Kirjoittajan arkistot: Erja Saarinen

Kansalaistoimintaryhmä tapaa pikkujouluhengessä 19.12. – huom! päivä muuttunut lakkojen vuoksi

EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmä kokoontuu vuoden viimeiseen tapaamiseen tiistaina 19.12. kello 14.30-16. Tilaisuus oli tarkoitus pitää 14.12., mutta julkisen liikenteen lakkojen vuoksi se päätettiin siirtää. Tilaisuus pidetään SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n toimistolla Helsingissä. Osoite on Yliopistonkatu 5. Tapaamiset ovat avoimia kaikille köyhyyttä kokeneille, kokeville ja aihepiiristä kiinnostuneille. Ilmoittaudu tarjoilun järjestämiseksi: kansalaistoiminta.eapn(at)gmail.com.

Tilaisuutta vietetään pikkujouluhengessä keskustellen kuluneen vuoden aikana esiin nousseista köyhyysaiheista. Kuulemme myös kansainvälisestä köyhyyttä kokevien ihmisten PEP-tapaamisesta, people experiencing poverty, joka pidettiin Madridissa 14.-15.2023 teemalla Elinkustannusten sietämätön hinta.

Lue lisää Madrdin Pep-tapaamisesta

Tule keskustelemaan, kuulemaan ja ideoimaan ensi vuoden toimintaa!

Lämpimästi tervetuloa!

Kansalaistoiminnan koordinaattorit Kari Aro, Katja Rantala ja Leena Valkonen

Kansainvälinen köyhyyttä kokevien tapaaminen kokosi yli 100 osallistujaa Madridiin

Sietämättömiksi kohonneet elinkustannukset olivat teemana kansainvälisessä köyhyyttä kokevien tapaamisessa Madridissa 14.-15.11.2023. Paikalla oli yli sata edustajaa 26 maasta. Kunkin maan delegaatioon osallistui kolme henkilöä.

Tapaamista kutsutaan eurooppalaiseksi PeP-tapaamiseksi. Lyhenne tulee sanoista people experiencing poverty.

Avajaistilaisuudessa puhunut äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia seuraava YK:n erityisraportoija Olivier de Schutter painotti, että valtioiden tulisi huomioida köyhät ja köyhyyttä kokevat köyhyyden vastaisessa työssä entistä laajemmin, lisätä heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja tulla kuulluksi ja ottaa heitä mukaan päätöksentekoon.

Hän nosti esiin uuden huolen työssä käyvien köyhyydestä. On matalaa palkkaa, pätkätöitä ja nollatuntisopimuksia. Tulot eivät riitä elämiseen. Pitkäaikaistyöttömyys on syvä ongelma, joka kaipaa ratkaisuja. Minimitulon rooli on yhteinen aihe, josta tulisi keskustella, de Schutter ehdotti.

Avajaisissa puheenvuoron käyttivät myös Belgian eläke- ja sosiaalinen osallisuusministeri Karine Lalieux, tapahtuman pitopaikan ”La Caixa” -säätiön apulaispääjohtaja ja tapahtuman isäntä Marc Simón sekä Espanjan köyhyyden vastaisen verkoston EAPN Spainin ja Euroopan EAPN:n puheenjohtaja Carlos Susías. Heidän ja muiden puhujien kommentteja voi lukea Euroopan EAPN:n tekemästä koosteesta:

Lue lisää: EAPN Europe: Around 100 people experiencing poverty from 26 European countries gathered in Madrid for the Annual European Meeting of People Experiencing Poverty

Yhteistä pohdintaa ja näkyvyyttä

Ensimmäisen päivän aikana eri maat työskentelivät tiiviisti työryhmissä pohtien ja hioen kärkiviestejä köyhyydestä poliittisille päättäjille. Tilaisuus oli osaltaan lähtölaukaus ensi vuoden kesäkuussa pidettäville europarlamenttivaaleille. Työskentelyllä koottiin ehdotuksia ja viestejä eteenpäin vietäväksi vaalivaikuttamiseen.

Yhteinen tekeminen koettiin tärkeänä, eikä kielitaito ollut este tulla kuulluksi tai ymmärretyksi. Englanti kakkoskielenä toimi riittävästi ja tulkkausta oli ranskan, saksan ja muillakin kielillä osallistujien omien taitojen mukaan. Päivä päättyi yhteiseen, rauhanomaiseen mielenilmaukseen ja kokoontumiseen viestien kera Madridin keskustassa sijaitsevalle aukiolle.

Kokouksen toisena päivänä pidettiin täysistunto, johon osallistui poliittisia päättäjiä Euroopan parlamentista. Keskustelua johti Euroopan EAPN:n johtaja Juliana Wahlgren. Europarlamentaarikoille esiteltiin työryhmissä esiin nousseita kysymyksiä ja ehdotuksia.

Aihepiireinä nostettiin esiin kunnollisten asuntojen ja välttämättömien palvelujen saatavuus, energiatehokkuus, vähimmäistulotakuu ja inflaation vaikutukset perushyödykkeisiin.

EAPN-Finistä tapaamiseen osallistuivat Kansalaistoimintaryhmän koordinaattorit Katja Rantala ja Kari Aro sekä puheenjohtaja Leena Valkonen.

EAPN-Finin PEP-koordinaattorit lähettivät tapaamiseen ennakkomateriaalina videon ja raportin, joissa käsitellään Suomen köyhyystilannetta. Raportissa keskeistä oli, että aiheista oli kuultu köyhyyttä kokeneita ihmisiä.

Lue EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmän raportti: Pep-report 2023 EAPN-Finland Madrid

Katso Kansalaistoimintaryhmän video Madrid EAPN-Fin 2023.mp4

Leena Valkonen

Anne Burakoff: Media on paljolti keskiluokkainen ja se on ongelma, jos muut ryhmät jäävät vähälle huomiolle

Kuva: Anne Burakoff toinen vasemmalta Kunnioittavasti köyhyydestä -raadin jäsenenä.

Onko media keskiluokkainen? Tekeekö suomalainen media korostetusti juttuja keski- ja hyvätuloisten näkökulmasta ja miksi se on ongelma, jos on? Tällaisia kysymyksiä pohdimme viime keväänä jaetun Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen raadissa, jossa olin jäsenenä. Näitä kysymyksiä käsittelimme myös Erja Saarisen kanssa, kun kävimme puhumassa toimittajaopiskelijoille köyhyyden käsittelystä mediassa.

Keskiluokka koko kansan edustajana?

Keskiluokka voidaan määritellä tulotason tai esimerkiksi koulutuksen perusteella vaikkakaan koulutus, kuten tutkinto yliopistosta, ei takaa yhtä hyviä tuloja kaikille. Valtamedia luo kuvaa, keskiluokasta koko kansan edustajana, vaikka sen ulkopuolelle jää paljon ihmisiä koulutuksensa tai tulotasonsa puolesta.

Kun taas puhutaan keskiluokkaisuudesta, puhutaan pitkälti myös kuluttamisesta. Keskiluokka näytteleekin suurta osaa mediassa, koska heidän käyttämänsä palvelut ja tuotteet, kuluttaminen, pitävät pystyssä esimerkiksi matkailualaa.

Matkailu onkin tärkeä osa kuluttamista. Mediassa luodaan mielikuvaa, että kaikki matkustavat. Lentäminen ja lomailu jossakin kaukana, siitä haaveilu, halutaan esittää meille normaalina, melko lailla ilman kritiikkiä, vaikka lentämisen haitat ilmastonmuutokselle ovat tiedossa. Matkustaminen esitetään itsestäänselvyytenä. Se kuuluu osana keskiluokan ja valtamedian ihannekarttaan ja hyvän elämän perusteisiin.

Toivoisin kulutuksen ihannoinnin rinnalle vaihtoehtoisia aiheita. Jutut kierrättämisestä, lainauksesta, eri tavoista elää niin, etteivät tavara ja päästöt lisäänny olisivat tervetulleita ja ne eivät ehkä jättäisi kulutusjuttujen tapaan vähävaraisia ulkopuolisiksi.

Journalismi onkin ymmärrettävästi juuri keskiluokkaista, koska media tuottaa koko kansan edustajana pitämäänsä keskiluokkaa kiinnostavaa sisältöä. Se painottuu heidän oman, heitä itseään kiinnostavan elämäntyylin esittelyyn.

Perinteisten aikakauslehtien lisäksi nykyään myös sanomalehdet kirjoittavat lifestyle-tyyppisiä juttuja, joissa pääosassa ovat ruoka, uudet harrastukset, lomamatkat ja itsensä kehittäminen ja hemmottelu. Tämän tyylinen elämä esitetään standardinomaisesti – sitä tulisi kaikkien tavoitella ja siihen pyrkiä.

Etätyö ja sijoittaminen eivät ole kaikkien todellisuutta

Keskiluokkaan painottuu myös muu median uutisointi; Jutut etätöistä ovat saaneet paljon alaa. Verovähennyksistä ja sijoittamisesta kirjoitetaan runsaasti. Nämä asiat koskevat pääosin keskiluokkaan kuuluvia, mutta ne esitetään meille normeina tai itsestäänselvyyksinä. Etätyöt eivät ole mahdollisia monille pienituloisille. Heitä eivät koske sijoitusvinkit tai työhuonevähennykset.

Journalisti-lehti teetti 2010 kyselyn toimittajien taustoista. Tuolloin keskivertotoimittaja oli korkeasti koulutettu ja syntynyt koulutetuille vanhemmille. Hän asui todennäköisimmin omistusasunnossa kaupungissa, käytti työsuhteessa ollessaan yksityisiä työterveyspalveluita ja kuului työsuhteessa ollessaan ylempään keskiluokkaan.

Näin ollen voisi ajatella, että keskivertotoimittaja kirjoittaa siitä maailmasta, jonka hän parhaiten tuntee ja johon hän on kasvanut. Toisaalta on myös hyvin pienituloisia toimittajia, etenkin freelancereita. Mutta takaako oma pienituloisuus sen, että muut kuin keskiluokkaiset aiheet kiinnostavat tai vaikka kiinnostaisivatkin, ostetaanko niistä juttuja?

Empatiaa, mutta vähävaraisten tarinoita lähinnä kuvituksena

Journalismista syntyy keskiluokkainen kuva. Tavanomaisena pidetystä elämästä syrjään jääneistä ihmisistä ei tehdä määrällisesti juttuja yhtä paljon kuin muista, näistä keskiluokkaisista.

Köyhyyttä kokevien tai vähävaraisten ihmisten tilanteita käsitellään kyllä yleensä empaattisesti. Toimittajien huoli ja ymmärrys tulee yleensä esille jutuissa. Kuitenkin vähävaraisia koskevat jutut jäävät monesti tarinan tasolle: hämmästelyksi, nyyhkytarinaksi tai arjen sankari -tyylisiksi. Pahimmillaan köyhyydelle saatetaan irvailla tai pyrkiä osoittamaan ihminen itse syylliseksi siihen.

Köyhyys saatetaan kuvata irrallisena ilmiönä, pois journalismin meistä ja muusta yhteiskunnasta vaikuttavista asioista, kuten poliittisista päätöksistä. Susanna Kuparinen kuvasi raflaavasti, Viimeinen sana -ohjelmassa toukokuussa, että ”köyhyydestä puhutaan hämmästellen kuin rutto olisi saapunut kaupunkiin”.

Katso Viimeinen sana Yle 5.5.2023: Kun media kumartaa keskiluokkaa, kenelle se pyllistää?

Kirjassa Luokkavallan vahtikoirat, 2016, Kukkala ja Purokuru kirjoittavat journalismin todellisuudesta hyvinvoivan todellisuutena, joka tunnistaa toisen, köyhän, enintään, matkan, etäisyyden päästä. Vaikka kirjoitus tai juttu ei olisi suoraan loukkaava, paljastaa se kuitenkin kuilun hyvinvoivan keskiluokan ja meidän muiden välillä. Asiaan perehtymättömälle voi olla vaikea ymmärtää, että Suomessa on esimerkiksi yhä enemmän myös työssäkäyviä köyhiä. Pelkkä palkkatyö ei suojaa köyhyydeltä.

Vähätuloiset kuvataan tukien käyttäjinä, niistä hyötyjinä, vaikka keskiluokka hyötyy eniten yhteiskunnan tukirakenteista.

Elämä näytetään tukien kautta

Vähätuloisten ihmisten, perheiden ja lasten asioita käsitellään monesti tukien saamisen kautta: kuinka he saavat näitä etuja yhteiskunnalta. Asumistuesta ja toimeentulotuesta saatetaan kirjoittaa ylimalkaisesti ilman faktoja tulorajoista ja omavastuuosuuksista. Esimerkiksi asumistukihan ei ole sama kuin maksettava vuokra.

Tukien saajia käsitellään monesti hyötyjinä, mutta asuntolainan korkovähennyksistä tai kotitalousvähennyksen käytöstä puhutaan toiseen sävyyn. Ne ovat kuitenkin myös yhteiskunnan kädenojennuksia ihmisille, kuten tuetkin.

Viimeinen sana -ohjelmassa tuotiinkin esille, että keskiluokka hyötyy eniten yhteiskunnan tukirakenteista. Sillä on myös mahdollisuus tehdä valintoja asumisen, syömisen ja harrastusten suhteen.

Köyhille lapsiperheille, erityisesti lasten vanhemmille, taas matkailun ja erilaisten harrastusten ihannointi luo paineita toteuttaa vallitsevaa ja hyväksyttävää toimintaa omassa elämässään. Nämä ”normit” jättävät ison joukon ihmisiä, toisiksi, ulkopuolelle, vaikka todellisuudessa 80 prosenttia maailman ihmisistä ei koskaan lennä.

Vähävaraisen valinnat ja toiminta ovat enemmänkin tasolla, jossa puhutaan henkiinjäämisestä: Mistä hankitaan ruokaa? Mitä tekemistä voidaan tarjota lapsille loma-aikaan? Esimerkiksi kesäloman lintsireissu voi olla pitkän säästämisen tulos. Voisiko tehdä juttuja heistä, joilla ei ole varaa lomailla lomalla?

Ongelma median keskiluokkaisuudesta tulee, jos muut ryhmät, esimerkiksi alempaa tulotasoa olevat, työttömät ja opiskelijat jäävät täysin vaille huomiota. Tai jos heidän asioitaan kuvataan toiseuden tai keskiluokan tulokulman kautta.

Nykyjournalismin trendi on tarinallisuus.  Toimiessaan tarinallinen juttu on konkreettinen ja koskettava. Jos se paikannetaan vain yksilöön, eikä oteta huomioon laajempaa yhteiskunnallista näkökulmaa, jää rakentava vaikutus vähäiseksi, mutta juttutyyppi lisää ja vahvistaa yksilön vastuuta omasta köyhyydestään. Eli toisintaa ja vahvistaa jo olemassa olevaa käsitystä.

Köyhyyttä tulisikin käsitellä huomioimalla yhteiskunnalliset olosuhteet ja tuoda näkyväksi köyhyyden rakenteellisia syitä. Tutkimalla taustoja, tuntemalla faktat ja kuuntelemalla köyhyyttä kokeneita syntyy monipuolisia juttuja köyhyydestä.

Kirjoittaja Anne Burakoff on mukana EAPN-Finin Kansalaistoimintaryhmässä. Hän oli tänä vuonna jäsenenä Kunnioittavasti köyhyydestä -tunnustuksen toimittajille antavassa raadissa.

Seminaarissa etsittiin keinoja vähentää lapsiperheköyhyyttä

Kuva: Erja Saarinen
Seminaarissa lapsiperheköyhyydestä puhuivat Katri Viitasalo, Tommi Mäki, Mia Tammelin ja Lauri Mäkinen.

Lapsiin osuvasta köyhyydestä ja toivon merkityksestä keskusteltiin Eduskunnan Kansalaisinfossa 8.11.2023 Rahapuhetta ja ratkaisuja -verkoston järjestämässä Päämääränä toivo – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -seminaarissa. Tilaisuudessa puhuneiden tutkijoiden viesti oli selvä: sosiaalipolitiikalla köyhyyttä voidaan vähentää ja sen haitallisia vaikutuksia lieventää.

Tilaisuutta emännöi kansanedustaja ja Ulosottoon joutuneiden tukijat Eduskunnassa -ryhmän puheenjohtaja Paula Werning (sd). Kansanedustajien ja tutkijoiden lisäksi tilaisuuteen osallistui järjestöjen ja diakoniatyön edustajia sekä muita aiheesta kiinnostuneita.

Sosiaalipolitiikalla voidaan vaikuttaa lapsiperheköyhyyteen

Köyhyydessä elävien lasten määrä ei ole muuttunut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana. Eri hallituskausien aikana pieniä liikahduksia on tapahtunut suuntaan ja toiseen, mutta suurempaa laskua köyhyydessä elävien lasten määrässä ei ole onnistuttu saamaan aikaiseksi.

Sekä VTT, projektitutkija Lauri Mäkinen Itlasta että Tampereen yliopiston tenure track -professori Mia Tammelin nostivat esille sosiaalipolitiikan merkityksen lapsiperheköyhyyden ehkäisyssä ja vähentämisessä. Viesti oli selvä: köyhyyttä voidaan vähentää ja sen haitallisia vaikutuksia lieventää. Sosiaaliturvaetuuksien lisäksi palveluilla on keskeinen rooli mahdollisuuksien tasa-arvon luomisessa ja lasten ja perheiden tukemisessa.

Kommenttipuheenvuorossaan kansanedustaja ja Eduskunnan köyhyysryhmän puheenjohtaja Maria Ohisalo totesi jakavansa Lauri Mäkisen ajatuksen siitä, että lapsiperheköyhyyden vähentäminen on moraalinen kysymys. Ohisalo lisäsi, ettei hyvinvointivaltio toimi niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat maksavat suurimman hinnan, viitaten näin hallituksen suunnittelemiin leikkauksiin.

Tietoa ja ymmärrystä tarvitaan lisää

Köyhyydestä keskustelevat julkisuudessa usein ihmiset, joilla ei välttämättä ole riittävää tietoa ja ymmärrystä ilmiöstä. Köyhyyttä kokeneiden oma ääni ei kuulu, eivätkä he istu päättäjien paikalla. Näin totesi kokemusasiantuntija Tommi Mäki, joka puhui koskettavasti tilanteestaan toisaalta omaan lapsuuteensa peilaten, toisaalta itse neljän lapsen vanhemman roolista tarkastellen.

Tommi Mäen mukaan tarvitaan erilaisia tukitoimia, jotka lisäävät ihmisissä toivoa. Nykyinen systeemi ja suunnitellut sosiaaliturvan kiristykset uhkaavat kuitenkin lisätä toivottomuutta.

Mäki muistutti myös köyhyyttä kokeneiden ihmisten yksilöllisten taustojen ja elämäntilanteiden ymmärtämisen tärkeydestä. Köyhyyttä kokeneet ihmiset, niin aikuiset kuin lapset, muodostavat moninaisen joukon, ja heillä jokaisella on omanlaisensa kokemus köyhyydessä elämisestä. Tämä on tärkeää muistaa myös päätöksenteossa.

Paneelissa korostettiin palveluiden ja moniammatillisuuden merkitystä

Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteerin Riitta Särkelän vetämässä paneelikeskustelussa keskusteltiin muun muassa hyvästä arjesta, toivosta ja tulevaisuususkosta, palveluiden kokonaisvaltaisuuden merkityksestä sekä vaikutustenarvioinnista päätöksenteossa. Keskustelemassa olivat kansanedustajat Laura Meriluoto (vas), Ville Meriläinen (sd), Pekka Aittakumpu (kesk), Mia Laiho (kok) sekä SOSTEsta erityisasiantuntija Anna Järvinen.

Yhteenvetona paneelista voi nostaa tarpeen puuttua lasten ja perheiden tilanteisiin mahdollisimman varhain ja moniammatillisesti. Palveluilla on keskeinen merkitys hyvinvoinnin rakentumisessa. Toivon kannalta olisi tärkeää, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi elämässään ainakin yksi aikuinen, joka välittää, kuuntelee ja rohkaisee elämässä eteenpäin.

Päätösten vaikutusarviointia panelistit pitivät tärkeänä, mutta kysymys koettiin myös haastavana. Osa kaipasi vaikutusarviointiin työkaluja ja teknisiä välineitä, jotka mahdollistaisivat yhteisvaikutusten paremman arvioinnin. Toisaalta kysyttiin, onko kyse kuitenkin ennen kaikkea asenteista ja arvoista, tietoa kun kuitenkin on paljon olemassa. Päätösten vaikutuksista tiedetään paljon, mutta moni muu asia tuntuu menevän niiden edelle ja arvioinnit jätetään huomioimatta.

”Toivon ylläpitäminen on toimintakyvyn ylläpitämistä”

Seminaarin päättäneessä puheenvuorossa Helsingin yliopiston sosiaalityön yliopistolehtori, erikoistutkija Katri Viitasalo pohti mistä löytää toivoa, jos sitä ei ole. Hän huomautti, että toivossa ei ole kyse yksinomaan ihmisen yksilökohtaisesta ominaisuudesta, sillä esimerkiksi talousvaikeuksiin liittyy tekijöitä, jotka ovat yksilön tai perheen vaikutuspiirin ulkopuolella. Tällainen on esimerkiksi perusturva taso. Toivoon voi näin ollen vaikuttaa olennaisesti poliittisella päätöksenteolla.

Vaikka perheiden tilanteet olisivat vaikeita, voidaan taloudellista toimintakykyä vahvistaa. Yksi keskeinen tekijä on luottamus omaan ja perheen pystyvyyteen ja usko siihen, että tilanne voi muuttua paremmaksi. Perheitä on mahdollista tukea voimavarakeskeisellä työskentelytavalla, jolloin vahvistetaan uskoa omaan pystymiseen ja selviytymiseen. Katri Viitasalon sanoin ”toivon ylläpitäminen on toimintakyvyn ylläpitämistä”.

Lapsiperheköyhyyttä voi pitää suomalaisen hyvinvointivaltion häpeäpilkkuna. Asiasta täytyy pitää ääntä, sillä kuten seminaarissa useampaan kertaan todettiin, siitä on puhuttava, ettei asia unohdu.

Nyt jos koskaan on oikea aika äänekkääseen toimintaan, sillä lapsiperheköyhyyden arvioidaan kasvavan eikä Suomen sitoutuminen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien lasten määrää 33 000:lla vuoteen 2030 mennessä näytä toteutuvan.

Aino Sarkia

Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja hän vetää EAPN-Finin Lapsiperheköyhyys-työryhmää

Ratkaisuja – ja rahapuhetta verkostoon kuuluvat:
ITLA – Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto ry /Stressistä säätelyyn -hanke, Mieli Suomen Mielenterveys ry /YLVA-hanke, VIOLA – väkivallasta vapaaksi ry / Taloudellinen väkivalta tutuksi –hanke, Marttaliitto, Takuusäätiö, Kirkkohallitus / Diakoniatyö, Helsingin sosiaalinen luototus, Helsingin yliopisto / Taloussosiaalityö lapsiperheissä -tutkimushanke

Nimimerkki TuntematonSotelas julkaisi sosiaalisessa mediassa seminaarista runon. Sille on pyydetty julkaisulupa.

Elinkustannusten sietämätön hinta teemana eurooppalaisessa köyhyyttä kokeneiden tapaamisessa 14.-15.11.

Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston EAPN:n järjestämä Köyhyyttä kokeneiden eurooppalainen tapaaminen pidetään Espanjan Madridissa 14.-15.11.2023. Sen teemana on elinkustannusten sietämätön hinta, The Unbearable  Cost of Living.  

Tapahtumalla kiinnitetään ennen Europarlamentin ensi kesän vaaleja huomiota elinkustannusten jatkuvan nousun pienituloisille aiheuttamaan hätätilaan, kun kaikki välttämättömyyshyödykkeet ovat nousseet samaan aikaan.

Näin tilannetta kuvaa köyhyyttä kokeva henkilö Maltalta:

Sometimes you go through the list of human rights, and you realise that you don’t even hit one of them. That realisation was the biggest tragedy in my life. Not even one: no food, no water to shower, no shelter, …

Tapaamiseen osallistuu köyhyyden vastaisia verkostoja 26 Euroopan maasta. Mukana on noin sata henkeä, köyhyyttä kokeneita ihmisiä eri maista. He tapaavat Madridissa poliitikkoja ja EU-päätöksentekijöitä. Tapaaminen on EAPN:n eurovaalikampanjan avaus.

Suomesta mukana ovat EAPN-Finin puheenjohtaja Leena Valkonen sekä sen Kansalaistoimintaryhmän koordinaattorit Kari Aro ja Katja Rantala-Airola.

Tapaaminen järjestetään jo 21. kertaa. Aiemmin se on järjestetty Byrsselissä. Nyt Euroopan EAPN:n kanssa järjestäjänä on Espanjan verkosto.

Tapaamista voi seurata osin myös verkossa 15.11. Sosiaalisessa mediassa tapahtuman tunnelmia löytyy hashtagilla #PEP2023.

Lisätietoa ja tapahtuman ohjelma

Tervetuloa EAPN-Finin yleiskokoukseen 29.11. ja kuulemaan, onko köyhillä varaa itsensä kehittämiseen

Yleiskokous pidetään keskiviikkona 29.11.2023 kello 13–15 SOSTEssa. Sen aluksi tutkija Iina Järvinen tulee puhumaan perustuslain sivistyksellisiin oikeuksiin sisältyvästä oikeudesta kehittää itseään varattomuuden estämättä. Hän tarkastelee asiaa nimenomaan köyhien näkökulmasta.

Järvinen väitteli Tampereen yliopistossa syyskuun alussa. Tutkimuksen perusteella köyhien oikeutta kehittää itseään konkretisoidaan lainsäädännössä hajanaisesti ja puutteellisesti.

Puutteet toimeentulossa heijastuvat heikompina itsensä kehittämisen mahdollisuuksina, mutta tähän ei ole puututtu merkittävällä tavalla lainsäädännön keinoin. Järvisen mukaan voi jopa sanoa, että lainsäätäjä on epäonnistunut itsensäkehittämisoikeuden tunnistamisessa ja sen turvaamisessa köyhille.

Kokous on avoin kiinnostuneille, kunhan muistaa ilmoittautua

Ennen kokouksen alkua kello 12.30 on kahvitarjoilu. Jotta tarjoilua riittää kaikille, kokoukseen pitää ilmoittautua. Sen voi tehdä tästä: Ilmoittaudu EAPN-Finin yleiskokoukseen

Yleiskokous on avoin kaikille kiinnostuneille, kunhan ilmoittautuu mukaan! Näin pääsee kuulemaan kiinnostavaa puhujaa ja voi samalla perehtyä köyhyyden vastaisen verkoston toimintaan.

Kokouksessa puheoikeus ja äänivalta on varsinaisten jäsenten valtuuttamilla edustajilla. EAPN-Finin säännöt

Tervetuloa miettimään verkoston tulevaisuutta 21.11.

Jo ennen yleiskokousta haetaan verkoston jäseniltä suuntaviivoja tulevaisuuden toimintaan. Tulevaisuudesta keskustellaan tiistaina 21.11.2023 kello kello 12–14 hybriditilaisuutena Teamsissa ja paikan päällä SOSTEn toimistolla osoitteessa Yliopistonkatu 5, 6. kerros. Tähän tapaamiseen ilmoittautumiset sihteerille erja.saarinen(at)soste.fi