminen markkinatalouteen oli suuri murros myös asumiselle. Alkoi yksityisomistajuuden ja egoismin kausi.

Joki jakaa kaupungin myös Varsovassa

Nuorten valtaama klinikkarakennus Marsalkovska-kadun kupeessa. Markkinoistuminen ulottuu tännekin: yhteisöön kuulumattomilta asunnottomilta veloitetaan yöpymismaksu.

Mutta historiaa paukkuu vielä kauempaa. Varsova kuuluu kaupunkeihin, joissa on ”toispuol jokkee”-ilmiö. Vistula-joen (saksaksi Veiksel, puolaksi Wisla) länsipuoli kehittyi vauraammaksi jo feodalismin aikana kuninkaanlinnoineen. Itäpuoli on ollut monen näköisenä takamaana aina.

Länsipuolen infraa on kehitetty jatkuvasti, ensimmäinen metrolinjakin tehtiin länsipuolelle. Toinen vielä osin rakenteilla oleva linja ulottuu nyt Pragan kaupunginosaan itäpuolella. Se näkyy voimakkaana gryndauksena rakentamisessa.

Asunnottomuus keskittyy itään. Tosin löytyy asunnottomien valtaamia taloja aivan porvarillisesta ytimestäkin. Kuvassa 2 on nuorten valtaama klinikkarakennus Marsalkovska-kadun kupeessa. Markkinoistuminen ulottuu tännekin: yhteisöön kuulumattomilta asunnottomilta veloitetaan yöpymismaksu. Luokkajako toimii.

Asumisen kalleus on suuri ongelma

Asumisen hinta on suuri ongelma. Keskipalkka on 2 600 zloty, 15 neliön kämppä kustantaa 1 000 zlotya kuukaudessa. Yksi zloty on noin 0,23 euroa. Yksineläminen vuokramarkkinoilla on vaikeaa, Marta tuskailee.

Etäisemmät ja halvemmat kaupunginosat ovat paljolti sosialisminaikaisia nukkumalähiöitä betonikolosseineen. Ne eivät houkuta kuin pakon edessä. Martan mielestä ainoa ratkaisu olisi hintasäännöstely: vuokriin ylärajat, samoin asuntojen neliöhintoihin.

Jouni Kylmälä

Lue lisää EMIN-bussikiertueesta